Arkistonumero
2871
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
9.6.1990

Puheenjohtaja ulkoasiainministeri Pertti Paasio ympäristöseminaarissa Lappeenrannassa 9.6.1990

Hyvät kansainväliset vieraat,
Hyvät kutsuvieraat,
Hyvät toverit,

Ihmisen hyvinvoinnin, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen perustana ovat kestävä kehitys, luonnonvarojen järkiperäinen käyttö ja  ympäristönsuojelu. Ympäristönsuojelulla on Suomen kannalta hyvin suuri taloudellinen merkitys. Me olemme eläneet metsästä ja metsien merkitys tulevaisuudessakin on Suomen hyvinvoinnin edellytys. Siksi tämän puoluekokouksen yhteydessä on päätetty järjestää ympäristöpoliittinen seminaari, johon olemme saaneet vieraileviksi alustajiksi myös ulkomaisia ympäristöihmisiä.

Sosialidemokraattinen puolue hyväksyi ensimmäisenä Suomen puolueista v. 1969 ympäristöpoliittisen ohjelman. Kun sitä ohjelmaa    tarkastelee tänä päivänä tuntuu se vieläkin edistykselliselliseltä. Runsaan 20 vuoden aikana koko yhteiskunnassa on tapahtunut nopea muutos, jonka vuoksi ympäristöasiat ovat tulleet kaiken keskipisteeksi.

Kansainvälisellä yhteistoiminnalla on Suomen ympäristön kannalta keskeinen merkitys. Käytännössä, voidaan sanoa, että noin 90 % Suomeen tulevasta saastekuormasta tulee muista maista. Huomattava osa näistä saasteista tulee Neuvostoliiton Suomea lähellä olevilta alueilta.

Suomi on pitänyt erittäin tärkeänä sitä, että kansainvälisin sopimuksin päästään vähentämään saastepäästöjä merkittävästi. Siksi olemme omalta osaltamme sitoutuneet erittäin pitkälle meneviin ja kalliisiin ympäristönsuojeluohjelmiin. Niiden välitön hyöty luonnollemme on kuitenkin vähäinen niin kauan kun merkittävään päästöjen vähentämiseen muualla ei päästä. Toimenpiteillä on todella kiire. Huomattava osa happamoittavasta laskeumasta tulee Neuvostoliitosta. Kuola on erityisen haitallinen sen takia, että sieltä tulevat saasteet ovat kovaa
vauhtia tuhoamassa Lapin metsiä ja vesistöjä. Kuolan tuhoisat tehtaat olisivat täysin uudistettavissa niin, että päästöt vähenisivät 80 - 90 % noin 10 mrd markan investoinneilla. Esimerkiksi Suomen sitoutuminen vähentämään typenoksidien päästöjä omalla alueellamme 30 %:lla tulisi maksamaan noin 20 mrd mk. Tästä aiheutuvat vuotuiskustannukset käyttökustannuksineen kohoaisivat noin prosenttiin Suomen BKT:sta. Viimeisten vähennettyjen typenoksidien tonnien hinnaksi tulisi yli 40 000 mk ja keskimääräinen kustannus vähennettyä tonnia
kohti olisi enemmän kuin missään muussa maassa. Kuitenkin tiedetään että näin voidaan vähentää vain 5 % typpisaastelaskeumasta
ja vain muutama prosentti koko happamoittavasta laskeumasta.

Kun tiedetään, että Suomi kykenee vähentämään rikkipäästöjään 65 % huomattavasti kohtuullisimmin kustannuksin niin, että viimeisten vähennettyjen rikkidioiksiditonnien hinnaksi tullee noin 10 000 mk voidaan kysyä, olisivatko rahat käytettävissä tehokkaammin Suomen luonnon hyväksi jossain muualla kuin omien typpipäästöjen vähentämisessä. Luopumalla jonkin verran tavoitteesta omien typpipäästöjen vähentämisessä, mutta suuntaamalla varainkäyttöä Suomen kuormittavien päästöjen vähentämiseen olisi ilmeisesti saavutettavissa huomattavaa taloudellista tehokkuusetua ja ennen kaikkea huomattavaa etua luonnonvarojemme suojelulle. Kyse on siis noin 10 mrd markan kohdettamisesta niin, että se mahdollisimman tehokkaasti palvelee Suomeen tulevan happamoittavan kuorman pienentämistä.

Olenkin esittänyt vuoden alkupuolella, että Suomen tulisi tehdä päätös, jolla varataan 0,3 %:n vastaava summa BKT:sta lähialueiden ympäristönsuojelun investointeihin. Näin ollen näillä investoinneilla me pystymme nopeimmin ja parhaalla tavalla parantamaan myös oman ilmamme laatua ja omien metsiemme kasvuedellytyksiä.

Vaikka me tulemme tekemään päätöksiä, joilla me investoimme ympäristönsuojeluun maidemme rajojen ulkopuolella, se ei tarkoita sitä, että voisimme menettää mielenkiintomme omien alueidemme ympäristönsuojeluun ja päästöjen vähentämiseen.

Mielestäni Suomessa tulisi siirtyä askel eteenpäin ympäristönsuojelun huomioonottamisessa kaikessa taloudellisessa toiminnassa.  Ympäristönsuojelu parhaimmillaakaan ei voi toimia niin, että puhdistamme vain saasteita. Meidän on pystyttävä rakentamaan prosessit teollisuudessa, tuotantotoiminnassa ja yhdyskunnissa sellaisisksi, että saasteita tulee entistä vähemmän ja kulutus on entistä luontoystävällisemmällä pohjalla. Suomessa tulisi siirtyä sellaiseen menettelyyn, jossa teollisuuden, yhdyskuntien ym. investoinneissa ei investointia ratkaisisi hinta vaan sen ratkaisisi aina ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Ympäristö on saastumassa sellaista vauhtia,
että me emme voi enää uusissa investoinneissa laskea taloudellista hintaa muuta kuin siten, että ympäristö otetaan täysimääräisesti hinnassa huomioon.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio : Puheenjohtaja ulkoasiainministeri Pertti Paasio ympäristöseminaarissa Lappeenrannassa 9.6.1990, 9.6.1990, http://www.eilen.fi/fi/2871/ (15.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki