Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeriön tiedotustilaisuus 9.12.1992 YK:n yleiskokouksen 47. istuntokausi; ulkoasiainministeri Paavo Väyrysen puhe

Viime vuosina Suomi on ollut aktiivisesti mukana työssä YK:n uudistamiseksi ja tehnyt ehdotuksia sen työn tehostamiseksi niin rauhanturvatoiminnassa kuin talous- ja sosiaalikysymyksissä. Nämä ehdotukset ovat vaikuttaneet olennaisella tavalla järjestön kehittämiseen. Parhaillaan järjestön piirissä on vireillä useitakin reformikeskusteluja, jotka liittyvät osittain lähestyvään YK:n 50-vuotisjuhlaan, ja osittain UNCED-konferenssin seurantaan.

Suomi teki viime syyskuussa aloitteen pohjoismaisesta yhteistyöstä tämän uudistusprosessin eteenpäin viemiseksi. Suomen koordinaatiotehtävä tämän kysymyksen hoitamisessa vahvistettiin pohjoismaiden ulkoministerien kesken kuukausi sitten Århusissa. Myöhemmin tällä viikolla tästä YK:n kehittämisprojektista keskustellaan Helsingissä virkamiesten kesken. Jatkossa alan kansainvälisiä asiantuntijoita tullaan myös kuulemaan. Tarkoituksena on aluksi kartoittaa tehdyt esitykset ja meneillään oleva työ.

Tältä pohjalta pohjoismaat pyrkivät edistämään syvällekäyvää YK-järjestelmän uudistamista, jopa järjestön peruskirjaa tarkistamalla.

Erityisen polttava tarve on uudistaa talous- ja sosiaalisektoria, mihin sisältyy mm. toiminta kestävän kehityksen edistämiseksi. Nimenomaan ympäristö- ja kehityskysymyksissä vaaditaan tehokasta maailmanlaajuista yhteistyötä.

Ajankohtainen esimerkki YK:n kohtaamista uudenlaisista haasteista on Somalian tilanne. YK:n turvallisuusneuvosto teki viime viikolla päätöksen, jolla oikeutettiin turvaamaan humanitaarisen avun perillemeno Somaliassa tarvittaessa voimatoimin. Päätöslauselman 794 antaman valtuutuksen nojalla Yhdysvaltain ja useiden muiden maiden joukot ovat parhaillaan toteuttamassa tätä tehtävää.

Päätös on historiallinen. YK ei ole koskaan aikaisemmin oikeuttanut humanitaarisen avun perillemenon varmistamista tällä tavoin. Suomen mielestä päätös on oikea.

Somalian tilanne on monessa mielessä ainutlaatuinen. Maassa vallitsee anarkia. Kansainvälisen yhteisön avustustoimet ovat joutuneet paikallisten sotapäällikköjen armoille. On käynyt ilmeiseksi, että maassa jo osittain toimiva YKn perinteinen rauhanturvaoperaatio UNOSOM ei kykene varmistamaan avun perillemenoa. Satojatuhansia on jo kuollut. Miljoonia uhkaa nälkäkuolema.

Pääsihteeri Boutros-Ghali ansaitsee täyden tunnustuksen siitä määrätietoisesta tavasta, jolla hän on tuonut Somalian kriisin kansainvälisen yhteisvastuun kohteeksi. Arvostamme myös Yhdysvaltain valmiutta vastata ensimmäisenä pääsihteerin asettamaan haasteeseen ja asettaa asevoimansa tällaiseen rauhanomaiseen, humanitaariseen käyttöön.

Suomi on ottanut osansa kansainvälisestä yhteisvastuusta asettamalla jo kesällä sotilastarkkailijoita UNOSOMin käyttöön sekä huolehtimalla Suomeen tulleista somalipakolaisista. On kaikkien edun mukaista, että Somalian asukkaille taataan mahdollisuus elää omassa maassaan. Kun Somalia ei itse tähän pysty, muiden on autettava.

Turvallisuusneuvoston päätöksen vaikutukset ulottuvat paljon Somaliaa laajemmalle. Ne koskettavat YKn roolia suhteessa jäsenvaltioihinsa ylipäätään. Missä määrin YK voi puuttua jonkin jäsenvaltionsa sisäisiin asioihin? Missä kulkee kansallisen suvereniteetin ja kansainvälisen solidaarisuuden raja?

Turvallisuusneuvoston Somalia-päätös vauhdittaa osaltaan sitä keskustelua, jota YKssa on tänä syksynä muutoinkin käyty pääsihteeri Boutros-Ghalin tunnetussa "rauhanagenda" -raportissaan esittämien ajatusten pohjalta.

Pääsihteeri lähtee raportissaan siitä, että YKlla pitää olla kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä kokonaisvaltainen toimintastrategia. Parasta on estää konfliktit ennakolta. Jos tässä ei onnistuta, YKn pitää pyrkiä ratkaisemaan syntynyt konflikti neuvotteluteitse ja tukea neuvottelutoimintaa rauhanturvatoimin. Mahdollisuus turvautua joissakin tapauksissa voimatoimiin peruskirjan mukaisesti on oltava olemassa, joskin tässä vaaditaan erittäin huolellista harkintaa.

Pääsihteeri kiinnittää myös huomiota "rauhanrakentamiseen", jolla hän tarkoittaa konfliktien hajalle raastamien yhteiskuntien saattamista jaloilleen. Rauhanturvaaminen ja demokratian edistäminen onkin entistä enemmän sidoksissa rauhanrakentamiseen. Sotilaiden lisäksi tarvitaan poliiseja, vaalivalvojia, hallintomiehiä ja humanitaarista apua saman operaation osina.

Omassa yleiskeskustelupuheenvuorossani tuin pääsihteerin linjaa. Hänen ajatuksensa vastaavat pitkälti sitä, mitä Suomi ja muut pohjoismaat ovat itsekin ajaneet. Suomen mielestä myös alueellisten järjestelyjen, kuten ETYKin, panosta tulisi entistä enemmän hyödyntää samojen päämäärien hyväksi. Tämä edellyttää tietenkin läheistä koordinaatiota YKn kanssa.

Parasta rauhantyötä on tietenkin ennaltaehkäisevä toiminta. Sekä turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen piirissä harkitaan parhaillaan pääsihteerin tältä osin esittämiä ajatuksia. Ajoissa osoitettu kansainvälinen huomio on aina hyödyksi. Pääsihteerin itsenäistä toimivaltaa tässä suhteessa tulisi lisätä. Suomen mielestä voitaisiin myös ajatella rauhanturvajoukkojen lähettämistä ennaltaehkäisevässä mielessä potentiaalisille konfliktialueille.

Vaikea valtiontalouden tilanteemme on pakosta heijastunut myös YKn toiminnalle osoittamaamme tukeen. Samalla kun kehitysyhteistyövarojen leikkaus on jouduttu kohdistamaan YK:n kehitysohjelmiin, olemme joutuneet asettamaan katon myös rauhanturvasitoumuksillemme. Pitkään Golanilla palvellut Suomen UNDOF-pataljoona vedetään kotiin ensi vuoden loppuun mennessä.

Supistuksia ei tietenkään ole tarkoitettu pysyväksi. Suomi tulee palaamaan kasvu-uralle YK-tukemme suhteen heti kun oma taloutemme antaa siihen riittävät eväät.

Syksyn yleiskokous - ja erityisesti Somaliaa ja Jugoslaviaa koskevat päätökset - osoittivat, että ihmisoikeuksien kunniottaminen on osa kehkeytymässä olevan uuden maailmanjärjestyksen perusnormistoa. YKn jäsenvaltiot ovat aiempaa monilukuisemmin valmiita tunnustamaan ihmisoikeuksien, demokratian ja kehityksen välisen riippuvuuden.

Suomi tulee toimimaan YKn ihmisoikeustoimikunnan jäsenenä seuraavat kolme vuotta. Tämä tuo meille mahdollisuuden antaa entistä näkyvämpi panos ihmisoikeuksien kunnioittamisen kansainväliseen valvontaan.

YK on talous- ja kehityskysymyksissäkin uusien haasteiden edessä. Merkittävin niistä liittyy ympäristöön. Viime kesänä pidettiin Rio de Janeirossa YK:n ympäristö ja kehityskonferenssi, joka antoi toivoa uudenlaisesta ja vakavasta suhtautumisesta siihen, mitä ympäristö merkitsee itse asiassa kaikessa tulevaisuuteen tähtäävässä suunnittelussa ja päätöksenteossa.

YK:n merkitystä talous- ja kehityskysymyksissä pyritään paraikaa vahvistamaan. Yleiskokouksen aikana on tämän puolen rakenteiden uudistamisesta neuvoteltu tiiviisti, mutta neuvottelut ovat vielä kesken. Oman panoksensa on antanut pohjoismaiden ns. YK-projekti, joka tähtää ennen kaikkea YK:n kehitysaputoiminnan vahvistamiseen.

Uutta vauhtia koko talous- ja kehityssektorin kehittämiseen antoi Rion ympäristökokous. Tänä syksynä on päästy periaatteellisen yhteisymmärrykseen siellä perustettavaksi sovitun Kestävän kehityksen toimikunnan yksityiskohdista. Tämä uusi toimikunta tulee kokoontumaan vuosittain korkealla poliittisella tasolla. Se tarkastelee Rion sopimusten toteutumista yksittäisissä maissa sekä kansainvälisellä tasolla YK:ssa ja muualla. Yleis-kokouksessa aikaansaadun yhteisymmärryksen mukaisesti toimikunta tulee ottamaan kestävään kehitykseen dynaamisen otteen, ohjaamaan mielipiteitä ja harjoitettavaa politiikkaa sekä tekemään aloitteita sitä mukaa kuin asian edistäminen sitä vaatii.

Ihmiskunnalla on tällä hetkellä edessään sellaiset haasteet, joita se ei voi menestyksellisesti hoitaa, ellei YK:n toimintaa voida tehostaa periaattellisella ja kokonaisvaltaisella tavalla. Tähän tähtää keskeisesti liikkeellepanemamme YK:n kehittämisprojekti tuoden esiin huolemme siitä, että YK vastaa parhaalla mahdollisella tavalla paitsi tämän päivän myös huomisen haasteisiin.

Lisää kirjanmerkki