Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen Forssassa

Julkaistavissa klo 20.

Kun keskustelu Suomen mahdollisesta jäsenyydestä Euroopan Yhteisössä on käynnissä, on syytä pyrkiä kaikilta osin selventämään esillä olevia vaihtoehtoja.

Yksi harkintaamme vaikuttava tekijä on se, kuinka arvioimme Euroopan Yhteisön ja koko Euroopan kehittyvän. Näiden arvioiden pohjalta meidän on pyrittävä selvittämään itsellemme, mikä olisi asemamme yhtäältä EY:n jäsenenä ja toisaalta sen ulkopuolella olevana maana. Oleellista näitä vaihtoehtoja punnittaessa on se, kuinka laajaksi EY:n arvioidaan kehittyvän ja kuinka syväksi sen sisäisen yhdentymisen oletetaan etenevän.

EY-jäsenyydestä keskusteltaessa on esitetty myös se ajatus, että Suomen tulisi kyllä valmistautua hakemaan jäsenyyttä, mutta meidän ei tulisi pyrkiä samaan neuvotteluaikatauluun Itävallan ja Ruotsin kanssa. Perusteeksi esitetään se, että meidän olisi edullisempaa neuvotella samanaikaisesti mm. Norjan ja Sveitsin kanssa.

En voi yhtyä tähän käsitykseen. Jos arvioimme tilanteen sellaiseksi että saatamme joskus tulevaisuudessa hakea EY:n jäsenyyttä, on parasta pyrkiä samaan neuvotteluaikatauluun Itävallan ja Ruotsin kanssa. Jos nimittäin Itävalta ja Ruotsi neuvottelevat kahdestaan, ne luovat liittymissopimuksellaan pohjan, jolle muiden puolueettomien EFTA-maiden myöhemmät sopimukset perustuisivat. Sekä turvallisuuspolitiikkaa, elintarviketaloutta että aluepolitiikkaa ajatellen on
tärkeää, että Suomi on itse mukana neuvotteluissa, joissa meidän mahdollisen jäsenyytemme puitteet tulevat määritellyiksi. Toisaalta on mahdollista, että Suomen jäsenyyshakemus johtaisi siihen, että ainakin Norja ja Sveitsi päätyisivät samaan ratkaisuun, jolloin aikataulut yhtyisivät toisiinsa.

Jos kaikki Pohjolan EFTA-maat olisivat samanaikaisesti neuvottelemassa jäsenyydestään, olisi esillä mahdollisuus, että EY:n pinta-ala kasvaisi lähes 50 prosentilla ja se laajenisi myös arktisille alueille. On luonnollista, ettei keski- ja etelä-Euroopan oloihin kehitetty EY:n maatalous- ja aluepolitiikka voisi olla sellaisinaan sovellettavissa Pohjolan oloihin. Siksi pohjoismaiden erityisolosuhteista johtuvat erityistarpeet olisi otettava jäsenyysneuvotteluissa huomioon.

Meidän on lähiviikkoina ratkaistava pyrkimyksemme suunta ja lisäksi arvioitava, voisimmeko saavuttaa meitä tyydyttävän neuvottelutuloksen, jos hakisimme jäsenyyttä. Hakemuksen jättäminen ei tietenkään merkitsisi vielä sitoutumista jäsenyyteen. Jäsenyydestä päättäisi aikanaan kansanäänestyksen jälkeen eduskunta, jossa sopimuksen hyväksyminen olisi mahdollista vain siinä tapauksessa, että ainakin kaksi kolmasosaa kansanedustajista sen hyväksyisi.

Omaa kantaani en ole vielä muodostanut. Haluan hyödyntää kaiken käytettävissä olevan ajan sen selvittämiseen, mikä on Suomen kansallisten etujen mukainen ratkaisu.

Lisää kirjanmerkki