Arkistonumero
2879
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
14.3.1990

Ulkoasiainministeri Pertti Paasion puheenvuoro eduskunnassa 14.3.1990 käsiteltäessä hallituksen selontekoa Suomen suhtautumisesta Länsi-Euroopan yhdentymiskehitykseen

Herra Puhemies,

Ulkomaankauppaministeri on puheenvuorossaan esittänyt seikkaperäisen arvion Länsi-Euroopan taloudellista yhdentymiskehitystä koskevasta hallituksen selonteosta. Seuraavassa käsittelen valmisteilla olevaa EES-järjestelyä lähinnä eräiden maanosamme muiden kehitysnäkymien valossa.

Runsas kolme kuukautta on kulunut siitä kun hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon Suomen suhtautumisesta Länsi-Euroopan yhdentymiskehitykseen. Tuolloin Itä-Eurooppa oli rauhanomaisen vallankumouksen pyörteessä. Sen jälkeen on kansojen vallankumous Euroopassa alkanut siirtyä parlamenttien
politiikaksi. Euroopan muutos ei ole pysähtymässä. Muutoksesta voi tulla kansainvälistä järjestelmää luonnehtiva pysyvämpi ominaisuus. Aivan väärässä eivät ole ne, jotka sanovat, että nykyisin sanat vanhenevat jo suussa.

Länsi-Euroopan sydänalueilta 1940-luvun lopulla käynnistynyt taloudellinen yhdentyminen on eräs maanosan muutoksen päätekijöitä. Euroopan Yhteisöstä on muodostunut kaikkialla tunnustettu taloudellis-teknologinen ja myös poliittinen voimakeskus. Sen avulla on voitu samalla eliminoida vuosisataisia valtioiden välisiä vastakohtaisuuksia.

Globaali taloudellinen kilpailu on jo pitkään murtanut sodanjälkeisiä niin alueellisia kuin laajempiakin poliittis--sotilaallisia jakolinjoja. Tässä kehityksessä Länsi-Euroopan yhdentymisellä--siis suurten, yhteisten kotimarkkinoiden luomisella-- on ollut keskeinen rooli.

Euroopassa ja kenties yleisemmin kehittyneiden teollisuusmaiden välisissä suhteissa voima on edelleen ratkaiseva, mutta yhä vähemmän sotilaallisessa mielessä. Suhteet rakentuvat yhä enemmän taloudellisen ja teknologisen --ja sivityksellisen--kilpailu- ja suorituskyvyn varaan.

Taloudellis-teknologinen yhdentyminen ei tarjoa maanosamme kehityksestä aukotonta kuvaa. Valtioiden ja kansallisuuksien Eurooppa on vielä vahva, jopa vahvistumassa. Poliittisten ristiriitojen juuria ei koskaan voida eliminoida täydellisesti. Kahtiajaon murtuessa uudenlaiset vastakohtaisuudet voivat nousta esille.

Euroopan muutoksessa on meneillään ylimenovaihe. Tehtävämme on tässä epävarmuuden ajassa olla mukana vahvistamassa myönteisiä kehitystrendejä, rohkaisemassa muutosta. Ongelmana on nähdä, mikä on myönteinen kehitystrendi. Arvokkaaksi koettu on osattava säilyttää.

Euroopassa käynnissä oleva muutos ei ole oleellisesti muuttanut Suomen asemaa.

Ulkopolitiikkamme prioriteetit — hyvät naapurisuhteet ja puolueettomuuspolitiikka - ovat osoittautuneet kestäviksi.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ovat vakaat ja ne kehittyvät suotuisasti. Tämä on tekijä, jonka merkityksen voi oivaltaa uudella tavalla viime kuukausien murroksen keskellä.

Maanosamme välittömäksi ongelmaksi on muodostumassa se, että Neuvostoliiton ja Keski-Euroopan maiden taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikeudet eivät ole taittumassa.

Toivonkin, että täällä eduskunnassa keskusteltaisiin maanosamme tilanteesta myös käsittelyssä olevan selonteon yhteydessä laaja-alaisesti.

Euroopan nykyinen muutos on kuitenkin turvallisempi ja luontevampi järjestyksen tila kuin jäykkä vastakkainasettelu. Kahtiajako esti kymmeniltä miljoonilta järkevän taloudellisen kanssakäymisen,se loi apatiaa, eikä luonut tarvittavaa tulevaisuususkoa.

Muutos koskettaa syvälle käyvällä tavalla kansalaisten, valtioiden ja erilaisten taloudellisten ryhmittymien välisiä suhteita. Alueellinen yhteistyö, regionalismi on elpymässä Euroopassa.

Suomen kannalta on ollut erityisen ilahduttavaa se, että olemme voineet alkaa kehittää aiempaa määrätietoisemmin suhteitamme lähialueisiimme idässä ja etelässä, Itämeren piirissä. Samalla kun maanosanlaajuiset yhdentymisrakenteet vahvistuvat, saavat lähialueet uutta merkitystä. Sekin on osoitus maanosamme kehitysdynamiikan moniulotteisuudesta.

Euroopan moninainen muutos sisältää vielä useita tuntemattomia tekijöitä. Käsillä on ylimenovaihe, jossa maanosan turvallisuusrakenne ja siihen vaikuttavat tekijät, kuten myös taloussuhteet on kehitettävä ajan tasalle. Tämä edellyttää ehkä eräiden totunnaisten ajatusrakennelmien uudelleenarviointia.

Euroopan valtioiden taloussuhteiden voidaan olettaa vakiintuvan vasta suhteellisen pitkän ylimenovaiheen jälkeen. Ne eivät kehity tietenkään irrallaan maanosan poliittis-sotilaallisesta tilanteesta.

Maanosamme säilyy taloudellisesti ja elintasoeroiltaan jakautuneena vielä vuosia. Laaja yhteisymmärrys vallitsee kuitenkin siitä, että vaurautta ja taloudellista suorituskykyä voidaan nopeasti jakaa maanosan mittakaavassa.

Ensi viikolla alkaa Bonnissa taloudellista yhteistyötä käsittelevä ETYK-konferenssi.Sen ajoitus on--kuitenkin enemmänkin sattumalta--erinomainen.ETYK:ssä nähdään eurooppalaisen muutoksen koko kuva. Toivomme, että Bonnin kokouksessa luodaan kestäviä piirustuksia ja ratkaisumalleja maanosan taloudellisen kahtiajaon siirtämiseksi historiaan.

+++

Meillä on perusteltu syy olettaa, että Länsi-Euroopasta käynnistynyt taloudellinen integraatioprosessi edelleen laajentuu. Samalla se myös vahvistaa maanosan turvallisuutta. Mikäli syntymässä on myöhemmin todella eurooppalainen talousalue, merkitsisi se aikanaan yhtä tärkeätä askelta tässä prosessissa. On toivottavaa, että jatkossa entistä päättäväisemmin ryhdytään luomaan edellytyksiä, jotta Itä- ja Keski-Euroopan maat voisivat aikanaan mahdollisimman ongelmattomasti liittyä tähän taloudelliseen yhteistyöhön.

On tärkeää, että yleiseurooppalaisin ponnistuksin saatetaan poliittista ja taloudellista järjestelmäänsä muuttamassa olevat Euroopan maat kestävälle kehitysuralle. Yhtä tärkeää on korostaa, ettei mittavakaan apu voi aikaansaada toivottua vaikutusta ilman että se jalostuisi tuloksiksi noiden maiden
omien kansojen ja kansalaisten työn kautta. Markkinatalousmaiden on vältettävä pyrkimyksiä luoda jonkinlainen holhoussuhde muuttuviin Keski- ja Itä-Euroopan maihin enempää poliittisesti kuin taloudellisestikaan.

+++

Eduskunnan käsittelyyn tullut hallituksen selonteko Suomen suhtautumisesta Länsi-Euroopan yhdentymiskehitykseen pyrkii antamaan yksityiskohtaisen kuvan--kuten sen johdannossa todetaan-- niistä kysymyksistä, jotka tulevat esille EFTA-maiden ja Euroopan yhteisöjen välisissä neuvotteluissa Euroopan talousalueen(EES) luomiseksi ja sisältää arvioita tulevan järjestelyn vaikutuksista Suomelle. Nyt on alkamassa neuvottelujen vaativin vaihe.

Kuten tiedämme, on aikataulu tiukka, mutta tuskin ylivoimainen. On kuitenkin selvää, että näidenkin neuvottelujen kulkuun ovat vaikuttaneet myös maanosan muut tapahtumat. Meidän on syytä jo nyt varautua joustavasti aikarajojen tarkistuksiin. Tämän suuruusluokan asiaa ei tulisi käsitellä
hätiköidysti.

Viime syksyn aikana Suomessa käyty keskustelu nähdäkseni osoitti, että integraatiopolitiikastamme --sen päälinjasta—voitiin lopulta saavuttaa merkittävä ja laaja yhteisymmärrys. EES-järjestely on nähty meille edulliseksi. Jatkossa avainasemassa on se, millä tavoin kykenemme vahvistamaan kansantalouttamme siten, että asemamme muodostuvassa integraatiojärjestelyssä olisi riittävän vahva.

EES-keskustelujen aikana on EFTA-maissa, myös puolueettomissa EFTA-maissa, käyty vilkastuvaa keskustelua siitä, tulisiko niiden jatkossa pyrkiä EY:n täysjäsenyyteen. Tunnettuahan on Itävallan heinäkuussa 1989 jättämä jäsenyyshakemus.

Myös Suomessa on avattu keskustelu täysjäsenyydestä. Onkin paikallaan, että Euroopan integraatioon liittyvät eri näkökohdat- ja kulmat tulisivat käsitellyiksi perusteellisesti. Käsittelyyn annettu selonteko antaa siihen yhden sysäyksen. Tilanne Euroopassa on muuttunut siinä määrin nopeasti—ajateltaessa vaikkapa vain Saksojen yhdistymiskehitystä--että Euroopan eri yhteistyöasetelmia ei voida pitää vakiintuneina. Myös Euroopan yhteisöt joutuu harkitsemaan tavoitteitaan ainakin jollain tavoin uudestaan. Nyt kehitteillä oleva EES-järjestely toimii kaikkien osapuolten kannalta oivallisena ratkaisuna käsillä olevassa muutosvaiheessa. Kuten selonteostakin käy hyvin ilmi, on EES luonteeltaan evolutiivinen järjestely: kun se on luotu, sitä tullaan kehittämään kaiken aikaa. Olen varma, että nyt on
paikallaan olla hajoittamatta vaivalla koottuja toimintamalleja. On edettävä vakain askelin ja kompuroimatta.

+++

Viime kuukausien murros Euroopassa, erityisesti idän ja lännen vastakohtaisuuden lientyminen, on herättänyt puolueettomissa maissa keskustelua puolueettomuuspolitiikan tulevaisuudesta.

Suomessa, kuten muissakin puolueettomissa maissa, kysymystä selvästi motivoi kiinnostus Euroopan yhteisöjen jäsenyyteen.

Voiko puolueeton maa päästä nauttimaan jäsenyyden etuja vai jääkö se niitä ilman?

Tällaiseen kysymykseen on ainoa realistinen vastaus ollut ja on tällä hetkellä, että Suomi ei puolueettomuuspolitiikkansa vuoksi harkitse jäsenyyttä.
Tämä vastaus johtuu lähinnä EY:stä, sen luonteesta ja kehitystavoitteista. Toisaalta viime kuukausien tapahtumat keskisessä Euroopassa merkinnevät, että EY:n kehityksen ennakointia ei ole enää tehtävissä pelkästään lukemalla vuosien takaisia peruskirjoja ja julistuksia.

Miten esimerkiksi Saksan yhdistymisen seuraukset ja Saksan kiinnostus avautuviin mahdollisuuksiin idässä vaikuttavat yhdentymisnäkymiin ? Miten käy samankeskisten ympyröiden ?

Nämä ovat vain kysymyksiä, eivät vastauksia. Ei olisi kenenkään etujen mukaista yrittää torjua keskustelua.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio: Ulkoasiainministeri Pertti Paasion puheenvuoro eduskunnassa 14.3.1990 käsiteltäessä hallituksen selontekoa Suomen suhtautumisesta Länsi-Euroopan yhdentymiskehitykseen, 14.3.1990, http://www.eilen.fi/fi/2879/ (6.12.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki