Arkistonumero
2948
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
18.12.1990

Ulkoasiainministeri Paasion alustus YK:n 45. yleiskokousta sekä turvallisuusneuvostoa koskevassa tiedotustilaisuudessa 18.12.1990

Yleiskokous

Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 45. sääntömääräinen istuntokausi ei sisältänyt suuria kohokohtia tai huomiota herättäviä aloitteita. Sen sijaan siihen sisältyi runsaasti rauhallisella ja rakentavalla työllä aikaansaatuja saavutuksia. Yleiskokouksen kuten muidenkin YK:n elinten työtä hallitsi sitäpaitsi kaiken aikaa Kuwaitin miehityksestä elokuussa alkanut kriisi.

Irakin hyökkäyksestä Kuwaitiin alkanutta kriisiä käsitellään tänään toisessa yhteydessä, turvallisuusneuvostoon kuuluvana asiana. On kuitenkin syytä mainita, että kriisi heijastui monin tavoin myös yleiskokouksen toiminnassa. Esimerkkeinä voidaan mainita Kuwaitin emiirin tunnepitoinen ja voimakkain
suosionosoituksin tervehditty puhe istuntokauden alkuvaiheessa sekä pari äänestystä yleiskokouksen kolmannessa ja kuudennessa komiteassa, joissa käsiteltiin kuwaitilaisten ihmisoikeuksia sekä diplomaattisten edustustojen asemaa ja oikeuksia; näissä äänestyksissä Irakin valtuuskunta joutui täysin
eristetyksi.

Muodollisesti yleiskokouksen ulkopuolella mutta siihen läheisessä yhteydessä järjestettiin YK:n päämajassa syyskuun lopussa ainutlaatuinen lasten asemaa käsittelevä huippukokous. Sen hyväksymät asiakirjat jäävät ohjenuoriksi YK:n toiminnalle lasten oikeuksia ja asemaa koskevissa asioissa.
Useiden valtioiden ja hallitusten päämiesten läsnäolo huippukokouksessa löi osittain leimansa myös yleiskokouksen toimintaan.

Suurpoliittinen ilmapiiri on kuluneen syksyn aikana kuten koko vuonna ollut hyvä. Suurvallat ovat edelleenkin toimineet läheisessä yhteistyössä keskenään, ja monista hankalista riitakysymyksistä on saavutettu laaja yhteisymmärrys. Huomattavimpana esimerkkinä voitaneen tällä kertaa mainita Kambodzhan kysymys, joka vielä vuonna 1989 aiheutti pitkiä ja sitkeitä neuvotteluja ja josta käytiin poleemista keskustelua. Tänä vuonna asiasta hyväksyttiin konsensuksella päätöslauselma ilman keskustelua. Suurvallat ovat koko syksyn aikana YK:n ulkopuolella pyrkineet edistämään sovintoa Kambodzhan kysymyksessä, eivätkä nähneet mitään hyötyä siinä, että yleiskokous uudestaan ottaisi sen käsittelyyn.

Viime vuonna mainitsin YK:n yleiskokousta koskevassa tiedotustilaisuudessa, että Euroopan rauhanomainen muuttuminen sinänsä näkyi vain vähäisessä määrin yleiskokouksen työssä. Tällä kertaa on sen sijaan sanottava, että Euroopan muuttuminen on yleiskokouksessa heijastunut voimakkaasti.
Merkittävä symbolitapahtuma oli luonnollisesti Saksan yhdistyminen, minkä seurauksena Saksa esiintyy nyt yhdellä ainoalla valtuuskunnalla maailmanjärjestössä. Liechtensteinin hyväksyminen istuntokauden alussa nosti järjestön jäsenmäärän tilapäisesti 160:een, mutta Saksan yhdistymisen jälkeen jäsenmäärä on jälleen 159.

Euroopan muuttuminen näkyy YK:ssa ennen kaikkea siinä, että ns. itäisen Keski-Euroopan valtiot nykyisin äänestyksissä tuskin enää erottuvat omana ryhmänään. Muutos on näkyvin aseidenriisuntaan liittyvissä asioissa, joihin perinteinen itä-länsi -vastakohtaisuus aikaisempina vuosina tuntuvasti
vaikutti. Tälläkin alalla, varsinkin kuin on kyse ydinaseista ja niihin kohdistettavista rajoituksista, ovat nykyisin hallitsevina teollisuusmaiden sekä monien kehitysmaiden väliset näkemyseroavuudet. Yleiskokous ei tälläkään kertaa voinut lukea tililleen mitään merkittäviä saavutuksia aseidenriisuntaa koskevissa asioissa, mutta yleiskokouksen ensimmäisessä komiteassa käyty yleiskeskustelu toimi kuten ennenkin muualla käytyjä neuvotteluja evästävänä ja kannustavana prosessina. Jälleen voidaan todeta, että kansainvälisen yhteisön painostus kemiallista aseidenriisuntaa ja
täydellistä ydinkoekieltoa koskevissa asioissa jatkuu hellittämättömänä.

Oman lisänsä Itä-Euroopan maiden kuvaan YK:ssa on tänä syksynä tuonut mm. maailmanjärjestön perustajajäseniin kuuluvien Ukrainan ja Valkovenäjän neuvostotasavaltojen esiintyminen. Niiden edustajien puheenvuoroissa tuotiin mm. esille pyrkimys ydinaseettomuuteen ja puolueettomuuteen.
Ympäristönsuojelu oli tänäkin vuonna esillä monia hallituksia entistä enemmän askarruttavana asiana. Aihetta ei kuitenkaan tarvinnut käsitellä yhtä laajasti kuin aiemmin, koska valmistelut vuonna 1992 Rio de Janeirossa pidettävää YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssia varten ovat jo viime vuonna tehtyjen päätösten nojalla täydessä käynnissä. Mainittakoon kuitenkin, että yleiskokous tänä vuonna keskitti erityistä huomiota ilmasto-ongelmiin. Yleiskokous päätti ilmastoa ja siihen liittyviä pöytäkirjoja koskevien sopimusneuvottelujen aloittamisesta Washingtonissa helmikuussa 1991. Sopimuksella
pyritään haitallisten ilmastokaasupäästöjen rajoittamista koskevaan puitesopimukseen, joka allekirjoitetaan vuoden 1992 ympäristö- ja kehityskonferenssin yhteydessä.

Kuluneen istuntokauden aikana tehtiin myös päätös 1990-luvun kansainvälisestä kehitysstrategiasta. Asiaa on valmisteltu pitkään ja perusteellisesti, ja näin ollen onkin riittävä yhteisymmärrys voitu saavuttaa ja kehityksen neljännelle vuosikymmenelle antaa asianomainen lähtösysäys. Uusi strategia edustaa eräiltä osin uutta lähestymistapaa - siihen ei tällä kertaa ole haluttu merkitä tarkkoja määrällisiä kehitystavoitteita, mutta teollisuusmaille aikoinaan asetetut avun määrää suhteessa bruttokansantuotteeseen koskevat tavoitteet pysyvät luonnollisesti voimassa. Kehitysmaiden omaa vastuuta on uudessa strategiassa korostettu entistä voimakkaammin. Strategia tukee myös avoimemman markkinatalouteen suuntautuvan talouspolitiikan aikaansaamista kehitysmaissa.

Entistä enemmän on kehityspolitiikkaa koskevissa keskusteluissa noussut esille kysymys ihmisoikeuksista ja demokratian lujittamisesta osana kehitystä. Tämä on kirjattu myös neljänteen kehitysstrategiaan. Yleiskokouksen kolmannessa komiteassa käyty keskustelu ihmisoikeuksista osoitti muutenkin miten
tämän alan kysymykset edelleen saavat kasvavaa kansainvälistä huomiota osakseen. Viime vuosina on myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määrä kasvanut merkittävällä tavalla ja näin laajentanut YK:n ihmisoikeussektorin toimintakenttää. Lähivuosina tulee yleiskokouksen huomio kiinnittymään myös kahteen suunniteltuun mailmankonferenssiin. Vuonna 1993 järjestetään ihmisoikeuksia käsittelevä maailmankonferenssi ja vuonna 1995 naisten oikeuksia käsittelevä maailmankonferenssi.

Erityisellä mielenkiinnolla on maailmassa tänä vuonna seurattu Etelä-Afrikan tasavallan sisäistä kehitystä. Maan hallitus on ryhtynyt toimiin, joiden ilmoitettuna tarkoituksena on YK:n huomion kohteena kauan olleen apartheid-järjestelmän purkaminen. Tässä tarkoituksessa eräitä järjestelmää ylläpitäneitä lakeja on kumottu, aikaisemmin kiellettyjen järjestöjen toiminta on jälleen sallittu, ja hallitus on avannut neuvottelukosketuksen maan väestön
enemmistöä edustaviin järjestöihin. Todella ratkaiseviin yhteiskunnallisiin muutoksiin päästään kuitenkin vasta muuttamalla poliittista osallistumista koskevia valtiosääntöön sidottuja määräyksiä.

Yleiskokouksen erityisistunto hyväksyi joulukuussa 198 konsensuksella erityisen julistuksen Etelä-Afrikan tilanteesta ja apartheidin purkamisen edellytyksistä. On ilahduttavaa, että näin saavutettu kansainvälinen yhteisymmärrys on voitu sittemmin ylläpitää, ensin syyskuussa pidetyssä erityisistunnon jatkoistunnossa sekä myös nyt päättyvällä istuntokaudella. Tämä on mahdollistanut myös sen, että pohjoismaat ovat voineet luopua omasta, apartheidin vastaisia toimia koskevasta päätöslauselmastaan.

Seuraamme jatkuvasti tarkoin Etelä-Afrikan sisäistä kehitystä. On ilmeistä, että tähän saakka toteutetut toimenpiteet apartheid-järjestelmän purkamiseksi ovat olleet seurausta sekä sisäisestä että ulkoisesta painostuksesta.

Suomi on osallistunut Etelä-Afrikan rauhanomaiseen muutokseen tähtäävään kansainväliseen painostuspolitiikkaan erityisesti Pohjoismaisen toimintaohjelman puitteissa. Tämän ohjelman keskeisenä elementtinä ovat olleet Etelä-Afrikan hallituksen vastaiset talouspakotteet.

Kantamme apartheid-politiikkaan pysyy muuttumattomana: Apartheid-järjestelmä on täydellisesti purettava.

Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut merkittävää myönteistä kehitystä Etelä-Afrikassa; apartheidin purkaminen näyttää olevan toden teolla käynnissä.

On tärkeätä että Suomi ja muut pohjoismaat voisivat mahdollisimman varhain osallistua tasa-arvoa toteuttavan Etelä-Afrikan talouden kehittämiseen ja samalla turvata Suomen vientiteollisuuden edut sikäläisillä markkinoilla. Sen vuoksi on tarkoituksemme purkaa EAT:n vastaiset talouspakotteet niin
pian kun on selvää näyttöä syvällisestä ja peruuttamattomasta muutoksesta.

Israelin ja arabimaiden välinen perusvastakohtaisuus on säilynyt muuttumattomana ja heijastunut voimakkaasti Lähi-idän ja Palestiinan kysymysten käsittelyyn yleiskokouksessa. Lähi-idän tilanteen osalta yleiskokouksessa hyväksyttiin sisällöllisesti lähes edellisvuosien kaltaiset päätöslauselmat.
Kuitenkin Golania ja Israelin vastaisia pakotteita koskeva päätöslauselma on kirjoitettu uuteen muotoon siten, että Israelin vastaisina pakotteina ei enää mainita diplomaattisuhteiden katkaisemista. Lisäksi Israelin täydellistä eristämistä koskeva kohta on poistettu. Äänestystulokset vastasivat samoin lähes viimevuotisia. - Suomen yleiskeskustelupuheenvuorossa korostettiin alueen tilanteen dramaattista muutosta: aiemman yhden peruskonfliktin sijasta alueella on toinen odottamaton ja vaarallinen kriisi. Puheessa ilmaistiin Suomen täysi tuki turvallisuusneuvoston ponnisteluille rauhanomaisen ratkaisun saavuttamiseksi Gulfin kriisissä.

Palestiinan kysymyksen osalta yleiskokouksessa samoin hyväksyttiin edellisvuoden kaltaiset päätöslauselmat lähes vastaavin äänestystuloksin. Asiakohdassa käydyssä yleiskeskustelussa Palestiina-komitean senegalilainen puheenjohtaja korosti erityisesti lasten ihmisoikeuksien loukkauksia miehitetyillä alueilla sekä totesi Gulfin kriisin entisestään herkistäneen alueen ongelmia.

Tällä hetkellä on vaikea nähdä missä määrin Irakin ja Kuwaitin välisen kriisin mahdollinen laukeaminen vaikuttaisi myös Lähi-idän tilanteen peruskonfliktiin. Minkäänlaisia kytkentöjä niiden välille Suomi ei ole halunnut rakentaa. Mielestämme molemmat kriisit pitäisi ratkaista toisistaan riippumatta. Ymmärrämme toki ne turhautumisen tunteet, jotka viime kuukausien aikana ovat heijastuneet esim. sellaisissa kannanotoissa,
joissa on verrattu molempien konfliktien käsittelyyn kohdistettua poliittista tahtoa.

Rauhanturvatoiminnan periaatteellinen ja käytännön uudistuksiin tähtäävä tarkastelu on kuluvana vuonna jatkunut kiinnostus rauhanturvatoimintaa kohtaan on tuntuvasti kasvanut viimeisten vuosien aikana, ja tämä on heijastunut myös yleiskokouksen alaisena toimivan rauhanturvakomitean työssä.
Suomen ja muiden pohjoismaiden pyrkimyksenä on ollut elvyttää ennen kaikkea rauhanturvatoiminnan käytännön toteuttamista koskevaa keskustelua YK:ssa, joka on tähän saakka ollut suurvaltain vastakkainasettelun jähmettämää.

YK:n taloudelliset huolet ovat tänä vuonna jonkin verran helpottuneet, vaikka maksamattomia jäsenmaksurästejä on edelleen yli 400 miljoonaa dollaria. Maksamattomia rauhanturvamaksuja on samoin yli 400 miljoonaa dollaria. YK:n velka rauhanturvajoukkoja luovuttaville maille on noin 270 miljoonaa
dollaria, josta kolmasosa on velkaa pohjoismaille. YK:n varsinaista talousarviota on pidetty tiukasti kurissa, mutta suunnilleen saman verran varoja tarvitaan varsinaisen talousarvion ulkopuolella budjetoitaviin menoihin, ennen kaikkea rauhanturvatoimiin, - puhumattakaan niistä YK:n avustus- ja
muista toiminnoista, jotka ovat kokonaan vapaaehtoisen rahoituksen varassa. Kaikissa yhteyksissä Suomi on jatkuvasti korostanut, että jäsenmaksujen suorittaminen on jokaisen jäsenvaltion velvollisuus, jota ei saa ehdollistaa millään tavoin.

Suomi on entiseen tapaan aktiivisesti osallistunut yleiskokouksen toimintaan, pitäen ohjenuoranaan pyrkimyksemme kaikin tavoin lujittaa maailmanjärjestön toimintakykyä ja ylläpitää sen arvovaltaa. Kulunut yleiskokous on osoittanut kehitystä toivomaamme suuntaan.

Turvallisuusneuvosto

Jos YK:n yleiskokouksen tämänsyksyinen istunto sujuikin ilman suuria kohokohtia, on turvallisuusneuvoston työ ollut sitäkin kiihkeätahtisempaa. Turvallisuusneuvostoahan on työllistänyt ennen muuta Irakin hyökkäys Kuwaitiin sekä lisääntynyt väkivallan käyttö palestiinalaisten kansannousua vastaan miehitetyillä arabialueilla.

Irakin hyökkäystä käsitellessään turvallisuusneuvosto on toiminut päättäväisesti ja laajalla yksimielisyydellä. Suomi on asettunut neuvoston jäsenenä hyökkäystä vastaan ja Kuwaitin itsenäisyyden puolelle.

Toimintamme voimankäytön mahdollistavaa päätöslauselmaa 678 myöten on ollut johdonmukaista jatkoa noudattamallemme YK-politiikalle. Niin turvallisuusneuvoston jäsenenä kuin YK:n rivijäsenenäkin olemme tukeneet kollektiivisen turvallisuuden periaatetta ja YK:n toimintaedellytyksiä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä.

Kannaltamme on luontevaa tukea sellaista YK:n toimintaa, joka lujittaa myös pienten valtioiden asemaa kollektiivisen turvallisuuden kautta.

Johdonmukaisesti olemme korostaneet rauhanomaisen ratkaisun ja neuvottelujen merkitystä Irakin hyökkäyksenkin osalta. Tällainen ratkaisuhan on myös turvallisuusneuvoston lähtökohta. Ensimmäisessä asiasta hyväksymässään päätöslauselmassa neuvosto vaati Irakia ehdoitta vetäytymään ja Irakia ja
Kuwaitia ratkaisemaan erimielisyytensä neuvotteluin. Neuvottelujen kohde ovat nuo erimielisyydet, ei se pitäisikö Irakin vetäytyä tai millaisin ehdoin sen tulisi vetäytyä.

Rauhanomainen ratkaisu on edelleen mahdollinen. Sen on meidän käsityksemme mukaan oltava ensisijainen päämäärä myös 15.1.1991 jälkeen. Turvallisuusneuvosto on päätöslauselmassa 678 jättänyt itselleen mahdollisuuden tarkastella tilannetta vielä uudelleen.

On valitettavaa, että Yhdysvaltain Irakille tarjoamat keskustelukontaktit eivät ole vielä toteutuneet, vaan itse asian sijasta on ajauduttu kiistaan päivämääristä. Panoksena on voimankäytön jatkuminen ja laajeneminen. Panoksena on myös yhden YK:n jäsenvaltion itsenäisyys.

Yhtä aikaa Irak-Kuwait -kysymyksen kanssa turvallisuusneuvosto on joutunut käsittelemään Lähi-idän alueen toista konfliktia - tilanteen kiristymistä Israelin miehittämillä arabialueilla. Tämänkertaisen käsittelyn laukaisi jo lokakuussa Israelin toiminta Temppelivuoren välikohtauksessa. Israelin
toimintaa palestiinalaisia kohtaan on jouduttu käsittelemään varsin usein jo tätä ennenkin. Poliittista edistystä odotettiin marraskuussa yksimielisesti hyväksytyistä kahdesta päätöslauselmasta, joita seurasi tiivis neuvotteluvaihe neuvoston piirissä.

Suomen ja neuvoston jäsenten enemmistön tavoitteena on saada YK:n avulla Israel toimimaan velvoitteidensa mukaisesti miehitetyillä alueilla elävien palestiinalaisten suojelemiseksi - samalla kun pyritään etsimään keinoja edistää ratkaisuja itse Israelin ja arabien väliseen konfliktiin. Turvallisuusneuvostossa tässä kysymyksessä vastapooleina toimivien sitoutumattomien maiden ja Yhdysvaltain keskustelut päätöslauselmasta olivat
marraskuun loppupuolella ajautumassa karille, jolloin oli odotettavissa Yhdysvaltain veto neuvoston äänestyksessä sitoutumattomien päätöslauselmaluonnoksesta.

Tässä tilanteessa katsoimme, että tuollainen tulos olisi onneton niin palestiinalaisten suojelun kuin neuvoston roolinkin kannalta. Valtuuskuntamme ryhtyi tekemään välitysehdotuksia, joiden ansiosta neuvotteluprosessi on jatkunut näihin päiviin asti. Keskeiset ongelmakysymykset liittyivät Jerusalemin
asemaan sekä kansainvälisen rauhankonferenssin ajoitusta koskevaan muotoiluun.

Tilanne muuttui jälleen jonkinverran viikonvaihteessa Israelin ryhdyttyä karkottamaan palestiinalaisia. Neuvottelut päätöslauselmatekstistä jatkuivat tähän aamuun saakka, jolloin turvallisuusneuvosto päätti jatkaa asian käsittelyä keskiviikkoaamuna. Tällä välin konsultaatioita jatketaan Suomen
johdolla yhteisymmärryksen löytämiseksi.

Kuluneen lähes kahden vuoden aikana turvallisuusneuvosto on käsitellyt suuren joukon muitakin asioita. Merkittäviäkin tuloksia on saatu aikaan. Namibian itsenäistymisen valvonta ja Väli-Amerikan rauhanprosessin tukeminen rauhanturvaoperaatioin ovat myös osoituksia turvallisuusneuvoston parantuneesta toiminnasta.

Jäsenyys neuvostossa on tarjonnut Suomelle runsaasti mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiä kriisejä koskevaan päätöksentekoon. Suomi on kannattanut kaikkia tänä aikana tehtyjä turvallisuusneuvoston päätöksiä ja myös itse osallistunut niiden valmisteluun ja muovaamiseen.

Tässä voitaneen muistuttaa myös siitä, että Suomi puheenjohtajakaudellaan toukokuussa 1990 teki aloitteen rauhanturvatoimintaa koskevan lausunnon aikaansaamiseksi. Neuvottelut asiasta johtivat tulokseen ja kuukauden lopussa voitiin neuvoston kokouksessa lukea yksimielisesti hyväksytty lausunto,
joka oli turvallisuusneuvoston ensimmäinen periaatteellinen kannanotto aiheesta. Lausuntoa on sen jälkeen jo useasti käytetty mittatikkuna, johon käynnissä olevia rauhanturvaoperaatioita on verrattu. Toivomme, että lausunnon periaatteet toteutuvat myös uusissa operaatioissa, joiden
perustamisesta Kambodzhaan ja Länsi-Saharaan neuvosto päättänee lähitulevaisuudessa.

Jäsenyytemme turvallisuusneuvostossa lähetessä nyt loppuaan toteaisin alustavana yleisarviona jäsenyyskaudestamme, että kausi osui varsin haastavaan ajanjaksoon. Neuvoston käsittelemät asiat poikkesivat suurelta osin aikaisemmista vuosista. Suurvaltojen suotuisan suhdekehityksen ansiosta turvallisuusneuvoston toimintaedellytykset ovat olleet paremmat kuin koskaan. Toimintaedellytykset pystyttiin muuttamaan päätöksiksi monissa aiemmin vaikeissa kysymyksissä. Kehitys on nostanut YK:n arvovaltaa. Suomelle turvallisuusneuvoston toimintakykyisyys on antanut hyvät mahdollisuudet toteuttaa omaa YK-politiikkaamme.

Lopuksi haluaisin esittää Suomen turvallisuusneuvostovaltuuskunnalle henkilökohtaisen tunnustukseni hyvin tehdystä työstä.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio: Ulkoasiainministeri Paasion alustus YK:n 45. yleiskokousta sekä turvallisuusneuvostoa koskevassa tiedotustilaisuudessa 18.12.1990, 18.12.1990, http://www.eilen.fi/fi/2948/ (15.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki