Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoministeri Väyrysen puhe Metsäviikon avajaisissa Tampereella

Metsillä on ratkaiseva merkitys ihmiskunnan elämälle. Metsät muodostavat maapallon keuhkot, niiden vaikutuksesta elämä maapallolla voi säilyä. Jos maailmanlaajuinen metsätalous ei ole kunnossa, on ihmiskunnan tulevaisuus uhattuna.

Viime aikoina julkistetut arvovaltaiset maailman ympäristön tilaa koskevat raportit ovat hälyyttäviä: metsät sairastavat ja niiden määrä vähenee uhkaavasti. Jos nykyinen meno jatkuu, elämä maapallolla käy ennen pitkää mahdottomaksi.

YK:n ympäristöohjelman, UNEPin äskettäin julkaisema raportti "Planettamme pelastaminen" osoittaa, että kaikki suuret maailmanlaajuiset ympäristöongelmat ovat edelleen pahenemassa. Muutosta parempaan ei ole saatu aikaan siitä huolimatta, että ympäristöpolitiikka on voimakkaan yleisen mielipiteen tuella noussut etusijalle erityisesti läntisten teollisuusmaiden hallitusten politiikassa ja korjaaviin toimiin on jo sijoitettu mittavia voimavaroja.

Kansainvälisen ilmastomuutosta tutkivan tiedemiesjärjestön (Intergovernmental Panel on Climate Change) helmikuussa julkaistussa
väliraportissa vahvistetaan käynnissä oleva ympäristön kannalta huolestuttava kehitys:
- kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä jatkaa huolestuttavaa lisääntymistään,
- maailmanlaajuinen keskilämpötila jatkaa kohoamistaan 0.3 astetta/vuosikymmen,
- merkittävät poikkeukset OECD-maiden osalta hiilidioksidin päästörajoituksiin tekevät tyhjäksi pitkän tähtäimen tavoitteet ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksien vakauttamiseksi.

Brasiliassa kesäkuussa kokoontuvan YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin, UNCEDin tavoitteena on saada muutos kohti kestävää kehitystä maapallolla. UNCED on siinä mielessä ainutlaatuinen tilaisuus, että siinä ensimmäisen kerran pyritään kokonaisvaltaisesti tarkastelemaan ympäristön ja kehityksen yhteyttä.

Ympäristöongelmia ei voida ratkaista irrallaan yhteiskunnan taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Teollisuusmaissa on puututtava tuhlailevaan tuotanto- ja kulutustapaan. Meidän on pakosta muutettava omia elintapojamme luonnontaloudellisesti kestävälle pohjalle. Kehitysmaissa ympäristön turmelemisen ensisijainen aiheuttaja on alikehitys ja väestön liikakasvu. Jos näihin kehitysongelmiin ei puututa, ympäristön hävittäminen jatkuu kehitysmaissa tavalla, jolla on vaikutuksia myös maailmanlaajuisesti. Kehitysmaiden tulisi voida
kehitysprosessissaan välttää ne virheet joihin teollisuusmaat ovat sortuneet. Virheiden vaikutusten korjauskustannukset ovat suuria. Virheiden välttäminen edellyttää, että kehitysmaille annetaan mahdollisuudet tehdä ympäristön kannalta terveitä ratkaisuja.

UNCEDin valmistelut ovat juuri nyt ratkaisevassa vaiheessa ja suuret poliittiset kysymykset ovat parhaillaan neuvottelujen kohteena. UNCEDin onnistumisen edellytyksenä on se, että mahdollisimman monet maat osallistuvat konferenssiin korkealla tasolla ja että valtioiden ja hallitusten päämiehet saavuttavat poliittisen yhteisymmärryken muutoksen välttämättömyydestä. Tämä yhteisymmärrys on tarkoitus kirjata Maapallon julistukseen, jonka periaatteita toteutetaan laajan toimintaohjelman, Agenda 21:n pohjalta.

Lisäksi konferenssissa tulisi hyväksyä uusi ilmastonmuutossopimus ja luonnonperimän säilyttämistä koskeva sopimus sekä päästä yhteisymmärrykseen kansainvälistä metsäsopimusta koskevista periaatteista.

Päästäänkö edellä mainittuihin sopimuksiin, riippuu siitä, onko teollisuusmailla valmiutta puuttua kipeilläkin keinoilla, esimerkiksi verotuksella, nykyisiin tuotanto- ja kulutustapoihinsa. Teollisuusmailta vaaditaan myös uusia sitoumuksia siitä, että kehitysmaille annetaan uutta rahoitusapua ympäristö- ja kehitysohjelmien toteuttamiseen. Kehitysmaiden tulisi taas hyväksyä se, että millään maalla ei enää voi olla ehdotonta määräämisoikeutta luonnonvaroihinsa, esimerkiksi trooppisiin metsiin, jos näiden luonnonvarojen käytöllä on yleismaailmallisia ympäristövaikutuksia.

Suomi on omissa kansallisissa valmisteluissaan valinnut viisi kysymystä, joihin erityisesti halutaan UNCEDissa keskittyä. Nämä ovat:
1) teollisuusmaiden tuotanto- ja kulutustapojen muttaminen kestävän kehityksen vaatimusten mukaisiksi,
2) köyhyyden lieventäminen ja väestönkasvun hillitseminen kehitysmaissa,
3) kansainvälisten rahoitusjärjestelmien kehittäminen,
4) YK-järjestelmän tehostaminen ympäristö- ja kehitystoiminnoissa
5) ja kestävän metsätalouden kehittäminen.

Siirryn nyt käsittelemään sitä, millä tavalla metsiin liittyvät kysymykset ovat esillä käynnissä olevissa maailmanlaajuisissa neuvotteluissa. Suomelle näiden asioiden seuraaminen ja niihin aktiivisesti vaikuttaminen on kansainvälisen ympäristöpolitiikkamme tärkeimpiä kysymyksiä.

UNCED:n valmisteluissa on parhaillaan esillä toimintaohjelman laatiminen maailman metsien vähenemisen estämiseksi. Toinen ja merkittävämpi kysymys on neuvottelujen aloittaminen kansainvälisestä metsäsopimuksesta. Sopimuksessa pyrittäisiin määrittämään puitteet maailman metsien taloudelliselle ja kaupalliselle hyödyntämiselle sekä vahvistamaan metsien ympäristöllinen ja sosiaalinen merkitys. Metsien moninaiskäyttöä pyritään edistämään maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja kansallisesti.

Tällä hetkellä neuvotellaan vielä niistä periaatteista, joihin itse sopimusneuvottelut perustuisivat. Itse asiassa vielä ei edes ole päästy sopimaan siitä, voidaanko neuvottelut aloittaa. Suurin kanto kaskessa liittyy kansallisen suvereniteetin säilyttämiseen. Kehitysmaista varsinkin trooppisten metsien valtiot näkevät, että pohjoisen pallonpuoliskon teollisuusmaat kansainvälisen luonnonsuojelun varjolla pyrkivät vähentämään
kehitysmaiden mahdollisuuksia päättää itsenäisesti metsiensä kaikinpuolisesta käytöstä. Neuvotteluissa on usein vedottu siihen, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan maat ovat vuosisatoja ilman rajoituksia hyödyntäneet metsiään omiin tarpeisiinsa. Minkä vuoksi nyt trooppisten metsien maiden tulisi hyväksyä rajoituksia, kun ne tarvitsevat metsiään omiin välttämättömiin kehitystarpeisiinsa.

Suomen lähtökohdat ja neuvottelutavoitteet ovat seuraavat:
- Päätös metsäsopimusneuvottelujen aloittamisesta tulisi tehdä mahdollisimman pian. YK:n puitteissa käytävät neuvottelut tulisi aloittaa mahdollisimman pian UNCED:n jälkeen ja sopimus tulisi saada valmiiksi vv. 1994-95.
- Neuvottelujen tulisi kattaa kaikkien kasvuvyöhykkeiden metsät.
- Tavoitteena tulisi olla olemassaolevan metsäpinta-alan säilyttäminen ja maailman metsäpinta-alan lisääminen siten, että metsävarat eivät enää vähene vuoteen 2005 mennessä.
- Ensisijainen vastuu ja velvollisuus metsistään on kullakin valtioilla. Tähän liittyy velvollisuus kansallisten metsäsuunnitelmien laatimiseen.
- Kansainvälistä yhteistyötä, ml. kansainvälisten järjestöjen yhteistyön koordinointi, tulee lisätä.
- Metsistä toimeentulonsa saavien väestönosien edut ja oikeudet tulee tunnustaa ja ottaa huomioon.
- Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi kehitysmaille tulee turvata riittävät taloudelliset lisäresurssit.

Pohjimmiltaan tärkein periaate on saada kaikki maat sitoutumaan kansallisten metsäsuunnitelmien tekemiseen ja niiden noudattamiseen. Se on meidänkin kokemuksemme mukaan avain kestävään metsäpolitiikkaan laajassa merkityksessä koko yhteiskunnan eduksi. Se tekee mahdolliseksi metsien hyvän hoidon, metsävarojen hyödyntämisen kestävällä tavalla ja metsien suojelun koko väestön kannalta tasapuolisella tavalla. Tämän tavoitteen läpivieminen onkin neuvottelujen avainkysymys. Hieman pelkistäen voisi sanoa, että Suomessa hyväksi koetut metsätalouden periaatteet tulisi kansainvälisillä sopimuksilla ulottaa koko maapalloa käsittäviksi.

UNCED:n yhteydessä on tarkoitus allekirjoittaa myös sopimus ilmastomuutoksen torjumisesta. Tästä sopimuksesta on YK:n puitteissa käyty tiiviitä neuvotteluja vuoden ajan. Tarkoitus on, että kaikki maat, teollisuus- ja kehitysmaat, sopivat konkreettisista toimista kasvihuonekaasujen, varsinkin hiilidioksidin päästöjen rajoittamisesta sekä näiden kaasujen "nielujen" eli lähinnä metsien ylläpitämisestä.

Ilmastoneuvotteluissa on oleellista, että kansainvälinen yhteisö sitoutuu pitkän tähtäimen toimenpiteisiin, joilla vaikutetaan ilmakehän kaasujen pitoisuuksien vakauttamiseen. Tämän vuoksi on tärkeätä, että sovittavat toimenpiteet kattavat sekä päästöt että myös nieluista huolehtimisen. En puutu tässä enemmälti päästösitoumuksiin Suomen kannalta. Totean kuitenkin sen, että Suomen energiapolitiikan ja taloudellisten ohjausmekanismien käytön kannalta on tärkeätä seurata, mihin ratkaisuihin OECD-maiden kesken päästään päästösitoumusten aikataulun osalta. On ollut ilahduttavaa todeta, että  neuvottelujen edetessä monet Suomen tärkeinä pitämät kysymykset ovat kääntymässä myönteisiin ratkaisuihin. Näitä ovat mm. maiden erilaisten olosuhteiden, kansantalouksien rakenne-erojen ja päästörajoitusten lähtötilanteen huomioon ottaminen.

Yksi neuvottelujen peruskysymyksiä on se, millä tavalla päästörajoitukset koskevat biopolttoaineiden eli lähinnä puun käyttöä. Lähtökohtana on ollut - ja tästä Suomi pitää tiukasti kiinni - että biomassan poltto tulee jättää päästörajoitusten ulkopuolelle. Syynä tähän on se, että kestävä metsäpolitiikka huolehtii puustoon sitoutuvan hiilimäärän pysymisestä vakiona. Kaadetun puun tilalle istutetaan uusi taimi, hiilidioksidinielu.
Meillä jää nykyisin noin 20-30 milj. m3 vuodessa hakkuusuunnitteesta vaille käyttöä. Osa tästä kasvusta on metsänhoidollisistakin syistä järkevää käyttää energiatarkoituksiin.

Suomi on ilmastosopimusneuvotteluissa erittäin painokkaasti ajanut sitä, että kaikki maat sitoutuvat metsien kunnon parantamiseen, metsien lisäämiseen ja tätä kautta myös trooppisten metsien katoamisen estämiseen. Tässä, samoin kuin myös tulevissa metsäsopimusneuvotteluissa ehkä olennaisin kysymys on, että kaikki maat saadaan prosessiin mukaan. Avainkysymyksenä
tässä on maakohtaisten metsänkäyttösuunnitelmien ja -strategioiden tekeminen. Se tulee olemaan ensimmäinen askel kohti kestävää metsien moninaiskäytön politiikkaa.

Kuten alussa totesin, nämä kysymykset ovat lähivuosina ja vuosikymmeninä tärkeimpiä Suomen kansainvälisessä ympäristöpolitiikassa. Meidän on omalta osaltamme oltava valmiit käyttämään sekä asiantuntemustamme että taloudellisia voimavaroja maailman metsien suojeluun, kestävään hyödyntämiseen ja metsäpinta-alan lisäämiseen metsittämisellä. Voidaan sanoa jopa niin, että tämä tullee olemaan Suomen tärkein panos globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Suomella on tässä käytettävissään sekä esimerkillisen hyviä kokemuksia myös korkean luokan tieteellistä ja käytännön asiantuntemusta, jonka kansainvälistä käyttöä voidaan merkittävästi tehostaa. Ensi syksynä Suomessa toimintansa aloittavalla Euroopan metsäinstituutilla tulee olemaan tässä tärkeä rooli. Kehitysyhteistyöpolitiikkamme suuntaamisessa on otettava painavasti huomioon nämä uudet kansainväliset ympäristöhaasteet. Tässä on pian päästävä sanoista tekoihin.

Hyvät kuulijat

Elinympäristömme pelastamiseksi elintapojemme suunnan muuttaminen nyt on välttämätöntä ja kustannuksiltaan edullisempaa kuin ympäristömuutosten ja tuhojen torjuminen niiden jo tapahduttua. Vastuu tulevaisuudesta on yhteinen ja katse ratkaisuja tehtäessä tulee uloittaa pitkälle ensi vuosisadalle.

Lisää kirjanmerkki