Arkistonumero
2905
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
5.8.1990

Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Pertti Paasio Haminan työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlassa 5.8.1990 klo 14.00

Sosialidemokraattinen puoluetoimikunta ja sen välityksellä koko sosialidemokraattinen suurperhe tervehtivät kauttani ensimmäisen vuosisatansa täyttävää Haminan työväenyhdistystä. Kiitokset ja toverilliset onnittelut vuosikymmenien ja sukupolvien työstä, joka yhä voimakkaana jatkuu.

af Ursin -mitalin luovutus

Ensimmäisten työväenyhdistysten perustaminen viime vuosisadan jälkipuoliskolla osuu historiallisesti ajankohtaan, jota leimasi suomalaisen kulttuurin - sanan, sävelen ja kuvan - nousu ja loisto. Suomen kansa loi edellytyksiä itsenäisyydelleen. Pienen kansan sivistyksen ja kulttuurin merkitys sen olemassaololle korostui voimakkaasti.

Suomalaisen työväenliikkeen nousu vähävaraisen, monella tavoin riistetyn kansanosan herättäjäksi on historiallisessa merkityksessään täysin rinnastettavissa aikakauden taiteen ja muun kulttuurin kukoistukseen. Nuoren työväenliikkeen panos suomalaisen kansanvallan läpimurrossa oli ratkaisevaa laatua. Suomalainen sosialidemokratia oli yhdessä muiden edistyksen voimien kanssa rakentamassa
itsenäisyytemme perustoja.

Ensimmäisten työväenyhdistysten merkitys korostui ehkä ennnenmuuta kansan sivistystyössä. Tajuttiin selvästi tiedon, opin ja sivistyksen suuri arvo niin kansalaisten kuin kansakunnankin elämässä. Niinpä työväenyhdistykset muodostuivatkin todellisiksi kansankorkeakouluiksi ja työväentalot monipuolisen kulttuuritoiminnan sijoiksi. Oli lukutupia, luentotilaisuuksia, opintokerhoja, näytelmätoimintaa ja niin edelleen. Tämä tehtävä työväenyhdistyksillä ja työväentaloilla oli vuosikymmenten ajan vielä silloinkin, kun sosialistiset aatteet omaksuttiin työväenluokan suunnannäyttäjiksi. Työväenyhdistysten kulttuurityön merkitys suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä ei ole yliarvioitavissa puhumattakaan työväenliikkeen omasta kypsymisestä yhteiskunnan rakentajaksi.

Viime vuosisadan viimeiset vuosikymmenet olivat Euroopassa suurten muutosten aikaa. Voima- ja suurvaltasuhteita pyrittiin monin tavoin järjestämään uudelleen. Uudeksi merkittäväksi voimatekijäksi oli noussut pienistä, hajanaisista ruhtinaskunnista yhtenäiseksi suurvallaksi muodostunut Saksa. Suurpolitiikan pääarkkitehtina oli Saksan "rautakansleri" Bismarck, joka erilaisin ja vaihtelevin suurvaltaliittosopimuksin pyrki vahvistamaan Saksan ja heikentämään vaaralliseksi katsomansa Ranskan asemaa.

Eräs aikakausi päättyi, kun keisari Wilhelm II erotti Bismarckin. Tämä tapahtui samana vuonna kun Haminan työväenyhdistys perustettiin, Samaan aikaan sai lailliset toimintaoikeudet runsas pari vuosikymmentä aikaisemmin perustettu Saksan sosialidemokraattinen puolue, jota Bismarck syvästi inhosi.

Myös monissa muissa maissa syntyi sosialidemokraattisia puolueita taistelemaan yhteiskuntamuutoksen ja inhimillisen kehityksen puolesta. Eurooppa eteni tulevaisuuteen usein erilaisin kehityslinjoin.

Se muutosprosessi, jota vanha historiallinen maanosamme parhaillaan elää, poikkeaa samankaltaisuuksista huolimatta eräin olennaisin piirtein viime vuosisadan ja eräiden myöhempien aikojen käännekohdista. Aina aikaisemmin on tapahtumien kulkua ohjannut joko suoraan tai voimakkaasti taustalla vaikuttaen sotilaallinen voimapolitiikka.

Nyt on toisin. Nyt on muutoksen vauhdittajana sotilaallisen uhan väistyminen. Suurvaltapolitiikka on antanut
sijaa kansojen tasavertaisemmalle yhteistyölle. Kansojen tahto on kaatanut epäonnistuneita yhteiskuntajärjestelmiä. Taloudellinen yhteistyö on muotoutumassa ajan vaatimusten mukaan.

Huolimatta kehityksen myönteisistä pääsuunnista, ei meillä ole syytä romantisoida sitä. Kilpailu vaikutusvallasta ja voiman suunnista on edelleen olemassa ja tulee varmaan säilymäänkin. Aseiden mahdin sijaan astuu talouden mahti. On edelleen olemassa suuria ja on olemassa pieniä. Alueelliset kehityserot tulevat varmaan kauan olemaan tosiasia.

Tulevan Euroopan arkkitehtikilpailu on meneillään, ja luonnosten ensitarkastelu on jo alkanut. Niiden yhteinen piirre on - kilpailukutsun mukaisesti - suurempi yhtenäisyys niin taloudellisesti kuin poliittisestikin.

Vanhan mantereen vanhojen kulttuurien ja voimakeskusten yhteensulauttaminen uuden mantereen kaltaiseksi yhdeksi valtiokokonaisuudeksi on hyvin vaikeasti kuviteltavissa. Pohjois-Amerikan Yhdysvallat syntyi suurimmaksi osaksi neitseelliseen ympäristöön valtavista siirtolaisvirroista. Eurooppa ei ole neitseellinen ympäristö, kaikkea muuta.

Huolimatta historiallisen kehityksen välttämättömistä ehdoista, Euroopalla on nyt mahdollisuus rauhallisen kehityksen pitkään kauteen, jos eurooppalaisten taito ja maltti riittävät. Ongelmia ei tule puuttumaan, mutta me eurooppalaiset olemme oppineet taidon ongelmien ratkaisemiseen. Jotta tätä taitoa tulevinakin aikoina kyettäisiin käyttämään hyväksi, on säilytettävä eurooppalaisen yhteistyö- ja turvallisuusprosessin tärkeät periaatteet, joista ihmisoikeudet ja kaikkien Euroopan maiden tasavertaisuus ovat keskeisimpiä.

Poliittisten järjestelmien muuttuminen ja demokratisoituminen ovat nostaneet esiin monia kipeitä, jopa vuosisatojen takaa periytyviä kansallisuus- ja vähemmistöongelmia, joista on tulossa eurooppalaisen ihmisoikeuspolitiikan tärkeimpiä kysymyksiä. Ne ovat kipeitä kysymyksiä ja tulevat asettamaan mm. ETYK-prosessin vielä monella tavalla koetteelle. On kyettävä avoimeen keskusteluun ja ongelmien ratkaisemiseen silloinkin, kun ne ovat lähellä. Kaukaisista ongelmista on helpompi puhua.

Hyvät toverit! Elokuu on meillä kotoisen sisäpolitiikan heräämisen aikaa. Perinteelliseen tapaan huomio kiintyy vilkkaana tiiviissä valmistelussa olleeseen valtion ensi vuoden budjettiin, tämän hallituksen viimeiseen.

Hallitus on poikkeuksellisen vaikean tehtävä edessä. Kansantalouden kehitysvaihe edellyttää suurta tiukkuutta mm. inflaation pitämiseksi kurissa. Ellei tässä onnistuta, valuvat pitkään vallinneen suotuisan talouskehityksen tulokset hukkaan.

Kyseessä on myös vaalibudjetti, johon ymmärrettävästi kohdistuu monenlaista painetta useilta tahoilta. Paineiden purkamisessa raha katsotaan verrattomaksi välineeksi ja varmaan sellainen onkin tapauskohtaisesti tarkasteltuna. Hallituksen vastuulla on kuitenkin talouden kokonaisuus, ja tästä kokonaisuudesta riippuu budjetin vaikutus maan taloudelliseen kehitykseen.

Yhteiskunnallisten palvelujen kehittämisen ja kokonaistaloudellisen vastuun yhdistämisestä paineita kestävällä tavalla riippuu merkittävästi hallituksen
toimintamahdollisuus tätä budjettia kauemmaksikin.

Hallitus on valinnut yhdeksi toimintansa painopistealueeksi hallinnon palvelukyvyn ja tehokkuuden parantamisen. Julkisessa hallinnossamme niin kuntien kuin valtionkin puolella onkin käynnissä voimakas uudistustyö. Tavoitteena on, että ihmisille voitaisiin tuottaa entistä parempia palveluita, jotta he voisivat hoitaa asiansa joustavasti ja jotta hallinto muutenkio toimisi taloudellisesti ja tehokkaasti.

Koko hallinnon toimintaan tarvitaan lisää joustavuutta, jotta ympäristön usein ennakoimattomiinkin muutoksiin kyetään vastaamaan nopeasti ja tehokkaasti.

Hallinnon ylin porras, valtioneuvosto ja ministeriöt eivät näytä olevan uudistuksen piirissä sillä tavoin kuin pitäisi. Useat ministeriömme ovat pysyneet
perustehtäviltään samoina koko itsenäisyyden ajan. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut yksi muutos. Vuonna 1983 perustettiin ympäristöministeriö. Toinen tässä yhteydessä maininnan arvoinen tapahtuma on työvoimaministeriön laajeneminen työministeriöksi.

Vastaavana aikana ihmisten tarpeet, asenteet ja tärkeysjärjestykset ovat muuttuneet melkoisesti. Myös harjoitetun politiikan paionopisteet ovat muuttuneet.
Toimintaympäristön muutosvauhti niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin on ollut jatkuvasti kasvava.

On syytä ryhtyä vakavasti pohtimaan, mitä tuo muutos edellyttää mm. valtioneuvoston rakenteissa. Ehkä kaikkein eniten ovat muutoksessa olleet luonnonvarojon määrä ja tila. Laajat alueet Euroopassa, merkittävässä määrin meidän lähiympäristössämme, ovat katastrofin partaalla. Ympäristöpolitiikka on noussut ykkösluokan asiaksi kansainvälisesti ja kansallisen politiikan paionopisteitä asetettaessa. Kuitenkin merkittävä osa luonnonvaroja koskevista asioista käsitellään ja ratkaistaankin muualla kuin ympäristöhallinnossa ja pitkälti sen toimenpiteiden ulottumattomissa.

Niin ympäristömme kuin taloudellisen hyvinvointimmekin kannalta tärkein luonnonvaramme, metsät, ovat kokonaisuudessaan ympäristöhallinnon ulkopuolella. Metsistämme vastaa monessa suhteessa vanhakantainen hallinto, joka on tiukasti sidoksissa yhden väestönosan eduista huolehtimiseen.

Ympäristökatastrofien uhan alaisina olevat metsämme on saatava nykyistä paljon laaja-alaisemman päätöksenteon piiriin. Kysymys on luonnonvaroista Ja niiden suojelusta.

Luonnonvaroja koskevat ratkaisut on koottava mahdollisimman laaja-alaisesti ympäristöministeriön alaisuuteen. Tämä tarkoittaa erityisesti, että maa- ja metsätaloushallinnosta siirretään ympäristöhallintoon merkittävä osa metsiä koskevista asioista, kaikki vesiasiat sekä maanmittausta koskevat asiat.

Kauppa- ja teollisuusministeriöstä sekä maa- ja metsätalousministeriöön jäävistä asioista tulisi muodostaa tehtäviä uudelleen järjestäen elintarvike- ja
kuluttajaministeriö sekä elinkeinoministeriö. Nämä työnimet kertovat toiminnan painopistealueet. Näin voitaisiin ylimmän valtionhallinnon piirissä kiinnittää aikaisempaa ratkaisevasti parempi huomio mm. elintarvikkeiden hintoihin.

Uusien ministeriöiden tehtävistä voitaisiin sopia seuraavaa hallitusta muodostettaessa samalla kun hallituspuolueet linjaisivat yhteisen elinkeino, elintarvike- ja kuluttajapolitiikan.

Leivän ja puhtaan ympäristön lisäksi on kulttuuri ihmiselle välttämätön. Kansakunnan elinehto on elinvoimainen kansallinen kulttuuri. Joka kuljettaa henkisiä saavutuksia sukupolvelta toiselle. Sen yhtenä elinehtona on kansainvälinen vuorovaikutus. Kulttuuri on myös maailmanlaajuinen asia.

Kulttuuriasioilla ei hallintojärjestelmässämme ole sitä painoarvoa, joka niille tänä päivänä kuuluu. Toista opetusministeriä on tosin viime aikoina positiivisen
enteellisesti ruvettu kutsumaan kulttuuriministeriksi.

Kulttuuri tarvitsisikin oman ministeriönsä, johon siirrettäisiin mm. liikenneministeriöstä viestintäasiat. Tekniikka olisi alistettava kulttuuripolitiikalle. Nyt
osia viestinnän osalta on päinvastoin.

Olisi myös harkittava, millä tavoin itse hallintoasioita valtioneuvoston piirissä käsitellään. Voidaan kysyä, mihin meillä itse asiassa tarvitaan toista valtionvarainministeriä, jolle kuuluu pääasiassa vain hallintoasioita. Eikö olisi parempi keskittää niin valtion- kuin paikallishallintoasiatkin sisäministeriölle? Tällöin mahdollistettaisiin mm. näiden parempi keskinäinen koordinaatio.

On korostettava, ettei kalkkia asioita voida eikä pidä yrittää hallinnolla. Vapaalla kansalaistoiminnalla niin kulttuuri-, kuluttaja- ja ympäristöpolitiikassa kuin
monilla muillakin aloilla on yhteiskunnassamme keskeinen merkitys ja tehtävä. Tämä tosiasia ei silti voi estää uudistamasta hallintoa silloin, kun se todetaan rakenteiltaan vanhentuneeksi.

Hyvat toverit Sata vuotta kansan ja kansanvallan hyväksi on kunnioitettava taival yhteiskunnallisessa toiminnassa. Punaiset liput ovat saaneet uusia kantajia vanhojen raatajien uupuessa - ja saavat vastakin. Juhlaan on todella syytä. On syytä katsoa historiaan ja ponnistaa tulevaisuuteen.

Meidän on tehtävä työtä, jotta jälkeemme tulevat lipunkantajat voivat aikanaan katsoa omaan historiaansa ja sanoa: - He rakensivat parempaa maalimaa, meidän on hyvä jatkaa.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio : Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Pertti Paasio Haminan työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlassa 5.8.1990 klo 14.00, 5.8.1990, http://www.eilen.fi/fi/2905/ (18.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki