Arkistonumero
2898
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Kieli
Päiväys
18.9.1990

Ulkoasiainministeri Pertti Paasion puhe eduskunnassa 18.9.1990

Kansainvälisen ympäristön nopea muutos on lisännyt merkittävästi Suomen ulkopolitiikan tehtäviä.


Ulkopolitiikan haasteiden kasvaessa on ulkoasiainhallinto mukauttanut organisaatiotaan ja toimintatapojaan. Laajentuvista tehtävistä on toistaiseksi selviydytty keskittymällä tärkeimpiin painopistealueisiin. Tällaisia ovat olleet ETA-neuvottelut, ETY-prosessi, jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa jne. Ulkoasiainhallinto toimii nykyisin voimavarojensa rajoilla. On välttämätöntä, että sille turvataan vastaisuudessakin tehtäviä vastaavat resurssit.


Irakin hyökkäys Kuwaitiin on saanut osakseen muun maailman tuomion. Kriisin kansainvälisten ratkaisupyrkimysten kärjessä on varsin yhtenäinen YK:n turvallisuusneuvosto.


Turvallisuusneuvoston toiminnalle on ollut välttämätöntä neuvoston pysyvien jäsenten yhteistyö. Se on mahdollistanut YK:n peruskirjan kollektiivisen turvallisuuden perusajatuksen soveltamisen käytäntöön.


Tilanne Persianlahden alueella on jatkuvasti vakava ja räjähdysaltis. Kriisin ratkaisun avain on Irakin käsissä.


Suomi on turvallisuusneuvostossa ollut hyväksymässä niitä seitsemää päätöslauselmaa, jotka ovat ainoa pohja kriisin ratkaisemiselle ilman laajamittaista voimankäyttöä. Turvallisuusneuvoston mukaisesti Irakin on ehdoitta vetäydyttävä Kuwaitista, Kuwaitin itsenäisyys ja suvereniteetti on palautettava, samoin Kuwaitin laillisen hallituksen toimivalta. Ratkaisun toimeenpanoa turvallisuusneuvosto on tehostanut pakotteilla ja antamalla valtuudet rajattuihin toimiin pakotteiden toimeenpanon valvomiseksi merikuljetusten osalta.


Suomi on ulkopolitiikassaan aina lähtenyt siitä, että YK:n peruskirjan periaatteita on noudatettava ja että YK:n kollektiivista toimintakykyä kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavissa tilanteissa on vahvistettava. On kaikkien jäsenvaltioiden, eikä vähiten pienten, etujen mukaista, että YK:n peruskirjaa noudatetaan ja että turvallisuusneuvostossa vallitsee laaja yksimielisyys
toimenpiteistä näiden päämäärien saavuttamiseksi.


Turvallisuusneuvoston asettamat tavoitteet eivät ole vielä toteutuneet. Irak ei ole vetäytynyt Kuwaitista eikä ole sallinut maassa olevien ulkomaalaisten lähteä vapaasti. Suomen hallitus työskentelee omien kansalaistemme saamiseksi kotiin ja samalla kaikkien ulkomaalaisten pois pääsyn sallimiseksi. Tähän pyritään käyttäen kaikkia mahdollisia kahden- ja monenvälisiä yhteyksiä Irakin hallitukseen.


YK on ottanut Irakin hyökkäystä käsitellessään pitkän askeleen oikeaan suuntaan. Turvallisuusneuvosto on nyt ottanut vastuun myös päätöstensä toimeenpanosta.


Yhdysvallat ja Neuvostoliitto vahvistivat Helsingin huippukokouksessa tukensa turvallisuusneuvoston ratkaisumallille. Tämän myötä ovat mahdollisuudet kriisin rauhanomaiseen ratkaisuun kasvaneet.


Suomen käsityksen mukaan Persian lahden kriisi voidaan ja se tulee ratkaista rauhanomaisesti.


Oma lähialueemme, Eurooppa, on voimakkaassa muutosprosessissa. Monet ideologiseen ja poliittiseen kahtiajakoon nojautuneet järjestelmät ovat joko menettämässä merkitystään tai hakemassa uutta roolia laajemman ja yhtenäisemmän Euroopan puitteissa.


Käynnissä on Euroopan uuden arkkitehtuurin luominen yhä kasvavia yhteistyötarpeita varten. Diplomatialla on edessään
ennennäkemätön haaste takoa uuteen Eurooppaan liittyvät odotukset pitäviksi sopimuksiksi ja kestäviksi rakenteiksi.


Tämä koskee sekä yhteistyötä turvallisuuskysymyksissä että taloudellista ja kaupallista integraatiota samoin kuin yhteistyötä monilla muilla inhimillisen elämän aloilla.


ETYK:illä on keskeinen asema käynnissä olevan poliittisen muutoksen hallitsemisessa ja uudenlaisen, yhteistyöhakuisen
turvallisuusjärjestelmän luomisessa. Siihen kohdistuvat odotukset ovat mittavat: esillä on ollut mm. hahmotelmat säännöllisistä valtionpäämies- ja ulkoministeritason kokouksista, pysyvän sihteeristön asettamisesta, kriisinhallintakeskuksesta sekä myös parlamentaarisen ulottuvuuden luomisesta tälle prosessille.


Suomella on ollut aktiivinen osa ETYK-prosessin alkuunpanemisessa ja kehittämisessä. Näin on myös jatkossa. Vuoden 1992 seurantakokouksen isännyys on mittava tehtävä, joka hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.


Euroopan integraatiojärjestelyissä on EFTA edelleen keskeinen viiteryhmämme. EFTA:n ja EY:n kesken on käynnissä mittava neuvotteluprosessi Euroopan talousalueen aikaansaamiseksi. Neuvottelut ovat edenneet toistaiseksi odotusten mukaisesti, mutta on selvää ettei niistä tule helppoja.Tämän vuoksi on toivottavaa että neuvotteluille annetaan työrauha ja että työ arvosteltaisiin vasta tulosten mukaan.


Suomessa on viime aikoina käyty vilkasta EY-keskustelua, jossa ajatukset on ajoittain ohjattu varsin kaukaisiinkin, mahdollisesti vuosikymmenen lopulla tehtäviin ratkaisuihin.


Itse olen todennut, ettei EY-jäsenyys ole tällä hetkellä hallituksen näkökulmasta ajankohtainen kysymys. En ole myöskään havainnut että mikään vastuullinen taho olisi pitänyt hallituksen nyt ajamaa ETA-linjaa vääränä - tai esittänyt sille jotain tällä hetkellä toimintakelpoista vaihtoehtoa.


Niille jotka ehkä toivoisivat nopeampaa integraatiovauhtia haluan huomauttaa että ETA-ratkaisuun tähtäävä työ on juuri käytännön sopeutumista samanlaisiin taloudellista toimintaa koskeviin sääntöihin, joita EY:llä on. Tiedämme myös, että EY:tä askarruttavat juuri nyt ensisijaisesti sen omat sisäiset asiat, joten mahdolliset uudet jäsenyyshankkeet eivät senkään kannalta tulisi otolliseen aikaan.


Mikäli ETA-ratkaisusta tulee tarpeitamme tyydyttävä uusi sopimusjärjestely, olisi se myös puolueettomuuspolitiikkamme kannalta ongelmattomin. Jos näin ei kävisi olisimme uuden tilanteen edessä, jota en halua lähteä - edellä mainitsemistani syistä johtuen - spekuloimaan.


Hallitus on valmistellut laajan Itä-Eurooppa -toimintaohjelman, jonka kohdealueet ovat toimintasektorista riippuen Neuvostoliitossa sijaitsevat Suomen lähialueet sekä itäinen Keski-Eurooppa. Ohjelman tavoitteena on edistää ympäristönsuojelua ja tukea taloudellista uudistusprosessia näillä alueilla.


Vuoden 1991 TMAE:ssä Itä-Eurooppa -ohjelmaan, mukaanlukien monenkeskinen ja kahdenvälinen tuki, esitetään myönnettäväksi
yhteensä 176 mmk. Lisäksi esitetään, että korkotukilainoja voidaan hyväksyä vuonna 1991 enintään 300 mmk. Tästä määrästä ympäristöyhteistyöhön osoitetaan 110 mmk sekä koulutukseen, harjoittelija- ja asiantuntijavaihtoon sekä kansalaisjärjestötoimintaan 19 mmk. Lisäksi varataan muuhun toimintaan 47 mmk.


Aikaisemmat sitoumukset mukaanlukien tuki Itä-Euroopalle seuraavan viiden vuoden aikana nousee 565 mmk:aan. Tästä määrästä monenkeskisen tuen osuus on 303 mmk ja kahdenvälisen 261 mmk. Monenkeskiseen toimintaan kuuluvat Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki, Pohjoismaiden Investointipankin ympäristörahoitusyhtiö, Jugoslavia-EFTA -rahasto, eurooppalaiset koulutusohjelmat sekä Keski- jaItä-Euroopan alueellinen ympäristökeskus. On mahdollista, että näistä luvuista joudutaan kiipeämään vielä huomattavastikin ylöspäin.


Tulen selostamaan Itä-Eurooppa -ohjelmaa lähiaikoina yksityiskohtaisemmin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle.


Kaiken kaikkiaan hallituksen budjettiesitys sisältää merkittävän avauksen kansainvälisen ympäristöyhteistyön vahvistamiseksi. Kysymys on meille elintärkeistä asioista ja tarvitsemme selkeitä tavoitteita. Olen esittänyt 0.3 prosentin bruttokansantuoteosuutta tällaiseksi määrärahatavoitteeksi. Budjettiesitys sisältää ensiaskeleen tähän suuntaan.


Tarvitaan myös kansainvälistä valvontamekanismia ympäristönormien valvomiseksi. Ihmisoikeuksien puolella ETYK-mailla on oikeus puuttua toisten ETYK-maiden harjoittamaan politiikkaan. Samantapainen mekanismi olisi tarpeen myös ympäristönormien noudattamiseksi. Näin voitaisiin ehkäistä mm. ympäristön saastuttamisen käyttäminen taloudellis-kaupallisen kilpailun välineenä.


Kehitysyhteistyö on käytännön tasolla raakaa arkista ahertamista vaikeissa olosuhteissa. Tässä työssä ei tavoitella ihmeitä. Kohdemaat ovat suvereeneja valtioita ja vastuussa omasta kehityksestään. Kehitysyhteistyöllä me tuemme näiden maiden omia pyrkimyksiä.


Ongelmaksi on viime aikoina noussut miten suhtautua joissakin kohdemaissa sekasortoisiin talouksiin, sisäisiin levottomuuksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin. Kehitysavun antajina me kannamme osaltamme vastuuta siitä, millaista kehitystä olemme tukemassa. Samoin olemme vastuussa siitä, että kehitysyhteistyöhön osoitetuilla suomalaisilla markoilla saadaan tuloksia aikaan.


Hallitus on vähentämässä Suomen kehitysyhteistyötä eräiden maiden kanssa, joissa sisäinen tilanne ja olosuhteet ovat muodostuneet niin vaikeiksi, että edellytyksiä tuloksellisen kehitysyhteistyön harjoittamiseen ei näillä näkymin ole. Supistukset toiminnassa tehdään hallitusti ja äkillisiä muutoksia välttäen, niin että saavutetut tulokset voidaan turvata.


Demokratialla on mahtava muutosvoima. Kansanvalta ja ihmisoikeuksien kunnioitus edistävät kestävää kehitystä. Monessa kehitysmaassa, varsinkin Afrikassa, käydään nyt entistä avoimempaa keskustelua demokratiasta ja siihen liittyen poliittisen moniarvoisuuden, ilmaisuvapauden ja vapaiden vaalien välttämättömyydestä. Kehitysmaiden aloitteita demokratian suuntaan on syytä rohkaista sekä poliittisesti että taloudellisesti. Me tulemme käyttämään hyväksi niitä mahdollisuuksia, joita kehitysyhteistyön puitteissa tarjoutuu avoimeen vuoropuheluun demokratiasta, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja kansalaisten
osallistumisesta heidän omia asioitaan koskevaan päätöksentekoon. Tämä koskee niin kahdenvälistä kuin monenkeskistäkin apua.


Haastava kysymys on, miten me Suomen kehitysavulla voimme käytännössä tukea kansanvallan orastavia taimia yhteistyömaissa. Lähtökohtanamme on tässäkin tukea maiden ja kansojen omia pyrkimyksiä.


Rajat on näissä kysymyksissä kuitenkin pidettävä tarkkoina. Meidän ei tule puuttua kehitysmaiden sisäisiin asioihin. Julkiset protestit eivät kuulu meidän tapaamme hoitaa suhteita. Kehitysyhteistyön käsitteelle on vierasta, että sen kieltämistä käytettäisiin pakotteena.


Pohjoismaiden kehitysyhteistyöministerit hyväksyivät demokratiasta ja kehitysyhteistyöstä merkittävän lausunnon viime viikolla Norjassa ja sillä tulee olemaan vaikutusta myös käytännön tasolla.

Kehitysyhteistyöllä ei ole merkitystä vain kohdemaille vaan myös meille itsellemme. Onnistuessaan kehitysyhteistyö on tehokas väline luoda kontakteja Euroopan ulkopuolisiin kansoihin ja kulttuureihin. Käytännön kehitysyhteistyössä on tällä hetkellä mukana 27
valtionlaitosta, joista 11 on oppilaitoksia. Kehitysyhteistyön toteutuksessa on mukana yli 70 yritystä työntekijöineen. Suomalaisia on tällä haavaa kehitysyhteistyötehtävissä maailmalla lähes 400. Tämän lisäksi noin 60 vapaaehtoista kehitysjoukkolaista on Kehitysyhteistyön Palvelukeskuksen lähettäminä kehitysmaissa. Noin 800 kehitysmaalaista osallistuu tänä vuonna Suomen järjestämille kursseille ja seminaareille ja Suomessa opiskelee nelisenkymmentä kehitysmaista kotoisin olevaa stipendiaattia.
250:llä kansalais- ja lähetysjärjestöllä on projekteja kehitysmaissa.


Hallitus pitää kiinni hallitusohjelmassa asetetusta tavoitteesta ohjata vuosittain kehitysyhteistyöhön 0.7 % BKT:sta. 0.7 % on tarkoitus saavuttaa maksatuksissa, kuten kansainvälinen tavoite edellyttää. Tulo- ja menoarvioesityksessä on varattu varoja siten, että tämä tavoite on saavutettavissa.


Kehitysyhteistyön luonteeseen kuuluu, että varoja siirtyy vuodelta toiselle. Niinpä vuodelta 1989 siirtyi tälle vuodelle 512.8 milj mk. Tästä varsinaisen kehitysyhteistyön osuutena 333.3 milj mk ja teollisen kehitysyhteistyön (TEKERA ja TTT-yhteistyö) osuutena puolestaan 179.5 milj mk.


Kun tulo- ja menoarvio on laadittu, on otettu huomioon myös kuluvan vuoden varat joiden odotetaan siirtyvän käyttämättöminä,
ja jotka siis tulevat olemaan käytettävissä ensi vuonna. Mikäli budjettivuoden aikana tulee 0.7 %:n tavoitteen saavuttamiseksi tarvetta lisävaroihin nyt esitettyjen lisäksi, tullaan tarvittavat lisävarat esittämään lisäbudjetissa.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio: Address to the Finnish Parliament by Foreign Minister Pertti Paasio, September 18, 1990, 18.9.1990, http://www.eilen.fi/fi/2898/ (18.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki