Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen Joensuussa 22.3.1993


Julkaistavissa kello 15.

Neuvottelut Suomen jäsenyydestä Euroopan yhteisöissä ovat käynnistyneet. Yleiset neuvottelutavoitteet on jo asetettu ja ne esiteltiin Suomen avauslausunossa helmikuun alussa. Yksityiskohtaisemmat tavoitteet ovat parhaillaan määriteltävänä sen palautteen pohjalta, jota alustavista tavoitteista on saatu ja saadaan eduskunnan valiokunnilta ja julkisesta keskustelusta.

Jäsenyysneuvotteluissa on saatava aikaan pysyvät järjestelyt, joilla turvataaan Suomen maatalouden, maaseudun ja maakuntien elinvoimaisuus. Pysyvät poikkeukset eivät meille riitä: pyrimme siihen, että EY:n yhteistä maatalous- ja aluepolitiikkaa muutetaan siten, että meidän erityisolosuhteemme otetaan riittävästi huomioon.

Maatalouden osalta on tarkoitus asettaa kaksi yleisen tason tavoitetta: osapuilleen nykyisen tuotantomäärän säilyttäminen ja suunnilleen nykyisen viljellyn pinta-alan pitäminen tuotannossa. Jotta tähän päästäisiin, tulee EY:n yhteistä maatalouspolitiikkaa täydentää uudella pohjoisten alueiden maatalouteen kohdistuvalla tukijärjestelmällä, joka korvaisi suomalaisille viljelijöille ne ylimääräiset kustannukset, jotka aiheutuvat kylmästä ilmastosta, lyhyestä kasvukaudesta, harvasta asutuksesta ja muista luonnonolosuhteista.

Pohjoisen maatalouden tuki olisi ensi sijassa hehtaarikohtainen. Sitä maksettaisiin myös eteläisimmässä Suomessa, mutta se porrastettaisiin alueellisesti. Pita-alatukea täydentäisi karjatalouden tuki, joka määräytyisi karjamäärän tai tuotannon perusteella. Uuden tukijärjestelmän kustannukset jakautuisivat EY:n ja Suomen kesken neuvotteluissa sovittavalla tavalla.

Maidon tuotantokiintiöksi pyritään saamaan kolme miljardia kiloa, mikä olisi lähes 700 miljoonaa kiloa suurempi kuin Suomen nykyinen
maidontuotanto. Myös muut tuotekohtaiset tavoitteet pyritään saamaan mahdollisimman korkeiksi.

EY:n yhteisten maatalouspoliittisten toimenpiteiden lisäksi tarvitaan niitä täydentävää kansallista politiikkaa. Suomen on muun muassa voitava säilyttää kuljetustuki- ja satovahinkojärjestelmänsä sekä tarvittaessa kehittää niitä.

Pysyvien järjestelyjen lisäksi tarvitaan riittävän pitkät siirtymäkaudet, jotka turvaavat sekä maatalouden että elintarviketeollisuuden hallitun sopeutumisen EY-järjestelmään.

Aluepolitiikassa EY:n tulee hyväksyä se, että Suomessa ja muissa pohjoismaissa voidaan käyttää harvan asutuksen vuoksi aluejakoa, joka perustuu pienempiin väestömääriin kuin EY:n nykyinen aluejako. Lisäksi meidän on neuvoteltava myös muista aluepoliittisen tuen perusteista. Myös aluepolitiikan puolella meidän tulee voida säilyttää kuljetustukijärjestelmä.

EY:llä on myös sen rajojen ulkopuolelle ulottuvaa aluepolitiikkaa. Yhteisö pyrkii kaventamaan kehityseroja jäsenmaiden ja niiden naapureina olevien muiden maiden välillä. EY tukee tästä syystä mm. Pohjois-Afrikan maiden kehitystä. Jäsenyysneuvotteluissa pyrimme turvaamaan sen, että voimme saada mahdollisimman runsaasti EY:n yhteisiä voimavaroja lähialueyhteistyöhön Venäjällä ja Baltian maissa.

Arvioni on, että Suomi tulee saamaan EY:ltä enemmän rahaa kuin mitä me joudumme sinne maksamaan. Tämä arvio perustuu EY:n komission
omiin laskelmiin. Viime syksynä EY laski, että Suomen nettomaksut yltäisivät silloisin laskentaperustein noin miljardiin markkaan. Kun otetaan huomioon alue- ja maatalouspolitiikkaan tehtävät tarkistukset, tulee Suomesta todennäköisesti nettosaaja.

Jäsenyysneuvottelut tullaan hoitamaan avoimesti ja kansanvaltaisesta Neuvottelutavoitteet julkistetaan ja myös neuvottelujen vaiheista kerrotaan julkisuudessa. Hallitus voi tehdä vain sellaisen sopimuksen, jonka se tietää olevan Suomen kansan hyväksyttävissä.

Lisää kirjanmerkki