Ulkoasiainministeri Paavo Väyrysen puheenvuoro YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssia käsittelevässä tiedotustilaisuudessa eduskunnassa 4.6.1991
Ympäristökysymykset Suomen ulkopolitiikassa; kansainvälisen ympäristöpolitiikan prioriteetit.
Kansainvälisestä ympäristöyhteistyöstä on tullut oleellinen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Ulkoasiainministeriön poliittiselle osastolle on perustettu erityinen ympäristöyhteistyön toimisto. Tämä korostaa ympäristöpolitiikan merkitystä ja nostaa sen tasavertaiseen asemaan aseidenriisuntapolitiikan kanssa. Ympäristöyhteistyön kysymykset ovat tulleet osaksi hallitusten välistä yhteydenpitoa ja yhteistyötä. Ne ovat esillä Suomen ulkopoliittisen johdon työssä sekä tasavallan presidentin, pääministerin että ulkoasiainministerin tasolla. Ympäristökysymykset ovat näin saaneet osakseen aikaisempaa suuremman huomion ja niiden merkitys on kasvanut.
Suomen hallitus pyrkii siihen, että ympäristökysymykset saataisiin kohotetuksi keskeiseen asemaan myös muiden maiden ulkopolitiikassa ja kaikessa kansainvälisessä yhteistyössä. Meidän mielestämme ympäristö- ja kehitysongelmat ovat ihmiskunnalle yhtä vakava tai jopa vakavampi uhka kuin asevarustelu. Ellei käännettä saada nopeasti aikaan, uhkaa ympäristön vaurioituminen vakavasti meidän hyvinvointiamme. Ellei kehityksen suuntaa saada muutetuksi, uhkaavat ihmiskuntaa pahenevat ympäristökatastrofit.
Suomen omassa kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa on useita painopistealueita, jotka ovat kaikki omalla tavallaan hyvin tärkeitä; keskinäiseen prioriteettijärjestykseen niitä on vaikea asettaa. Seuraavassa käsittelen neljää ulkoasiainministeriössä keskeisesti esillä olevaa ympäristöyhteistyön aluetta.
* * *
Brasiliassa, Rio de Janeirossa ensi vuonna järjestettävän YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin (UNCED) valmistelut osoittavat selvästi sen, että kansainvälisessä
ympäristöpolitiikassa ollaan siirtymässä aivan uudelle tasolle. YK:n yleiskokous on tehnyt päätöksen, että UNCED järjestetään valtionpäämiesten tai hallitusten
päämiesten tasolla. Konferenssista pyritään saamaan ympäristö- ja kehityskysymyksiä laajasti käsittelevä tapahtuma. UNCED:in lähtökohta on sama kuin
YK:n ympäristö- ja kehityskomission, niin sanotun Brundtlandin komission mietinnön: ympäristön pelastaminen edellyttää puuttumista kaikkeen sellaiseen kehitykseen, joka vaikuttaa luonnonvaroihin ja ympäristöön. UNCED on enemmän kuin ympäristökonferenssi; se käsittelee kaikkea kehitystä. UNCED:in tavoitteena on, että ihmiskunta siirtyisi luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen tielle.
Ihmiskunnan ratkaistavina olevien ympäristöongelmien ääripäät ovat kehitysmaiden köyhyys ja vauraiden maiden tuhlaileva elämäntapa.
Kehitysmaissa väestönkasvu, köyhyys, ympäristön turmeltuminen, luonnonkatastrofit ja pakolaisuus liittyvät usein toisiinsa. Ympäristön suojelemiseksi on kyettevä
tehostamaan väestöohjelmia, kohottamaan koulutustasoa, parantamaan terveydenhuoltoa ja aikaansaamaan luonnontaloudellisesti kestävää kasvua. Teollisuusmaiden harjoittamaa kehitysyhteistyötä on laajennettava ja se on suunnattava luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen aikaansaamiseen.
Vauraissa teollisuusmaissa ongelma on tavallaan päinvastainen: meidän elämäntapamme on ympäristöä tuhoava; kulutamme runsaasti uusiutumattomia luonnonvaroja ja aiheutamme suuren rasituksen elinympäristöllemme. Nimenomaan maailmanlaajuiset ympäristöongelmat johtuvat ennen muuta rikkaiden maiden ihmisten toiminnasta.
Nykyaikainen ja alati kehittyvä tekniikka auttaa ihmiskuntaa ympäristöongelmien ratkaisemisessa, mutta se ei yksin riitä. Nopeasti kasvavan ihmismäärän jatkuva pyrkimys aineellisen elintasonsa kohottamiseen on sovittamattomassa ristiriidassa elinympäristömme tarjoamien mahdollisuuksien kanssa. Siksi on välttämätöntä, että nimenomaan täällä vauraissa maissa saadaan aikaan muutos elämän ja politiikan arvoissa ja tavoitteissa - tavassa elää. Tämä näkökulma, jos mikä, korostaa
UNCED:in tehtävän laaja-alaisuutta.
Suomen tulee omissa UNCED-valmisteluissaan pyrkiä siihen, että UNCED:sta tulee konferenssi, johon eri maiden poliittinen johto sitoutuu. Nimenomaan UNCED:in yhteydessä ympäristö- ja kehityskysymykset tulee kohottaa - ei vain muodollisesti, vaan myös tosiasiassa - korkeimmalle poliittiselle tasolle. Samoin on tärkeää, että UNCED:sta tulee myös käytännössä enemmän kuin pelkkä ympäristö- ja kehitysyhteistyökonferenssi - sen tulee avata tie kohti luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä kaikkialla maailmassa. On rohkaisevaa, että UNCED:in pääsihteerillä Maurice Strongilla on selkeästi tämä käsitys: hän tahtoo saada mukaan eri maiden hallitusten kaikki keskeiset ministerit ja tehdä UNCED:sta tapahtuman, johon hallitukset kokonaisuudessaan sitoutuvat.
Brasilian konferenssissa on tarkoitus hyväksyä Maailman peruskirja, Earth Charter ja yksityiskohtainen eri aloille ulottuva toimintaohjelma, Agenda 21. Lisäksi
konferenssin yhteydessä on tarkoitus allekirjoittaa joukko kansainvälisiä ympäristösopimuksia: sopimus ilmastonmuutosten torjumisesta ja kansainvälinen
luonnonsuojelusopimus. Lisäksi on tarkoitus tehdä päätös kansainvälistä metsäsopimusta koskevien neuvottelujen aloittamisesta.
UNCED:in asialistalla ovat myös institutionaaliset kysymykset, niiden joukossa myös YK:n peruskirjan ja maailmanjärjestön organisaation muuttaminen. Kun YK
lähes puoli vuosisataa sitten perustettiin ja sen peruskirja kirjoitettiin, ei ympäristöongelmista ollut vielä juuri mitään tietoa. On ilmeistä, että ympäristö-
ja kehityskysymysten ratkaiseminen edellyttää sitä, että kestävän kehityksen tavoitteet kirjataan YK:n peruskirjaan ja annetaan järjestölle keinot niiden
toteuttamiseen. Tässäkin suhteessa lähtökohtana ovat Brundtlandin komission suositukset.
Kestävään kehitykseen siirtymiseksi tarvitaan mittavat voimavarat. Tämä on yksi UNCED:in keskeisistä neuvottelukysymyksistä. YK:ssa tulisi hyväksyä määrällinen
tavoite varojen ohjaamisesta kansainväliseen ympäristöyhteistyöhön. Kehittyneiden teollisuusmaiden on varauduttava kansainvälisen yhteistyön tuntuvaan
lisärahoittamiseen, sillä kehitysyhteistyönkin määrärahoja olisi lisättävä ja myös itäisen Keski-Euroopan maita on autettava.
* * *
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa (ETYK) on meneillään tärkeä kehitysvaihe. Parin viikon kuluttua pidetään Berliinissä ETYK:in ulkoministerineuvoston ensimmäinen kokous. Helsingissä ensi keväänä käynnistyvän ETYK:in seuraavan seurantakokouksen ja sen lopussa järjestettävän ETYK:in huippukokouksen valmistelut ovat jo käynnistyneet.
Ympäristöyhteistyön kysymykset ovat oleellinen osa ETY-prosessia. Niiden asema korostui erityisesti Wienin seurantakokouksessa, joka päätti Suomen aloitteesta
järjestää erityisen ympäristöfoorumin. Se pidettiin Sofiassa vuonna 1989. Wienin seurantakokous teki myös muita ympäristöyhteistyöhön liittyviä tärkeitä
päätöksiä. Toimeenpanosta on huolehtinut ennen muuta YK:n Euroopan talouskomissio (ECE).
Helsingin seurantakokouksen lähestyessä meidän on pohdittava, mitä uusia ympäristöaloitteita voisimme tehdä. Tällöin on harkittava erityisesti sitä, millaiset asiat sopisivat parhaimmin käsiteltäviksi juuri ETYK:in puitteissa.
Euroopassakin olisi ryhdyttävä toteuttamaan kestävän kehityksen periaatteita. ETYK:issä tämä tavoite voisi ehkä tulla esille ennen muuta yksilön näkökulmasta.
Tämähän on ETY-prosessin erikoisuus ja vahvuus: valtiollisen tason poliittiset kysymykset on viety yksilöiden ja vähemmistöjen tasolle, ennen muuta
ihmisoikeuskysymyksinä. Yksilön oikeudet voitaisiin laajentaa koskemaan myös oikeutta terveelliseen elinympäristöön ja puhtaaseen ravintoon. Tätä kautta ehkä
voitaisiin vähitellen saada aikaan muutos kohti luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä. Yhteiskunnallisen keskustelun näkökulma saattaisi avartua ja
ihmiset alkaisivat yhä enemmän vaatia todellista hyvinvointia. Tämä voisi merkitä siirtymistä materialistisista arvoista ja kulutuskulttuurista kohti ihmisyyden yhteiskuntaa ja kestävää kehitystä. Tätä ajatusta on mielestäni syytä kehitellä eteenpäin. ETY-prosessissa tarvitaan nyt luovaa ajattelua.
* * *
Suomi on myös arktinen maa. Tästä avautuu meille mielenkiintoinen ja tärkeä ympäristöyhteistyön suunta. Maailmankuvamme on tässä suhteessa vääristynyt. Emme ole tottuneet katselemaan maapalloa pohjoisnavalta käsin. Tästä perspektiivistä avautuu uusi maailma, neljäs maailma. Pohjoiset merialueet muodostavat
arktisen välimeren, jonka ympärillä asuvilla kansoilla on runsaasti yhteisiä intressejä ja yhteistyön tarvetta.
Rovaniemellä järjestetään ensi viikolla kaikkien aikojen ensimmäinen hallitustason arktinen ympäristökonferenssi, Arktisen ympäristön suojelua käsittelevä
ministerikonferenssi - tämäkin Suomen hallituksenaloitteesta. Suomen osallistumista tähän konferenssiin on valmisteltu hyvässä yhteistyössä ulkoasiainministeriön
ja ympäristöministeriön kesken. Rovaniemen kokouksessa hyväksytään julistus ja yhteinen strategia arktisten alueiden ympäristön suojelemiseksi. Rovaniemen
konferenssi käynnistää jatkuvan hallitustason yhteistyön arktisten alueiden ympäristönsuojelussa. Tulevaisuudessa yhteistyötä on syytä laajentaa myös
muille aloille. Jo Rovaniemen konferenssissa ovat mukana arktisten alueiden vähemmistökansat. Ensi vaiheessa arktinen yhteistyö voisi laajentua juuri
kulttuurien tutkimuksen ja kulttuuriyhteistyön alueelle. Mutta tulevaisuuden näköalat ovat paljon mittavammat: arktista yhteistyötä tarvitaan monilla aloilla , mm.
alueen luonnonvarojen hyödyntämisessä ja liikenteen kehittämisessä. On hyvä, että yhteistyö on käynnistynyt ensimmäiseksi juuri ympäristönsuojelussa. Ekologisesti haavoittuvilla pohjoisilla alueilla tulee kaikki inhimillinen toiminta sovittaa huolellisesti yhteen ympäristönäkökohtien kanssa.
* * *
Neljäs ulkoasiainministeriössä keskeisesti esillä oleva ympäristöyhteistyön suunta on toiminta lähialueittemme ympäristönsuojelun tehostamiseksi erityisesti
Neuvostoliitossa. Tämä yhteistyö on osa niin sanottua Itä-Eurooppa -toimintaohjelmaa, joka on valtioneuvoston työnjaossa osoitettu ulkoasiainministeriön tehtäväksi, missä se on puolestaan jaettu ulkoministerin ja ulkomaankauppaministerin kesken. Yleissuunnittelu ja -johtoon uskottu ministeriön päällikön tehtäväksi,
projektikohtaisten päätösten valmistelu kuuluu puolestaan kunkin yhteistyöalan erityisministeriölle.
Suomi osallistuu lähialueittensa ympäristönsuojeluhankkeisiin oman etunsa vuoksi. Rajojen yli tulee saasteita, jotka turmelevat meidän ympäristöämme. Kysymys
on myös mittavista taloudellisista arvoista: saastuminen vaurioittaa meidän metsiämme ja johtaa pahimmillaan jopa niiden tuhoutumiseen.
Suurin yksittäinen lähialueittemme ympäristöyhteistyön hanke on Kuolan niemimaan nikkelisulattojen modernisoiminen. Käydyt neuvottelut osoittavat, että edes osittaisten ulosten aikaansaaminen on erittäin vaikeaa ja hidasta. Tällä viikolla Helsingissä käydään jälleen korkean tason neuvotteluja investointien vauhdittamiseksi. Suomen hallitus tekee kaikkensa, jotta Kuolan alueen rikkipäästöt saataisiin nopeasti ja tuntuvasti vähenemään. Aikaa ei ole hukattavaksi.
Parhaillaan tehdään selvitystä, jonka avulla pyritään määrittelemään pahimmin Suomea koettelevat lähialueiden ympäristöongelmat Karjalassa, Leningradin alueella ja Virossa. Tämän selvityksen perusteella valitaan noin 15 kiireellisintä yhteistyöprojektia.
Suomen hallitus on varautunut käyttämään lähialueiden kahdenväliseen ympäristöyhteistyöhön useita satoja miljoonia markkoja. Lisäksi Suomi on mukana myös mittavissa monenkeskisissä rahoitusjärjestelyissä. Lähialueiden ympäristöyhteistyöhön ja muuhun Itä-Euroopan toimintaohjelmaan sisältyvän kansainvälisen avun
laajeneminen edellyttää niiden suunnittelun ja hallinnon selkiinnyttämistä. Hallituksen on huolehdittava siitä, että näiden kasvavien määrärahojen on tarkoituksenmukaista ja tehokasta.
* * *
Tästäkin puheenvuorosta on käynyt ilmi, että Suomen kaltaisten vauraiden teollisuusmaiden on varauduttava sijoittamaan tuntuvia taloudellisia voimavaroja
kansainvälisen yhteistyön laajentamiseen. Lähivuosina Suomen on vihdoinkin päästävä YK:n asettamaan tavoitteeseen 0.7 prosenttia bruttokansantuoteosuuden
sijoittamisesta kansainväliseen ympäristöyhteistyöhön. Tämän lisäksi meidän on varauduttava käyttämään tulevaisuudessa lähes yhtä suuri summan kansainväliseen ympäristöyhteistyöhön. Itä-Eurooppaan suuntautuu myös muuta taloudellista apua sekä kahdenvälisten että monenkeskisten kanavien kautta. Eikä Suomi näytä selviävän ilman rahastosijoituksia myöskään läntisestä integraatiosta.
Kansainvälisten velvoitteittemme lisääntyminen korostaa entisestään terveen talouspolitiikan tarvetta. Meidän on saatava taloutemme eurokuntoon. Suomi ei voi
jatkuvasti avustaa muita maita ulkomailta lainaamillaan rahoilla. Suomen on kehityttävä vähitellen ylijäämätaloudeksi, joka vastaa kansainvälisistä velvoitteistaan tuottamillaan talouden ylijäämillä.
Kun tervehdytämme maamme taloutta, meidän tulee toimia luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen periaatteita mahdollisimman tarkkaan noudattaen. Tähän meillä on hyvät uusiutuvat luonnonvarat. Toinen voimamme on korkea sivistyksen ja osaamisen taso. Tälle pohjalle rakentaen voimme luoda Suomesta luonnonmukaisen sivistysyhteiskunnan. Mutta se vaatii määrätietoista työtä sekä ajankohtaisten vaikeuksien voittamiseksi että taloutemme ja koko yhteiskuntamme rakenteiden tervehdyttämiseksi.