Arkistonumero
2904
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
8.8.1990

Ulkoasiainministeri Pertti Paasion alustus suurlähettiläiden tietoiskupäivänä 8.8.1990

Luonnos/JB, AR 6.8.1990

Hyvät työtoverit,

Kuten viime päivinä olemme taas voineet havaita, kansainvälisissä suhteissa on voimapolitiikalla yhä edelleen vankka jalansija. Näin etenkin Lähi-idässä. Välittömässä ympäristössämme on kuitenkin meneillään kehitys, joka sisältää voittopuolisesti rohkaisevia aineksia. Vaikka ristiriitoja ja jännitystä epäilemättä tulee vastakin esiintymään Euroopassa, monenlaisia pidäkkeitä on luotu ja ollaan luomassa estämään niiden ratkaiseminen voimatoimin.

Alkanut vuosikymmen on monessa suhteessa ylimenokauden aikaa. Suomen on toimittava aktiivisesti oman asemansa ja etujensa edistämiseksi. Se merkitsee ennen muuta osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön ylimenokauden murroksessa.

Tässä esityksessä käsittelen lyhyesti seuraavia aiheita:

- Euroopan tilanne, ETYK ja Länsi-Euroopan integraatio;

- Neuvostoliiton kehitys ja suhteemme lähialueillamme;

- Lähi-idän tilanne.

1. Eurooppa

Viime kesänä Euroopassa alkanut muutoksen vyöry on luonut myös toiveiden vyöryn. Monet toiveet ovat - ehkäpä yllättäen - myös toteutumassa. Ennen kaikkea on syntymässä terveitä lähtökohtia luoda maanosastamme vakaa turvallisuusyhteisö.

Tällaisia lähtökohtia ovat erityisesti sotilaallisen konfrontaation väheneminen ja aseidenriisunta, kahtiajaon purkautuminen ja Saksojen yhdistyminen, lisääntyvä yhteistyö yhteisten etujen merkeissä sekä uuden eurooppalaisen turvallisuus- ja yhteistyöarkkitehtuurin rakentaminen.

+++

Jos aseidenriisuntaneuvottelut edistyvät odotusten mukaisesti, Euroopan turvallisuus tulee vastedes perustumaan sotilaallisen pelotteen ja voimakäytön uhan asemesta aseistuksen valvontaan. Aseistuksen valvonnasta tulee kansainvälisen yhteistyön keskeinen osatekijä.

+++

Saksojen yhdistyminen on epäilemättä käynnissä olevan muutoksen ydintapahtuma. Sen tervehdyttävää merkitystä ei voi kiistää. Toisaalta sen kansainväliset vaikutukset tuskin ovat vielä kokonaisuudessaan näkyvissä. Niihin sopeutuminen vaatii kaikilta osapuolilta malttia ja johdonmukaisuutta.
Suomen kannalta yhdistynyt Saksa on kaikkea muuta kuin yhdentekevä ilmiö. Sen tutkiminen on tämän päivän ulkopolitikkamme ensiarvoisia tehtäviä.

+++

Kahtiajaon purkautuminen on johtanut ETYK-prosessin uuteen vaiheeseen. ETYK:n periaatteet olivat pitkään ristiriitaisesti tulkittuja tavoitteita. Nyt niiden
toimeenpanosta keskustellaan rakentavassa hengessä. Niitä kehitetään ja niiden varaan rakennetaan uusia yhteisiä instituutioita ja uutta turvallisuusjärjestystä.

Pariisissa ensi marraskuussa pidettävän ETYK-huippukokouksen valmistelukomitea on aloittanut työnsä Wienissä. Käytännön työskentely tapahtuu puolueettomien maiden johtamissa työryhmissä.

Suomen tehtävänä on koordinoida ETYK:n instituutioita suunnittelevan työryhmän työtä. Jo tässä vaiheessa vallitsee laaja yhteisymmärrys säännöllisten, lähinnä vuosittaisten ulkoministerikokousten pitämisestä. ETYK:n sihteeristötarpeita selvitetään. Suomi tarjosi keväällä Helsinkiä ETYK-sihteeristön sijoituspaikaksi. On todettava, että tarjolla on useita sihteeristöpalvelujen sijoituspaikkoja.

Suomi on keväällä 1992 alkavan neljännen seurantakokouksen isäntä. Jo nyt on ilmeistä, että tuosta kokouksesta tulee merkittävä - eräänlainen toinen suuri ETYK-kokous.

Pariisissa on tarkoitus vahvistaa tähän mennessä saavutetut poliittiset ja sotilaalliset tulokset ja sopia ETYK-yhteistyön jatkamisen suuntaviivoista. Vasta
Helsingissä voidaan lyödä lukkoon ETYK:n rakenteiden vahvistaminen. Näin ollen Helsingin seurantakokouksen valmistelut käynnistyvät välittömästi Pariisin jälkeen.

Vuoden 1992 kokous on meille vaativa haaste. Tulemme panostamaan siihen tarpeelliset aineelliset ja henkiset resurssit.

+++

Turvallisuuspoliittisten blokkien murtuminen on kirvoittanut keskustelua puolueettomuudesta.

Jyrkän kahtiajaon ajalle ominaista sovittelevuuteen ja hyvien palvelusten tarjoamiseen tähdännyt puolueettomien rooli on vastedes yhtä tärkeä kuin se on ollut viimeiset pari vuosikymmentä.

Muutos on vain siinä, että tällaisia palveluksia voivat nyt tarjota muutkin kuin perinteelliset puolueettomat maat. Puolueettomien maiden erityisesti tähdentämät turvallisuusaatteet ovat kokeneet läpimurron Euroopassa: Euroopan turvallisuutta uhannutta hyökkäyskapasiteettia eliminoidaan, yhteistyön rakenteita luodaan ja kansoja erottavia viholliskuvia pyritään heikentämään.

Vaikka puolueettomuusasemamme suhteellinen merkitys vähenisi, on tämä kehitys Suomen kannalta tietenkin jatkuessaan edullinen. Voimme ongelmattomammin ajaa perustavoitteitamme laajemmissa eurooppalaisissa rakenteissa.

Edellä todettu ei muuta sitä, että puolueettomuuden merkitys sittenkin kulminoituu sen klassisessa merkityksessä: valtion uskottavuudessa sen pyrkiessä rauhan aikana noudattamaan sellaista politiikkaa, että se mahdollisen sodan syttyessä säilyisi puolueettomana - sodan ulkopuolella.

Rauhan aikana perinteellinen puolueettomuus on edellyttänyt pidättymistä turvallisuuspoliittisista sitoumuksista, sotilaallisesta liittoutumisesta.

Käsitykset vaihtelevat siitä, kuinka pitkälle puolueettomuus edellyttää pidättymistä poliittisista sitoumuksista tai taloudellisesta riippuvuudesta - ottaen huomioon niiden mahdolliset turvallisuuspoliittiset seuraamukset. Minkälaisia rajoituksia puolueettomuus asettaa sitä noudattavalle valtiolle rauhan oloissa - erityisesti nykyisessä syvenevän rauhan oloissa?

Tämän kysymyksenasettelun on tehnyt entistä ajankohtaisemmaksi Länsi-Euroopan integraation edistyminen samanaikaisesti kun rakenteilla on laajempia eurooppalaisia turvallisuusinstituutioita.

EFTA-maat neuvottelevat parhaillaan EY:n kanssa eurooppalaisesta talousalueesta. Samaan aikaan EY:n pöydällä on Itävallan jäsenyysanomus ja keskustelua käydään useissa muissakin EFTA-maissa jäsenyyden mahdollisuudesta ja toivottavuudesta.

Vaikka Suomen hallitus ei pidä jäsenyyskysymystä ajankohtaisena, keskustelua käydään myös meillä. Ja joka tapauksessa Suomen kannalta on tärkeätä - jopa ratkaisevaa - se, miten tärkeimmät viiteryhmämme maat, etenkin Ruotsi ja Norja, aikovat toimia.

Länsi-Euroopan taloudellinen integraatio on syventynyt nopeasti myös poliittiseksi integraatioksi. Lisäksi on kuluneen vuoden mullistus Euroopassa muuttanut olosuhteita, joilla on merkitystä sekä EFTA-maiden että EY:n kannalta.

Saksojen yhdistyminen, Neuvostoliiton muutos ja itäisen Keski-Euroopan tapahtumat asettavat EY:n pyrkimykset ja roolin uuteen valoon. Joka tapauksessa EY on osoittanut halunsa toimia uuden Euroopan pääarkkitehtina ja urakoitsijanakin.

Euroopan uutta arkkitehtuuria hahmotellaan edessämme piirustuslaudalla. EY, EFTA ja ETA ovat siinä osatekijöitä yhtä hyvin kuin kaikki ETYK-maat kattavat instituutiot. Ryhmittymät kuuluvat siihen yhtä hyvin kuin puolueettomuus.

Rakennustyö on käynnissä samalla kun piirustuksia vielä hahmotellaan. Rakennustyö etenee melkoista vauhtia, arkkitehdeillä on painetta.

Siksi kaiketi keskustelu jäsenyydestä EY:ssä on virinnyt puolueettomassa Suomessakin, vaikka ETA-neuvottelut ovat vielä kesken.

Kuten jo totesin, hallituksen mielestä jäsenyyskysymys ei ole ajankohtainen, eikä sen vuoksi ole tarvetta johtopäätöksiin. Keskustelun selkeyttämiseksi olisi
kuitenkin paikallaan, että keskustelijat tekisivät selväksi itselleen ja muille, paitsi puolueettomuuden sisältöä, myös minkälaista EY:tä tarkoitetaan ja mikä sen paikka on oleva Euroopan kokonaisarkkitehtuurissa.

2. Neuvostoliitto ja sen lähialueet

Presidentti Gorbatshovin johdolla käynnistyneen Neuvostoliiton sisäisen muutoksen merkitystä ei tarvitse tässä tilaisuudessa erikseen painottaa.

Kehitys on naapurimaassamme saanut osin vallankumouksellisia piirteitä. Taloudellinen tilanne on jatkuvasti vaikeutunut. Maan sisäinen koheesio on murtunut ja kansallisuuskiistat nostavat päätään. Monet pelkäävät, että kehitys johtaa sisällissotaan: veren vuodatukseen ja kaaokseen.

Vaikka nämä pelot olisivat johonkin määrään oikeutettujakin, Suomessa emme voi rakentaa politiikkaamme vain pahimman vaihtoehdon varaan. Neuvostoliiton naapurina meidän on harjoitettava politiikkaa, jossa on sekä jatkuvuuden että muutoksen tekijöitä.

Kysymys Neuvostoliiton taloudellisesta avustamisesta on noussut kesän kuluessa voimakkaasti esille osana Euroopan maiden suhdejärjestelyjä itäisen ja Keski-Euroopan poliittisia ja taloudellisia uudistuksia seuranneessa tilanteessa.

Neuvostoliiton uudistuspolitiikan jatkuminen vakaana nähdään välttämättömänä osatekijänä tasapainoisessa Euroopassa.

Eurooppan jakoa ei saa toistaa jakamalla maanosa vaurauden perusteella. EY:llä ja sen ohella yhdistyneellä Saksalla
tulee olemaan avainrooli pyrittäessä luomaan maanosanlaajuista taloudellista kehitystä. Tarvitaan sekä multilateraalisia ponnisteluja että kahdenvälistä työtä.

Suomi on mukana molemmilla tasoilla.

+++

Omalta osaltamme olemme päätyneet siihen, että voimme nykytilanteessa - perestroikan tavoitteiden mukaisesti - parhaiten kehittää naapurisuhteitamme panostamalla lähialueittemme kanssa harjoitettavan, mahdollisimman suoran yhteistyön monipuolistamiseen.

Ympäristöongelmat ovat kärkevästi tuoneet suomalaisten tietoisuuteen, että yhteistyö yhteisen rajamme yli on Suomen etujen mukaista - itse asiassa etujemme vaatimaa. Kuolan ilmansaasteiden vaikutuksista Suomen puolella on tullut eräs kahdenvälisten suhteittemme keskeisistä ongelmista.

Yleisessä tiedossa on, että yhteistyön virittäminen millä alalla tahansa alueellisella tai paikallisella tasolla - Murmanskissa, Karjalassa, Lenigradissa tai Baltiassa - on ajoittain ollut ongelmallista. Syynä on usein ollut Neuvostoliitossa käynnissä olevan uudistustoiminta ja sen mukana seuraavat epäselvyydet.

Baltian itsenäisyyspyrkimykset eivät ole pyrkimyksiämme sanottavasti haitanneet. Olemme voineet suhteellisen luontevasti kehittää suhteitamme Viroon, Latviaan ja Liettuaan, vaikka itsenäisyysneuvottelujen käynnistämiseen Moskovan kanssa on liittynyt melkoista jännitettä.

Hallituksessa on kuluneen kevään ja kesän aikana hahmoteltu kokonaisstrategian puitteissa toimenpiteitä, joiden avulla valtiovalta voisi Suomen lähtökohdat ja tarpeet huomioon ottaen parhaiten osallistua tasapainoisen taloudellisen kehityksen edistämiseen itäisessä ja Keski-Euroopassa.

Tässä strategiassa erityisesti Neuvostoliitossa olevien lähialueidemme ympäristöongelmien ratkaiseminen ja koulutusyhteistyö sekä taloudellisen  yhteistyön uusimuotoinen tiivistäminen ovat keskeisessä asemassa.

Lähialueemme ovat pelkästään lisääntyneen matkailun ja parantuvan tiedonvälityksen ansiosta meihin yhä läheisemmässä yhteydessä. Tämä yhdessä Neuvostoliiton taloudellisen päätöksenteon etenevän hajauttamisen ja uusien talousaluehankkeiden kanssa on tuonut vastattavaksemme näiden alueiden erilaisia yhteistyötarpeita ja yhteistyömahdollisuuksia.

Neuvostoliiton markkinoihin nähden Suomi ei sijaitse periferiassa. Uudistukset tähtäävät Neuvostoliiton eri alueiden ulkoisten taloussuhteiden laajentamiseen. Se korostaa lähialueidemme taloudellisen potentiaalin merkitystä meille luontaisena yhteistyökohteena, jonka hyödyntäminen vastaa etujamme pitkällä aikavalillä.

Valtiovalta voi luoda edellytyksiä lähialueillamme toteutettavalle yhteistyölle, mutta ilman suomalaisen talous- ja kulttuurielämän omaa aloitteellisuutta, uusia ja ennakkoluulottomampia ajatuksia emme ilmeisesti ratkaisevasti eteenpäin pääse.

3. Lähi-itä

Maapallolla on jatkuvasti alueita, missä voimapolitiikalla on ystävänsä. Huolestuttavin kehitys on ollut Lähi-idässä, jossa kansainvälisiä ristiriitoja ei malteta ratkaista rauhanomaisin keinoin.

Irakin Kuwaitiin suuntaama sotilaallinen interventio on pahanenteinen.

Irakin saama kansainvälinen tuomio on ollut murskaava. Se on ottanut riskin, jonka kaikkia seurausvaikutuksia ei ole vielä ennustettavissa. Joka tapauksessa Irakin on valmistauduttava kohtaamaan eristymisen aiheuttamat seuraukset.

YK:n turvallisuusneuvosto pystyi nopeasti yksituumaiseen kannanottoon. Tästä on tietenkin vielä pitkä matka konfliktin ratkaisuun. Mutta Irakin voimapolitiikka ei enää kuitenkaan ole perinteisen suurvaltavastakohtaisuuden pelinappula. YK:n turvallisuusneuvosto on voinut toimia peruskirjan sille osoittaman vastuun mukaisesti. Se on rohkaisevaa.

Suomi on tuominnut Irakin menettelyn ja oli suosittajana turvallisuusneuvoston hyväksymässä päätöslauselmassa.

Tilanne on Persian lahden alueella kuitenkin nopeasti vaikeutunut entisestään. Irakin toiminta näyttää mielettämältä uhkapeliltä. Kysymys on öljyn ja
valtapolitiikan kohtalokkaasta vyyhdestä. Sillä voi jatkuessaan tai kiristyessään olla hyvinkin kielteinen vaikutus laajempaan kansainväliseen tilanteeseen.

+++

Tässä esityksessä olen voinut kartoittaa vain keskeisimpiä edessä olevia haasteita. Ajan puutteen vuoksi en ota erikseen esille pakolaiskysymystä, juutalaisten kauttakulkua enkä lentokaappauksia tai ympäristön suojelua. Ne ovat kuitenkin jokainen erikseen ulkoasiainministeriönkin kannalta vaativia asioita. Elämme todellakin hyvin työntäyteistä aikaa.

Toivotan teille kaikille hyvää loman jatkoa tai vastaavasti antoisaa uutta työkautta.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio: Ulkoasiainministeri Pertti Paasion alustus suurlähettiläiden tietoiskupäivänä 8.8.1990, 8.8.1990, http://www.eilen.fi/fi/2904/ (15.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki