Arkistonumero
2885
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
3.4.1990

Ulkoasiainministeri Pertti Paasion puhe maanpuolustuskurssilla 3.4.1990

Euroopan poliittinen murros, joka Itä-Euroopassa saavutti viime vuonna vallankumouksellisen asteen, jatkuu herpaantumattomana. Yllätykset ovat yhä mahdollisia, mutta yleisesti ottaen olemme tulleet uuteen vaiheeseen, jossa suunnanmuutoksen tuloksia ryhdytään vakiinnuttamaan ja avautuneita
uusia kansainvälisiä yhteistyömahdollisuuksia ryhdytään hyödyntämään käytännössä. Eri pöydillä tehdään uuden Euroopan rakennuspiirustuksia ja jos kehityksen vauhti jatkuu nykyisellään, uusia rakenteita ollaan pian pystyttämässä.

Maassamme käytävässä keskustelussa heijastuu ajoittain huoli, että jäämme jälkeen tai syrjään meneillään olevasta suuresta muutoksesta. Tällöin saattaa olla kysymys siitä, että olemme ottaneet vääriä vertauskohteita. Suomi on tiukasti ja aktiivisesti mukana Euroopan muutoksessa omalta pohjaltaan.

Meidän on tehtävä itsellemme selväksi, mitä Euroopassa on tapahtunut ja mitä on tapahtumassa. Suomi ei ole ollut suoraan osallisena niissä suurissa
muutosprosesseissa, jotka ympärillämme ovat vyöryneet:

- Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan yhteiskunnallisessa ja ideologisessa rakenneuudistuksessa,

- idän-lännen sotilaallisen vastakkaisasettelun ja ylivarustautumisen purkamisessa tai

- Euroopan yhteisön roolin voimistumisessa ja laajentumisessa


Tämä johtuu meidän poliittisesta historiastamme ja kansainvälisestä asemastamme. Suomi ei ole ollut sosialistisen leirin maa, joka olisi etsimässä uutta pohjaa
yhteiskuntakehitykselleen. Sen vuoksi me emme ole myöskään sellainen Neuvostoliiton läntinen naapurivaltio, jonka on rakennettava uusi perusta suhteelleen Neuvostoliiton kanssa.

Suomi on puolueeton maa, joka on pyrkinyt pysymään erossa idän-lännen sotilaallisista vastakohtaisuuksista ja niiden heijastusvaikutuksista. Me olemme kehittynyt länsimaa mutta emme mukana EY:ssä määrittelemässä sen suuntaa tai puhumassa sen äänellä Euroopan järjestelmän rakentamisesta.

Kun tarkastelemme Euroopan muutosta ja erotamme siitä kannaltamme olennaisen, näemme ulkopolitiikkamme perustehtävien säilyneen ennallaan.

Hyvät suhteet naapurimaihin ovat toimintamme lähtökohtana. Neuvostoliiton sisäinen kehitys on juuri nyt tulevaisuuden avainkysymyksiä - se on viime päivienkin tapahtumien valossa oivallettu kaikkialla Euroopassa. Neuvostoliiton ja Venäjän naapuruus on Suomelle nyt ja vastaisuudessa vähintäin yhtä
tärkeä asia kuin missä tahansa vaiheessa sodan jälkeisenä aikana.

Aktiivisella puolueettomuuspolitiikalla on ollut tärkeä eurooppalainen tehtävä siinä kehityksessä, joka on johtanut nykyiseen jäidenlähtöön. Puhutaan paljon siitä, että puolueettomuuden asema muuttuu, kun on nähtävissä uusien maiden pyrkivän puolueettomuuden tielle. En näe miksi tämä heikentäisi vakiintuneiden puolueettomien maiden kuten Suomen politiikan toimivuutta tai niiden erityisroolia Euroopassa. Päin vastoin, murrosvaiheessa puolueettomiin kohdistuu entistä suurempia odotuksia rakentavan ja rauhanomaisen kehityksen varmistamisessa.

Suomella ei ole tarvetta tehdä uudelleenarviota sodan jälkeen harjoittamassaan politiikassa. Meidän on sen sijaan kaikkien eurooppalaisten maiden tavoin otettava vastaan haaste siinä työssä, joka on käynnistynyt uuden Euroopan rakentamiseksi.

***

Kylmä sota ja Euroopan poliittis-ideologinen jako ovat ohi.

Euroopan kehityksen liikevoima on syntynyt tavallisen kansalaisen tasolta. Kansan tahto on sanellut ratkaisuja - esimerkkinä Berliinin muurin purkaminen. Euroopan luonnollinen poliittinen kirjo piirtyy esiin kaikessa monimuotoisuudessaan ja monivärisyydessään.

Sosiaalis-taloudellisen kuilun täyttäminen markkinatalouteen suuntaavien Itä-Euroopan maiden ja Länsi-Euroopan välillä on Euroopan vakaan kehityksen perusedellytyksiä pitkällä aikavälillä.

Tämä tehtävä on samalla uudenlaisen yhteistyön keskeinen kohde: perusteilla oleva Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki on vertauskuvallisesti paljon puhuva esimerkki uuden Euroopan rakenteista.

ETYKin talouskonferenssissa Bonnissa on parhaillaan käynnissä hallitusten ja talouselämän edustajien kesken uudistuvien ja uusien taloussuhteiden kartoitus ja niiden suuntalinjojen asettaminen. Tässä konferenssissa kuvastuu ajan henki. Ratkaisevaa on nyt käytännön ote yhteistyöhön, jota eivät rasita
keinotekoiset poliittiset esteet.

Näkyvissä oleva alueellisen yhteistyön merkityksen kasvu täydentää taloudellista asetelmaa. Tonavan alueen maiden, suunnitelmissa jo pitkälle edennyt yhteistyön käynnistäminen on tästä esimerkki Eurooopan sydänalueelta. Itämeren yhteistyön uusi tuleminen, johon on syntymässä kaikki edellytykset
ja perusteet, on meitä koskeva kehitysnäkymä.

Tuskin mikään on vakuuttavampi osoitus taloudellisen voiman merkityksestä tämän päivän ja huomisen Euroopassa kuin Euroopan yhteisön keskeinen asema. Osoituksena siitä, mitkä voimat Eurooppaa ohjaavat on vielä nähtävä Saksan liittotasavallan rooli - ei vain Saksan demokraattisen tasavallan sulauttajana ja sen talouden kuntoon panijana vaan myös, yhdistyneenä Saksana, Itä-Euroopan maiden tärkeänä yhteistyökumppanina.

Kansat pyrkivät hyvinvointiin, markkinat laajentumaan ja yhdentymään.

***

Euroopan sotilaallisen turvallisuuden suurin uhka on ollut idän-lännen suurselkkaus. Tekeillä olevien aseidenriisuntaratkaisujen ja myös yksipuolisten toimien seurauksena sen vaara on jyrkästi, kenties ratkaisevasti vähentynyt. Tämä johtuu paitsi poliittisen tilanteen muutoksesta myös siitä, että Euroopassa ollaan siirtymässä vakaampiin sotilaallisiin rakenteisiin.

Tätä suuntausta kutsutaan - vaikka kenties eri lähtökohdista ja toistaiseksi jossain määrin eri perustein - puolustuksellisuuteen siirtymiseksi.

Tavanomaisia asevoimia koskeva ns. TAE-sopimus, jota sotilasliittojen 23 maan neuvottelijat Wienissä valmistelevat vielä tämän vuoden aikana allekirjoitettavaksi, purkaa sotilaallista vastakkaisasettelua Keski-Euroopasta.

Näköpiirissämme on jo tilanne, jossa Neuvostoliiton ja länsimaiden asevoimat eivät enää seiso taisteluvalmiudessa vastakkain Keski-Euroopassa, jaetun Saksan rajan kahta puolta.Yllätyshyökkäyksen tai nopeasti syntyvän laajamittaisen sotilaallisen yhteenoton rakenteellinen perusta on samalla poistettu. Tämä tarkoittaa, että yksi Euroopan sotilaallisstrategisen asetelman keskeinen tekijä on muuttunut.

TAE-ratkaisu heijastusvaikutuksineen on merkittävä askel sotilaallisen vakauden lujittamisessa Euroopassa. Se on vasta ensimmäinen askel, mutta se saattaa olla samalla Euroopan kokonaistilanteen kannalta tärkein askel siirtymisessä uudenlaiseen turvallisuusasetelmaan, jossa hyökkäyksen uhka on
poistettu ja puolustus on sotilaallisen voiman ainoa ja todennettavissa oleva tarkoitus.

Aseita - myös tuhovoimaltaan ja liikkuvuudeltaan hyökkäykseen erityisesti soveltuvia aseita - jää Eurooppaan TAE-supistusten jälkeenkin riittävästi suursodan käymiseen. Siitä ei kenelläkään ole harhakuvitelmia. Eurooppaa jää ylivarustautuneeksi maanosaksi. Kun näin on, poliittisten ratkaisujen merkitys on
suuri ja työtä historiallisella tavalla käynnistyneen tavanomaisen aseidenriisunnan jatkamiseksi tarvitaan yhä.

TAE-neuvotteluissa ja niihin liittyvissä turvallisuuspoliittisissa siirroissa päähuomio on ollut Keski-Euroopan ongelmissa. Näistä järjestelyistä syntyvä turvallisuuden ja vakauden lisäys heijastuu luonnollisesti kaikkialle Euroopaan.

Erityisesti näin on laita niillä alueilla tai niissä maissa, joissa suurin tai kenties ainoa turvallisuuden sotilaallinen uhka on nähty joutumisessa vedetyksi mukaan laajempaan idän-lännen konfliktiin. Tämä on suuressa määrin tilanne Pohjolassa ja Suomessa. Meillä on kaikki syyt tukea TAE-neuvotteluja ja niiden tuloksia, niin kuin olemme Wienissä tehneet esittäessämme niistä näkemyksiämme.

***

TAE-neuvottelujen periaatteena on se, että ratkaisut eivät saa millään alueella Atlantilta Uralille johtaa aseistuksen määrän kasvuun.

Meidän tehtävänämme on toimia aktiivisesti niin, että sotilaallinen vakaus Pohjois-Euroopassa ei heikenny vaan entisestään vahvistuu. TAE-sopimuksella on tässä suhteessa välillisiä vaikutuksia. Pohjois-Euroopassa on vankka historiallinen ja poliittinen perusta tämän suuntaiseen toimintaan.

Suomen on ensinnäkin varmistettava, että se on läsnä ja mukana, kun sitä koskevia ratkaisuja tehdään. Meidän mielestämme tavanomaisia asevoimia ja luottamusta lisääviä toimia koskevien LTL-neuvottelujen yhdistäminen vastaisuudessa yhteiseksi ETYK-maiden foorumiksi on perusteltua ja tarpeellista.

Jotta vakautta ja keskinäistä luottamusta voidaan jatkuvasti vahvistaa, neuvottelujen piiriin tulee ottaa myös sellaista aseistusta, joka nyt jää TAE-sopimuksen ulkopuolelle, mutta joka on tyypillistä Pohjois-Euroopan olosuhteille, kuten maihinnousu- ja maahanlaskujoukot sekä ilma-ase laajemmassa mielessä. Merivoimia ei voida loputtomiin pitää asevalvontadialogin ulkopuolella. Wienissä on mahdollisuuksia edetä jo maihinnousutoimintoja koskevien LTL-toimien tehostamisessa.

Keskeistä Pohjois-Euroopan sotilaallisen tilanteen kehitykselle on se, miten Neuvostoliitto järjestää uudelleen puolustuksensa ilmaisemiensa uusien periaatteiden mukaisesti, missä valossa ne nähdään naapurimaissa ja miten läntiset sotilasvallat - lähinnä Yhdysvallat - vastaavasti toimivat pohjoisessa.

Merivoimien tai ilmavoimien kautta ei tule pyrkiä korvaamaan sitä, mitä nyt lähinnä maavoimissa supistetaan Euroopassa Keski-Euroopan sijaan ei tule rakentaa uutta vastakkaisasettelua sivustoille. Tällaisesta vaarasta ei ole nyt varsinaisia merkkejä, mutta sen toteaminen ja torjuminen on meidän turvallisuuspolitiikkamme tehtävänä.

Pohjoismaiden aktiivisuuden ja yhteisen tahdon suunnan osoittaminen - kuten Pohjolan ydinaseetonta vyöhykettä koskevan vuoropuhelun muodossa - pysyy tärkeänä tekijänä. Vuoropuhelun käyminen ja luottamuksen rakentaminen muuttuvaan Neuvostoliittoon on kaikille Pohjoismaille avainkysymyksiä.

Itämeren sotilaallisen asetelman ilmeisesti muuttuessa on samalla otollinen ja välttämätön tarve edistää sen piirin yhteistyötä ja vakautta.

Oman ongelmansa muodostaa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton strateginen voimasuhde ja sen kehittyminen tulevan START-sopimuksen pohjalta. Olemme jo pitkään vedonneet sen puolesta, että pohjoisilla merialueilla ei lisättäisi varustelua eikä vastakkaisasettelua, vaan sitäkin voitaisiin ryhtyä purkamaan.
Tämä keventäisi myös Pohjois-Euroopan ilmatilaan kohdistuvia paineita.

***

Sotilasliitot muuttuvat, mutta ne pysyvät ainakin toistaiseksi Euroopan turvallisuusjärjestelmän rakenneosina. Niiden muutoksen tahtia tai syvyyttä on tässä vaiheessa vaikea ennustaa. Siitä riippumatta sotilasliittojen jäsenmaiden piirissä - niin kuin kaikkialla Euroopassa - keskustellaan kasvavalla painolla uudenlaisten, koko Euroopan kattavien turvallisuusjärjestelyjen tarpeesta.

Uuteen, yhteen kasvavaan Eurooppaan ei voida lähteä kylmää sotaa varten luotujen ajatusmallien ja rakenteiden varassa. Tilalle on saatava jotain uutta, joka vastaa tapahtuneiden poliittisten muutosten henkeä ja tarpeita.

Tämä keskustelu vaatii vielä runsain mitoin käsitteellistä ja poliittista selkiytymistä ennen kuin voidaan päästä yhteisiin päätöksiin ja käytännön toimenpiteisiin.

Tavoitteena on hahmottaa Eurooppaan yhtenäistä ja yhteistä turvallisuusjärjestelmää: periaatteita, toimintatapoja ja rakenteita, joiden varaan yhä enemmän, kenties pitkällä tähtäyksellä ratkaisevasti siirtyy valtioiden turvallisuuden takaaminen.

Euroopalla on nyt uudenlaiset ja vahvat edellytykset luoda pitävä pohja yhteiselle turvallisuusjärjestelmälle. Se vaatii poliittista tahtoa ja taitoa. Kaikkialla ollaan yhtä mieltä siitä, että tämä työ on rakennettava Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin luomalle perustalle ja ETYK-prosessin vahvistamiselle.

Kun tarkastelemme Euroopassa tapahtunutta kehitystä ja sen näkymiä, niin emmekö näe juuri tällaisia yhteisen turvallisuusjärjestelmän aineksia ? Sellaisia ovat varsinkin seuraavat:

- ETYK:n periaatteiden vahvistaminen

- Sotilaallisten vastakohtaisuuksien ja asevoimien vähentäminen
ja valvonta


- Yhteistyörakenteiden kehittäminen

- Tehokkaiden instituutioiden luominen ongelmien ratkaisemista
varten.

ETYK:n vuoden 1975 päätösasiakirjan periaatteet ovat yhä pitäviä ja päteviä valtioiden välisiä suhteita ohjaavinakäyttäytymissääntöinä. Niitä voidaan täydentää, kuten on ehdotettu, esimerkiksi poliittista demokratiaa tai kansallisten vähemmistöjen oikeuksia koskevilta osilta.

Tiedämme historiasta, että turvallisuutta ei voida rakentaa pelkästään periaatejulistusten varaan. Tämä ei ole myöskään ollut ETYK:n toiminta-ajatuksena.

Turvallisuus on rakennettava kasvavan ja kehittyvän, yhteisesti edullisen yhteistyön varaan. Turvallisuus vaatii myös sotilaallisen voiman rajoittamista tehokkaasti ja uskottavasti.

Taloudelliset motiivit ohjaavat valtioita koko Euroopan alueen avaamista edellyttävään ja tavoittelevaan yhteistyöhön, niin markkinatalousmaissa kuin siihen suuntaavissa maissakin. Jaetun Euroopan aikana taloudellinen yhteistyö, etenkin uusia uria avaava toiminta on ollut haavoittuvainen poliittisen
jännityksen vaihteluissa.

Yhteinen etu rakentavaan ja pysyvään yhteistyöhön on nyt ajamassa tällaisen menneisyyteen kuuluvan politiikan yli.

Tämän tavoitteen toteutumiselle on luotava uuden ajan vaatimuksia vastaavat yhteiset puitteet ja välineet.

***

Keskustelulla pysyvien yhteisten instituutioiden perustamisesta Euroopan turvallisuusjärjestelmän rakenteiksi on nyt paitsi sosiaalinen tilauksensa myös ilmeisen realistista pohjaa.

ETYK:lie kaavailtu kasvava rooli on osoitus siitä, miten valtiot näkevät yhä enemmän yhteisiä etuja toimintansa perustana. ETYK:in kohdistuvat odotukset ovat toisaalta osoitus siitä, että ETYK:n periaatteet ja toimintatavat tarjoavat keinon myös valtioiden yksittäisten ja erityisetujenkin turvaamiseen ja ajamiseen.

Tällä hetkellä ETYK:llä ei ole pysyviä elimiä, ei edes pysyvää sihteeristöä. Seurantakokoukset ja muut kokoustapahtumat sovitaan ja järjestetään aina erikseen yhteisellä päätöksellä. Tähän on ollut historialliset syynsä ja se on ollut ilmeisesti myös toimiva ratkaisu. ETYK-työtä ei tehdä organisaation kautta vaan yhteistyö on laajentunut käytännössä sitä mukaa kuin tilanne on ollut siihen kypsä.

Nyt tilanne alkaa näyttää kypsältä ensimmäisten yhteisten pysyvien elinten perustamiseen. Suomi on ollut aktiivinen ETYK:n institutionalisoimista koskevassa keskustelussa paitsi nykyvaiheessa myös ETYK-historian aikaisemmissa vaiheissa. ETYK:n jatkuvuus ja tehokkuus on meille tärkeä arvo sinänsä.

Paljon on esitetty ajatuksia ETYK-järjestöjen tai -keskusten perustamiseksi käytännön yhteistyön eri aloille, kuten ympäristönsuojelun, ihmisoikeuksien tai asevähennysten ja LTL-toimien hoitamiseksi.

Tämä saattaa olla luonnollinen kehitys, joka on sopeutettava jo olemassaolevien kansainvälisten järjestöjen kuten Euroopan talouskomission ECE:n tai - sikäli kuin sen jäsenpohja laajenee ETYK-maat kattavaksi - Euroopan neuvoston luovaan ja entistä tehokkaampaan hyväksikäyttämiseen.

Poliittisesti tärkein ja ilmeisesti myös ensimmäisenä edellä oleva ratkaisu koskee kuitenkin pysyvän poliittisen ETYK-elimen perustamista.

Sekä Neuvostoliitto että Saksan liittotasavalta ehdottivat jo jonkin aikaa sitten säännönmukaisten ETYK-ulkoministerikokousten tai eräänlaisen ulkoministerineuvoston perustamista, mitä monet valtiot ovat kannattaneet. Puola on ehdottanut pysyvää Euroopan yhteistyöneuvostoa ja Tshekkoslovakia
Euroopan kollektiivista turvallisuutta koskevaa sopimusta ja sitä laajin valtuuksin hoitavaa Euroopan turvallisuuskomissiota.

ETYK-valtioiden perhe ei lähde tyhjästä tekemään tällaista ratkaisua. Seurantakokoukset ja -tapahtumat ovat säännönmukaistuneet ja etenkin sotilaallista turvallisuutta koskevien neuvottelujen ansiosta viime aikoina ETYK-maat ovat olleet käytännössä koolla enemmän tai vähemmän jatkuvasti.

Sotilaalliset neuvottelut sijoittuvat ETYK-prosessin puitteisiin, ihmisoikeuksien noudattamista varten on perustettu mekanismi ja taloudellistakin yhteistyötä kanavoidaan ETYK:n kehikkoon. Tämä osoittaa että ETYK kerää jo tosiasiallisesti yhä enemmän sekä poliittista että käytännön alojen toimintaa piiriinsä. Tässä mielessä pysyvät ETYK-rakenteet olisivat tapahtuvan kehityksen ottamista haltuun tiukemmalla otteella.

Meidän mielestämme odotuksiin on vastattava. Kaikkinensa kysymys voi olla niin vaativa, että sen toteuttaminen jää Helsingin seurantakokouksen 1992 tehtäväksi. Varmalta kuitenkin näyttää, että ulkoministerien tapaamisten merkitys kasvaa jo tulevan, ensi syksyksi kaavaillun huippukokouksen
valmisteluissa ja sen päätösten seurannassa.

Yhteinen poliittisen tason ETYK-komitea, joka ajoittain ja tarpeen mukaan kokoontuisi ulkoministeritasolla, kävisi vuoropuhelua ja arvioisi tehtyjen ratkaisujen ja yhteistyön toteutumista. Sille voi myös hyvin nähdä eräänlaisia kriisinhallinnan tehtäviä, myös ennaltaehkäisevässä mielessä. Erityisesti näin on laita esimerkiksi ihmisoikeustilanteisiin tai vähemmistökansallisuuskysymyksiin liittyvissä ristiriidoissa, joiden esiintyminen lienee väistämätöntä.

Yhteinen elin toimisi myös sotilaallisen turvallisuuden alalla, jossa lisääntyvän avoimuuden perustana olevat LTL-velvoitteet luovat edellytykset luontevalle ja tehokkaalle keskinäiselle vuoropuhelulle ja antavat kaikille maille yhä laajemmin tasavertaiset edellytykset turvallisuustilanteen arvioinneille.

ETYK:n perinteiden mukaan poliittisen elimen on vältettävä byrokratiaa. Sen toimenkuva on syytä tehdä joustavaksi ja sitä kautta myös realistiseksi. Sen perusta on valtioiden yhdenvertaisuudessa ja vahvassa yhteisessä poliittisessa tahdossa, mikä on uskottavampi toiminnan edellytys kuin kansainvälisten instituutioiden rakentaminen sinänsä.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio: Ulkoasiainministeri Pertti Paasion puhe maanpuolustuskurssilla 3.4.1990, 3.4.1990, http://www.eilen.fi/fi/2885/ (18.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki