Ulkoasiainministeri Pertti Paasio Tampereen Paasikivi-seurassa 15.6.1990

TURVALLISUUDEN MUUTTUVAT HAASTEET

Monet perusluonteiset kehitystekijät ovat muokkaamassa
Suomen lähiympäristöä uudelleen. Maanosamme valtaisan
muutoksen uusin vaihe on merkinnyt Suomelle lisääntyviä ja
muuttuvia turvallisuuden haasteita.

Suomen ulkopolitiikassa on näihin mittaviin haasteisiin
vastattu aktiivisesti. Olemme esittäneet omat näkökantamme
ja tehneet myös tarpeen mukaan aloitteita. Tämä linja tulee
jatkumaan.

Edelleenkin voimme olla tyytyväisiä kehityksen
perussuuntaan. Luonteva vuorovaikutus lisääntyy, ideologiset
rajalinjat jäävät historiaan ja ponnistelut uuden
turvallisuusjärjestyksen luomiseksi ovat johtaneet
eräänlaiseen arkkitehtikilpailuun Euroopan uudesta
turvallisuuspolitiikasta.

Olemme erityisellä mielihyvällä panneet merkille
suurvaltojen välisessä yhteistyössä kirjatut
edistysaskeleet. Saavutettu yhteisymmärrys strategisista
aseista on tästä uusin esimerkki. Suursodan uhka on
todellakin väistymässä.

Perinteinen idän ja lännen jakolinja on murtumassa. Olemme
tilanteessa, jossa valtioiden keskinäinen turvallisuusjärjestys
on siirtymävaiheessa.

Taloudellisen ja etenkin ekologisen keskinäisriippuvuuden
vahvistuminen on asettanut kyseenalaiseksi perinteiset
valtiokeskeiset järjestelmät. Maailmankaupan nopea kasvu on
lähentänyt markkina-alueita ja alentanut kansallisia
raja-aitoja. Globaali yhteenkuuluvuuden tunne on
vahvistunut.

Jokainen valtio - suurvaltakin - on tänään liian pieni
ratkaisemaan yksin turvallisuuden peruskysymyksiä.
Hegemonioiden aika on ohi. Vain yhteistyöllä pääsemme
turvallisen tulevaisuuden portin läpi.

Tulevaisuus sisältää mahdollisuuksia, mutta se ei toteudu
uhrauksitta. On osattava jakaa vaurautta, irtaantua
vähittäin liiallisesti aseisiin perustuvasta
turvallisuusjärjestyksestä ja siirtää taloudellisia
voimavaroja ympäristön pelastamiseen.

Kehitys on saanut myös hallitsemattomia piirteitä. On
mahdollista - jopa pelättävissä - että väkivallan käyttöä
tulee esiintymään vielä myös omassa maanosassamme.

Minkään ongelman kohdalla aika ei ole yhtä armoton kuin
uhkaavien ympäristökatastrofien torjunnassa. Aika on itse
asiassa riistäytymässä käsistämme. Ekologinen turvallisuus
ei näytä ratkeavan pelkästään valtioiden välisellä
yhteistyöllä. Tarvitaan syvällisiä muutoksia kulttuureissa.
Tarvitaan uusia ja entistä tehokkaampia kansainvälisiä
instituutioita.

Nopeiden ja yllättävien muutosten keskellä yleinen
epävarmuus, jopa turvattomuus näyttää lisääntyvän. Tämä
heijastuu myös kansalaisten ulkopolitiikkaa koskevissa
mielipiteissä. Mielipidetiedustelut viittaavat siihen, että
kansalaisten kriittisyys ulkopolitiikan hoitoa kohtaan on
lisääntynyt.

On ilmeistä, että kansainvälisten kysymysten seuraaminen ja
omakohtaisten kantojen ottaminen niihin on lisääntynyt ennen
muuta Euroopan rajun muutoksen seurauksena. Tästä huolimatta
Suomessa vallitsee poikkeuksellisen yhtenäinen
kansalaismielipide meille tärkeistä perusasioista.

Ulkopoliittisen johdon on aiempaa enemmän perusteltava
tekemiään ratkaisuja. Viime kädessä päätöksentekijät
kantavat vastuunsa vaaleissa. Mutta heidän nimenomaiseen
vastuuseensa kuuluu myös se, että he uskaltavat asettua
perustelluissa tilanteissa mielipidetiedustelujen
valtavirtaa vastaan silloin kun se maan edun kannalta on
välttämätöntä.

Ulkopolitiikka on kokonaisvaltaista. Siinä ei
yksinkertaisesti voida ratkaisuja perustaa rajoitettuihin
näkemyksiin tai tunneperäisiin reaktioihin.

Kansalaisten asenteiden muuttuminen merkitsee kuitenkin
uudenlaista haastetta. Maassamme tarvitaan korkeatasoista
ulkopolitiikan tutkimusta, jatkuvaa asioita valottavaa
keskustelua ja ennen kaikkea rohkaisevaa keskustelun
ilmapiiriä.

Mielipiteiden vuorovaikutus on tärkeää etenkin aikana,
jolloin ympäristöuhkat vaativat ehkäpä totutuista kaavoista
poikkeavia toimintamalleja.

Euroopan dramaattinen kehitys on korostanut
yhteistyöhakuisen turvallisuusajattelun merkitystä. Euroopan
turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin kehittäminen on
tullut ajankohtaiseksi. Meidän on realistisesti kyettävä
arvioimaan tämän prosessin mahdollisuudet yhtä lailla kuin
rajoituksetkin. ETYK ei tarjoa patenttiratkaisua kaikkiin
eteen tuleviin ongelmiin. Se tarjoaa silti dynaamisesti
kehitettynä yhteistyöhön rakentuvan turvallisuusjärjestyksen
perustan ja puitteet.

Olen vakuuttunut, että maanosan ympäristöongelmien
ratkaisemiseksi meidän on edettävä sekä ETYK:in kautta että
siitä riippumatta. On ilmeistä, että ympäristöpolitiikka
merkitsee jatkossa hyvin usein myös alueellisen yhteistyön
tehostamista.

Meidän on saatava lähialueemme ympäristön kannalta kestävän
kehityksen tielle. Valtaosa ilman epäpuhtauksista kulkeutuu
maahamme omien rajojemme ulkopuolelta. Suomalais-neuvostoliittolaisen
yhteistyön tiivistyttyä myös ympäristökysymyksissä on
käynyt ilmi, että Neuvostoliiton puolella omien
alueidemme läheisyydessä on useita teollisuuslaitoksia ja
yhdyskuntia, joiden saastopäästöt kuormittavat raskaasti
myös Suomea. Meillä on täten kaikki intressi aktivoida
entisestään maittemme välistä ympäristöyhteistyötä.
Hallitus ajaa tätä aktiivisesti.

Kuolan alueelta maahamme kantautuvat ilmansaasteet ovat
muodostuneet suurongelmaksi. Tarvitaan uudenlaista ja
ennakkoluulotonta suomalais-neuvostoliittolaista ja ehkä
laajempaakin yhteistyötä. Olemme korostaneet ratkaisujen
kiireellisyyttä, ja yritystasolla on tehty konkreettisia
yhteistyötarjouksia. Hallitus on valmis tukemaan näitä
käytännön yrityksiä.

Hallituksessa harkitaan erityisen rahoitusjärjestelmän
luomista ympäristöyhteistyön tehostamiseksi erityisesti
lähialueillamme. Tämä vaatii budjettiin omaa määrärahaa ja
liikkeelle tulisi päästä jo syksyn budjettineuvotteluissa.
Tavoitteeksi on asetettu, että nämä määrärahat nostetaan
asteittain 0.3 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kyse on
periaatteessa ja käytännössä tärkeästä askeleesta.

Euroopan mittakaavassa ympäristöpolitiikka onnistuu vain,
mikäli kaikki ETYK-maat voidaan integroida kansainväliseen
talouteen. Tämän ohella on mahdollisesti luotava tehokas
yleiseurooppalainen ympäristöorganisaatio. Asiaa koskevan ja
kannatettavan ehdotuksen on aiemmin tehnyt esimerkiksi
Saksan liittotasavallan hallitus. Suomi on valmis
aloittamaan tämän kaltaisen hankkeen käytännön selvitystyön.

Kansainvälinen ympäristöpolitiikka tarvitsee tehokkaat
normit ja pitävät järjestelmät niiden noudattamisen
takaamiseksi. Ympäristönormien valvontaa varten olisi
luotava samantapainen mekanismi kuin on käytössä
ihmisoikeuksien alueella ETYK:in Wienin päätösasiakirjan
perusteella.

Tämän valvontajärjestelmän mukaan valtiot sitoutuisivat
siihen, että ne vastaavat muiden maiden tiedusteluihin
ympäristön tilasta tai jostakin toiminnasta, joka koetaan
ympäristön kannalta ongelmaksi. Valtiot voisivat lähettää
myös tarkkailijoita toiseen maahan tutkimaan
ympäristönormien noudattamista.

Tällöin valtiot hyväksyisivät vapaaehtoisesti toisten
valtioiden puuttumisen sisäisiin asioihinsa ympäristönsuojelun
alueella kuten ihmisoikeusasioissa on jo tapahtunut. Tämä
olisi periaatteellisesti ja käytännössä
radikaali järjestelmä, mutta välttämätön, koska saasteet
eivät tunne rajoja ja koska saastuminen on myös
ihmisoikeuskysymys.

Kuluneen vuoden aikana Suomi on eri yhteyksissä korostanut,
että taloudellisen eriarvoisuuden poistaminen maanosastamme
on jatkossa eräs keskeinen tekijä kestävää turvallisuutta
tavoiteltaessa. Itäisen ja Keski-Euroopan valtiot ovat
nopeasti hakeutumassa markkintalouteen.

Niiden edessä on toiveiden, mutta ennen kaikkea työn aika.
Markkinavoimien vapauttaminen voi myös jyrkentää sosiaalista
eriarvoisuutta, mikä luonnollisesti johtaa helposti
poliittiseen levottomuuteen. Markkinatalous ei ole
patenttiratkaisu, vaan yksi kehityksen lähtökohdista.

Äskettäin perustettu Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki
tarjoaa yhden sysäyksen luotaessa maanosan
mittakaavan suuruista talousaluetta. Myös suomalaisille
yrityksille on avautumassa nopeasti uusia markkina- ja
yhteistyönäkymiä keskisessä Euroopassa.

Hallitus on katsonut, että muutokset Itä- ja Keski-
Euroopassa ovat niin mittavia, että Suomen on harkittava
toimenpiteitään kokonaisvaltaisen suunnitelman puitteissa.
Tällainen ohjelma on valmisteilla ja tulossa hallituksen
käsittelyyn aivan lähiaikoina. Siinä pyritään vahvistamaan
Suomen mahdollisuuksia yhteistyöhön ennen muuta
ympäristönsuojelussa, mutta harkitaan myös konkreettisia
toimia suomalaisten yritysten vienti- ja
investointiponnistelujen tukemiseksi. Ymmärrettävästi
koulutusyhteistyöllä on merkittävä osuus, tarjoaahan vasta
perinpohjainen koulutus perustan merkittävien taloudellisten
uudistusten juurtumiselle.

Itä- ja Keski-Euroopan muutosprosessi on luonnollisesti niin
laaja, että sen tukemisessa tarvitaan laajaa yhteistyötä.
Suomi on ollut aktiivisesti mukana ns. ryhmä 24:n
työskentelyssä, jossa OECD-maat ovat koordinoineet kansallisia
ja kansainvälisiä tukitoimiaan.

Euroopan talousalueen - ETA:n - luomiseen tähtäävä
EFTA-maiden ja Euroopan Yhteisön välinen prosessi on
ratkaisuvaiheessa. Neuvottelut tapahtuvat tilanteessa, jossa
EY on Itä-Euroopan kehityksen ja Saksojen yhdistymisen
seurauksena vauhdittanut yhteisön kehitystä kohti talous- ja
rahaliittoa ja poliittista unionia.

EY on muuttumassa ja aika näyttää miten paljon. Niiden,
jotka haluavat keskustella jäsenyydestä tulisi ottaa myös
tämä huomioon eikä spekuloida jäsenyydestä vaihtoehtona
ETA:n perustamiseen tähtääville neuvotteluille. Joka
tapauksessa jäsenyyskysymys ei ole Suomelle ajankohtainen.

Kun tätä asiaa tarkastellaan EY:n näkökulmasta on
kysymyksenasettelu erilainen, mutta johtopäätös sama. EY:n
kannalta uusien, varsinkin puolueettomien maiden ottaminen
jäseneksi voisi vakavasti häiritä edellä kuvattuja
kunnianhimoisia suunnitelmia. Niinpä johtopäätökseksi on tullut,
että uusiin jäsenyysneuvotteluihin ei ryhdytä ennen kuin
nähdään tarkemmin millaiseksi yhteisö tulee muotoutumaan.

Totean vielä tässäkin yhteydessä, että ETA:n kattama ala on
selkeästi rajattu ns. neljään vapauteen ja niihin läheisesti
liittyviin yhteistyöaloihin.

Keskeisin ero ETA:n ja EY:n välillä on institutionaalisella
puolella. EY on selvästi ylikansallinen järjestö, jossa
uusia sääntöjä hyväksytään enemmistöäänestyksin ja jossa
ylikansallisuus on vahvistumassa.

Sen sijaan ETA:ssa ei voitaisi tehdä jotain osapuolta
sitovia uusia sääntöjä ilman kaikkien osapuolten suostumusta.

Pyrimme saattamaan EFTA:n ja EY:n väliset ETA-neuvottelut
myönteiseen lopputulokseen. Meidän on samanaikaisesti
kyettävä sopeuttamaan tämäkin prosessi itäisen ja
Keski-Euroopan ja Neuvostoliiton luomaan laajempaan
integraatiohaasteeseen. Uusia erottavia rakennelmia ei saa
synnyttää vanhoista irtaantuessamme.

Juuri tällä hetkellä maanosamme turvallisuuden kannalta
mielenkiintoisin kehitys tapahtuu yhdistyvän Saksan
ympärillä. Sen tulevan geopoliittisen asemoinnin suotuisasta
ratkaisusta hyötyisi koko Eurooppa. Käynnissä olevissa ns.
2+4-neuvotteluissa onkin vallinnut rohkaiseva
ilmapiiri. Toisaalta vaikeimmat ongelmat ovat vielä edessä.

Uudenlaisen eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen
aikaansaamisen kannalta on ensiarvoista, että yhdistyvää
Saksaa koskevat ns. ulkoiset kysymykset saadaan
ratkaistuksi ilman merkittäviä viiveitä.

Wienissä käytävät tavanomaisia aseita koskevat
aseriisuntaneuvottelut ja niiden menestyksellinen tulos ovat
läheisesti sidoksissa juuri Saksan yhdistymistä koskeviin
uusiin ratkaisuihin. Selvää on, että näissä asioissa on
edistyttävä, jotta toiveemme kahtiajaosta vapautetun ja
kestävän turvallisuuden Euroopasta voisi toteutua.

Keskustelulla pysyvien yhteisten instituutioiden
perustamisesta Euroopan uuden turvallisuusjärjestelmän
rakenteiksi on nyt paitsi sosiaalinen tilauksensa myös
aiempaa realistisempaa pohjaa.

ETYK on tähän saakka ollut ennen muuta yhteisten normien
luoja. Suurten ja pienten osanottajavaltioiden välisiä
erimielisyyksiä on ratkottu luomalla suhteita sääteleviä
periaatteita. Taustalla on ollut sotilasliittojen
vastakkaisuus ja pelotetasapaino.

Nyt sotilasliitot ovat muuttumassa luonteeltaan entistä
poliittisemmiksi. Eurooppa hakee turvallisuutensa osalta
uudenlaista tasapainoa. Sitä luotaessa on pidettävä mielessä
esimerkiksi seuraavia tekijöitä:

- Neuvostoliitto säilyy suurvaltana. Se haluaa ylläpitää ja
kehittää suhteitaan muuhun Eurooppaan. Onnistuminen tässä
pyrkimyksessä on Euroopan kokonaisuuden etujen mukaista.
Tulos riippuu ratkaisevasti siitä, miten Neuvostoliiton
sisäinen uudistus kehittyy.

- Läntinen turvallisuusyhteisö joutuu Saksan yhdistymisen,
aseidenriisunnan edistymisen, Euroopan Yhteisön kehityksen
ja Yhdysvaltojen sisäisten tekijöiden seurauksena arvioimaan
uudelleen toimintansa painopisteitä ja sotilasoppejaan.

Sekä Neuvostoliiton että länsiliiton kannalta on keskeistä,
millaisen aseman yhdistyvä Saksa saa maanosan
turvallisuusrakenteessa.

ETYK ei tarjoa patenttiratkaisua tässä kysymyksessä. Mutta
ETYK voisi saada asteittain yhä tärkeämmän roolin
nivottaessa yhteen uuden turvallisuusjärjestyksen tekijöitä.

Nyt syntymässä olevassa tilanteessa haetaan pysyviä
rakenteita, joissa voitaisiin neuvotteluteitse - ilman
voimankäytön uhkaa - ratkaista mahdollisia
osanottajavaltioiden välisiä ristiriitoja. Samalla ETYK:in
tulisi säilyttää tehtävänsä yhteisten normien ja
tavoitteiden laatijana ja niihin liittyvä
konsensus-periaate.

Viime viikkoina on eri puolilla tehty runsaasti ehdotuksia
uusiksi ETYK-elimiksi. Niille on yhteistä ajatus
säännönmukaisten poliittisen tason neuvottelukokouksien
pitämisestä.

Suomi on kuluvan kevään aikana eri yhteyksissä tuonut esiin
oman lähestymistapansa poliittisen yhteistyön kehittämisestä
ETYK-prosessissa.. Olemme esittäneet asteittaista
etenemistä, jossa uudet toiminnalliset rakenteet syntyvät
kokemusperäisesti:

- Tämän vuoden lopulle suunnitellun ETYK-maiden
huippukokouksen valmistelu käynnistettiin ulkoministerien
päätöksellä Kööpenhaminassa 5.6. ja Wienissä aloittaa ensi
kuussa toimintansa huippukokouksen erityinen
valmistelukomitea. Sen lisäksi pidetään ilmeisesti ainakin
yksi ulkoministerien kokous, jollaisen Yhdysvallat on
kutsunut alkusyksyksi New Yorkiin.

- Seuraavana vaiheena on huippukokous - ensimmäinen
Helsingin 1975 historiallisen tapaamisen jälkeen ja sen
tekemien päätösten toimeenpano. Meidän mielestämme
huippukokous voisi jo sopia säännönmukaisista
ulkoministerien kokouksista.

- Helsingin vuonna 1992 alkavan seurantakokouksen - ja
sen yhteydessä mahdollisesti pidettävän seuraavan
huippukokouksen - poliittinen valmistelu käynnistyy
todennäköisesti välittömästi huippukokouksen jälkeen
sen toimeksiantojen pohjalta. Tässä valmistelutyössä
tarvitaan käsityksemme mukaan ulkoministerien
kokouksia ja hallituksen edustajien monenkeskiset
konsultaatiot, jotka Suomi on valmis järjestämään
tulevan seurantakokouksen isäntämaana.

- Helsingin seurantakokouksessa tehdään uusia
päätöksiä pysyvien ETYK-elinten perustamisesta
ja kehittämisestä.

Näemme siis, että Helsingin seurantakokoukseen
ulottuva aika merkitsee toisaalta ensimmäisistä
toimista sopimista ja toisaalta eräänlaista sisäänajoa
ETYK-prosessin asettamisessa pysyvälle pohjalle.

On tärkeää, että ETYK saa keskeisen aseman
maanosamme poliittisen muutoksen hallisemisessa
ja uudenlaisen turvallisuusjärjestyksen kehittämisessä.
Ensimmäisenä ja kiireellisimpänä edellytyksenä tälle
on pysyvän yhteisen poliittisen tason elimen,
ETYK-komitean tai -neuvoston perustaminen.

Ulkoministerit kokoontuisivat säännöllisin väliajoin
ja myös tarpeen mukaan tämän rakenteen puitteissa.
On luonnollista, että ministerikokousten valmistelu
ja muu, jatkuva työskentely tapahtuisi pysyvien
ETYK-edustajien kesken. Näyttää myös ilmeiseltä,
että huippukokouksia järjestetään vastaisuudessakin.

ETYK-maiden on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua
ja arvioitava tehtyjen ratkaisujen toteutumista sekä
kehitettävä yhteistyötään laajalla rintamalla. Pysyvä
poliittinen ETYK-elin voisi myös ottaa eräänlaisia
kriisinhallinnan tehtäviä ja pyrkiä ehkäisemään
ennakolta jännitystiloja. Erityisesti näin on laita
ihmisoikeuksiin ja vähemmistökansallisuuksiin
liityvissä ristiriidoissa, joiden esiintyminen
jatkossakin lienee väistämätöntä.

Jatkuva poliittinen vuoropuhelu vahvistaa myös
sotilaallista turvallisuutta. Lisääntyvä sotilaallisiin
kysymyksiin liittyvä avoimuus ja laajenevat luottamusta ja
turvallisuutta lisäävät toimet luovat edellytykset luontevalle
ajatustenvaihdolle ja antavat kaikille maille tasavertaisesti
entistä paremmat edellytykset turvallisuustilanteen
arvioimiseen.

Helsinki-prosessi on Suomelle tärkeä. Suomi oli sen
käynnistäjä. Se on muodostunut osaksi kansallista ja
eurooppalaista identiteettiämme. Jos ETYK:lie luodaan
jonkinlainen päämaja - pysyvä sihteeristö -, on sen
luonteva sijoituspaikka Suomen pääkaupunki.

Voimapolitiikkaa tuskin voidaan koskaan kokonaan
poistaa kansainvälisistä suhteista, tuskin myöskään
valtioiden tai niiden muodostamien uudenlaisten koalitioiden
välistä kilpailua. Suomen hankkimaa puolueettomuuden pääomaa
ei siksi tule hyljeksiä, vaan pitää siitä luontevasti kiinni
myös muuttuvissa oloissa. Puolueettomuus ei ole koskaan
luonut vastakkainasettelua, vaan toiminut sen purkautumiseen
tähtäävänä tekijänä. Tässä on sen pysyvä tehtävä.