Ulkoasiainministeri Paavo Väyrysen alustus STETEn seminaarissa 28.11.1991
EUROOPAN UUDEN TURVALLISUUSARKKITEHTUURIN KEHITYKSESTÄ
Herra puheenjohtaja,
Hyvät naiset ja herrat,
Euroopan uusi turvallisuusarkkitehtuuri on vasta muotoutumassa. Varsovan liitto on hajonnut ja sen entiset jäsenmaat pyrkivät löytämään ratkaisun omiin turvallisuustarpeisiinsa. Ainakin osa niistä on hakeutumassa läheiseen yhteistyöhön NATOn kanssa. EY:n puolustusulottuvuus on muotoutumisvaiheessa. Tässä yhteydessä on esillä myös Länsi-Euroopan unionin tuleva asema.
En ryhdy tässä esityksessäni arvioimaan näiden turvallisuusarkkitehtuurin osatekijöiden muutoksia enkä näiden muutosten vaikutuksia, vaan avaan minulle annettuun aihepiiriin laajemman ETYK-näkökulman. Lähtökohtani on, että ETYK-maiden tulisi yhdessä suunnitella kokonaisvaltainen, koko Euroopan kattava turvallisuusarkkitehtuuri, jossa valtioilla ja niiden muodostamilla liittoutumilla ja muilla suppeammilla yhteistyörakenteilla on oma paikkansa.
ETYKin kiistaton etu on siinä, että se on ainoa prosessi Euroopassa, jossa ovat mukana kaikki keskeiset vaikuttajavaltiot Atlantin molemmin puolin. ETYKin keskeiset asiakirjat, Helsingin päätösasiakirja ja Pariisin peruskirja, sisältävät yhteiset, kaikkien alueen valtioiden lähtökohdat turvata Euroopan rauha, vakaus ja hyvinvointi.
Lisäksi ne sisältävät myös ohjenuorat rauhanomaiselle järjestykselle, joka perustuu demokratiaan, oikeusvaltion periaatteeseen sekä ihmisoikeuksien ja taloudellisten vapauksien kunnioittamiseen.
Uusi eurooppalainen järjestys ei kuitenkaan voi perustua vain poliittiseen tahtoon ja yhteisiin normeihin. Se tarvitsee myös institutionaalista rakennetta ja työkaluja suojaamaan sitä mikä on saavutettu ja edistämään sitä mitä halutaan saavuttaa.
Kysymys kuuluukin: millaisia instituutioita ja rakenteita ETYK tarvitsee, jotta se voisi uskottavasti turvata tai ainakin helpottaa hallittua historiallista muutosta Euroopassa. Ovatko ETYK-maat valmiita antamaan ETYKille riittävän uskottavat välineet, jotta se voisi selviytyä tehtävistään?
Tällä hetkellä on syytä olla optimistinen. ETYK on alkanut vastata näihin haasteisiin. Pariisin huippukokous perusti uudet perusinstituutiot ja rakenteet. Berliinissä viime kesäkuussa pidetty ministerineuvoston kokous päätti perustaa hätäkokousmekanismin ja antoi virkamieskomitealle tehtäväksi laatia ehdotuksia instituutioiden ja rakenteiden kehittämisestä ministerineuvoston ensi tammikuun kokousta varten.
Jugoslavian kriisi on osoittanut, että ETYKin mahdollisuuksia ehkäistä, hallita ja ratkaista konflikteja pitäisi vahvistaa. Eräät maat ovat ehdottaneet Euroopan turvallisuusneuvoston perustamista. Näiden ehdotusten tarkoituksena on ilmeisesti osoittaa tarve luoda Euroopan kollektiivinen turvallisuusjärjestelmä, joka jollain tavalla muistuttaisi YK:n maailmanlaajuista turvallisuusjärjestelmää.
Tällä hetkellä tämänkaltaiset suunnitelmat ovat liian pitkällemeneviä, mutta tulevaisuudessa niillä saattaa hyvinkin olla mahdollisuuksia toteutua.
Eurooppalaisen kollektiivisen turvallisuusjärjestelmän kehittäminen olisi ilmeisen edullista kaikille ETYKin osanottajamaille ja koko Euroopalle. Käytännössä se voisi merkitä yhtäältä nykyistä täsmällisempien käyttäytymissääntöjen kehittämistä ETYKin puitteissa ja toisaalta sopimusta siitä, millaisia yhteisiä sanktioita sääntöjen rikkojaa kohtaan voitaisiin käyttää. Kysymykseen voisivat tulla samankaltaiset keinot, joita YK:lla on käytettävissään. ETYKissä päätöksentekojärjestelmän tulisi perustua konsensukseen, mutta siihen voisi liittyä konsensuksella sovittavia ja tarkkaan rajattuja menettelyjä, joissa täyttä yksimielisyyttä ei edellytettäisi. Tähän palaan vielä tuonnempana.
Yhteisen eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän kehittäminen ei ymmärtääkseni olisi mitenkään ristiriidassa NATO:n, WEU:n tai EY:n tavoitteiden ja suunnitelmien kanssa. Jos tulevaisuuden Euroopassa syntyisi tilanteita, joissa olisi turvauduttava sanktioiden tai aseellisen voiman käyttöön, olisi välttämätöntä, että siitä olisi selvät pelisäännöt. Tällöin sanktiot ja voiman käyttö olisivat
kansainvälisoikeudellisesti legitimoituja. Puolueettomille maille taas olivatpa ne tulevaisuudessa EY:n jäseniä vai eivät - mukanaoleminen tällaisissa sanktioissa tai interventioissa olisi mahdollista ilman, että ne joutuisivat ristiriitaan puolueettomuusperiaatteittensa kanssa.
Näistä syistä uskon, että Eurooppaan ajan oloon kehittyy oma, alueellinen kollektiivisen turvallisuuden järjestelmä. Tässä vaiheessa on kuitenkin edettävä pienin askelin ja käytännönläheisesti. Tämä voisi tapahtua kehittämällä ETYKin kriisihallintajärjestelmää.
Kuten edellä totesin, ETYK on jo kehittänyt eräitä työkaluja kriisinhallintaa varten, kuten hätäkokousmekanismin, ihmisoikeusulottuvuutta koskevan mekanismin, epätavallisia sotilaallisia toimia koskevan mekanismin ja riitojen rauhanomaista ratkaisua koskevan mekanismin. ETYKin piirissä ollaan kuitenkin yksimielisiä, etteivät nämä välineet vielä riitä.
Tällä hetkellä kiireellisin tehtävä olisikin kehittää ETYKin instituutioiden ja rakenteiden toiminnallista kykyä konfliktien ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja ratkaisemiseksi. On olemassa ilmeinen tarve laaja-alaiselle konfliktinhallintajärjestelmälle: tämä olisi prosessi, joka yhdistäisi sekä kaikkien ETYK-instituutioiden ja rakenteiden että osanottajavaltioiden ponnistelut konfliktitilanteessa.
Tätä järjestelmää varten pitäisi kehittää uusia instrumentteja, kuten tiedonhankintamenetelmiä, riitaosapuolten neuvontaa ja sovittelua koskevia menetelmiä, raportointimenetelmiä sekä huomioitsija- ja rauhanturvatoimia sekä menettelytapasääntöjä kaikkia näitä varten.
Näiden lisäksi on tarpeen vahvistaa keskeisten poliittisten konsultaatioelinten, ministerineuvoston ja virkamieskomitean asemaa, ja tehostaa niiden toimintaa. Virkamieskomiteasta pitäisi tehdä keskeinen elin, joka olisi vastuussa päätöksenteosta ja koordinaatiosta neuvoston kokousten väliaikoina.
Myös Wienissä sijaitsevan konfliktinestokeskuksen toimintaa pitäisi kehittää ja tehtäviä sen ja virkamieskomitean välillä pitäisi selkeyttää. Konfliktinestokeskuksen tulisi pääasiallisesti keskittyä sotilaallis-poliittisiin kysymyksiin. Sille tulisi kuitenkin antaa uusia tehtäviä ja valtuuksia mm. kriisienhallintaprosessissa.
Pitkään ETYKille oli luonteenomaista etupäässä normien luominen. Ajan mittaan sen luonne on yhä enemmän muuttunut ja se alkaa osittain muistuttaa kansainvälisen järjestön
toimintaa. Sille on tullut normien luomisen lisäksi yhä enemmän myös niiden valvontaan liittyviä tehtäviä ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös suoranaisia toimeenpanotehtäviä etenkin turvallisuuskysymyksissä.
ETYKin instituutioita kehiteltäessä olisikin syytä miettiä, miten tällaiset kysymykset ratkaistaan. Annetaanko toimeenpanotehtävät muille järjestöille tai maaryhmille vai pyritäänkö mahdollisesti kehittämään ETYKin omaa toimeenpanokapasiteettia?
Toinen periaatteellinen kysymys liittyy päätösten toimeenpanoon ja ETYKin toiminnan tehokkuuteen esim. konfliktitilanteiden ratkaisemiseksi. Jos edelleen pidetään kiinni ETYKin keskeisestä konsensusperiaatteesta, on selvää, että usein käy niin, että riitaosapuolet estävät päätöksenteon ja toimeenpanon.
Nämä ongelmat ovat herättäneet ETYKin piirissä vakavaa keskustelua konsensus-periaatteesta luopumisesta eräissä määritellyissä tapauksissa. On ehdotettu mm., että päätöksiä pitäisi voida tehdä "konsensus miinus 1"- tai "konsensus miinus 2"- periaatteella, toisin sanoen, että päätöksiä voitaisiin tehdä ilman että ko. riidan osapuoli tai osapuolet voisi estää päätöksenteon tai sen toimeenpanon. Tästä huolimatta osapuolten myötävaikutus itse ongelman ratkaisemiseen olisi tietysti välttämätön.
Tällaiset kysymykset ovat kuitenkin toistaiseksi vasta keskustelun asteella. Ne ovat niin suuria uusia periaatteellisia kysymyksiä, että niitä täytyy voida harkita perusteellisesti. Tähän tarjoaa mahdollisuuden mm. Helsingin seurantakokous.
Hyvät naiset ja herrat,
Jugoslavian kriisi on synnyttänyt keskustelun ETYKin mahdollisista rauhanturvaoperaatioista. Saksan, Belgian ja Itävallan ulkoministerit ovat ehdottaneet erityisten ETYKin rauhanturvatoimintojen kehittämistä. Suomi on antanut tukensa tälle ajatukselle.
Voidaan luonnollisesti kysyä ovatko ETYKin rauhanturvatoimet tarpeen, kun on olemassa YK:n rauhanturvatoiminta. Edelleen voidaan kysyä; tarvitaanko ETYKin rauhanturvajoukkoja, kun
EY ja WEU ovat kehittämässä samanaikaisesti omaa rauhanturvaamiskykyänsä.
Kuten olen jo aikaisemmin todennut, on olemassa useita syitä siihen, että Euroopalla pitäisi olla oma rauhanturvaamiskykynsä. Ensiksikin YK:n peruskirjan mukaan alueelliset toimenpiteet
kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ovat ensisijaisia. Toiseksi: miksi Euroopan ulkopuolisia maita pitäisi vaivata eurooppalaisilla konflikteilla, kun eurooppalailla itsellään on parhaat edellytykset hoitaa omat ongelmansa?
On itsestään selvää, että mahdollisten ETYKin rauhanturvaoperaatioiden peruslähtökohdat ja kriteerit pitää harkita tarkoin. Mielestäni on kuitenkin Jugoslavian kokemustenkin valossa kiistatonta, että Euroopassa on olemassa tarve sellaiselle rauhanturvatoiminnalle, joka perustuu laajaan konsensukseen ja yhteistyöhön, ja johon kaikki ETYK-maat voivat osallistua tasa-arvoiselta pohjalta.
Kaikenkaikkiaan Euroopan kriisinhallintakyvyn menestys tai epäonnistuminen riippuu enemmän hallitusten poliittisesta tahdosta ja ihmisistä kuin itse instituutioista. Siksi ehdoton edellytys ETYKin rauhanturvaamisen tehostamiseksi onkin, että konfliktin osapuolilla on poliittista tahtoa päästä rauhanomaiseen ratkaisuun. Loppujen lopuksi, ETYK voi vain auttaa niitä näiden omissa pyrkimyksissä.
Hyvät kuulijat,
Noin vuosi sitten Pariisin huippukokous päätti, että uudet aseidenriisuntaa, luottamusta ja turvallisuutta koskevat neuvottelut aloitetaan vuonna 1992 Helsingin seurantakokouksen jälkeen. Helsingin seurantakokouksessa on tarkoitus määritellä näille neuvotteluille toimeksianto eli mandaatti. Tätä valmistelevia neuvotteluja on käyty syksyn aikana Wienissä ja me lähdemme siitä, että tämä työ
saadaanvalmiiksi ennen Helsingin seurantakokouksen alkua.
ETYK jatkaa siten vastaisuudessa yhä laajemmalla rintamalla Euroopan sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvien kysymysten käsittelyä. Tarkoitukseni ei ole käsitellä tätä aihetta perusteellisemmin koska se kuuluu muiden alustusten piiriin. Haluaisin kuitenkin todeta Suomen lähtevän siitä, että syksyllä 1991 aloittava uusi turvallisuusfoorumi rakentuu kahdelle pilarille: yhtäältä itsenäisille asevalvontaneuvotteluille ja toisaalta toimintakyvyltään vahvistetulle konfliktinestokeskukselle.
Hyvät naiset ja herrat,
Haluaisin lopuksi todeta, että ns. Helsinki-prosessin kehitys pitäisi nähdä pikemminkin täydentävänä kuin olemassa olevia instituutioita korvaavana prosessina. Se on pikemminkin yhdistävä kuin korvaava tekijä. Sillä on kuitenkin - kuten sanoin - tiettyjä etuja muihin instituutioihin nähden. Se on kehittänyt pitkällevietyjä säännöksiä ja järjestelmiä poliittisen, sotilaallisen ja taloudellisen toiminnan ja
ihmisoikeuksien osalta. Se on myös osoittanut kasvukykynsä ja sopeutuvaisuutensa kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa. Kaikki tämä antaa syyn uskoa, että ETYKillä tulee jatkossakin
olemaan ratkaiseva rooli vakauden ja demokratian edistämisessä Euroopassa historiallisen muutoksen aikakautena.