Arkistonumero
2949
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
29.11.1990

Ulkoasiainministeri Paasion puheenvuoro YK:n turvallisuusneuvostossa 29.11.1990

IRAK-KUWAIT

Irakin hyökkäys Kuwaitiin on luonut ennennäkemättömän vaarallisen tilanteen. Irakin aggressio vaarantaa YK:n yhden suvereenin jäsenvaltion koko olemassaolon. Se on aikaansaanut valtavaa inhimillistä kärsimystä. Se uhmaa YK:n peruskirjan luomaa kollektiivisen turvallisuuden koko järjestelmää. Tämän vuoksi se on myös Suomen asia. Tämän vuoksi ulkoministerit ovat koolla jo toistamiseen. Kollektiivinen turvallisuus merkitsee sitä, että Kuwaitin turvallisuudessa on kyse myös kaikkien muiden valtioiden turvallisuudesta ja etenkin pienten valtioiden turvallisuudesta. Kyseessä on oman turvallisuutemme perusta.

Kansainvälinen yhteisö on päättäväisesti asettunut vastustamaan Irakin hyökkäystä, johon Kuwait ei ollut antanut mitään aihetta. Kuwaitin pysyvää miehitystä ei tulla sallimaan. Mutta muu maailma on myös osoittanut kosolti kärsivällisyyttä.

Turvallisuusneuvosto on selkeästi ja avoimesti moneen otteeseen ilmoittanut Irakille mitä tämän tulee tehdä. Turvallisuusneuvosto vaatii ennen kaikkea, että Irak vetää kaikki joukkonsa ehdoitta Kuwaitin alueelta mahdollistaen näin Kuwaitin suvereenisuuden palauttamisen. Irakin on myös päästettävä maasta pois kaikki ne ulkomaiden kansalaiset, joita se pitää vallassaan vastoin näiden tahtoa.

Turvallisuusneuvosto on koko kriisin ajan toiminut YK:n peruskirjan VII luvun sille antaman toimivallan puitteissa. Neuvoston neljä kuukautta sitten määräämät pakotteet ovat edelleen keskeisin keino, jolla Irakin johdolle pyritään osoittamaan, että sen on muutettava politiikkaansa.

Siinä tapauksessa, että turvallisuusneuvosto katsoo, että taloudelliset ja diplomaattiset toimet eivät ole osoittautuneet riittäviksi, neuvosto voi peruskirjan mukaan ryhtyä sellaisiin lisätoimiin, joita se pitää tarpeellisina kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi. Toimiessaan näiden peruskirjan määräysten nojalla turvallisuusneuvosto on pelkästään toteuttamassa YK:n kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän keskeisintä sisältöä. Turvallisuusneuvoston arvovaltaa on ylläpidettävä.

Viimeksi kuluneiden neljän vuosikymmenen mittaan on saatettu toisinaan unohtaa ne olosuhteet, joissa YK:n peruskirja laadittiin ja ne perimmäiset pyrkimykset, joita peruskirjan on määrä palvella. Olemme nyt tilanteessa, jossa yksi YK:n jäsenvaltio vaatii itselleen oikeutta hävittää toinen YK:n jäsenvaltio maailmankartalta. Tällainen teko on juuri sellainen hyökkäystoimi, jonka peruskirjan laatijat halusivat estää ja tarvittaessa tukahduttaa.

Turvallisuusneuvoston tämänpäiväinen päätös on ennen muuta tarkoitettu osoittamaan, että rauhanomainen ratkaisu on edelleen mahdollinen. Koko tämän kriisin ajan Suomi on toiminut rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Tänään tehtyä päätöstä tulisi pitää varoituksena. Ei ole olemassa mitään suunnitelmia laajentaa pakotteiden alaa nykyiseltään päätöslauselmassa mainittuun päivämäärään ulottuvana ajanjaksona. Lähiviikot tulisi käyttää täysimääräisesti hyväksi, jotta kriisi voitaisiin ratkaista rauhanomaisesti. Odotamme, että Irak vastaa rauhanviestiimme ja lähettää puolestaan viestin, joka johtaa sen sovintoon muun maailman kanssa. YK:n pääsihteerin hyvät palvelukset ovat käytettävissä tähän tarkoitukseen.

On jo kovin myöhä, mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä Irakin tehdä sitä, mitä pääseminen rauhanomaiseen ratkaisuun siltä edellyttää kriisissä, jonka sen oma voimankäyttö Kuwaitia vastaan on saanut aikaan.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio: Ulkoasiainministeri Paasion puheenvuoro YK:n turvallisuusneuvostossa 29.11.1990, 29.11.1990, http://www.eilen.fi/fi/2949/ (6.12.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki