Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoministeri Paavo Väyrysen puhe UNCED-tiedotustilaisuudessa Helsingissä 22.3.1993

YK:n merkitys taloudellisissa kysymyksissä on koko sodanjälkeisen ajan ollut melko vähäinen. Useimmat keskeiset talous- tai kauppapolitiikkaan kuuluvat
kansainväliset kysymykset on hoidettu joko GATTissa, Maailmanpankissa tai Valuuttarahastossa sekä kahdenvälisesti ja talousryhmittymien sisällä.

Kansainvälinen ympäristöyhteistyö on sen sijaan 1990-luvun muuttuneessa poliittisessa tilanteessa tullut luontevasti YK:n käsiteltäväksi. Monet ympäristökysymykset ovat laadultaan maailmanlaajuisia, ja tämä on edellyttänyt kansainvälisten pelisääntöjen luomista YK:n puitteissa. Esimerkkeinä ovat UNCED-prosessin osana valmistuneet ilmastonmuutos- ja biodiversiteettisopimukset. Nämä ovat ensimmäisiä globaalisia kestävän kehityksen
sopimuksia. Seuraavina tulevat olemaan vuorossa aavikoitumissopimusneuvottelut sekä maailman metsien kestävästä käytöstä aloitettavat neuvottelut.

YK:n talous- ja sosiaalisektorilla pyritään muuttuneissa maailmanpoliittisissa olosuhteissa tarkastelemaan YK:n roolia ja tehtäviä uudessa valossa. Rakenteiden uudistamistarpeet ovat mitä ilmeisimmät.

Ympäristökysymyksissä vastaus poliittisiin muutospaineisiin oli UNCEDin järjestäminen sekä kestävän kehityksen toimikunnan perustaminen. Osittain ministeritasolla kokoontuvan toimikunnan tehtävänä on poliittisen ohjauksen antaminen ympäristön ja kehityksen vuorovaikutuksen, kestävän kehityksen, kansalliselle ja kansainväliselle toteuttamiselle. Kestävän kehityksen toimikunnan työ tulee osoittamaan, millä tavoin kansainvälinen yhteisö pystyy käytännössä vastaamaan niihin muutospaineisiin, joille UNCED loi pohjaa.

Rion kokouksessa viime kesänä saavutettiin maailmanlaajuinen yhteisymmärrys ympäristöuhkan merkityksestä ihmiskunnalle. Luotiin yhteinen torjuntaohjelma. Nyt on päästy toimeenpanovaiheeseen, jossa joudutaan ottamaan kantaa menettelytapoihin ja samalla mm. YK:n resurssien
riittävyyteen.

YK ei kuitenkaan voi sosiaalis-taloudellisella sektorilla keskittyä lähitulevaisuudessa pelkästään ympäristökysymysten ratkaisemiseen. Kysymys on kestävän kehityksen kokonaisvaltaisesta toteuttamisesta. YK:n tulee ottaa kantaa kaikkiin 21. vuosisadan haasteisiin kuten kehitysongelmiin, väestönkasvun luomiin paineisiin ja muuttoliikkeisiin sekä uskonnollisiin ja kulttuurikuiluihin. Kansainvälinen rikollisuus, huumekauppa ja joukkosairaudet tulisi myös saattaa YK:n toiminnan piiriin nykyistä tehokkaammin. Tiede ja teknologia tuovat lisäksi mukanaan omat haastensa.

Viime vuosina ongelmat ovat kasaantuneet YK:n harteille kiihtyvällä vauhdilla. Niiden purkaminen nykyisten rakenteiden puitteissa on osoittautunut ylivoimaiseksi. Tähän on YK:n pääsihteerikin kiinnittänyt huomiota. YK:n palvelujen kysyntä on ylittänyt niiden tarjonnan määrän, ja YK on yhtä aikaa sekä suosionsa että kriisiensä lakipisteessä. Vaatimusten lisääntymisestä huolimatta YK:lle ei olla valmiita antamaan toiminnan edellyttämiä voimavaroja.
Tähän on saatava parannus.

Rion konferenssin seurauksena opimme, että ympäristökysymykset ovat etelää ja pohjoista yhtäläisesti koskettava ongelma. Sama pätee muihinkin sosiaalisiin ja taloudellisiin ongelmiin. Käytössämme olevat indikaattorit osoittavat yksiselitteisesti näiden kriisien lukumäärän räjähdysmäistä kasvua.

Kun on siirrytty kriisistä toiseen on ennaltaehkäisevä, terveen kehityksen tukemiseen tähtäävä toiminta jäänyt toissijaiseen asemaan. Sen, minkä YK on jättänyt kehityksen turvaamisessa laiminlyöntinä taakseen, sen se löytää akuutteina ja yhä kasvavina sosiaalistaloudellisina häiriöinä edestään. Sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", pätee siis myös maailmanjärjestön toimintaan.

Koska sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat ovat seurannaisvaikutuksineen maailmanlaajuisia, ne kaipaavat maailmanlaajuisia ratkaisuja. Kansainvälisen yhteisön tulee ohjata niiden toimeenpanoa keskitetysti. Ongelmiin tulee pystyä käymään käsiksi jo ennakolta eikä odottaa, kunnes käsissä on täysimittainen hätätila.

YK:lle on annettu kaksi päätehtäväaluetta: kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen ja toisaalta kansainvälisen yhteistyön edistäminen taloudellisten, sosiaalisten, kultturellisten ja humanitaaristen ongelmien selvittämiseksi ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämiseksi. Peruskirja on poliittiselta osaltaan varsin kattava, ja sallii YK:n hyvinkin aktiivisen ja monipuolisen toiminnan rauhan ylläpitämiseksi. Talous- ja sosiaalikysymyksissä peruskirja sen sijaan heijastelee paljon selvemmin vuosikymmenten takaista maailmantilannetta. Peruskirja ei mielestäni anna riittävää pohjaa nykymaailman ympäristöongelmien tai taloudellis-sosiaalisten ongelmien tehokkaalle hallinnalle. Peruskirjan täydentämistä näiltä osin tulisi tutkia.

YK:n turvallisuuspilari on nykyiselläänkin institutionaalisesti kehittynyt ja tarvittaessa varsin tehokas. Taloudellis-sosiaalinen pilari puolestaan on resurssien ja hallintonsa osalta hajautettu. YK:n toimeenpanomahdollisuudet taloudellis-sosiaalisissa kysymyksissä ovat vastaavasti heikot. Molemmille pilareille tulisi taata mahdollisuudet todelliseen päätöksentekoon, päätösten toimeenpanon valvontaan ja tarvittaessa pakottaviin toimenpiteisiin.

Mikäli halutaan tehokaasti puuttua YK:n mahdollisuuksiin reagoida taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöongelmiin, pitäisi tavoitteiden määrittely ja niistä päättäminen näillä alueilla järjestää nykyistä tehokkaammalla tavalla. Turvallisuusneuvostolla on mandaatti tehdä jäsenvaltioita sitovia päätöksiä. Käsitykseni on, että myös talous-, sosiaali- ja ympäristösektorilla tulisi olla vastaavilla valtuuksilla varustettu elin, vaikkapa "kehitysneuvosto", jonka tulisi johtaa toimintaa kestävän kehityksen toteuttamiseksi.

Toisaalta turvallisuus- ja kehityssektorin välinen vuorovaikutussuhde on ilmeinen. Ilman rauhaa ei ole kehitystä ja ilman kehitystä emme saavuta rauhaa.
Kehityksen käsite on hahmoteltava uudestaan ihmiskeskeisenä prosessina kestävän kehityksen pohjalta. Integroitunut lähestymistapa kattaa sekä turvallisuuden edistämisen, köyhyyden torjunnan, ympäristötuhojen estämisen että yhteiskunnallisen kehitystyön.

YK:n pääsihteeri on korostanut kehityksen merkitystä konfliktien jälkeisen rauhan rakentamisen osana. Kehitys on kuitenkin nähtävä ennen kaikkea omaehtoisena prosessina. Kehityksen tukeminen voi olla mm. ennaltaehkäisevää toimintaa, vähiten kehittyneiden maiden auttamista tai kauemmas tulevaisuuteen tähtäävää suunnitelmallista toimintaa. Maailmanpankki ja Valuuttarahasto ovat käyttäneet ankaria lääkkeitä, joista käydään jatkuvaa
keskustelua. YK:ssa keskustelu tehokkaiden lääkkeiden käytöstä on kuitenkin toistaiseksi torjuttu puuttumisena valtioiden suvereenisuuteen.

Maailmanjärjestöä on vuosien mittaan useaan otteeseen ja usealla eri tavalla pyritty kehittämään ja reformoimaan. Suomi tukee muiden pohjoismaiden kanssa YK:n pääsihteerin nytkin käynnissä olevia reformeja. Oma pohjoismainen aloitteemme YK:n kehitysjärjestöjen toiminnan tehostamiseksi
on loppuvaiheissaan.

Ollaksemme rehellisiä, meidän on kuitenkin todettava, että uudistusyritykset ovat tähän asti johtaneet vain vähäisiin tuloksiin. Ongelmien hallintamekanismit kehittyvät, mutta liian hitaasti verrattuna ongelmien laatuun ja kasvavaan määrään. Syvällekäyvät, pitkäntähtäimen uudistusesitykset saattavat vaikuttaa radikaaleilta tänään, mutta eivät enää huomispäivän ongelmien valossa. Mikäli tilanne jatkuu entisellään, on pelättävissä, että otollinen tilaisuus uudistuksiin menetetään ja että YK:n arvovalta murenee samalla kun maailmanlaajuiset ongelmat lisääntyvät ja pahenevat.

YK purjehtii uusien haasteiden ristiaallokossa. Siltä odotetaan nyt konkreettista näyttöä siitä, että se pystyy uskottavasti vastaamaan näihin haasteisiin. Tämä edellyttää olemassaolevan reformi- ja kehitystyön tehostamista ja yhteensovittamista sellaisen kokonaan uuden, todella pitkän tähtäimen uudistusprosessin puitteissa, jonka avulla pyrittäisiin kehittämään YK:n tulevaa toimintaa sen perusrakenteita uudistamalla. Tarvitaan yleismaailmallista johtajuutta. Tämä sopii ainoastaan YK:lle. YK:n roolia suuntaa näyttävänä elimenä, joka pystyy tekemään tärkeimmät pakottavat ja toimintaa
vaativat päätökset, tulee olennaisesti vahvistaa.

Koska YK on jäsenvaltioidensa summa, on juuri jäsenvaltioiden tartuttava haasteeseen ja oltava aloitteellisia ihmiskunnan tulevaisuuden perusteita koskettavien ongelmien ratkaisemiseksi YK:n avulla. Tämä on erityisesti YK:lle perinteisesti tukensa antaneiden pohjoismaiden tehtävä.

YK täyttää 50 vuotta vuonna 1995. Meillä on pari vuotta aikaa hahmotella ja konkretisoida uudistustavoitteemme, jotta juhlavuonna voisimme käynnistää kokonaisvaltaisen YK-reformin, jonka tuloksena kansainvälisellä yhteisöllä olisi ensi vuosituhannella käytettävissään entistä tehokkaampi ja tulevaisuuden haasteita vastaava yhteistyöväline. Kaukonäköisten ratkaisujen etsimisen aika on nyt.

Lisää kirjanmerkki