Arkistonumero
2873
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
4.6.1990

Ulkoasiainministeri Pertti Paasio Varsinais-Suomen Maakuntaliiton kevätmaakuntapäivillä Kalannissa 4.6.1990

VARSINAIS-SUOMI JA EUROOPAN INTEGRAATIO

Yhteiskunnallinen kultuurimme on viime aikoina ollut muuttumassa siten, että kansainvälisistä tapahtumista puhutaan aivan yleisesti ja luonnollisella tavalla
kansalaisten normaalissa elinympäristössä. Ollaan havaitsemassa, että asiat ovat yhteisiä. Kun keskustelu yleistyy, lisääntyy luonnollisesti myös mielipiteiden
kirjo. Näin kansainväliset asiat tulevat osaksi suomalaista demokraattista prosessia, päättäjien ja kansalaisten välistä vuorovaikutusta, toisella tavalla kuin
aikaisemmin. Kehitys on myönteistä.

Lienee kuitenkin niin, ettei kaikin osin vielä tiedosteta asiain läheisyyttä ajallisesti tai maantieteellisesti. Markkinatalous-Euroopan taloudellinen integraatio
varmaan usein mielletään jonakin, joka kyllä kenties on tärkeää mutta joka tapahtuu Brysselissä, johon meidän tavalla tai toisella tulisi päästä mukaan.

On tullut aika selvästi tiedostaa, että yhdentyminen meidän kannaltamme ei tapahdu Brysselissä, vaan Varsinais-Suomessa, mm. Kalannissa. Me emme ole vain menossa Eurooppaan; Eurooppa on tulossa tänne. Miten meidän olisi tähän suhtauduttava?

Historiallisesti katsoen eurooppalaisen talous- tai muunkaan yhteistyön ei pitäisi olla suomalaisille, varsinkaan varsinaissuomalaisille mikään vieras asia.
Yhteytemme Eurooppaan niin taloudellisella kuin sivistykselliselläkin alalla ovat vuosisatainen perinne.
Kummastakin elämänalueesta on kyse tänäänkin - ja varsinkin huomenna.

* * *

Neuvottelut Suomen suhteista länsi-Euroopan integraatioon alkavat vielä kuluvan kuun aikana. Niissä Suomi tiiviissä yhteistyössä muiden Euroopan  vapaakauppaliittoon EFTA:aan kuuluvien maiden: Ruotsin, Norjan, Islannin, Itävallan ja Sveitsin kanssa pyrkii järjestämään suhteensa Euroopan yhteisöihin tavoitteena ratkaisu, joka tunnetaan Euroopan talousalueena.

Neuvottelut ja uudet tavoitteet ovat tarpeen siksi, että Ruroopan yhteisöt siirtyvät sisämarkkinajärjestelmään, jonka puitteissa sovelletaan ns. neljää vapautta:
tavaroiden, pääomien, palvelusten ja ihmisten vapaaseen liikumiseen yli valtakunnallisten rajojen.

On selvää, ettei neuvotteluista tule helppoja. On puhuttu paljon ns. rusinapullateoriasta, jolla tarkoitetaan sitä, ettei pullasta voi poimia vain rusinoita. Tällä tarkoitetaan, ettei meille ole tulossa vain etuja vaan myös velvollisuuksia.
Meidän tulee aikanaan verrata neuvottelujen tuloksia sellaiseen vaihtoehtoon, että Suomi jättäytyy yhdentymiskehityksen ulkopuolelle. On aivan ilmeistä, että
ongelmat jälkimmäisessä tapauksessa olisivat ratkaisevasti suurampia kuin mukaan menon aiheuttamat, joita ei tietenkään tule vähätellä niitäkään. Selvää on joka tapauksessa, ettei Suomi pienenä kansakuntana ja kansantalouten kykene menestyksellisesti harjoittamaan ulkomaailmasta riippumatonta talouspolitiikkaa. Siihen eivät kykene suuremmatkaan.

Yhdentymiskehitys merkitsee - on jo merkinnytkin - suomalaisten yritysten kansainvälistymistä. Yritykset pyrkivät sijoittamaan Euroopan yhteisöjen alueelle
tuotantotoimintaa ollakseen hyvissä ajoin paikalla. Meidänkin maakunnassamme tunnemme lukuisia esimerkkkejä tästä.

Integraatiokeskustelussa on esitetty runsaanlaisesti puheenvuoroja, joissa kuvastuu pelko ulkomaisten yritysten tulosta Suomeen. Tälle haluttaisiin asettaa monenlaisia rajoituksia. Rajoitukset eräillä kansakunnan kannalta elintärkeillä aloilla ovatkin varmaan paikallaan. On kuitenkin varmaa, ettei mainituissa neuvotteluissa voida päästä sellaiseen tulokseen, jossa olisi kovin monta rajoitusta.

On varauduttava huomattavaan avoimuuteen. Luulen, että suomalaisilla tulee olemaan suurempaa huolta siitä, että ulkomaisia sijoituksia Suomeen voitaisiin saada riittävästi kuin siitä, että niitä tulee liikaa. On kyettävä luomaan tänne sellaiset olosuhteet, että ulkomaalaisten kannattaa tänne tulla, täällä toimia ja
täällä pysyä. Ellemme me tässä onnistu, Suomesta voi tulla syrjämaa, jonka pääasiallinen vienti on aivovientiä.

Tällainen huolenaihe on jo nyt todellisuutta. Suomalaisten yritysten sijoitustoiminta ulkomaille on vilkasta, ulkomaisten yritysten sijoitustoiminta Suomeen
hiljaista.

Euroopan yhteisöjen, EY:n kehitys kohti yhteismarkkinoita sisältää myös korostuvaa pyrkimystä kohti poliittista unionia, mikäa tarkoittaa mm. yhä pitemmälle
yhtenäistettyä ulkopoliittista päätöksentekoa. Tämä on johtanut meillä sellaiseen johtopäätökseen, ettei Suomen puolueettomuuspolitiikka ole sovitettavissa tilanteeseen, jonka mahdollinen jäsenyys Euroopan yhteisöissä toisi mukanaan.

Aika tietenkin tulee näyttämään, miten hyvin suuret ja arvostaan tietoiset EY-valtiot ajan mittaan sopeutuvat poliittisen unionin vaatimuksiin ehkä jälleen nopeasti
ja yllättävästi muuttuvissa tilanteissa. Aika näyttää varmaan paljon muutakin, mitä nyt emme riittävällä tarkkuudella osaa ennakoida.

Nyt on keskityttävä neuvotteluihin, joiden onnistumiselle uskottavuus sekä meillä että muissa EFTA-maissa on erittäin tärkeätä. Puheet siitä, että EY-jäsenyys
olisi meille reaalinen vaihtoehto nyt tavoitteena olevan sijasta, eivät ole omiaan lisäämään uskottavuuttamme. Emme voi odottaa saavuttavamme tyydyttävää neuvottelutulosta, jos samalla annamme ymmärtää pyrkivämmekin aivan muuhun päämäärään, haikeuksia tulee aivan varmasti riittämään muutenkin.

* * *

Mihin tuossa prosessissamme sijoittuu Varsinais-Suomi? Minkälaiset näkökulmat toisivat kysymykseemme vastauksia? Niitä lienee lukemattomia; kaikkien läpikäymiseen ei kyky eikä taito riitä.

Sisämarkkinoiden tehostumisesta ja teknisten kaupan esteiden poistamisesta seuraa eniten vaikutuksia EY:n omien arvioiden mukaan metalli- ja konepajateollisuuteen, erityisesti tietotekniseen ja instrumenttiteollisuuteen, autoteollisuuteen, kemian teollisuuteen, erityisesti lääketeollisuuteen, elintarviketeolisuuteen ja rakennusaineteollisuuteen. Tuttuja aloja varsinaissuomalaisille kaikki.

Kun puhutaan vaikutuksista ei aina eikä edes useimmiten tarkoiteta kielteisiä vaikutuksia. Mihin painopiste sijoittuu, riippuu meistä suomalaisista ja varsinkin
varsinaissuomalaisista.

Eräitä tärkeitä perustekijöitä ovat varmastikin maantiede ja liikenne. Sijainti maan lounaisessa kolkassa on aina ollut Varsinais-Suomen valttikortteja niin
kansallisissa kuin kansainvälisissäkin korttipeleissä.

Tämän toteaminen näin arvovaltaisen kuulijakunnan edessä voi tuntua kovin pinnalliselta itsestäänselvyydeltä. Ehkä asiasta on kuitenkin syytä puhua siksi, että nuo tutut asiat miellettäisiin olennaisiksi tekijöiksi yhdentyvässä Euroopassa.

On nähtävissä, että tulevaisuuden Euroopan tunnusomaisia rakenteellisia piirteitä tulee olemaan regionalismi, alueitten sisäinen ja välinenkin yhteisyys. Meidän
alueemme on tällöin selvästikin pohjoismaiden lisäksi Itämeren piiri, jolla silläkin on oma historiansa, johon sisältyy sekä yhteisyyttä että eripuraa. Nyt on
edellisen aika.

Varsinais-Suomen asema Itämeren piirissä on - jos osaamme oikein toimia - maamme maakunnista keskeisin. Meillä on hyvät edellytykset luoda uusia yhteyksiä ja parantaa entisiä. Tällöin katseet on luotava paljon talous- ja kauppasuhteita laajemmalle. Meneillään on Turun Akatemian perustamisen 350-vuotisjuhlavuosi. Sivistykselliset ja muut kulttuuriyhteydet Eurooppaan tekivät perustamisen aikanaan mahdolliseksi. Yhteydet Eurooppaan takaavat tänäänkin korkeatasoisen tutkimuksen ja sivistyksen ja nämä puolestaan meille tasaveroisen aseman eurooppalaisina. Ilman näitä edellytyksiä ei menesty talouskaan.

On näköpiirissä aika, jolloin Itämeri lopultakin muuttuu rauhan mereksi. Itämeren maiden yhteistyö ei ole meille yleiseurooppalaisen eikä yleismaailmallisenkaan
yhteistyön korvike, vaan portti. Meidän on kyettävä huolehtimaan siitäkin, että rauhan meri on myös elävä meri. Itämeren piirin yhteistyön ensimmäinen ja kiireisin tavoite onkin Itämeren pelastaminen lopulliselta saastumiselta.

* * *

Liikenne merkitsee Varsirtais-Suomelle sekä yhteyksiä muuhun Eurooppaan että muun Euroopan yhteyksiä Suomeen. Näiden yhteyksien kehittyminen merkitsee myös maakuntamme kehittymistä, kehittymättömyys kehittymättömyyttä.

Yhteydet pääkaupunkiseutuun ovat tällöin keskeisen tärkeät. Kun perustellusti puhumme siitä, että seudullamme on parhaisiin kuuluvat edellytykset kehittyä
pääkaupunkiseutua täydentäväksi ja sen tehtäviä jakavaksi alueeksi, emme tietenkään puhu tarpeesta korvata pääkaupunkia. Maa tarvitsee pääkaupungin ja pääkaupunkiseudun. Se on kuitenkin maan kehityksen pääasiallinen dynamo. Kyse on yhteistyöstä, yhteyksistä ja pullonkaulojen laajentamisesta.

Rautatieliikenteen parantuminen ratkaisevalla tavalla Turun ja Helsingin välillä on tapahtumassa viimeisillä hetkillä. Sen näivettyminen oli jo realistisena
näköpiirissä. Takana on vuosia kestänyt kamppailu poliitikkojen ja asiantuntijain välillä, kamppailu, joka onneksi päättyi edellisten voittoon. Nyt jo kaikki näkevät
rautatiellä tärkeän tehtävän, kun puhutaan Varsinais-Suomen asemasta porttina länteen ja lännestä.

Myös maantieyhteyksistä on huolehdittava. Kun puhutaan moottoritien tarpeesta, ei ole kyse vain siitä, miten hoidetaan liikenne esimerkiksi Turusta Helsinkiin ja
päinvastoin, siitä voitaisiinko jollakin tavalla tulla toimeen vähemmällä. Kyse on siitä, millaiset liikenneyhteydet täältä ja tänne on verrattuna maan muihin
liikenneyhteyksiin. On ehkä paradoksaalista, mutta varmasti totta, että voidakseen olla tasavertaisessa yhteistyössä esimerkiksi Pirkanmaan kanssa suhteessa
pääkaupunkiseutuun - niinkuin ehdottomasti tulisi voida olla - tarvitaan tasavertaiset liikenneyhteydet. Kysymys ei ole vain liikenteestä, vaan kaikesta taloudellisesta toimeliaisuudesta, ihmisten elinehdoista.

Lentoliikennettäkään ei tule unohtaa. Parantuvat maayhteydet varmaan korvaavat suuren osan lentoliikennetarvetta Turun ja Heisingin välisissä yhteyksissä.
Ne eivät kuitenkaan voi korvata yhdysliikennettä ulkomaille, jota enenevästi tullaan tarvitsemaan.

Tällöin on ennakkoluulottomasti otettava huomioon myös Turun lentokentän mahdollisuudet toimia yhteyskenttänä muualta Suomesta suoraan ulkomaille, jolloin
jatkoyhteydet toimisivat - kuten jo osittain nytkin toimivat - mm. Tukholman ja Kööpenhaminan kautta, ehkä kauemmaksikin. Näin voitaisiin lievittää myös Helsinki-Vantaan kasvavaa painetta, mikä aluepoliittisestikin olisi monella tavalla järkevää.

Helsinki-keskeisyyttä voidaan lentoliikenteessä lievittää järjestämällä aikataulut tarkoitusta palvelevalla tavalla. Turun lentoaseman laajentaminen on myös tästä
näkökulmasta lähiaikoina välttämätöntä. Tässä on tarpeen Turun kaupungin, maakunnan ja valtion suunnitelmallinen ja ennakkoluuloton yhteistyö.

* * *

Aiheeseemme liittyvät luonnollisesti lukuisat muut elämän alat kuten esimerkiksi maatalous, joka varsinaissuomalaisittain on erittäin tärkeä maakunnallinen
erityisalue. Maatalouspolitiikka ei sinänsä ole nyt alkavien yhdentymisneuvottelujen asialistoilla. Ei kuitenkaan ole epäilystä siitä, että sen ongelmiin on
lähiaikoina eurooppalaisen kehityksen kannalta katsottuna paneuduttava aikaisemmasta ehkä hyvinkin poikkeavista näkökulmista.

* * *

On todennäköistä, että yhdentymiskehitys tuo tullessaan eurooppalaisen maakuntakeskuksen käsitteen. Keskusten kehitys ei enää olisi hierakkisesti kumuloituvaa siten, että kehitys olisi suorassa suhteessa niiden kokoon tai siten, että kehitys olisi automaattista.

Suomen keskusten alueellinen työnjako voi saada aivan uudenlaisia piirteitä kansainvälistymisen myötä. Jotkuit nykyisistä maakuntakeskuksista voivat jäädä kehityksessä sivuun. Toisaalta sellaiset kesukset , jotka kykenevät saavuttamaan uudenlaisen aseman eurooppalaisessa mittakaavassa, menestyvät. Näistä kesukusista on suorat kauppa- ja kulttuuriyhteydet muualle Eurooppaan.

* * *

Emme voi puhua vain tavoitteista ja näköaloista. On puhuttava myös rakenteista ja keinoista. Tällöin on hahmotettava vahva varsinaissuomalainen yhteysjärjestelmä, joka toimii tehokkaasti ilman byrokraattisia koukeroita sekä suomalisessa yhteistyössä että suhteissa muuhun Eurooppaan.

Tällöin korostuu jälleen Turun kaupungin vetovastuu, tällä kertaa vain aikaisempaa paljon vastuullisempana. Tämä edellyttää uudenlaista päätöksentekokulttuuria: tehokkuutta, joka kasvaa demokraattisesta prosessista, puhetta, jota ymmärretään ja uskotaan, herkkää korvaa, jotta itse ymmärretään, ideoita ja uudistuksia kuitenkin toinen jalka tukevasti maassa.

Miksei tuossa olisi ohjetta meille kaikillekin.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio: Ulkoasiainministeri Pertti Paasio Varsinais-Suomen Maakuntaliiton kevätmaakuntapäivillä Kalannissa 4.6.1990, 4.6.1990, http://www.eilen.fi/fi/2873/ (15.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki