Arkistonumero
2954
Luokka
Puheet
Puhuja
Ulkoministeri Pertti Paasio
Lähde
Ulkoasiainministeriö
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
24.10.1990

Hallituksen turvallisuuspoliittinen selonteko eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle 24.10.1990

Johdanto 1

1.Kansainvälisen turvallisuusympäristön muutos 2

2.Euroopan turvallisuuden uudet rakennusainekset 5

3.Euroopan kehityksen epävarmuustekijät ja haasteet Suomen turvallisuuspolitiikalle 8

3.1.Sotilaallinen turvallisuus ja vakaus lähialueellamme 10

3.2.Suomen politiikka muuttuvaan Neuvostoliittoon ja sen Suomeen rajoittuviin lähialueisiin 16

3.3.Euroopan taloudellis-sosiaalisen kuilun kaventaminen 18

3.4.Suhteet yhdentyvään Euroopan yhteisöön 20

3.5.ETYK-prosessin vahvistaminen 21

3.6.Kollektiivisen turvallisuuden vahvistaminen YK:n puitteissa 22


Johdanto

Suomen kansainvälinen turvallisuusympäristö on joutunut perusluonteisten ja jatkuvien muutosten näyttämöksi.

Poliittiset muutokset luovat erityisesti Euroopassa uusia mahdollisuuksia yhteistyön kehittämiseksi, mikä osaltaan vahvistaa rauhaa ja kansainvälistä turvallisuutta. Sotilaallista turvallisuutta pyritään lujittamaan aseidenriisunnan sekä vakautta ja avoimuutta lisäävien toimien avulla.

Kansainväliseen muutokseen liittyy Euroopassa epävarmuustekijöitä, joita aiheuttavat mm. Itä- ja Länsi-Euroopan taloudelliset kehityerot ja erityisesti entisissä sosialistisissa maissa paljastuneet ympäristövauriot. Euroopan kahtiajaon purkautuminen ja Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan muutos tuovat esille uusia ristiriitoja, joiden kansainvälisiä vaikutuksia on vaikea arvioida. Maailmantaloudessa jatkuu murros. Persianlahden kriisi luo epävarmuutta energiapolitiikkaan ja vaikeuttaa osaltaan myös Itä-Euroopan maiden rakenneuudistusta.

Tässä selonteossa tarkastellaan eräitä keskeisiä haasteita ja tehtäviä, joita tämä kehitys asettaa ulko- ja turvallisuuspolitiikallemme, ja selvitetään Suomen toimintaa erityisesti Euroopan ja lähialueemme turvallisuus- ja yhteistyökysymyksissä.

Suomen aseman kannalta keskeiset muutostekijät hakevat muotoa. Sellaisia ovat mm. Neuvostoliiton muutos, aseidenriisuntaneuvottelut ja Euroopan turvallisuutta ja yhteistyötä koskevan arkkitehtuurin rakentaminen, yhdentymisen kehitys Euroopan yhteisössä erityisesti poliittisella ulottuvuudella sekä
Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistuva rooli. Kansainvälisen muutostilan vaikutukset Suomen turvallisuuspolitiikkaan ovat siten myös jatkuvan uudelleenarvioinnin alaisia. Seuraavassa selonteossa esitettävät näkökohdat on nähtävä tätä taustaa vasten.

1. Kansainvälisen turvallisuusympäristön muutos

Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan muutoksesta alkanut syvä murrosvaihe Euroopan turvallisuuspoliittisessa kehityksessä jatkuu. Seurauksia alkaa näkyä:

- Ideologinen ja poliittinen kahtiajako on poistunut tai lientynyt, kylmä sota on päättynyt ja suursodan uhka väistynyt Euroopassa.

- Kahden sotilasliiton vastakkainasettelu on purkautunut ja Euroopan sotilaspoliittinen asetelma etsii uutta muotoa puolustuksellisuuden pohjalta.

- Eurooppa rakentaa uudenlaista yhtenäisyyttä laajenevalle yhteiselle arvoperustalle.

- Euroopan muutoksessa korostuvat uudet turvallisuuden ja vakauden haasteet kuten ympäristön tuhoutuminen, väestöpaineet sekä kansallisuus- ja vähemmistökysymyksiin liittyvät ristiriidat.

- Keskinäisen riippuvuuden merkitys Euroopan turvallisuudelle kasvaa. Turvallisuus nähdään laajana käsitteenä, rauhanomaisen kehityksen poliittisena, sotilaallisena, taloudellisena ja ekologisena ulottuvuutena.

Euroopan turvallisuusjärjestelmä on kahden viime vuoden muutoksiin asti pohjautunut keskeisesti kahden vastakkaisen sotilasliiton ja kahden erilaisen yhteiskunta- ja talousjärjestelmän valtioiden välisten suhteiden varaan. Puolueettomilla mailla on ollut tässä asetelmassa vakiintunut paikkansa. Euroopan maiden yhteisenä rakenteena on ollut Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ETYK, jossa on sovittu valtioiden keskinäisten suhteiden periaatteista ja yhteistyön kehittämisestä. Nämä periaatteet ovat luoneet puitteet myös niille rauhanomaisille poliittisille muutoksille, jotka päättivät Euroopan kahtiajaon.

Näemme Euroopan turvallisuusjärjestelmän uudistumisen jatkuvana kehityskulkuna, jossa sekä vanhoilla että uusilla rakenteilla on tärkeä roolinsa.

Osa nykyisistä poliittisista, sotilaallisista ja taloudellisista yhteenliittymistä säilyttää asemansa Euroopan kehityksen säätelijänä tai mukautuu uusiin tarpeisiin.Tällaisia tekijöitä ovat ennen kaikkea Euroopan yhteisö EY ja läntinen sotilasliitto NATO sekä Länsi-Euroopan Unioni WEU samoin kuin Euroopan neuvosto.

Varsovan liitto on menettämässä sotilaallisen tehtävänsä ja sen tulevaisuus jäsentensä turvallisuuspoliittisen yhteydenpidon foorumina on avoinna. Neuvostoliiton liittolaiset hakevat uutta perustaa ulkopoliittiselle suuntautumiselleen ja samalla turvallisuussuhteittensa järjestämiselle Neuvostoliiton kanssa. Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston SEVin merkitys päättyy samalla, kun sen jäsenmaiden kansantaloudet siirtyvät markkinatalouden perustalle.

Samalla syntyy uusia kaikki Euroopan valtiot kattavia yhteisiä rakenteita, joissa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ETYK saa keskeisen ja vahvistuvan roolin.

Euroopan vakaan kehityksen kannalta on tärkeätä, että kaikki valtiot voivat antaa panoksensa ja valvoa turvallisuusetujaan meneillään olevassa muutoksessa. Suomen tehtävänä on sen takaaminen, että voimme osallistua ja vaikuttaa maatamme koskeviin ratkaisuihin. Tämä tehtävä korostuu kansainvälisten suhteiden muutoksessa.

Tämän vuoksi kaikki Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat kattavan ETYKin vahvistuminen on kansallisten turvallisuusetujemme mukaista. Yhtä lailla välttämätöntä on toimivien yhteistyösuhteiden takaaminen lähialueillamme.

Valvomme etujamme Länsi-Euroopan taloudellisessa yhdentymisessä ja kehitämme suhteitamme EY:n kanssa. Tässä yhteydessä Suomelle on tärkeätä seurata ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittymistä ja sitä koskevan työnjaon järjestämistä NATO:n, WEU:n ja EY:n kesken sekä Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon jatkuvuutta Euroopassa.

Euroopan turvallisuus on rakennettava kestävälle perustalle. Suomi osallistuu aktiivisesti tähän työhön.

***

Kansainvälistä turvallisuutta uhkaa pitkällä aikavälillä pohjoisen ja etelän välisen kehityskuilun syveneminen. Maailmanlaajuisen poliittisen kahtiajaon purkautuessa korostuu alueellisten kriisien ja vastakohtaisuuksien merkitys kansainväliselle ja myös Euroopan turvallisuudelle.

Maailmanlaajuisen aseidenriisuntapolitiikan keskeisiä tehtäviä ovat ydinaseiden leviämisen estäminen, kemiallisten aseiden kieltäminen sekä ballistisen ohjusteknologian leviämisen ja asekaupan rajoittaminen.

Samanaikaisesti Euroopan myönteisen kehityksen kanssa kansainvälinen yhteisö on joutunut Persianlahden kriisin vuoksi uusien, kansainväliseen turvallisuuteen pitkäaikaisesti vaikuttavien ratkaisujen eteen.

Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaan perustuvan kollektiivisen turvallisuuden periaatteen ja käytännön vahvistaminen on Suomen kaltaisen pienen maan elintärkeiden etujen mukaista. Sen keskeinen sisältö on kansainvälisen oikeuden periaatteiden kunnioittaminen ja ristiriitojen ratkaiseminen rauhanomaisesti sekä yhteistyöhön sitoutuminen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden joutuessa uhatuksi tai loukatuksi.

Suomi antaa panoksensa turvallisemman maailmanjärjestyksen rakentamisessa tälle perustalle.

2. Euroopan turvallisuuden uudet rakennusainekset

Toisen maailmansodan voittajavaltioiden ja kahden Saksan valtion 12.9.1990 Moskovassa allekirjoittama sopimus Saksan kysymyksen lopullisesta ratkaisemisesta päättää vertauskuvallisesti ja käytännössäkin sodan tuloksena syntyneen Euroopan kahtiajaon.

Moskovan sopimus määritteli Saksan yhdistymisen ulkoiset edellytykset ja päätti samalla sen avoimen ja luonnottoman tilanteen, joka syntyi Saksan rauhansopimuksen jäädessä solmimatta ja Saksan jakautuessa sodan seurauksena.

Sopimuksen seurauksena yhdistynyt Saksa on täysivaltainen. Sopimus lujittaa kansainvälistä luottamusta ja luo vakaan perustan Saksan osallistumiselle yhteistyöhön pohjautuvan turvallisuuden rakentamiseen Euroopassa.

Tässä yhteydessä Suomen hallitus totesi 21.9.1990 tekemällään päätöksellä rauhansopimuksen III luvun Saksaa koskevien ja sen muiden sotilaallisten määräysten menettäneen merkityksensä. Poikkeuksen muodostavat ydinaseet, joiden hankkimisen rauhansopimus kieltää. Suomi on lisäksi sitoutunut 1969 ydinsulkusopimuksessa olemaan hankkimatta ydinaseita.

Hallitus korosti samalla, että päätökset eivät muuta Suomen harjoittaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikan perusteita.

Hallitus totesi 21.9. myös, että viime vuosien kehitys osoittaa Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen viittauksen Saksaan mahdollisena hyökkääjänä asiallisesti vanhentuneen.

Hallitus vahvisti samalla, että YYA-sopimuksen olennainen sisältö on säilyttänyt merkityksensä muuttuneissakin oloissa. Tämä tarkoittaa, ettei Suomi salli aluettaan käytettävän hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan. Sopimus vastaa sellaisenaan edelleen Suomen turvallisuusetuja.

***

Saksan kysymyksen ratkaisun ohella nopea muutos on tuonut muitakin uusia aineksia Euroopan uudistuvaan turvallisuusjärjestelmään. Nämä ainekset ovat luonteeltaan sekä poliittisia että sotilaallisia. Samalla on käynnistymässä yhteisten instituutioiden luominen.

Poliittisen demokratian periaatteet oikeusvaltiosta ja vapaista vaaleista sekä markkinatalouden säännöt on tunnustettu kaikkien ETYK-maiden kesken Bonnin ja Kööpenhaminan ETY-kokousten asiakirjoissa yhteistyön kehittämisen perustaksi. Ihmisoikeuksien noudattaminen ja siitä seuraavan kansainvälisen vastuun kantaminen ovat vahvistuneet kaikille ETYK-maille maille yhteisinä perustekijöinä.

Neuvostoliiton muutos kohti poliittista moniarvoisuutta ja markkinataloutta on käynnistynyt yhteiskunnallisen avoimuuden oloissa. Keskisen Itä-Euroopan maiden poliittinen elämä on siirtynyt ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen kansanvaltaiselle perustalle ja ne ovat hakemassa itsenäisesti suuntaa
ulko- ja turvallisuuspolitiikalleen.

Poliittinen muutos poistaa kylmän sodan aikaisia uhkakuvia Euroopasta ja vahvistaa turvallisuuden poliittista perustaa. Yhtenäiset perusperiaatteet avaavat tietä turvallisuutta rakentavalle taloudelliselle yhteistyölle ja yhdentymiselle.

Avoin poliittinen kanssakäyminen parantaa edellytyksiä ympäristöuhkien tiedostamiselle ja niiden korjaamiselle kansainvälisellä yhteistyöllä.

***

Näköpiirissä on uusia askeleita, jotka vahvistavat Euroopan sotilaallista turvallisuutta.

Sotilasliittojen jäsenmaiden kesken on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että Pariisin ETYK-huippukokouksessa marraskuun lopulla allekirjoitetaan ensimmäinen sopimus Euroopan tavanomaisten asevoimien vähentämisestä (TAE).

Samalla on kaikkien ETYK-maiden kesken tarkoituksena vahvistaa luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimia ja sotilaallista avoimuutta Wienin LTL-neuvotteluissa sovittavilla uusilla järjestelyillä.

Molemmat neuvotteluprosessit jatkuvat Pariisin huippukokouksen jälkeen, jolloin tulee myös ajankohtaiseksi valmistautuminen yhteen yhteiseen Euroopan sotilaallista turvallisuutta koskevaan foorumiin Helsingin vuoden 1992 ETYK-seurantakokouksen jälkeen.

Keskimatkan ydinaseet poistetaan Euroopasta 1987 solmitun INF-sopimuksen mukaisesti ensi vuoden kuluessa. Eurooppaan sijoitettuja lyhyen kantaman ydinaseita koskevat neuvottelut alkavat ensimmäisen TAE-sopimuksen jälkeen. Niissä on mahdollista saavuttaa sopimus Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton
maasijoitteisten ydinohjusten ja ydintykistön poistamisesta Euroopasta.

Samalla Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat pääsemässä START-neuvotteluissa strategisten ydinaseiden merkittäviin leikkauksiin ja sotilaallisen vakauden lujittamiseen.

***

Pariisin huippukokouksessa tehdään myös ensimmäiset päätökset ETYK-prosessin rakenteen vahvistamisesta. Siinä yhteydessä sovitaan mahdollisesti ensimmäisten yhteisten pysyvien elinten perustamisesta.

ETYK-maiden tavoitteena on sijoittaa toimintamuodoiltaan kehittyvä ja rakenteiltaan vahvistuva ETYK Euroopan uuteen arkkitehtuuriin.

Samalla kaikki nykyiset vakautta edistävät yhteistyörakenteet, jotka ovat osoittaneet kestävyytensä Euroopan muutoksessa, palvelevat uutta turvallisuusajattelua. Sen lisäksi Eurooppaan luodaan uusia alueellisia ja naapuruussuhteisiin liittyviä yhteisöjä, jotka palvelevat samaa päämäärää.

3. Euroopan kehityksen epävarmuustekijät ja haasteet Suomen turvallisuuspolitiikalle

Sekä Saksan yhdistymiseen liittyvät neuvottelut että ETYK-prosessin tuloksellisuus nopeasti muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä osoittavat, että Euroopan mailla on tahtoa ja kykyä vastata ajan haasteisiin ja jatkaa yhteisen turvallisuuden rakentamista. Vaikka Eurooppa elää siirtymäkautta, sille on luotu yhteisiä suuntalinjoja ja toimintatapoja ja sitä kautta myös vakautta ja ennustettavuutta.

Euroopassa on kuitenkin yhä edessä suuria ja vaikeita ratkaisuja pyrittäessä käyttämään hyväksi avautuneita mahdollisuuksia turvallisuuden ja yhteistyön lujittamiseen ja myönteisen kehityksen vakiinnuttamiseen. Koko Eurooppaa koskevien yhteisten ratkaisujen ohella tarvitaan kansallisten ja alueellisten
erityisetujen huomioonottamista.

Sen lisäksi Euroopan kehityksessä on runsaasti epävarmuustekijöitä, joihin on varauduttava ja joihin on pyrittävä vaikuttamaan. Eräät keskeiset tekijät koskettavat meidän lähialuettamme ja myös suoraan meitä, ennen muuta ne, jotka heijastuvat Neuvostoliiton sisäisestä kehityksestä ja sen
aseman muutoksesta.

Tällaiset näkymät edellyttävät Suomelta aktiivisen politiikan jatkamista omien turvallisuusetujemme vaalimiseksi. Arviomme on, että turvallisuuspolitiikkamme perusteet kestävät vastattaessa edessä oleviin haasteisiin. Tässä yhteydessä on syytä mainita erityisesti seuraavat:

- Suomi jatkaa puolueettomuuspolitiikkaansa, joka tähtää hyvien suhteiden ylläpitämiseen kaikkien maiden kanssa ja aktiiviseen toimintaan kansainvälisen turvallisuuden ja yhteistyön puolesta.

- Suomi hoitaa erityisesti perinteisesti hyviä suhteitaan naapurimaihin ja toimii lähialueensa turvallisuuden ja yhteistyön kehittämiseksi muuttuvassa Euroopassa.

- Suomi huolehtii edelleen vakaan, turvallisuuspoliittiseen ympäristöön nähden uskottavan ja teknisesti korkeatasoisen puolustuskyvyn säilymisestä.

- Suomi jatkaa aktiivista osallistumistaan ETYK-prosessiin sen kehittämiseksi erityisesti pienten valtioiden turvallisuutta lujittavaan suuntaan.

- Suomi valvoo taloudellisia ja yhteiskunnallisia etujaan osallistumalla ja sopeutumalla Euroopan yhdentymiskehitykseen poliittisen ja taloudellisen itsemääräämisoikeutemme perustalta.

Edellä kuvattua taustaa vasten tässä selonteossa on tarkoitus ottaa tarkemmin esille Suomen turvallisuuspolitiikan painopistesuuntia. Näemme ne ajankohtaisina haasteina, joihin meidän on kyettävä vastaamaan. Ne ovat hankkeita, joihin meidän on osallistuttava kansallisen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseksi.

3.1. Sotilaallinen turvallisuus ja vakaus lähialueellamme

Suomen etujen mukaista on, että meneillään olevan tavanomaisen ja ydinaseriisunnan luoma sotilaallinen turvallisuushyöty ja vakauden kasvu toteutuu täysimittaisesti myös meidän lähialueellamme. Tämän vuoksi on meidän kannaltamme tärkeätä, että Euroopan pohjoisosien maa- tai merialueille ei sijoiteta korvaavaa tai uutta aseistusta ja että lähiympäristömme ei joudu uusien strategisten arvailujen tai paineiden kohteeksi.

***

Edessä oleva ensimmäinen Euroopan tavanomaisia asevoimia koskeva TAE-sopimus purkaa perustan Euroopan turvallisuuden suurimmalta uhkalta, mikä on ollut Keski-Eurooppaan asevoimiaan keskittäneiden suurvaltaliittoutumien välisen sodan puhkeaminen. Yhdistyneenä Euroopan muuhun sotilaspoliittiseen muutoskehitykseen sopimus poistaa tähän asetelmaan liittyneen yllätyshyökkäyksen mahdollisuuden. Samalla edellytykset
laajamittaisiin hyökkäystoimiin Euroopassa vähenevät huomattavasti.

TAE-neuvottelut ovat lähteneet liikkeelle kahden vastakkaisen sotilasliittoutuman hallitsemasta asetelmasta, ja niiden painopiste on Keski-Euroopan turvallisuus- ja epävakausongelmien ratkaisemisessa.

Tavanomainen aseidenriisunta käynnistyy sieltä, missä asevoimien kasautuma ja sotilaallinen vastakkaisasettelu on ollut suurimmillaan. Leikkaukset koskettavat erityisesti Neuvostoliittoa, jolta edellytetään eräissä asekategorioissa jopa yli 50%:n supistuksia Atlantilta Uralille ulottuvalla sopimusalueella.

Suomi sijaitsee TAE-sopimusalueen pohjoisen sivustan kyljessä, Pihkovasta Murmanskiin ja sieltä Uralille ulottuvan Leningradin sotilaspiirin naapurina. Sivustojen erityisongelmat jäävät TAE-sopimuksessa vähemmälle huomiolle eivätkä asevoiman leikkaukset koske niitä vastaavalla tavalla kuin keskisiä
vyöhykkeitä.

On ilmeistä, että TAE-sopimuksen puitteissa Keski-Euroopasta poistettavaa kalustoa siirretään Leningradin sotilaspiirin alueelle väliaikaisiin varastoihin. Alueelle sallitaan myös pysyviä varastoja. Sopimus ei kiellä joukkojen tilapäisiä siirtoja Leningradin sotilaspiiriin. Neuvostoliiton joukkojen vetäminen liittolaismaista tuo myös uutta asevoimaa Suomen lähialueelle, Leningradin ja Baltian sotilaspiireihin.

TAE-sopimuksen aseiden varastointia, joukkojen uudelleenryhmityksiä ja siirtoja koskevien määräysten kaikki yksityiskohdat eivät ole vielä selvillä. Suomi on Wienissä pidetyissä informaatiokokouksissa ja muissa yhteydenotoissa pyytänyt lisätietoja asiasta. Olemme myös esittäneet, että neuvottelujen ulkopuolisille maille annetaan tietoja myös TAE-sopimuksen täytäntöönpanovaiheessa, joka kestää useita vuosia.

Suomi on kiinnittänyt huomiota siihen, että TAE-sopimus ei sääntele tai rajoita maahanlasku- tai maihinnousukykyä, millä on erityinen merkitys pohjoisen sotilasmaantieteen kannalta. Myös puolisotilaallisten joukkojen asema on avoinna TAE-prosessissa.

***

Purkaessaan Keski-Euroopan sotilaallisen vastakkaisasettelun syntymässä oleva TAE-sopimus heijastuu myönteisesti koko Euroopan, myös Pohjois-Euroopan turvallisuuteen.

Asevoiman määrällinen ja laadullinen taso lähialueillamme vaikuttaa kuitenkin niihin vastaisiin arvioihin, joita tehdään Pohjois-Euroopan sotilaspoliittisesta tilanteesta.

Suomen kannalta on sen vuoksi tärkeätä, että yksipuolinen ja sopimusvarainen Euroopan asevoimien vähentäminen koskee tulevaisuudessa myös meidän lähialueitamme.

Suomi seuraa tässä tilanteessa tarkoin sotilaspoliittisen tilanteen kehittymistä lähialueillamme.

***

Suomen mielestä jatkossa aseidenriisuntaa ja LTL-toimia tulisi käsitellä kaikkien ETYK-maiden kesken yhteisessä foorumissa. Se takaisi tasapuolisesti kaikkien maiden erityishuolten huomioonottamisen.

Me osallistumme aktiivisesti ja myös hyviä palveluksia tarjoten sotilaallisen turvallisuuden käsittelemiseen ETYKissä ja toimimme vaikutusmahdollisuuksiemme lisäämiseksi uuden yhteisen sotilaallista turvallisuutta käsittelevän foorumin perustamisen puolesta.

Suomi on valmis osallistumaan tällaisiin kaikkien maiden puolustusvoimia koskeviin neuvotteluihin, joissa käsitellään asevoimien vähentämistä ja sotilaallisen luottamuksen ja avoimuuden lisäämistä yhteisesti sovitun toimeksiannon pohjalta.

Mikään valtio Euroopassa ei aseta kysymyksenalaiseksi maanpuolustuksen merkitystä sinänsä, mutta jatkuva kansainvälinen muutos edellyttää sen rakenteen ja sisällön sääntelyä. Meidänkin on huolehdittava vakaan ja turvallisuuspoliittiseen ympäristöön nähden uskottavan kansallisen
puolustuskyvyn säilymisestä.

***

Merivoimat ovat TAE-neuvottelujen niin kuin muidenkin aseidenriisuntaneuvottelujen ulkopuolella. Suomen mielestä on kohtuullista ja välttämätöntä, että merivoimat otetaan LTL-toimia ja aseidenriisuntaa koskevien neuvottelujen piiriin. Tämä on erityisen tärkeätä Pohjois-Euroopan turvallisuuden ja vakauden lujittamiselle.

Suomi on toiminut Wienin LTL-neuvotteluissa aloitteellisesti muiden puolueettomien ja sitoutumattomien maiden kanssa sen puolesta, että merellinen ulottuvuus saadaan toimeksiannon rajoissa neuvottelutulokseen mukaan. Katsomme, että maihinnousuoperaatioita koskevia LTL-toimia tulee laajentaa ja
merivoimat tulee saada myös sotilaallisen tiedonvaihdon piiriin. Pidemmällä tähtäyksellä LTL-toimet tulee ulottaa koskemaan merivoimia, mikä edellyttää uutta toimeksiantoa ETYKin sotilaallista turvallisuutta koskeville neuvotteluille.

Suomi pitää viimeisteltävänä olevaa Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton sopimusta strategisten aseiden vähentämisestä merkittävänä askeleena kansainvälisen turvallisuuden lujittamisessa. Uskomme, että se vahvistaa strategista vakautta ja vähentää edelleen ydinsodan vaaraa.

Suomi on oman turvallisuutensa nimissä kantanut alusta lähtien huolta mereltä laukaistavien ydinkärkisten pitkän kantaman risteilyohjusten muodostamasta paineesta Pohjois-Euroopan ilmatilalle. Suurvallat ovat sopimassa näiden aseiden määrän kasvun rajoittamisesta keskinäisillä poliittisesti sitovilla julistuksilla. Meidän mielestämme nämä aseet tulisi kuitenkin kokonaan kieltää.

Pohjois-Euroopan kannalta katsottuna on todettava se, että vaikka START-sopimus vähentää strategisia aseita noin kolmanneksella, merellisten järjestelmien merkitys säilyy keskeisenä ja saattaa entisestään kasvaa. Kuolan tukikohta-alueen vuoksi niiden painopistealueena ovat pohjoiset ja
arktiset merialueet. Suomen etujen mukaista on, että suurvallat pyrkivät jatkuvasti purkamaan merellistä vastakkainasettelua. Myös Pohjois-Euroopan ilmatilan strateginen merkitys korostuu hitaasti lentävien ilmasta laukaistavien risteilyohjusten ja strategisten pommittajien suhteellisen merkityksen kasvaessa.

***

Alueellisten turvallisuuspyrkimysten merkitys Suomen ja Pohjolan turvallisuudelle säilyy ETYK- ja START-prosessien rinnalla. Ne koskevat lähialueitamme Euroopan pohjoisosissa, Pohjolaa ja Itämeren aluetta.

Euroopan poliittinen ja sotilaallinen muutos vaikuttaa Itämeren sotilaspoliittiseen tilanteeseen. Neuvostoliiton vetäytyminen liittolaismaista siirtää sen puolustuslinjan eteläiseltä Itämereltä idemmäksi ja pohjoisemmaksi. Tämä muutos lisää Itämeren suunnan merkitystä Neuvostoliiton oman alueen puolustamisessa ja erityisesti sen ilmapuolustuksessa.

Neuvostoliitto on supistanut Itämeren laivastoaan ja yhdistyneen Saksan asevoimien supistuminen koskee myös sen merivoimia. Toisaalta Itämeren sotilaallisen vakauden vastaisuudessa määrää laivastojen laadullisen kehityksen ja erityisesti maihinnousukyvyn rajoittaminen.

Itämeren sotilaspoliittinen murros korostaa Suomen merellisen valvonta- ja puolustuskyvyn säilyttämistä uskottavana.

***

Suomeen rajoittuvilla alueilla on pysyvä strateginen merkitys Neuvostoliitolle. Tämän vuoksi Suomen turvallisuuden kannalta on tärkeätä, että Neuvostoliitto ei koe strategisia puolustusetujaan uhatuiksi.

Neuvostoliiton ja läntisten suurvaltojen välisten suhteiden kehitys on rohkaisevaa tältä kannalta. Saksan ja Neuvostoliiton ilmaisema pyrkimys keskinäiseen yhteistyöhön ja hyvään naapuruuteen on Suomen turvallisuusetujen mukaista.

Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimus säilyttää merkityksensä: Suomi ei salli aluettaan käytettävän hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan.

***

Pohjoismaiden ydinaseettomuuden säilymiselle ja vahvistumiselle on entistä paremmat mahdollisuudet. Suomi työskentee ydinaseettoman vyöhykkeen luomiseksi Pohjolaan. Jatkamme muiden pohjoismaiden kanssa Pohjolan ydinaseettoman vyöhykkeen edellytysten tutkimista yhteisessä virkamiestyöryhmässä. Ottaen huomioon Euroopan nopean muutokset Pohjoismaiden ulkoministerit asettivat syyskuussa 1990 pitämässään kokouksessa tavoitteeksi työryhmän raportin valmistumisen mahdollisimman pian vuoden 1991 kuluessa.

Neuvostoliitto on ilmoittanut poistaneensa keskimatkan ydinaseensa Itämereltä ja pidättyvänsä ydinaseiden sijoittamisesta Itämeren laivastoonsa. Neuvostoliitto on 18.10.1990 tehnyt ehdotuksen Itämeren ydinaseettomuutta koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta.

Suomi on valmis osallistumaan Itämeren ydinaseettomuutta koskevaan sopimusjärjestelyyn, jos sellaisesta päästään ydinasevaltojen kanssa yhteisymmärrykseen. Sopimuksen tulee olla kattava ja sen tulee taata Itämeren säilyminen avoimena merialueena.

Laivastovierailupolitiikkamme noudattaa tätä periaatetta Itämerestä avoimena merialueena. Oletamme ja luotamme vierailijoiden kunnioittavan alueemme ydinaseettomuutta ja suhtaudumme niihin yhdenvertaisesti.

Suomi toivoo, että ydinasevallat voivat avoimuuden nimissä luopua käytännöstään, jonka mukaan ne eivät myönnä tai kiellä alustensa ydinaseistusta.
Meneillään oleva taktisten ydinaseiden poistaminen pintalaivastoista vähentää sitä todennäköisyyttä, että ydinasekykyisiä laivoja olisi Itämerellä.

3.2. Suomen politiikka muuttuvaan Neuvostoliittoon ja sen Suomeen rajoittuviin lähialueisiin

Neuvostoliiton sisäiset poliittiset ja taloudelliset muutokset ja niihin liittyvät vaikeudet ja hajaantumisilmiöt luovat epävarmuutta lähiympäristössämme. Tämän kehityksen vastaista kulkua emme kykene vielä näkemään, mutta se korostaa vakaan toimintalinjamme merkitystä.

Suomen edun mukaista on vakaus ja tasapainoinen yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys lähialueillamme.

Neuvostoliiton uudistuspolitiikan onnistuminen on Suomelle tärkeätä.

Suomen pyrkimyksenä on luottamuksellisten suhteiden ylläpitäminen Neuvostoliittoon ja luontevien erityissuhteiden rakentaminen sen maahamme rajoittuviin lähialueisiin.

Suomi rajoittuu Neuvostoliiton ja Venäjän sotilaallisesti ja taloudellisesti elintärkeisiin alueisiin. Neuvostoliiton strategisen sukellusvenelaivaston pääosa tukeutuu Kuolan tukikohtaverkostoon, joka on samalla Neuvostoliiton suurin laivastotukikohta. Leningradin alue on merkittävä teollisuuskeskus. Itämeren alueen merkitys Neuvostoliiton puolustukselle kasvaa Keski-Euroopasta vetäytymisen jälkeen. Samalla Baltian maiden itsenäistymispyrkimykset ovat ajankohtainen haaste Neuvostoliiton yhtenäisyydelle.

Neuvostoliiton sisäisessä kehityksessä sen tasavaltojen ja muiden alueiden poliittinen ja taloudellinen itsemäärääminen ja samalla niiden valmius ulkoisten suhteiden kehittämiseen kasvaa. Yhteiskunnan avoimuuden lisääntyminen luo edellytyksiä suorien kansainvälisten yhteyksen rakentamiselle ja
laajentamiselle eri tasoilla ja eri aloilla.

Suomi suhtautuu myötätunnolla Baltian maiden itsemääräämisoikeutta koskeviin pyrkimyksiin. Toivomme, että ne löytävät näihin pyrkimyksiinsä Neuvostoliiton hallituksen kanssa neuvotteluratkaisun.

Suomi on valmis kehittämään käytännön tason yhteistyötä Baltian maiden kanssa. Baltian viime vuosien kehitys merkitsee Suomelle ennen muuta luonnollisten yhteyksien edelleen laajentumista Viron kanssa.

Myös Suomen poliittiset yhteydet Baltian maihin laajenevat sekä hallitusten että parlamenttien tasolla. Olemme mukana avaamassa yhteispohjoismaiset tiedotustoimistot Baltian maissa. Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan äskettäinen matka Moskovaan ja Baltian maihin kartoitti erityisesti käytännön yhteistyönäkymiä Pohjolan ja Baltian välillä.

Pohjoismaat, jotka tuntevat historiallisista syistä erityistä kiinnostusta Baltian maihin, ovat niiden luontevia yhteistyökumppaneita. Pohjoismaat kykenevät naapurimaina tehokkaimmin käytännössä tukemaan Baltian maiden uudistus- ja kehitystyötä.

Suomessa tunnetaan erityiskiinnostusta Karjalan ASNT:aa kohtaan ja suora kanssakäyminen rajan yli on jatkuvasti vilkastunut. Inkeriläisten tarpeet ovat erityisasemassa suhteittemme kehittämisessä lähialueiden kanssa.

Yhteyksien kehittäminen Karjalaan ja Baltian maihin on tulevaisuudessa ennen muuta osallistumista niiden talouden uudistamiseen ja jälleenrakentamiseen.

Samalla tavalla keskeinen on Leningradin alue, joka tarjoaa jatkossakin yhteistyömahdollisuuksia Suomelle. Suomen pyrkimyksenä on kehittää puitteita, joiden avulla edistetään työvoiman hallittua liikkumista Suomen ja lähialueiden välillä. Tavoitteenamme on ensisijaisesti rohkaista näiden alueiden taloudellisten rakenteiden uudistamista, mitä Suomessa saatava koulutus ja harjoittelu osaltaan tukevat.

Suomen on joka tapauksessa varauduttava maahantulopolitiikassaan ihmisten liikkuvuuden jatkuvaan kasvuun. Puitesopimus Kuolan alueen nikkelisulattojen uusimiseksi on merkittävä askel Suomen ja muiden pohjoismaiden sekä Neuvostoliiton välisessä ympäristöyhteistyössä. Se on kaikkien
osapuolten etujen mukaista ja lujittaa samalla yleisen mielipiteen luottamusta yhteistyömahdollisuuksiin.

Suomi työskentelee yhdessä alueen muiden maiden kanssa Itämeren ympäristönsuojelun tehostamiseksi. Pidämme tärkeänä ydinvoimaloiden turvallisuuden jatkuvaa parantamista ja olemme valmiita yhteistyön lisäämiseen naapurimaittemme kanssa.

***

Pohjoismaat ovat esittäneet huolestumisensa Neuvostoliitolle Novaja Zemljalla mahdollisesti uudelleen aloitettavien maanalaisten ydinkokeiden ympäristöturvallisuudesta ja toivovat, että suunnitelmista voitaisiin luopua. Pohjoismaat korostavat Novaja Zemljan sijaintia pohjoiskalotin
läheisyydessä ja arktisen ympäristön erityistä haavoittuvuutta.

Suomi ja muut pohjoismaat pitävät samalla tärkeänä, että ydinasevallat mahdollisimman pian pääsisivät yhteisymmärrykseen ydinkokeiden täydellisestä lopettamisesta.

3.3. Euroopan taloudellis-sosiaalisen kuilun kaventaminen

Suomen turvallisuuden ja Euroopan tulevaisuuden kannalta on olennaisen tärkeätä Neuvostoliiton pitäminen mahdollisimman täysimittaisesti mukana Euroopan muutos- ja yhdistymiskehityksessä. Neuvostoliiton ei tule joutua eristyksiin. Tämä on myös Neuvostoliiton hallituksen päämääränä. Se on Euroopan maiden yhteinen etu.

Edellä hahmoteltu lähialuepolitiikka on käytännössä Suomen tärkein panos Neuvostoliiton rakenneuudistuksen tukemiseen. Vaikka Neuvostoliiton on ratkaistava itse omat ongelmansa, ulkoisella taloudellisella avulla ja yhteistyöllä on merkittävä poliittinen ja psykologinen vaikutus. Pidämme tärkeänä, että
johtavat länsimaat osallistuvat tähän työhön Neuvostoliiton nykyisessä murrosvaiheessa.

Euroopan vakaan kehityksen kannalta on välttämätöntä Itä- ja Länsi-Euroopan välisen taloudellis-sosiaalisen kehityskuilun kaventaminen. Tasapainoinen kehitys on turvattava ja uudistuskehityksen lama tai romahdus estettävä demokratian ja markkinatalouden tielle lähteneissä maissa.

Poliittisen demokratian ja markkinatalouden periaatteiden omaksuminen ohjenuoraksi ei ratkaise sinänsä Neuvostoliiton tai keskisen Itä-Euroopan maiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen rakenneuudistuksen ongelmia. Se vaatii vuosien sisäisen työn ja kansainvälistä yhteistoimintaa.

Tämä edellyttää Länsi-Euroopalta, Yhdysvalloilta ja Japanilta sekä muilta teollisuusmailta varautumista moninkertaisiin panostuksiin taloudelliseen ja ympäristönsuojeluun liittyvään apuun ja yhteistyöhön vastaisuudessa. Tämä saattaa myös edellyttää avustus-, tuki- ja yhteistyötoimintojen
koordinoinnin tiivistämistä sekä taloudellista kriisivalmiutta.

Suomi on tänä vuonna koonnut ensimmäisen kerran Itä-Euroopan uudistusten taloudellista tukemista koskevan toimintaohjelman. Meidän on varauduttava vastaisuudessa kehittämään edelleen tätä kansainvälisen yhteistyöpolitiikkamme lohkoa.

3.4. Suhteet yhdentyvään Euroopan yhteisöön

Euroopan yhteisö on keskeinen Euroopan taloudelliseen ja poliittiseen kehitykseen vaikuttava tekijä. Se ilmentää ja kokoaa taloudellista integraatiota. Se kanavoi yhdistyneen Saksan kasvavan taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan Euroopan muutoksessa. EY:llä on myös keskeinen rooli tuettaessa
Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan taloudellista rakennemuutosta. EY-maiden poliittisen yhteistyön ja koordinoinnin merkitys ETYK-prosessissa kasvaa jatkuvasti.

Suomen tehtävänä on omien vaikutusmahdollisuuksiensa turvaamiseksi riittävän kiinteän suhdejärjestelyn luominen taloudellisesti ja poliittisesti yhdentyvään Euroopan yhteisöön.

Suomi seuraa tarkoin EY:n sisäistä kehitystä. Euroopan talousaluetta (ETA) koskevissa neuvotteluissa Suomella on muiden EFTA-maiden kanssa jatkuva kosketus yhteisöön taloudellisena kumppanina. ETA-sopimuksen tuloksena valtaosa EY-integraation sisällöstä siirtyy Suomen ja muiden EFTA-maiden
sovellettavaksi omissa kansantalouksissaan.

Suomi harjoittaa poliittista vuoropuhelua EY-maiden kanssa niiden ulkopoliittisen yhteistyön (EPC) puitteissa. Tämän yhteydenpidon kautta meillä on mm. mahdollisuus saada tietoja EY:n yhdentymisen ulkopoliittisesta ulottuvuudesta ja varautua siihen. Samalla voimme välittää omia näkemyksiämme Euroopan kehityksestä.

EY-maat ovat asettaneet tavoitteeksi poliittisen unionin rakentamisen. Tässä yhteydessä käydään keskustelua myös turvallisuuspoliittisen yhteistyön kehittämisestä yhteisön puitteissa. Tämä keskustelu on kuitenkin selkiytymätöntä eikä voida päätellä, minkälainen merkitys sillä on kolmansien
valtioiden kannalta. Vasta myöhemmin voidaan todeta, vaikuttaako se Suomen asemaan tai puolueettomuuspoliittiseen asennoitumiseen.

Me vahvistamme jatkuvasti suhteitamme Euroopan yhteisöön ja neuvottelemme ETA-järjestelyn luomiseksi. Euroopan nykyisessä muutosvaiheessa, EY:n sisäisen ja ulkoisen kehityksen ollessa avoinna ja ETA-neuvottelujen jatkuessa ei ole edellytyksiä uusille ratkaisuille, jotka koskevat suhteittemme järjestämistä Euroopan yhteisöön.

3.5. ETYK-prosessin vahvistaminen

Pariisin huippukokousta lähestyttäessä osanottajamaiden keskinäinen keskustelu ETYK-prosessin vahvistamisesta on selkiyttänyt asioiden etenemisjärjestystä.

Suomen mielestä on tärkeintä, että ETYKin puitteisiin rakennetaan toiminnallisista tarpeista lähteviä ja toiminnallisesti kestäviä turvallisuusrakenteita.

Yhteisymmärrykseen on jo käytännössä päästy siitä, ettäETYK-maat säännönmukaistavat poliittista yhteydenpitoa huippukokousten, ulkoministerikokousten ja niitä valmistelevien virkamieskokousten avulla. Laajenevalle ETYK-koneistolle perustetaan tarpeenmukainen sihteeristö.

Pitkälle on vallalla yksimielisyys myös siitä, että Pariisin huippukokouksessa perustetaan ensimmäinen pysyvä yhteinen ETYK-elin sotilaallista tiedonvaihtoa sekä LTL-toimien täytäntöönpanon ja epätavallisten sotilaallisten toimien käsittelemistä varten.

On mahdollista, että tälle konfliktien ehkäisemiskeskukselle annetaan Pariisissa tai myöhemmin myös poliittisia selkkauksia koskevia tehtäviä.

Parlamentaarisen yhteistyön kehittäminen ja järjestäminen ETYKin puitteissa on myös odotettavissa. Ehdotuksia on tehty myös vaalien tarkkailun ja kiireisten ympäristöongelmien seurannan, ehkäisemisen ja ratkaisemisen järjestämiseksi yhteisten elinten avulla.

ETYK-prosessin vahvistamisen tässä vaiheessa keskeisen aseman saa poliittisen tason yhteydenpito, jossa ETYK-maat käyvät jatkuvaa vuoropuhelua, arvioivat tehtyjen sitoumusten toteutumista ja kehittävät yhteistyötään. Suomi on tarjoutunut ensimmäisen Pariisin huippukokouksen jälkeisen säännönmukaisen ETYK-ulkoministerikokouksen isännäksi.

Poliittiset konsultaatiot voivat saada kriisinhallinnan ja myös kriisien estämisen tehtäviä. Suunniteltu konfliktien ehkäisemiskeskus voi näytellä tärkeää roolia sellaisten uusien epävarmuustekijöiden ja ristiriitojen hallinnassa, joihin erityisesti Itä-Euroopan rakennemuutos saattaa johtaa. Erityisen merkityksen ETYK voi saada kansallisten ja kielellisten vähemmistöjen aseman turvaamisessa.

ETYKin institutionalisoiminen jatkuu ja sitä voidaan Pariisin huippukokouksen jälkeen seuraavan kerran käsitellä perusteellisesti Helsingin vuoden 1992 seurantakokouksessa.

3.6. Kollektiivisen turvallisuuden vahvistaminen YK:n puitteissa

Yhdistyneiden Kansakuntien toiminta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden puolustamisessa on ratkaisevasti voimistunut ja tehostunut suurvaltojen välisen yhteistyön ansiosta.

Useissa vaikeissa ja sitkeissä alueellisissa kriiseissä, kuten Afganistanin, eteläisen Afrikan, Keski-Amerikan, Iranin-Irakin tai Kambodzhan tapauksissa, on YK:n avulla tai välityksellä voitu saada aikaan rauhanomaisia ratkaisuja tai ainakin luoda niille edellytykset.

Perustava muutos Euroopan tilanteessa ja suurvaltojen välisissä suhteissa luo edellytyksiä uudenlaisen kansainvälistä turvallisuutta ylläpitävän maailmanjärjestyksen luomiselle. Tämä muutos tulee ulottaa myös pohjoisen ja etelän välisiin suhteisiin. Keskeisinä tehtävinä ovat alueellisten kriisien ehkäiseminen ja rauhanomainen selvittäminen sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen.

YK:n peruskirjan mukaisten yhteisten periaatteiden ja toimintamahdollisuuksien vahvistaminen on elintärkeätä pienen maan turvallisuudelle ja se on Suomen turvallisuuspolitiikan pysyvä pyrkimys.

Irakin hyökkäyksen vuoksi YK:n peruskirjan kollektiivisen turvallisuuden järjestelmä on joutunut äärimmäiseen kokeeseen. Toisen jäsenvaltion valloittaminen ja väkivaltainen liittäminenhyökkäävän valtion alueeseen on ennenkuulumatonta YK:n historiassa.

YK:n toimintakyky riippuu olennaisesti turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten yhteisymmärryksestä kussakin tilanteessa. Irakin vastaiset pakotteet ovat kuitenkin sellaisenaan jo luomassa mallin, joka käsityksemme mukaan vaikuttaa ennalta ehkäisevästi.

Tulevaisuuden kannalta on elintärkeätä, että Persianlahden kriisi voidaan ratkaista rauhanomaisesti YK:n peruskirjan määräysten ja turvallisuusneuvoston päätösten mukaisesti.

Suomi jatkaa aktiivisesti ja vastuuntuntoisesti toimintaansa tämän päämäärän saavuttamiseksi. Tarpeen mukaan Irakia kohtaan suunnattuja pakotteita on yhä voimistettava. Olemme periaatteessa valmiita asettamaan rauhanturvajoukkoja YK:n käyttöön, jos sellaiseen ratkaisuun päädytään. Suomi on tällä hetkellä eniten rauhanturvajoukkoja luovuttava YK:n jäsenmaa. Tarkoituksemme on jatkuvasti panostaa tähän tehtäväalueeseen.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Pertti Paasio: Hallituksen turvallisuuspoliittinen selonteko eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle 24.10.1990, 24.10.1990, http://www.eilen.fi/fi/2954/ (7.12.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki