Arkistonumero
2943
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
englanti
Kieli
Päiväys
1.10.1990

Ulkoasiainministeri Pertti Paasion puheenvuoro YK:n yleiskokouksen yleiskeskustelussa 1.10.1990

Epävirallinen suomennos

Vuosi 1989 tullaan Euroopassa muistamaan valtaisan muutoksen vuotena, kansan tahdon läpimurtona. Vuosi 1990 on ollut vakauttamisen vuosi; vaaleilla on vahvistettu muutoksen suunta. Me Suomessa tervehdimme näitä muutoksia ilolla. Iloitsemme erityisesti siitä, että rauhanomaista muutosta niin Euroopassa kuin muuallakin on siivittänyt vapauden ja demokratian kaipuu.

On sitäkin traagisempaa, että ihmiskunta on vuonna 1990 joutunut todistamaan Irakin julkeata hyökkäystä Kuwaitiin. Tämän vuoksi Yhdistyneille Kansakunnille vuosi 1990 on tullut merkitsemään kollektiivista toimintaa aggression taltuttamiseksi. Kansainvälinen yhteisö on osoittanut yhteisvastuuta ja päättäväisyyttä pannessaan toimeen turvallisuusneuvoston Kuwaitin miehityksen johdosta määräämät pakotteet.

YK:n toimet merkitsevät mittavaa edistystä sen kyvyssä elää ihanteidensa mukaisesti ja puolustaa yhden jäsenvaltionsa vapautta, täysivaltaisuutta ja koskemattomuutta.

Suomi on tiukasti sitä mieltä, että poliittiset ongelmat tulee kaikkialla ratkaista rauhanomaisesti ja että yhteiskunnallisten ja poliittisten muutosten on niinikään tapahduttava rauhanomaista tietä. Tämä periaate pätee yhtä lailla Lähi-itään, Persianlahden alueeseen ja muihin kriisialueisiin kuin Eurooppaankin.

Eurooppa on etsiytymässä uusiin elämisen ehtoihin, jolta eivät leimaa vastakkainasettelu eivätkä kylmä sota. Emme vielä tiedä, miltä uusi Eurooppa tulee kaikilta kohdin näyttämään mutta uskomme, että se tulee antamaan kaikille asukkailleen mahdollisuuden elää vapaudessa ihmisarvoista elämää kokematta syrjintää tai pelkoa.

Varmaa ja ilahduttavaa on se, etta Saksa yhdistyy ylihuomenna. Saksan yhdistymisellä on olennainen merkitys rakennettaessa uutta ja jakamatonta Eurooppaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin puitteissa. Virstanpylväs tällä tiellä on marraskuussa Pariisissa pidettävä ETYK-maiden huippukokous.

Paljon on vielä tehtävää, jotta Euroopan kansojen toiveet täyttyvät. Uusikaan Eurooppa ei voi silti unohtaa muun maailman tarpeita. Eurooppa tarvitsee kaikkia muita maanosia ja Euroopan täytyy pitää ovensa avoinna niille jokaiselle.

Euroopan uuden rauhanjärjestyksen rakentaminen on vasta alkuvaiheessaan. Tarvittavat ideat ja periaatteet ovat jo kuitenkin valmiina. Itse asiassa ne ovat näkyvissä täällä, Yhdistyneissä Kansakunnissa, sillä ne pätevät koko maailmaan. Euroopan uudistuminen imee voimansa suoraan kansallisen itsemääräämisoikeuden, poliittisen vapauden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteista.

Uskomme, että Euroopan viimeaikaisista tapahtumista on paljon opittavaa.

Ennen muuta on käynyt selväksi, että vapaus, demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ovat siksi väkeviä aatteita, että ne annan pitkää aina murtautuvat etualalle. Tämä ei silti tarkoita sitä, että ihmiskunta tulisi täten "historiansa päätepisteeseen", niin kuin eräät ovat väittäneet. Edessä on vakavia Ja vaikeita haasteita niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Toisekseen totalitaarisen hallitusvallan saama hylkäystuomio useissa Euroopan ja sen ulkopuolisissakin maissa on myös omiaan lujittamaan kansainvälistä luottamusta ja turvallisuutta. Sotilaallinen vastakkainasettelu on hyvää vauhtia supistumassa Euroopassa. Tämän myötä tulisi pidemmällä aikavälillä olla mahdollista kohdentaa kasvavia voimavaroja muihin kiireellisiin tarpeisiin aseiden sijasta.

Kolmanneksi muutosvoimia näyttää kannustaneen lisääntyvä tietoisuus koko ihmiskuntaa koskettavista kysymyksistä. Tällä on tärkeä merkityksensä silloin, kun päätetään kansainvälisen yhteistyön uusista painopisteistä 1990-luvulle - ja myöhemmäksikin.

Tietoisuus ajan uusista vaatimuksista tuntuu vahvasti Euroopassa, mutta se vaikuttaa itse asiassa joka puolella maailmaa. Se juuri kannusti YK:n yleiskokouksen hyväksymään yksimielisesti Kansainvälistä taloudellista yhteistyötä koskevan julistuksen viisi kuukautta sitten. Se elähdyttää omalta osaltaan Brasiliassa vuonna 1992 pidettävän YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin valmisteluja. Kestävän kehityksen tulisi olla kantavana ajatuksena sekä tuon konferenssin että YK:n yleiskokouksessa tällä istuntokaudella laadittavan Kansainvälisen kehitysstrategian valmisteluissa.

Vuoden 1992 konferenssissa puitavat ongelmat edellyttävät hallituksilta pikaisia toimia. Ongelmiin on tartuttava jo nyt ja myös pitkällä tähtäyksellä. Tämä koskee esimerkiksi hiilidioksidi- ja muiden sellaisten päästöjen vähentämistä, joilla on välitön vaikutus ilmastoon koko maapallolla.

Hallitukset ovat jo vuosikymmeniä innokkaasti tukeneet kehitystä. Kehitys on tällöin mielletty lähinnä kasvuksi ja muutokseksi - joskus jopa pelkästään bruttokansantuotteen kasvuksi. Tänä päivänä tiedämme, että tarvitaan kokonaisvaltaisempaa ajattelua. Meistä on palkallaan, että vuoden 1992 konferenssin valmisteluissa painotetaan sekä ympäristönsuojelua että kehitystä, koska pidemmän päälle ilman toista ei ole toistakaan. Pidämme hyvänä sitä, että korostetaan tarvetta ihmisarvoiseen kehitykseen, jonka myötä ihmisten tulisi vapautua sairauksista, tietämättömyydestä ja poliittisesta sorrosta.

On kuitenkin aina vain valkeampaa nähdä, miten maapallon voimavarat voisivat riittää tyydyttämään jatkuvasti kasvavan väestön tarpeet. Ihmisarvoista kehitystä el voida saada aikaan niin kauan kuin väestö kasvaa nykyistä vauhtia. Jokaisen ihmisen tulisi saada nauttia yhtäläisesti kehityksen, ihmisoikeuksien ja rauhantilan suomista eduista.

Ei riitä, että tässä yleiskeskustelussa puututaan vain suuriin linjoihin ja maailmanlaajuisiin haasteisiin. On syytä myös tarkastella yksittäisiä kysymyksiä ja ongelmia.

Ensinnäkin haluan ilmaista ilomme sen johdosta, että YK on jäsenistönsäpuolestaentistälähempänä yleismaailmallisuutta. Vajaat kaksi viikkoa sitten toivotimme tervetulleeksi uusimman jäsenvaltion, Liechtensteinin ruhtinaskunnan, maan jonka kanssa Suomi on toiminut läheisessä yhteistyössä Euroopan turvallisuuden ja
yhteistyön edistämiseksi.

Olemme tänä vuonna toivottaneet myös Namibian tasavallan tervetulleeksi YK:n Jäsenvaltioiden joukkoon. Namibian itsenäisyys, jonka maa saavutti vapaisiin ja rehellisiin vaaleihin huipentuneen pitkän prosessin päätteeksi, on todiste YK:n kyvystä edistää rauhanomaista muutosta. Moniarvoisuudelle perustuva Namibian perustuslaki voisi käydä esikuvasta muille Afrikan maille ja laajemminkin.

Katseet kääntyvät nyt entistä enemmän Etelä-Afrikkaan, jossa tarvitaan syvällekäypää poliittista muutosta. Tunnustamme sen, että Etelä-Afrikassa on jo tapahtunut todellisia muutoksia. Toimet, joihin on ryhdytty apartheid-järjestelmän eräiden osien purkamiseksi ovat askelelta oikeaan suuntaan. Olemme niistä iloisia. Meistä on rohkaisevaa, että Etelä-Afrikan hallitus on vakuuttanut, että muutosten tielle on lähdetty peruuttamattomasti.

Sitouduttuaan rauhanomaiseen neuvotteluprosessiin Etelä-Afrikan hallituksen ja enemmistöväestön edustajien tulisi nyt luoda edellytykset sille, että kaikille
etelä-afrikkalaisille ihonväristä riippumatta annetaan yhteisvastuu maansa tulevaisuudesta. Rauhanomaisen muutoksen mahdollisuudesta seuraa, että kaikkien osapuolten tulisi sanoutua irti väkivallasta Etelä-Afrikkaa ahdistavien ongelmien ratkaisukeinona. Vuoropuhelun pitäisi osaltaan lisätä luottamusta ja karistaa pelot. Edistykseen vaaditaan malttia ja ymmärtämystä puolin ja toisin.

Suomi seuraa tarkoin Etelä-Afrikan tilannetta. Emme pidä alkaa otollisena sille, että kumoaisimme Etelä-Afrikalle apartheidin vastaisen yhteispohjoismaisen toimintaohjelman nojalla muutama vuosi sitten määrärämämme pakotteet, koska apartheidia on yhä. Olemme kuitenkin antaneet tunnustusta jo tapahtuneille muutoksille väljentämällä Etelä-Afrikan kansalaisia koskevia viisumimääräyksiä. Haluamme näin helpottaa yhteyksiä, joilla voi olla myönteistä vaikutusta Etelä-Afrikassa virinneeseen vuoropuheluun. Jos Etelä-Afrikan uudistuminen jatkuu, mitä toivomme, Suomen Etelä-Afrikan politiikkaa tullaan tarkistamaan muiltakin osin.

On eräs maailmankolkka, missä rauhanomaisen poliittisen muutoksen tielle el ole vielä lähdetty. Tarkoitan Lähi-ltää.

Hyökkäys Kuwaitiin elokuun alussa ja maan miehittäminen siitä lähtien koskettavat YK:n jokaista jäsenvaltiota. Jokaisella jäsenvaltiolla on sijansa yhteisissä
ponnisteluissamme hyökkääjän häätämiseksi ja sen saavuttamiseksi, että Irakin joukot vetäytyvät miehittämästään maasta täydellisesti. Kukaan ei voi olla
tuntematta huolta niiden satojentuhansien viattomien kuwaitilaisten ja muunmaalaisten siviilien kohtalosta, joista monet joutuivat mieron tielle pakokauhun vallassa,
tai niistä järkyttävistä tiedoista, joita tihkuu miehitetyn Kuwaitin rajojen sisäpuolelta.

Ei näin ollen riitä, että kansainvälisin toimin pyritään miehityksen lopettamiseen. Meiltä kalkilta kysytään solidaarisuutta ja antamisen halua sekä kärsivien ihmisten
auttamisessa että järjestyksen ja hyvinvoinnin palauttamisessa.

Me Suomessa tiedämme omasta kokemuksestamme, että meidän on ennen muuta pyrittävä vahvistamaan niitä kansainvälisen oikeuden periaatteita, jotka suojelevat kaikkien ja erityisesti pienten kansakuntien etuja. Oma olemasaolomme ja tsenäisyytamme edellyttävät, etta näitä periaatteita kunnioitetaan, Kuwaitin itsenäisyys ja koskemattomuus ovat näin ollen Suomelle elintärkeä kysymys.

Tarvittaessa YK:n ei tulisi kavahtaa lisätoimiin ryhtymistä aggression tukahduttamiseksi ja kollektiivisen turvallisuuden periaatteen puolustamiseksi.

Pyrkimys kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen on saanut Suomen asettumaan YK:n tueksi muuallakin Lähi-idässä, jossa rauhaa, vakautta ja miehityksen loppumista kaivataan aivan yhtä kipeästi. Alueen tilanteen kireyden kokevat kaiken aikaa myös ne liki tuhat suomalaista sotilasta, jotka palvelevat siellä YK:ta rauhanturvatehtävissä. Tämän alueen suhteen maailma on jo liiankin kauan odotellut ratkaisevaa käännettä rauhan turvaamisesta rauhan tekoon.

Meistä on selvää, että Israelin ja palestiinalaisten on elettävä rauhassa naapureina ja kunnioitettava toinen toistansa oikeuksia. Näihin kuuluu tietysti Israelin oikeus turvallisiin ja tunnustettuihin rajoihin sekä palestiinalaisten oikeus kansalliseen itsemääräämiseen.

Turvallisuusneuvoston tunnetut päätöslauselmat on pantava täytäntöön. Edistyksen virstanpylväitä voivat olla ainakin vaalit, neuvottelut sekä kansainvälinen konferenssi, jossa kaikki osapuolet, Palestiinan vapautusjärjestö PLO mukaanlukien, ovat edustettuina.

Israelin nykyinen politiikka miehitetyillä alueilla on kärjistänyt tilannetta sen sijaan, että se loisi edellytyksiä kokonaisvaltaisen poliittisen ratkaisun syntymiselle.

YK perustettiin, jotta kansakunnat voisivat sen avulla muuttaa omia olojaan ja koko maailmaa rauhanomaisin keinoin. Tämä on edelleen YK:n päämääränä. Juuri tällaisista muutoksista olen edellä puhunut ja iloinnut. Silti YK:n peruskirja samalla velvoittaa meitä olemaan antamatta periksi muutokselle, johon on pakotettu väkivalloin. Juuri näiden kahden haasteen edessä YK parhaillaan on. Vastatkaamme niihin yhdessä.

♦♦♦


Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio: Statement by the Minister for Foreign Affairs of Finland, H.E. Mr. Pertti Paasio, on 1 October 1990, in the General Debate of the 45th session of the General Assembly of the United Nations, 1.10.1990, http://www.eilen.fi/fi/2943/ (7.12.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki