Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeri Väyrysen puhe YK:n 46. yleiskokouksessa 24.9.1991

EPÄVIRALLINEN SUOMENNOS
Julkaisuvapaa 24.9.1991 klo 23.30 Suomen aikaa

On ilahduttavaa panna merkille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenmäärän merkittävä lisääntyminen tänä vuonna. Hallituksen puolesta toivotan lämpimästi tervetulleeksi joukkoomme Korean tasavallan, Korean demokraattisen kansantasavallan, Mikronesian liittovaltion, Marshallin saarten tasavallan sekä Viron, Latvian ja Liettuan tasavallat.

Suomi tervehtii erityisesti Baltian naapureidensa jäsenyyttä, joiden kanssa olemme avanneet uudelleen suhteemme sekä aloittaneet läheisen yhteistyön.

Se, että Baltian maat ottavat uudelleen oikeutetun paikkansa itsenäisten kansakuntien joukossa, osoittaa nyt tapahtuvien muutosten suuruutta. Tähän asti tämän muutoksen huomattavimmat seuraukset ovat näkyvissä Euroopassa. Kehityskulku on kuitenkin maailmanlaajuinen ja sen vaikutus ulottuu kaikkialle. Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt jaettu maailma on antamassa tilaa uudelle järjestykselle.

Vanhat valtarakenteet perustuivat sodan lopputulokselle ja kansakuntien sotilaalliselle voimalle. Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin ehkäisemään ennalta sotien syntyminen. Kuitenkin pian sodan jälkeen idän ja lännen vastakohtaisuudet alkoivat kasvaa. Sotilasliitot perustettiin. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kehittyivät sotilaallisiksi supervalloiksi. Idän ja lännen välinen valtataistelu ulottui koko maailmaan ja kietoutui kaikkiin keskeisiin alueellisiin kriiseihin niiden oleellisena osana.

Sotilaallisen vastakkainasettelun ja varustelukilvan ohella valtiot ovat kilpailleet talouden ja teknologian alalla. Tämän kilpailun luonne on merkittävästi muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä. Olemme siirtyneet korkean teknologian ja maailmanlaajuisen integraation aikakauteen. Tämä lisää valtioiden keskinäistä riippuvuutta mutta kasvattaa myös eroja. Taloudellisesti ja teknologisesti vahvat valtiot pystyvät edelleenkin lisäämään etumatkaansa ja näin myös kansainvälistä vaikutusvaltaansa.

Vanha maailmanjärjestys on siirtymässä historiaan ja uusi on syntymässä. Euroopassa tämä on johtanut vastakkainasettelusta yhteistoimintaan. Uutta, kattavaa eurooppalaista arkkitehtuuria luodaan parhaillaan.

Uusien konfliktien hallitsemiseksi sekä rauhallisen ja demokraattisen kehityksen turvaamiseksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssia pitää vahvistaa. ETYKin perusperiaatteet ovat kestäviä, mutta sen työskentelytapoja ja toimintakykyä pitää kehittää edelleen. Toivomme ja odotamme, että ensi vuonna Helsingissä pidettävä ETYKin seurantakokous ja huippukokous pystyvät luomaan uutta tässä suhteessa.

On traagista, että Jugoslaviassa poliittinen käymistila on johtanut kasvavaan väkivaltaan, jonka mahdolliset seuraukset koko Euroopalle ovat levottomuutta herättäviä. Suomi tukee ETYKin ja Euroopan Yhteisöjen toimintaa väkivaltakierteen pysäyttämiseksi ja niiden pyrkimyksiä poliittisen ratkaisun löytämiseksi Jugoslaviassa. Yhdistyneiden Kansakuntien tuki näille ponnisteluille on myös ratkaisevan tärkeää.

Muualla maailmassa uudet realiteetit ovat mahdollistaneet useiden alueellisten konfliktien ratkaisun. Namibia vapautui. Apartheid on katoamassa. Afganistanin, Kambodzhan, Väli-Amerikan ja Länsi-Saharan selkkaukset ovat selviämässä. Jopa Lähi-idän tilanteessa on näkyvissä toivon kipinä.

Paras osoitus Yhdistyneiden Kansakuntien vahvistuneesta roolista on Kuwaitin vapauttaminen ja sen itsenäisyyden palauttaminen. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kesti auktoriteettiinsa kohdistuneen väkivaltaisen haasteen. Turvallisuusneuvosto toimi nopeasti ja tehokkaasti. Yhdistyneet Kansakunnat toimii ja sen tulee aktiivisesti jatkaa toimiaan Persianlahden sodan aiheuttamien kärsimysten lievittämiseksi. Tämä pätee niin humanitaariseen kuin muuhunkin apuun, rauhanturvatoimintaan sekä Irakin jäljellä olevien joukkotuhoaseiden hävittämiseen. Kansainvälisen oikeuden ja kollektiivisen turvallisuuden kunnioitus pysyvät kaikkien valtioiden - etenkin pienempien - turvallisuuden perustana.

Myönteisen maailmanlaajuisen kehityksen rinnalla maailmanlaajuiset huolenaiheet ovat edelleen olemassa. Niihin täytyy tarttua. Yhtäältä kehitysmaiden taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat eivät ole vähentyneet. Köyhyys ja puute ovat lisääntymässä. Kehitysnäkymät ovat heikot. Toisaalta Keski- ja itäisen Euroopan maat, jotka pyrkivät kohti demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja markkinataloutta, tarvitsevat ja niille on annettava taloudellista tukea. Näin ollen kehittyneiden maiden on autettava ratkaisemaan maailmanlaajuiset kehityksen ongelmat todellisen maailmanlaajuisen kumppanuuden hengessä.

On tullut aika ratkaista ihmisen ja luonnon talouden välinen konflikti. Vaadittavat toimet eivät ole täysin ristiriidassa keskenään; parempi teknologia vähemmän kehittyneissä maissa voi auttaa saavuttamaan sekä korkeamman materiaalisen elintason että ekologisesti terveemmän yhteiskunnan.

Ihmiskunnan on kuitenkin pystyttävä kohtaamaan totuus; nykyinen meno johtaa vääjäämättä luonnonvarojen ehtymiseen, ilmaston muutoksiin ja vakaviin vaurioihin luonnolle. Vaarannamme sekä oman että lastemme hyvinvoinnin. Jos nykyinen suunta jatkuu, ihmiskunnan koko olemassaolo on uhattuna.

Ympäristön tuhoutumisen, väestönkasvun ja ilmastomuutosten yhteisvaikutus voi olla nopea ja peruuttamaton. Maailmalla on vain vähän aikaa muuttaa kehityksen suunta. Sen vuoksi Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssista on tultava käännekohta, alku kestävään kehitykseen johtavalle
prosessille.

Hallitukseni toivoo, että meneillään olevat neuvottelut maailmanlaajuisesta ilmastomuutoksia ja luonnon monimuotoisuutta koskevasta puitesopimuksesta voidaan saattaa päätökseen ennen UNCEDia. Lisäksi toivomme UNCEDin panevan alulle maailmanlaajuisen neuvotteluprosessin metsiä koskevasta puitesopimuksesta. Oman maani toimeentulo riippuu pitkälti metsätaloudesta ja metsäresursseista. Metsät kasvavat hitaasti mutta ne voidaan tuhlata nopeasti. Puhun kokemuksesta ja vakaumuksella, kun korostan metsien merkitystä maailmanlaajuissa resurssien hoidossa.

On olemassa yksi lääke moniin ympäristöongelmiin: metsitys. Metsät tuottavat polttopuuta. Metsät estävät aavikoitumista, tulvia ja eroosiota. Metsät suojaavat myös viljelysmaata sekä kasvi- ja eläinkuntaa. Metsät lieventävät ilmaston äkkinäisiä muutoksia ja hidastavat pysyvämpiä muutoksia. Metsät sitovat hiilidioksidia.

Kaikki nämä ympäristöön ja kehitykseen liittyvät huolenaiheet, jotka ovat ilmaantuneet viime vuosikymmeninä, ovat valtava haaste ihmiskunnalle. Tähän haasteeseen vastaamiseksi meidän täytyy löytää se sama yhteisvastuun henki, joka innoitti kansallisvaltioiden syntyä. Meidän täytyy sisällyttää poliittisiin järjestelmiimme uusi, maailmanlaajuinen taso. Maailma tarvitsee uuden arkkitehtuurin inhimillistä kanssakäymistä, päätöksentekoa sekä yhteistyötä varten.

Sellaisen uuden maailmanarkkitehtuurin täytyy ottaa huomioon tämänhetkiset realiteetit. Vastuu sekä kehityksestä että ympäristöstä tulisi jakaa valtioiden kesken niiden vallan ja varallisuuden suhteessa. Vahvimpien talousmahtien, jotka hyötyvät eniten maailmanlaajuisesta integraatiosta, tulisi kantaa suurin
vastuu niiden maiden auttamisesta, joilla ei itsellään ole riittäviä mahdollisuuksia menestyä tässä kilpailussa. Rahoitustaakan jakamisen, olipa kyseessä sitten kehitysapu tai ympäristöinvestoinnit, ei tulisi perustua pelkästään bruttokansantuotteella mitattuun talouden suorituskykyyn vaan myös kansantalouksien
vaihtotaseen ylijäämään. Lisäksi on harkittava, voisiko ympäristökustannusten jako perustua uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön ja luonnolle aiheutettuihin vahinkoihin. Niiden maiden, jotka hyötyvät eniten,tulisi myös maksaa eniten.

Hahmoteltaessa tätä uutta maailmanlaajuisen päätöksenteon arkkitehtuuria meillä täytyy olla valmiutta myös uudistaa ja vahvistaa olemassaolevia kansainvälisen yhteistyön rakenteita.

Tältä kannalta YK-järjestelmän uudistaminen on olennaisen tärkeätä.

Hallitukseni tervehtii siksi tyytyväisenä sitä ehdotusta hyvin organisoidun analyysi- ja konsultaatioprosessin käynnistämisestä, jonka pääsihteeri esitti järjestön työtä koskevassa raportissaan. Siinä hallitukset voisivat esittää prioriteettinsä YKlle asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi.

Haluan tässä yhteydessä todeta, että pääsihteerin raportti on jälleen eräs osoitus siitä selkeästä ja harkitsevasta ajattelusta, jota jäsenvaltiot ovat tottuneet häneltä odottamaan. Hänen toimintansa järjestön johdossa on lisännyt tuntuvasti Yhdistyneiden Kansakuntien tehokkuutta ja arvovaltaa.

Uudistukset taloudellisella ja sosiaalisella alalla vaativat uudenlaista vastuujakoa. Tämä voidaan toteuttaa muuttamatta maailmanjärjestön demokraattista luonnetta. Tavoitteena tulee olla Yhdistyneiden Kansakuntien pitäminen kehitysyhteistyön eturintamassa. Tämä mielessään pohjoismaat ovat toteuttaneet
selvityksen, joka tunnetaan nimellä "Pohjoismainen YK-projekti". Se kuvastaa hallitustemme, jotka vastaavat noin kolmasosasta Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysrahoitusta, halua tehdä YK-järjestelmästä entistä avoimempi, joustavampi ja tulosvastuullisempi.

Mitä tulee humanitaariseen apuun, Yhdistyneiden Kansakuntien rakenteita ja koordinointia tulee selkiyttää ja vahvistaa kauttaaltaan. Jotta Yhdistyneiden Kansakuntien kykyä nopeasti lievittää humanitaarisia hätätilanteita ja ympäristökatastrofeja voitaisiin parantaa, on ajatus ns. "viherbareteista" mielestäni
lähemmän tarkastelun ja harkinnan arvoinen.

Suomi kantaa jatkuvaa huolta Yhdistyneiden Kansakuntien kyvystä ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Pyrkimykset hankkia salaa joukkotuhoaseita sekä valtava tavanomaisten aseiden kauppa aiheuttavat perusteltua ja kasvavaa huolta. Kansainvälisen yhteisön on tartuttava näihin epävakaisuutta aiheuttaviin tekijöihin sekä vahvistamalla joukkotuhoaseiden leviämistä estäviä sopimuksia että ryhtymällä uusiin toimiin. Suomi kannattaa voimakkaasti suurempaa avoimmuutta kansainvälisessä asekaupassa.

Yhdistyneiden Kansakuntien hallinnoiman maailmanlaajuisen ja syrjimättömän asekaupparekisterin perustaminen on sopiva ja käytännöllinen tapa aloittaa.

Suomi on johdonmukaisesti tukenut Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvatoimintaa. Olemme pitkään olleet eräs tärkeimmistä joukkoja luovuttavista maista. Kannatamme YKn rauhanturvatoiminnan ulottamista uusille tehtäväkentille, kuten selkkausten ehkäisemiseen ennakolta. Pidämme erityisen tärkeänä tukea
Yhdistyneiden Kansakuntien roolia rauhan tekijänä ja rauhan palauttajana. Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvatoiminnan vahvistaminen edellyttää lisäyksiä myös sen budjettiin. Pidän sietämättömänä sitä, että Yhdistyneiden Kansakuntien pitää jatkuvasti aloittaa uusia rauhanturvaoperaatioita ilman varmuutta siitä, että jäsenmailta saadaan tarvittava rahoitus täysimääräisenä ja ajallaan.

YKn uutta ja tehokkaampaa roolia tutkitaan parhaillaan Pohjoismaiden keskuudessa ja olemme aktiivisesti yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa laatimassa asiasta konkreettisia ehdotuksia.

Yhdistyneet Kansakunnat syntyi estämään sotaa. Tämä ensisijainen tehtävänsä YKlla on edelleen. Viisi vuosikymmentä sitten kukaan ei kuitenkaan voinut aavistaakaan, millaisia mittoja kehitys- ja ympäristöongelmat maailmassa saisivat. YKn peruskirjaa laadittaessa kukaan ei tiennyt, miten talous ja tekniikka tulisivat kehittymään ja millaisia kansainvälisiä vaikutuksia tällä kehityksellä olisi. YKn 50-vuotispäivää lähestyttäessä on paljonkin syytä arvioida
perusteellisesti uudelleen YKhon kohdistuvat haasteet sekä se, missä määrin YKn olemassaolevat rakenteet ja mekanismit, peruskirja mukaanlukien, kykenevät näihin haasteisiin vastaamaan. Tarvitsemme uudenlaista kansainvälistä arkkitehtuuria.

Lisää kirjanmerkki