Arkistonumero
2874
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Kieli
Päiväys
11.5.1990

Ulkoasiainministeri Pertti Paasio Eurooppa- instituutissa Turussa 11.5.1990

UUSI EUROOPPALAINEN TURVALLISUUSJÄRJESTYS

Arvoisat kuulijat,

Yli neljä vuosikymmentä Eurooppa oli jäykän liikkumattomassa tilassa. Kahtiajako takasi rauhan, mutta esti luontevan kanssakäymisen. Nyt patoutuneet muutostarpeet ovat purkautumassa. Eurooppa etsii uudenlaista sisäistä tasapainoa.

Suomi on osaltaan ponnistellut maanosaamme jakavien viimeistenkin esteiden poistamiseksi. Vuonna 1962 presidentti Urho Kekkonen totesi:"Suomen kansan hartaana toivomuksena on, että maanosaamme jakavia esteitä madalletaan Euroopan yhtenäisyyden vahvistamiseksi". Olemme päässeet tässä työssä pitkälle.

Yhteistyön ja kanssakäymisen rakenteet ovat vahvistumassa. Epävarmuus tulee silti leimaamaan kansainvälistä politiikkaa 1990-luvulla. Joudumme tekemisiin myös tuntemattomien yhtälöiden ja ilmiöiden kanssa.

Ydinaseiden Damokleen miekka on koko ihmiskunnan uhkakuva. 1970-luvulla energiakriisi vahvisti entisestään tietoisuuttamme yhteisistä uhkista. Vasta 1980-luvulla koettujen ekologisten katastrofien seurauksena ihmiskunnan turvallisuusajattelu alkoi toden teolla muuttua: samalla alettiin -- ainakin maapallon kehittyneimmissä osissa -- päättäväisemmin irtaantua yksipuolisen sotilaallisesta turvallisuusajattelusta. Tätä kehitystä vauhditti varustelukustannusten jatkuva kohoaminen.

+ + +

Olemme 1990-luvulla uudenlaisen eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen kynnyksellä. Poliittisten muutosten myötä Euroopassa ovat yhteistyön ja kanssakäymisen rakenteet vahvistuneet siinä määrin, että aseisiin turvautuminen valtioiden välisten suhteiden ratkaisukeinona on menettänyt merkityksensä. Tämä on valtava saavutus.

Euroopassa on toki ristiriitoja, ja jopa väkivaltaisuutta ruokkivia tekijöitä, mutta vanhat viholliskuvat eivät maanosassamme ole enää uskottavia.

Kansainvälinen järjestelmä on alituisessa, mutta nyt ilmeisesti edelleen kiihtyvässä ja vaikeasti ennakoitavissa olevassa muutoksessa. Rauhan säilyminen jatkossakin tulee ratkaisevasti riippumaan siitä, miten muutos kyetään pitämään hallinnassa ja miten sitä voidaan rakentavasti rohkaista.

Euroopassa on perimmiltään kyse vähittäisestä muutoksesta, jossa vuonna 1989 otettiin kuitenkin dramaattinen harppaus. Seuraava askel liittyy sotilasliittojen tehtävien ja roolien uudelleenarvioimiseen.

Sotilasliitot muuttuvat, mutta ne pysyvät ainakin toistaiseksi Euroopan turvallisuusjärjestelmän rakenneosina. Niiden muutoksen tahtia tai syvyyttä on tässä vaiheessa vaikea ennustaa. Siitä riippumatta sotilasliittojen jäsenmaiden piirissä - niin kuin kaikkialla Euroopassa - keskustellaan kasvavalla painolla uudenlaisten, koko Euroopan kattavien turvallisuusjärjestelyjen tarpeesta.

Kehitys riippuu keskeisesti siitä, miten liittokunnat arvioivat niin sotilaalliset kuin poliittisetkin tehtävänsä Euroopan turvallisuustilanteen muuttuessa.

Mikäli ulotamme näkökulmamme globaaliksi, ei sota -- edes suursota -- ole vielä pelkästään historiaan kuuluva ilmiö. Nytkin Lähi- ja Keski-idässä väkivallan eskalaatioriski on suuri. Alueen strateginen merkitys mm. maailman öljyntuotannon kannalta tunnetaan. Arabivaltioiden ja Israelin vastakohtaisuus jatkuu; palestiinalaiskysymys odottaa ratkaisua. Tuolla alueella viholliskuvat ovat selkeitä ja sodan hintaa ei ilmeisesti pidetä vieläkään ylivoimaisena. Taustalla ovat voimakkaat ideologiset ja uskonnolliset vastakohtaisuudet. Intian ja Pakistanin välisten suhteiden kiristyminen sisältää sekä uskonnollisia että maa-alueiden omistuksesta johtuvia ristiriitoja. Sielläkin keskinäinen epäluulo tulisi voida pysäyttää kun se vielä on mahdollista.

Suomen asemaan kansainvälisen politiikan murros ei ole vaikuttanut. Voimme parhaiten kohdata muutoksen nojautumalla koeteltuihin ulkopolitiikkamme kulmakiviin: hyvien naapurisuhteiden vaaliminen sekä puolueettomuuspolitiikka. Meiltä edellytetään silti joustavuutta ja tarpeellista aloitteellisuutta.

Nyt voidaan jo todeta, että alkanut vuosikymmen edellyttää kansainväliseltä yhteisöltä aiempaa suurempia ja ennakkoluulottomampia ponnisteluja rauhan ja vakaan kehityksen turvaamiseksi.

+++

Turvallisuuden tarpeet ovat näin ollen muuttumassa. Tämä edellyttää ratkaisukeinojen monipuolistamista. Suomen osalta edessä on seuraavia tehtäviä:

1. Osallistuminen uuden turvallisuusjärjestelmän kehittämiseen ennen muuta ETYK-prosessissa;

2. Uusien turvallisongelmien kartoitus ja tarvittavien ratkaisujen kehittäminen, etenkin lähialueillamme sekä myös globaalisti;

3. Osallistuminen taloudelliseen integraatioon sekä Itä- ja Keski-Euroopan maiden taloudelliseen tukemiseen.

Euroopan yhteistyöasetelmissa on sekä vakiintuneita että alati uudenlaisia muotoja saavia piirteitä. Viime kuukausina ovat etualalle nousseet lähialueiden yhteistyörakenteet.

Pidän ensiarvoisena, että nimenomaan Suomi ja Ruotsi voisivat puolueettomina pohjoismaina entisestään tehostaa yhteistyötään maanosan turvallisuuden parantamiseksi. Se on nyt entistä tärkeämpää kun regionaalinen turvallisuusajattelu osaltaan korvaa kahtiajaon rakenteita. Se on välttämätöntä kehitettäessä Itämeren alueen yhteistyöpilaria Euroopan yhteiselle talolle.

Maanosamme vaatii yhä uusia ja parempia järjestelyjä, joilla sen piirissä olevat valtiot jakavat entistä tehokkaammin yhteisen turvallisuusvastuun.

On tullut aika luoda ETYKistä maanosamme turvallisuusjärjestyksen perusta. Siihen on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus, koska valtioita erottavat korkeimmat ideologiset raja-aidat ovat asiallisesti kaatuneet. Bonnissa jokin aika sitten päättynyt ETYKin talouskonferenssi oli tästä erinomainen osoitus.

ETYKin perimmäisiin oivalluksiin kuului turvallisuuden näkeminen laaja-alaisesti. Jyrkän kahtiajaon oloissa tämän näkemyksen käytännöllinen toimeenpano jäi usein kuitenkin pahasti kesken: asetelmat olivat lukkiutuneita. Vaikka puhuttiin yhteisin käsittein, niillä tarkoitettiin usein eri asioita. Näin ei ole enää.

Näköpiirissä on todellakin kansalaisten yhtenäinen Eurooppa, jossa turvallisuutta ei yritetä ratkaista sotilaallisella valmiudella, vaan ihmisoikeuksia kunnioittamalla, taloudellista hyvinvointia jakamalla, avoimuudella ja vuorovaikutuksella sekä talouden sopeuttamisella ekologisiin tarpeisiin.

ETYK-prosessia kohtaan tunnetaan nopeasti muuttuvassa Euroopassa erityistä kiinnostusta, koska ETYKin laaja-alainen turvallisuuskonseptio on ajankohtainen.

ETYKistä on tulossa aukottomasti kaikkien maanosamme turvallisuudesta vastuussa olevien valtioiden yhteisö, kun nyt myös Albania on ilmoittanut olevansa valmis liittymään ETYKin osanottajamaiden piiriin. Suomen hallitus tervehtii tyytyväisenä Albanian ilmoitusta.

ETYK on itsessään sekä muutoksen että vakauden väline. Maanosamme turvallisuuskysymykset koskettavat kaikkia Euroopan turvallisuuden osapuolia, ja siksi niitä on pyrittävä käsittelemään yhdessä. Tätä varten ETYK on ainutlaatuinen foorumi.

ETYK on prosessi, ei järjestö. Sillä ei ole minkäänlaista pysyvää sihteeristöä. Silti se on osoittautunut kaikille osanottajamaille arvokkaaksi välineeksi kansainvälisten suhdanteiden muutoksista huolimatta. ETYKin joustavuus ja muuntumiskyky ovat epäilemättä yksi syy, miksi ETYK on nyt erityisen elinvoimainen ja kiinnostava.

ETYKissä ei päätöksiä tehdä äänestämällä, vaan konsensuksella. Vain sellaiset päätökset ovat mahdollisia, joita mikään osapuoli ei asetu vastustamaan. Menetelmä on kieltämättä aikaavievä ja työläs. Hyväksyttyjen asiakirjojen sisältö on kuitenkin tärkein kriteeri: viimeksi Wienin seurantakokouksen loppuasiakirja ja Bonnin talouskonferenssin asiakirja osoittavat, että konsensuksella on mahdollista hyväksyä sisällöllisesti kauaskantoisia päätöksiä.

ETYK-asiakirjat ovat osanottajavaltioiden etujen monikerroksisia kudelmia. Niistä neuvoteltaessa kukin osanottajavaltio joutuu arvioimaan mahdollisuuksiaan hyväksyä myös sellaisia ehdotuksia, jotka eivät ole sille välttämättä mieluisia. Näiden vastapainona ovat sen kansallisia tavoitteita edistävät ehdotukset. Ja kun jokainen osapuoli arvioi, että nähtävissä olevan lopputuloksen tuotot ovat sille suuremmat kuin kustannukset, syntyy merkittäviä tuloksia.

Seuranta on ETYKin jatkuvuutta, sen dynamiikkaa. Kun Helsingin päätösasiakirjasta neuvoteltiin, Suomi korosti seurannan merkitystä niin ihmisoikeuksissa kuin ETYKin muillakin alueilla: sovittavien määräysten käytännön toteutumista tulisi yhteisesti tarkastella.

Hyväksyessään seurannan periaatteen kukin osanottajamaa samalla hyväksyi sen, että sitä tultaisiin julkisesti ja toistuvasti pitämään vastuunalaisena hyväksymiensä sitoumusten toteutumisesta. Määräysten laiminlyöntiin liittyy näin poliittinen hintansa. Eikä epäonnistuminen joidenkin määräysten toimeenpanossa vapauta osanottajamaata velvollisuudesta noudattaa niitä vastaisuudessa.

Tämä on sitä ETYKin dynamiikkaa, joka eittämättä on osaltaan ollut monien osanottajamaiden sisäisen uudistuspolitiikan käyttövoimana.

Vaikka ETYK ei ole järjestö, se on nykyään käytännössä tavalla tai toisella koolla kaiken aikaa. Wienin seurantakokouksessa tammikuussa 1989 hyväksytty kokousohjelma on kattava ja laaja. Kullakin näistä kokouksista on erikseen määritetty toimeksiantonsa. Samalla ETYKiin kohdistuu yhä suurempia odotuksia, kun etsitään Euroopan uuden turvallisuusjärjestyksen aineksia.

On laaja yhteisymmärrys siitä, että ETYKin valmiuksia on nostettava ja sen rakenteita vahvistettava. Kuluvan vuoden loppupuolelle kaavaillaan 35 ETYK-maan huippukokousta. Niiden valmistelujen käynnistämiseksi ei ole mitään vakiintunutta mekanismia, vaan sellaisesta on sovittava erikseen.

Kööpenhaminassa alkaa 5. kesäkuuta ETYK:n inhimillistä ulottuvuutta käsittelevä kokous. Suomi pitää tärkeänä, että viimeistään tuon kokouksen yhteydessä käynnistetään huippukokouksen valmistelut.

ETYKn valmiuksia reagoida uusiin tilanteisiin on kehitettävä. Suomi teki Madridin seurantakokouksessa joulukuussa 1980 ehdotuksen erityisen osanottajavaltioiden välisen koordinaatiokomitean perustamiseksi. Aika ei tuolloin vielä ollut kypsä tällaiselle ehdotukselle.

Helsingin päätösasiakirjan 10-vuotiskokouksen alla vuonna 1985 ilmoitimme päätöksestämme luoda asiakirjapalvelu osanottajamaiden käytettäväksi. Näitä palveluja ollaan edelleen kehittämässä.

Viime aikoina on tehty useita ehdotuksia pysyvien ETYK-rakenteiden ja -instituutioiden luomiseksi. Tällaisia ehdotuksia on tullut mm. Puolasta, Tshekkoslovakiasta, Saksan Liittotasavallasta, Neuvostoliitosta, Yhdysvalloista ja Euroopan Yhteisöjen piiristä. Tutkimme niitä kaikkia huolella. Katsomme, että ne tarjoavat arvokkaita aineksia tällaisia rakenteita koskeville ETYK-maiden yhteisille pohdinnoille, joiden toivomme alkavan pian.

Pysyviä rakenteita harkittaessa on lähtökohtana mielestämme oltava toiminnalliset tarpeet: rakenteet ja mahdolliset instituutiot tulee luoda tarvittavien toimintojen mukaan. ETYKin byrokratisoitumista on vältettävä. Olemassaolevia kansainvälisiä järjestöjä on hyödynnettävä; tässä yhteydessä vaidaan mainita mm. Euroopan Neuvosto. Pysyvillä rakenteilla tulee pyrkiä ETYKin joustavuuden ja muuntumiskyvyn
lisäämiseen, ei prosessin jäykistämiseen.

Konsensus-menettelyä tulee vastakin kunnioittaa yhtenä ETYKin kulmakivenä. Kullakin osanottajamaalla tulee olla oikeus itse määrittää etunsa. Uudet rakenteet voivat helpottaa ongelmien ratkaisua, mutta uutta poliittista todellisuutta ne sellaisenaan tuskin luovat.

Pidämme luontevana, että kysymystä nykyistä pysyvämpien rakenteiden luomisesta ETYKiin käsitellään tulevan vuoden loppuun kaavaillussa huippukokouksessa. Se voisi tehdä päätöksiä ensimmäisistä askelista ja antaa suuntaviivoja asian jatkokäsittelylle 1992 alkavassa Helsingin seurantakokouksessa ja sen valmistelujen yhteydessä.

Ensimmäinen askel voisi olla päätös osanottajamaiden ulkoministerikokousten pitämisestä säännöllisesti. Niiden rinnalla saatetaan tarvita säännöllisiä virkamies- ja asiantuntijatason kokouksia. Kuluvan vuoden huippukokouksen ja Helsingin seurantakokouksen välinen aika voisi olla eräänlaista sisäänajovaihetta, ja pysyviä rakenteita tai instituutioita koskeviin kysymyksiin palattaisiin seurantakokouksessa.

Säännöllisten poliittisen tason kokousten mahdollisuutta harkittaessa tulisi myös pohtia, mikä asema nykymuotoisilla kestoltaan periaatteessa rajoittamattomilla seurantakokouksilla olisi tulevaisuudessa.

Olisi joka tapauksessa arvokasta, että myös vastaisuudessa voitaisiin käydä sellaista kaikki osa-alueet kattavaa ja toimeenpanoa korostavaa keskustelua, jota seurantakokouksissa käydään.

Koska ETYK ei ole järjestö sillä ei myöskään ole pysyvää osoitetta eikä sihteeristöä. Keskinäisen yhteydenpidon lisääntymisen tarve on nostanut esiin kysymyksen olisiko tältäkin osin tehtävä uudenlaisia ratkaisuja.

Mielestäni tämä on tärkeä kysymys. Tärkeintä on luoda käytäntö joka tehokkaimmalla tavalla palvelee ETYKn yhteisiä perustavoitteita. Tällöin sihteeristön rooli pysynee palvelevana instituutiona, ilman omaa toimivaltaa. Ennen kuin pystytetään pysyviä uusia rakennelmia olisi luontevaa, että isäntämaa huolehtii vuorotteluperiaatteella järjestelyvastuusta.

Tästä syystä Suomi ja Helsinki ovat luonnollisesti käytettävissä toimintoihin, jotka liittyvät seuraavan seurantakokouksen v. 1992 kokouksen valmisteluihin.

Helsingin seurantakokouksen isäntänä pyrimme tekemään voitavamme kokouksen onnistumisen turvaamiseksi. Kuluvan vuoden huippukokouksen asiana on päättää, kuinka likeisesti sen jälkeinen seuranta muodostuu osaksi Helsingin seurantakokouksen valmisteluja.

Kuten olemme toistuvasti eri yhteyksissä korostaneet, tarjoaa ETYK parhaan piirustuksen maanosamme tulevaisuutta koskeviin peruskysymyksiin. Olemme ylpeitä Helsingin hengen saamasta uudesta voimasta. Se on saanut sitä etenkin Keski-Euroopasta. Pidämme presidentti Vaclav Havelin Euroopan Neuvoston yleiskokouksessa esittämiä näkemyksiä tärkeänä lisänä käytävässä keskustelussa.

Täällä Turussa 30.3. totesin: "Uusi eurooppalainen turvallisuusjärjestys tullee nojautumaan pääsääntöisesti maanosan turvallisuudesta vastuussa olevia valtioita yhteen sitovasta järjestelystä". Nähdäkseni Havel tarkoittaa samaa todetessaan, että "Helsingin turvallisuusjärjestelyjen perusta...tarjoaisi kaikille Euroopan maille varmuuden, että niiden ei tarvitse enää pelätä toisiaan, koska ne kuuluisivat samaan takuujärjestelmään".

Osaltamme korostamme kuitenkin, että kehityksen on oltava asteettaista, eikä sen tule nojautua menneisyyden ristiriita-aineksille.

Koko maanosan yhteen kietovaa turvallisuusjärjestystä tulevat täydentämään myös alueelliset yhteistyörakenteet. Laaja-alaisen turvallisuusjattelun vahvistuessa regionalismi saa uutta merkitystä. Kuluvan vuoden aikana Suomen hallitus on moneen eri otteeseen tähdentänyt tässä mielessä lähialueidemme kasvavaa merkitystä. Toivommekin hartaasti, että Baltian tasavaltojen ja Moskovan väliset erimielisyydet voitaisiin ohjata nopeasti yhteistyön ja keskinäisen kunnioituksen uomaan.

+++

Samalla kun väkivallan käyttö valtioiden välisten ongelmien ratkaisemiseksi on ainakin ETYK-järjestyksen piirissä ehtymässä, on erilainen kontrolloimaton väkivalta kasvanut kansalaisyhteiskuntien piirissä.

Taloudellis-sosiaalinen kehitys edes vauraassa läntisessä Euroopassa ei ole merkinnyt väkivallasta vapaan yhteiskunnan muodostumista. Katujen ja kotien turvallisuus on päinvastoin jopa heikentymässä. Avoimen Euroopan sisäisen turvattomuuden lisääntyminen on ongelma, johon on tartuttava ja jonka ratkaiseminen on nähtävä osana yleiseurooppalaisen turvallisuuden takaamista.

Turvallisuutta ei voida perustaa yksipuolisen aseiden varaan. On kehitettävä laaja-alaisempi näkemys turvallisuusvastuusta. Tasa-arvoyhteiskunnassa tämä merkitsee kaikkien yhtäläistä vastuunkantoa. Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja puute ovat syrjinnän ja väkivallan kasvualustaa, joka heikentää yhteistä turvallisuuttamme. Alkaneen vuosikymmenen suuria tehtäviä onkin juuri tähän haasteeseen vastaaminen.

On kyettävä pitämään huoli siitä, etteivät uudet viholliskuvat astu vanhojen hylättyhen sijaan. Erityisen tärkeää tämä on nuorten sukupolvien maailmankuvan muodostumiselle.

Euroopan on nykyistä paremmin löydettävä yhteinen rikas humanistinen perintönsä, joka on paljolti jäänyt taloudellisen ja teknologisen kehityksen jalkoihin. Kulttuurin vapaus, monimuotoisuus ja samalla sen yhteisyys ovat tärkeitä asioita myös yhteisen turvallisuutemme kannalta. Kehitystä ei saa jättää aattellisten keinottelijoiden ja kiihottajien johdettavaksi. Euroopan historia on tässä suhteessa meidän läksykirjamme.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio : Ulkoasiainministeri Pertti Paasio Eurooppa- instituutissa Turussa 11.5.1990, 11.5.1990, http://www.eilen.fi/fi/2874/ (15.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki