Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Poista kirjanmerkki

Valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen Keskustan puoluevaltuuskunnassa 28.11.1992

Viime kuukausina minulta on jatkuvasti kysytty, olenko käytettävissä Keskustan presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Toistaiseksi en ole vastannut tähän
kysymykseen. Tänään vastaan.

Ennenkuin annan vastaukseni, haluan kertoa Teille syyn sen viipymiseen.

Kokemukseni vuoden 1988 presidentinvaaleista olivat myönteiset. Vaalikampanjan aikana saatoin nostaa keskusteluun mielestäni tärkeitä asioita. Sain elävän yhteyden äänestäjiin. Vaalin tulos oli hyvä. Se loi myös pohjaa Keskustan kannatuksen kohoamiselle myöhemmissä kunnallis- ja eduskuntavaaleissa.

Sittemmin olosuhteet ovat huonontuneet. Suomen poliittinen elämä on kehittynyt vaarallisella tavalla mielikuvapolitiikan suuntaan. Asiakysymyksillä ei näytä enää olevan suurta
merkitystä. Poliitikkojen asiantuntemus, pätevyys ja kokemus näyttävät olevan toisarvoisia. Monet poliitikot tavoittelevat pintasuosiota ja gallup-kannatusta. Lehdistön toimintatavat
tukevat tätä kehitystä. Presidentin vaalitapakin muutettiin populistisessa innostuksessa tämän hengen mukaiseksi.

Keskustelu presidentin vaalitavasta oli masentavaa. Painavia asia-argumentteja ei noteerattu. Minut pyrittiin jääväämään, koska puhuin joidenkuiden mielestä "omassa asiassani".
Vastustajat arvelivat minun taktikoivan: väitettiin, että en usko pärjääväni suorassa kansanvaalissa.

Molemmat nämä väitteet olivat perusteettomia. En esiintynyt omassa asiassani, sillä tuolloin en vielä ollut päättänyt, olisinko presidenttiehdokkaana. Toisaalta tiedän kokemuksesta,
että voin menestyä myös suorassa kansanvaalissa. Olin huolissani valtiollisen järjestelmämme periaatteista, en itsestäni.

Kokemukseni kautta tiedän, että nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä mielikuvapolitiikan pahimmat puolet tulevat räikeästi esiin. Mielikuvapolitiikka ei ole vain myönteisten mielikuvien rakentelua, se on myös kielteisten mielikuvien tuottamista, mielikuvaterrorismia. Tästä tiedän jotakin. Näissä oloissa ehdokkuus ei erityisesti houkuttele.

Kun vuoden 1994 presidentinvaalit lähestyivät, syntyi Keskustassakin suunnitelmia vaalien hoitamiseksi. Ensin päätettiin lykätä ehdokkaan asettaminen vuoden 1992 Kokkolan
puoluekokouksesta myöhemmin järjestettävään ylimääräiseen puoluekokoukseen. Kokkolan puoluekokoukseen puolueen johto valmisteli esityksen ehdokkaan asettamiseksi esivaalin kautta. Ehdokkaat esivaaliin tulisi asettaa tämän vuoden loppuun mennessä. Esivaali järjestettäisiin ensi huhtikuun alussa. Ehdokas asetettaisiin ylimääräisessä puoluekokouksessa ensi vuoden kesäkuussa.

Ennen Kokkolan puoluekokousta esitin puolueen johdolle ja puoluehallitukselle vakavan vetoomuksen, että esivaali ja ylimääräinen puoluekokous lykättäisiin ensi vuoden syksyyn.
Perustelin esitystäni sillä, että lykkäys rauhoittaisi poliittista tilannetta. Arvelin, että suunnitellun aikataulun toteuttaminen käynnistäisi vaalitoiminnan heti Kokkolan puoluekokouksen jälkeen. Esitykseni tyrmättiin. Puoluekokouksen päätökseen ei sisällytetty edes valtuutusta, jonka nojalla puoluevaltuuskunta tai puoluehallitus olisi voinut vielä harkita esivaalin ja ylimääräisen puoluekokouksen aikataulua.

Kokkolan puoluekokouksen jälkeen presidenttipeli on käynnistynyt täydellä vauhdilla, eikä sitä voida enää hillitä tai pysäyttää. Tässä tilanteessa myös minun kannattajani tahtoivat lähteä liikkeelle. Käynnistyi nimien keruu ehdokkuuteni tueksi. Hyväksyin tämän ilmoittaen samalla, että otan kantaa mahdolliseen ehdokkuuteeni vasta myöhemmin.

Olen lykännyt kannanottoani ehdokkuuteeni siitä yksinkertaisesta syystä, että ehdokkaaksi ryhtyminen on nykyisissä oloissa minulle vaikea ratkaisu. Viittasin jo edellä yleiseen tilanteeseen. Empimiseeni on myös syy, joka liittyy nykyiseen asemaani Suomen poliittisessa elämässä.

Olen ollut tyytyväinen työhöni ulkoasiainministerinä. Yhteistyöni presidentti Mauno Koiviston kanssa on sujunut hyvin. Olen voinut toteuttaa minulle tärkeitä tavoitteita. Valtioneuvostossakin ulkopoliittinen yhteistyö on sujunut tyydyttävästi.

Sisäpolitiikassa ja erityisesti talouspolitiikassa on ollut ongelmallinen tilanne. En ole pitänyt hallituksen enkä oman puolueenikaan linjaa joka suhteessa oikeana. Olen kuitenkin ollut lojaali sekä hallitusta että puoluettani kohtaan, enkä ole esittänyt julkista arvostelua.

Muut eivät kuitenkaan ole olleet rehtejä minua kohtaan. Julkisuuteen on jatkuvasti syötetty juttuja, joiden mukaan olen häirikkö, joka vaikeuttaa hallituksen toimintaa ja aiheuttaa maalle vahinkoa. Vuotoja ovat säestäneet vaatimukset siitä, että minun olisi erottava hallituksesta.

Tämä kaikki on ollut presidenttipeliä. Minusta on tehty pallo, jota kaikki potkiskelevat halunsa mukaan. Pelaajien intohimoja ei ole mitenkään hillinnyt se, etten ole tähän päivään mennessä vielä ottanut kantaa omaan ehdokkuuteeni.

Kokemusteni perusteella olen ajatellut, että minun on hyvin vaikea olla sekä ministerinä että presidenttiehdokkaana. Teenpä tai sanonpa mitä tahansa, joudun olemaan jatkuvasti valheellisen ja ilkeän julkisuuden kohteena. Tämä vaikeuttaa hallituksen toimintaa ja tekee minun elämäni hyvin hankalaksi. Tulevaisuudessa tilanne ilmeisesti vain pahenee.

Olen joutunut pohtimaan, kuinka minun olisi näissä oloissa elämäni järjestettävä.

Olen joutunut kysymään itseltäni, olisiko minun jättäydyttävä sivuun presidentinvaaleista vai pitäisikö minun kenties erota hallituksesta.

Kun Keskustan puoluekokous on päättänyt, että se nimeää ensi kesänä puolueelle oman presidenttiehdokkaan, on tämän mukaan toimittava. Puolueen tulee voida asettaa se ehdokas, johon jäsenistö vahvimmin luottaa. Ehdokkuudesta kieltäytymiseen tulisi olla painava henkilökohtainen peruste. Sellaista minulla ei ole.

Tästä syystä olen joutunut pohdinnoissani toisen vaikean valinnan eteen: olisiko minun luovuttava valtioneuvoston jäsenyydestä.

Olen harkinnut tätä asiaa pitkään ja perusteellisesti. Olen ollut hyvin lähellä sitä ratkaisua, että pyytäisin eroa hallituksesta. Ehdin jo kirjoittaa tämän puheeni luonnokseen
ilmoituksen siitä, että pyydän vapautusta valtioneuvoston jäsenyydestä.

Käytyäni viime päivinä asiasta keskusteluja ja nukuttuani vielä muutaman yön yli olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minun on kaikesta huolimatta jatkettava työtäni hallituksessa.

Nykyisissä vaikeissa oloissa hallitusta on tuettava. Erota ehdin myöhemminkin, jos se käy välttämättömäksi. Samalla kun olen päättänyt jatkaa työtäni hallituksessa, olen
myös päättänyt, että pyrin vastedes tähänastistakin tarkemmin välttämään julkisia kannanottoja hallituksen talouspolitiikasta ja muusta ajankohtaisesta sisäpolitiikasta. Tällä tavoin pyrin helpottamaan hallituksen asemaa ja rauhoittamaan samalla omaa elämääni.

Olen siis ratkaisuni tehnyt ja ilmoitan sen nyt Teille: olen käytettävissä Keskustan ehdokkaaksi vuoden 1994 presidentinvaaleissa.

Poista kirjanmerkki