Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeri Paavo Väyrysen puhe Paasikivi-seurassa 27.11.1992

Eurooppa on nyt runsaan kolmen vuoden ajan elänyt myllerryksessä, joka ei osoita päättymisen merkkejä. Muutosten juuret ovat syvällä maanosamme historiassa.

Keski- ja Itä-Euroopan murros synnytti aluksi laajan innostuksen. Maanosaamme halkoneet rajalinjat menettivät merkityksensä. Ideologinen sota päättyi länsimaisten arvojen voittoon, ja edessä siinsi kasvavan kanssakäymisen ja lisääntyvän hyvinvoinnin maisema. Suursodan uhka väistyi, toivo vakaasta rauhantilasta Euroopassa vahvistui.

Sittemmin Euroopan kansojen toiveikkuus on laantunut. Itäisen Euroopan poliittiset ja taloudelliset ongelmat ovat osoittautuneet odotettua paljon vaikeammiksi. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan ponnistuksia, jotka langettavat varjonsa läntisen Euroopan kehityksen ylle. Ja samaan aikaan läntiselle Euroopalle välttämätön yhdentymiskehitys on menettänyt elinvoimaansa ja se on joutunut vaikeuksiin.

xxx

Euroopan kansojen on katsottava tosiasioita suoraan silmiin. Kylmän sodan väistyminen vauhdittaa jo vuosia sitten käynnistynyttä kehitystä kohti uutta kansainvälistä järjestystä, jonka ytimenä ovat kolme keskenään kilpailevaa voimakeskusta. Maailmantalous regionalisoituu kolmen navan - Japanin, Yhdysvaltain ja Saksan/EY:n - ympärille. Tässä kilpailussa Euroopan lähtökohdat ovat heikoimmat.

Länsi-Euroopassa ei ole vielä riittävästi ymmärretty, mitä itäisen Euroopan murros meille merkitsee. Kokemukset Saksan yhtymisestä osoittavat, kuinka mittava on se taakka, jonka läntinen Eurooppa joutuu kantamaan.

Itäisen Euroopan jälleenrakentamiseen tarvitaan valtavat taloudelliset voimavarat sekä avustuksina että luottoina. Tätä rahoitustaakkaa pyritään jakamaan maailman vauraiden maiden kesken, mutta pääosa siitä näyttää jäävän Länsi-Euroopan maiden hoidettavaksi. Oman etumme vuoksi meidän on tämä vastuumme kannettava.

Vielä suurempi merkitys on sillä, että Länsi-Euroopan maat joutuvat avaamaan markkinansa itäisen Euroopan tuotteille. Tämä prosessi on jo käynnistynyt. Euroopan yhteisö on solminut jäsenyyteen tähtäävät assosiaatiosopimukset Puolan, Tshekin ja Slovakian liittotasavallan
sekä Unkarin kanssa. Ne johtavat varsin nopeasti vapaakauppaan EY:n ja näiden maiden välillä. EFTA-maat ovat avanneet vastaavanlaiset
neuvottelut näiden maiden kanssa. Myös muiden itäisen Euroopan maiden kanssa on neuvoteltu ja neuvotellaan joko assosiaatiosopimuksista
tai muunlaisista vapaakauppajärjestelyistä. On käynnistynyt paneurooppalainen yhdentymisprosessi, jossa ovat mukana kaikki Itä-Euroopan maat Venäjää myöten.

Yleiseurooppalaisen vapaakauppajärjestelmän kehittyminen luo olosuhteet, joissa elintasoerot maanosamme läntisten ja itäisten osien välillä alkavat väistämättä tasoittua. Huomattava osa investoinneista suuntautuu itäiseen Eurooppaan, missä tuotanto-olosuhteet ovat monissa maissa varsin hyvät ja missä työvoimakustannukset ovat vain murto-osa länsieurooppalaisista. Tämä ei voi olla johtamatta siihen, että Länsi-Euroopan maiden ansiokehitys on tulevina vuosina heikko ja niiden työttömyys kasvaa. Investointilama, heikko ansiokehitys ja työttömyys synnyttävät paineita julkisen talouden leikkauksiin, jotka puolestaan syventävät lamaa. Kaikki tämä saattaa johtaa sosiaalisiin ongelmiin ja poliittisiin levottomuuksiin -
pahimmassa tapauksessa kasvavaan muukalaisvihamielisyyteen.

Meidän länsieurooppalaisten on ymmärrettävä, että elämme väistämättömässä kohtalonyhteydessä itäisen Euroopan kansojen kanssa - sekä hyvässä että pahassa. Euroopan itäosien nykyiset ja lähivuosien ongelmat ovat meidänkin ongelmiamme. Itäisen Euroopan nousu luo pohjaa läntisen Euroopan kansojen hyvinvoinnille. Siellä on mahtavat inhimilliset ja aineelliset voimavarat ja se tulee olemaan yksi nopeimmin kasvavista markkina-alueista.

Itäisen Euroopan kansat on nopeasti autettava suotuisan kehityksen tielle. Tämä on ensi sijassa meidän Länsi-Euroopan ihmisten tehtävä. Mitä ripeämmin me tämän teemme, sitä nopeammin auttamisen taakka muuttuu meille siunaukseksi. Yhtynyt Eurooppa tulee aikaa myöten olemaan tasavertainen kilpailija muille maailman voimakeskuksille.

xxx

Jos edellä kuvaamani tulevaisuuden kuva on oikea, saattavat läntisen Euroopan yhdentymispyrkimykset joutua vielä tähänastistakin pahempaan
vastatuuleen. Vaikeudet Maastrichtin sopimuksen ratifioinnissa osoittavat, että monen Länsi-Euroopan maan poliitikot ovat etääntyneet omasta kansastaan. Samaa on sanottava myös monista EY:n jäsenyyttä hakeneista maista. EY:n tehtävänä tulee kuitenkin olla juuri jäsenmaidensa kansojen etujen palveleminen.

Nyt meidän tulisi kyetä tekemään realistinen tilannearvio Euroopan tulevaisuudesta. Yhdentymisen saavutuksista on pelastettava se, mikä pelastettavissa on. Eurooppa tarvitsee vahvan EY:n kehityksensä veturiksi. Eurooppa tarvitsee yhteistyön verkon, jonka ytimenä on vahva EY.

Kiireellisin tehtävämme on Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen aikaansaaminen. Ellei Sveitsi ratifioi sopimusta, on käytävä ripeät neuvottelut, joilla turvataan muiden EFTA-maiden ja EY:n välisen ETA-sopimuksen nopea voimaantulo.

Maastrichtin sopimuksen ratifioiminen on EY:n sisäinen asia, johon Suomen jäsenkandidaattina ei tule puuttua. Toivokaamme EY:n jäsenmaille
viisautta ja voimaa tämän ongelman ratkaisemisessa.

Minun arvioni on, että Maastrichtin sopimuksen ratifioinnissa kohdatut vaikeudet johtavat siihen, että yhdentymisen dynamiikka suuntautuu vastedes intensiivisestä ekstensiiviseen. Jo Maastrichtissa alkoi kehitys kohti sisäisesti erilaistunutta yhteisöä. Tämän suuntauksen uskon nyt vahvistuvan.

Jos tämä arvioni on oikea, Suomen jäsenyyden edellytykset ovat kohentumassa. Jos EY:ssä on vahva tahto laajentua ja jos EY tulevaisuudessa tähänastista helpommin hyväksyy jäsenmaiden erilaisuuden, saattaa se osaltaan nopeuttaa jäsenyysneuvottelujemme etenemistä ja helpottaa sellaiseen tulokseen pääsemistä, jonka Suomen kansa voi hyväksyä.

Mutta EY:n vahvistuva ekstensiivinen dynamiikka johtaisi yhteisön laajenemiseen myös itäisen Euroopan suuntaan. Jos näin tapahtuisi, EY tekisi välttämättömyydestä hyveen.

xxx

Suomen Eurooppa-politiikka sopii hyvin Euroopan nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Jälleen kerran voimme yhdistää omien kansallisten etujemme edistämisen laajempaan yhteyteen ja edistää samalla koko maanosamme suotuisaa kehitystä.

Hakiessaan Euroopan yhteisön jäsenyyttä Suomi arvioi voivansa edistää parhaimmin omia kansallisia pyrkimyksiään EY:n jäsenenä. Jäsenyys
EY:ssä tarjoaa meille tärkeän vaikutuskanavan. Viimeaikainen kehitys on korostanut tämän arvion oikeellisuutta.

Hakiessaan jäsenyyttä Suomi päätti hyväksyä jäsenyytensä lähtökohdaksi Rooman sopimuksen ja koko sen pohjalle kehittyneen EY-säädöstön. Tämä EY:n acquis - yhteisön tähänastinen normisto ja sitovat päätökset - pitää sisällään myös Maastrichtin sopimuksen. Liittyminen yhteisöön voi tapahtua vain Maastrichtin sopimuksen mukaisesti. Jäsenehdokkaan on hyväksyttävä myös EY-integraation yleiset poliittiset tavoitteet - finalité politique.

Näiden sitoutumusten merkitys on ymmärretty Suomessa väärin. Maastrichtin sopimus on monilta osin tulkinnanvarainen asiakirja. EY:n tuleva kehitys on jatkuva prosessi, jonka kulkua kukaan ei pysty ennustamaan. Jäsenenä Suomi olisi mukana neuvottelemassa ja päättämässä EY:n tulevaisuudesta.

Hyväksyessään Maastrichtin sopimuksen jäsenyytensä perustaksi Suomi ei suinkaan sitoudu hyväksymään sitä, että sopeutuisimme EY:öön
sellaisena kuin se nyt on. Hallituksen asettamat ja eduskunnan hyväksymät reunaehdot ovat voimassa. Parhaillaan valmistellaan yksityiskohtaisia
neuvottelutavoitteita. Esimerkiksi maatalous- ja aluepolitiikan osalta on kysymys siitä, että pyrimme kehittämään EY:n yhteistä politiikkaa siten, että se ottaa huomioon meidän olosuhteemme. Tämä lähtökohta on EY:ssä hyväksytty. Siitä huolimatta meillä on edessämme vaikeat neuvottelut.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Suomen ja EY:n tavoitteet ovat samansuuntaiset. Tällä osa-alueella meillä ei näytä olevan ylikäymättömiä vaikeuksia. Näyttää olevan mahdollista, että Suomi voi EY:öön liittyessään säilyttää puolueettomuutensa sellaisena kuin me olemme sen itse kylmän sodan kauden päätyttyä määritelleet.

Kylmän sodan kaudella Suomi kehitti itselleen laaja-alaisen puolueettomuuspolitiikan. Puolueettomuuspolitiikalla oli geopoliittinen ja turvallisuuspoliittinen lähtökohta. Sen keskeinen periaate oli, että Suomi pyrki pysyttäytymään suurvaltojen välisten ristiriitojen ulkopuolella ja ylläpitämään hyviä suhteita kaikkiin maihin. Suomen puolueettomuuspolitiikkaan kehittyi yleisiä periaatteita, joita pyrittiin soveltamaan kaikkeen Suomen kansainväliseen toimintaan.

Kylmän sodan väistyttyä tällaiselle laaja-alaiselle puolueettomuuspolitiikalle ei ole enää perusteita. Uudessa Euroopassa olemme määritelleet puolueettomuutemme uudelleen: sen ytimenä ovat sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen puolustus.

Monet katsovat, ettei uudessa Euroopassa ole tilaa minkäänlaiselle puolueettomuudelle. Tavan takaa kysytään, minkä suhteen Suomi on puolueeton nyt kun Euroopan kahtiajako on päättynyt. Tämä kysymys perustuu vanhentuneeseen kylmän sodan aikaiseen ajatteluun.

Kun Suomen puolueettomuus on pelkistynyt turvallisuuspoliittiseen ytimeensä, se perustuu kansainvälisen oikeuden ja kansainvälisen politiikan vakiintuneeseen käsitteistöön. Alun perin puolueettomaksi on ryhdytty kutsumaan maata, joka on toisten valtioiden välisen sodan ulkopuolella eli puolueeton siihen nähden. Puolueettomuuspolitiikka on sellaista rauhan ajan toimintaa, joka tähtää puolueettomuuteen mahdollisesti syttyvissä sodissa. Tällaisen puolueettomuuspolitiikan ydin on se, ettei valtio kuulu sotilaallisiin liittoutumiin ja että sillä on itsenäinen, uskottava puolustus.

EY:n komission lausunto Suomen jäsenyyshakemuksesta ja meidän siitä saamamme tulkinnat viittaavat siihen, että Suomi voi EY:öön liittyessään
säilyttää puolueettomuutensa. EY:n jäsenenä on meidän oma asiamme harkita ja päättää, säilytämmekö silloinkin puolueettomuutemme vai luovummeko siitä.

Jäsenyys EY:ssä ei synnyttäisi sotilaallista liittosuhdetta eikä se siis antaisi meille sen mukaista turvaa. Jäsenyys antaisi meille mahdollisuuden liittoutua, mutta se ei velvoittaisi meitä luopumaan puolueettomuudestamme. Näin ollen Suomi näyttää voivan liittyä EY:öön sellaisena kuin me nyt olemme.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja siihen liittyvän puolustusulottuvuuden osalta Maastrichtin sopimus on väljä. Se luo pohjan näiden alojen yhteistyön tulevalle kehitykselle. Jäseneksi liittyessämme meiltä edellytetään vain sitä, että suhtaudumme myönteisesti yhteistyön kehittämiseen emmekä sulje ennakkoon pois omaa osallistumistamme siihen.

EY:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puolustusulottuvuuden kehityksestä päätetään tulevissa hallitusten välisissä konferensseissa. Näin syntyvät sopimukset on aikanaan ratifioitava jokaisessa jäsenmaassa. Jos asemamme joskus tulevaisuudessa muuttuu, siitä päättää Suomen kansa perustuslakiemme mukaisesti.

Keskustelussa Suomen EY-jäsenyydestä on esitetty se väite, että Suomi menettäisi jäseneksi liittyessään itsenäisyytensä. Näin ei ole.

EY on pitkälle kehittynyt kasainvälisen yhteistyön ja yhdentymisen järjestelmä, mutta se on edelleen kaikessa oleellisessa itsenäisten
kansallisvaltioiden yhteisö. Viimeaikoina esille tullut kansalaismielipide osoittaa, että EY:n nykyistenkin jäsenmaiden kansat varjelevat tarkkaan itsenäisyyttään. Päätöksentekojärjestelmä antaa jäsenmaille vahvat vaikutusmahdollisuudet. Kaikki merkittävät päätökset on tehtävä yksimielisesti. Myös päätöksentekojärjestelmän muuttaminen edellyttää yksimielisyyttä.

Meiltä kysytään usein, mihin suuntaan Suomi tahtoisi kehittää EY:öä sitten, kun olemme sen jäsen. Tähän kysymykseen emme voi vastata. Jos vastaisimme, joutuisimme osapuoleksi EY:n sisäiseen kiistelyyn yhteisön tulevaisuudesta. Tämä voisi vaikeuttaa neuvottelujamme jäsenyydestä. Sitä paitsi emme voi tietenkään antaa sitoumuksia tulevien hallitusten ja eduskuntien politiikasta. Jos meistä tulee jäsen, otamme näihin asioihin aikanaan kantaa valtiosääntömme mukaisessa järjestyksessä.

Itsenäisyyden kannalta pulmallisin yhteistyön ala näyttää olevan talous- ja rahaliiton luominen. EMU:n kolmannessa vaiheessa muodostetaan
yhteinen keskuspankki ja yhteinen valuutta. Tämä kaventaa jäsenmaiden taloudellisen päätöksenteon itsenäisyyttä. Tämä voi olla erityisen pulmallista Suomen kaltaiselle suhdanneherkälle ja perifeeriselle kansantaloudelle. Ennen EY:öön ja EMU:uun liittymistä meidän on kehitettävä itsellemme sellaiset tulo- ja finanssipolitiikan instrumentit, joilla voimme hallita niissä oloissa taloutemme kehityksen. Tosin on sanottava, että EMU-suunnitelman tulevaisuus näyttää nyt enemmän kuin epävarmalta.

Vaikka Suomen mahdollisuudet tulla EY:n jäseneksi näyttävät nyt hyviltä, meidän on kaiken aikaa otettava huomioon myös se mahdollisuus,
ettei jäsenyydestämme päästä sopimukseen tai että jäsenyys viivästyy oleellisella tavalla.

Muutoinkin elämme epävarmoissa oloissa. Nyt on tärkeää, että Suomi vahvistaa itsenäisyyttään ja kansainvälistä asemaansa, luo itselleen
vaihtoehtoja ja kohtaa rohkeasti tulevaisuuden haasteet. Olemme edelleenkin oman onnemme seppä.

Lisää kirjanmerkki