Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Poista kirjanmerkki

Ulkoministeri Paavo Väyrysen puhe YK:n ihmisoikeustoimikunnan 49. istunnossa 18.2.1993

Suomi palaa YK:n ihmisoikeustoimikunnan jäseneksi aikana, jolloin ihmisoikeuksilla on kansainvälisissä suhteissa kaikkialla keskeinen asema. Näin tuleekin olla.
Ihmisoikeustoimikunnan jäsenenä Suomi tulee toimimaan aktiivisesti kansainvälisen yhteisön yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Edustamme vanhoja pohjoismaisia perinteitä, yksilön vapautta ja tasa-arvoa. Tässä hengessä haluamme tehdä yhteistyötä kaikkien toimikunnan jäsenten ja huomioitsijoiden sekä kansalaisjärjestöjen kanssa.

Ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia. Ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus perustuu kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuden periaatteeseen. Kaikki ihmisoikeudet, niin kansalais-, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset kuin sivistyksellisetkin oikeudet, ovat jakamattomia. Hallituksilla on ensisijainen vastuu kaikkien ihmisyksilöiden
ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta. Hallitusten tulee taata, että kansallinen lainsäädäntö on kokonaisuudessaan saatettu YK:n hmisoikeussopimusten
mukaiseksi.

Olen tyytyväinen ihmisoikeusnormiston lajentumiseen. Pelkkä normiston luominen ei kuitenkaan yksistään riitä: sopimuksilla, joita ei toteuteta, on ainoastaan akateeminen merkitys. Jos taas sopimukset toimeenpannaan, ne oikaisevat  ja, mikä tärkeämpää, auttavat myös ehkäisemään ihmisoikeusloukkauksia. Vastuu sopimusten soveltamisesta ja ennaltaehkäisemistä on ensisijaisesti valtioilla.

Ihmisoikeussopimuksiin liittyvien valtioiden kasvava määrä osoittaa, että kaikkien hyväksymiä yhteisiä ihmisoikeusnormeja ihmisen aseman ja arvon suojaamiseksi on olemassa.

Rohkaisemme kaikkia valtioita liittymään kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja niihin liittyviin järjestelyihin. Kaikkien hallitusten tulee kunnioittaa inhimillisiä
perusarvoja ja -oikeuksia ja sitoutua niiden toteuttamiseen. Ihmisoikeusvelvoitteita ei ole aina helppoa noudattaa. Kulttuuri- ja kehityseroilla voi olla vaikutusta
ihmisoikeusnormien täytäntöönpanon onnistumiseen ja painotuksiin. Olennaista on, että kaikki hallitukset kunnioittavat perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia,
sitoutuvat näihin velvoitteisiin ja pyrkivät aidosti niiden soveltamiseen. Samalla on tärkeää, että syntyy luottamus siihen, että kansainvälinen yhteisö on ihmisoikeusstandardien ja -normien soveltamisen arvioinnissa johdonmukainen. Ihmisoikeusmekanismien uskottavuutta on vahvistettava.

Ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen vaatii meiltä jatkuvaa valppautta. Kansalaisjärjestöillä on tässä suhteessa korvaamaton tehtävä. Laajaan osallistumiseen,
hyvään hallinnointiin, oikeudenmukaisuuteen ja itsenäiseen oikeuslaitokseen perustuva demokratia takaa poliittisen vakauden ja tukee siten myös kestävää kehitystä.

Kaikkia näitä kysymyksiä käsitellään YK:n piirissä. On selvää, että ihmisoikeudet on integroitava kaikkiin YK:n toimintoihin. Mielestäni erityisesti kehitysohjelmien ja
ihmisoikeuselinten välistä koordinointia olisi parannettava.

Elämään kohdistuvat laajamittaiset ihmisoikeusrikokset - julmuudet kuten "etninen puhdistus" ja naisten raiskaukset Bosnia-Herzegovinassa sekä humanitaaristen aputoimitusten ryöstäminen Somaliassa - on oikeutetusti saatettu YK:n turvallisuusneuvoston tietoisuuteen. Kansainvälisen yhteisön on pikaisesti mietittävä toimenpiteitä vakavien ihmisoikeusrikkomusten estämiseksi. YK:n laajennetun turvallisuuskäsitteen puitteissa ihmisoikeuksilla tulisi olla keskeinen asema rauhanturvatoiminnassa, rauhan aikaansaamiseen liittyvässä toiminnassa, ennaltaehkäisevässä diplomatiassa ja rauhan uhkien havainnoinnissa ennakolta.
Tämä ei ole missään niin ilmeistä kuin turvattaessa humanitaarisen avun toimittamista ihmisten aiheuttamien hätätilanteiden uhreille esim. Bosnia-Herzegovinassa ja
Somaliassa.

Tämän päivän maailmassa on väärin väittää, että ihmisoikeudet olisivat yksinomaan valtion sisäinen asia. Valtion suverenisuutta tulee luonnollisesti kunnioittaa. Mikäli
kansainvälinen yhteisö kuitenkin pitää jonkun maan ihmisoikeustilannetta huolestuttavana, ei sen käsittelyä tulee vastustaa. Asian käsittelyn on asianomaisissa elimissä nojauduttava YK:n peruskirjan periaatteisiin ja ihmisoikeussopimuksiin. Jokaisella valtiolla on vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä valtion omiin kansalaisiin että kansainväliseen yhteisöön nähden.

Toisen valtion ihmisoikeustilanteen tarkkailu ei oikeuta itsetyytyväisyyteen oman maan tilanteen suhteen. Tiedämme, että jokaikinen valtio, omani mukaanluettuna, voi vielä parantaa toimintaansa. Jokaisen hallituksen on vastattava sanoistaan myös käytännössä. Kaksinaismoraalia ei voida hyväksyä.

Syvällisen muutosprosessin aikana on elintärkeää, että pystymme reagoimaan nopeasti ihmisoikeusloukkauksiin. Vaikka YK on tässä suhteessa kehittänyt valmiuksiaan, ei nykyinen tilanne ole tyydytävä. Kannatan pyrkimyksiä nykyisten mekanismien vahvistamiseksi ja tarvittaessa uusien luomiseksi.

Ihmisoikeustoimikunnan työmenetelmiä on kehitetty vuosien varrella. Toimikunnan temaattisten raportoijien ja työryhmien työ on kiitoksen arvoinen. Hallitusten
myötävaikutus on ratkaisevaa näiden mekanismien tehokkaan toiminnan kannalta.

Olen erityisen huolestunut vähemmistöjen kohtalosta. Vähemmistöihin kuuluvat henkilöt kohtaavat eri puolilla maailmaa yhä enenevässä määrin suvaitsemattomuutta, rasismia, muukalaisvihaa ja väkivaltaa. Vihan ja fanaattisuuden eri muodot aiheuttavat vakavan uhan sekä ihmisoikeuksille että rauhalle ja turvallisuudelle. Rauhanomaisten ratkaisujen etsintää kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän puitteissa tulee tehostaa. Äskettäin hyväksytty YK:n julistus kansallisiin, etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista on enemmän kuin tervetullut.

ETYK paransi Helsingin huippukokouksessa kesällä 1992 ns. ennakkovaroitusvalmiuksiaan perustamalla ETYKin vähemmistövaltuutetun viran. ETYKin toiminnasta saatu kokemus voisi tarjota ajatuksia myös YK:ssa käytävään keskusteluun vähemmistövaltuutetun tehtävän perustamisesta. Nykyinen tilanne näyttää edellyttävän tällaista korkeatasoista viranomaista.

Ihmisoikeuskeskuksen työtaakka, mukaanlukien sen monet temaattiset toiminnot, vaatii asianmukaisia henkilöstö- ja muita voimavaroja. Yhdyn niihin, jotka ovat ilmaisseet vakavan huolensa keskuksen työmäärään nähden riittämättömistä resursseista. YK-järjestelmässä tulisi kohdentaa enemmän varoja ihmisoikeussektorille.

YK:n ihmisoikeusohjelma on kehittynyt huomattavasti vuoden 1948 yleismaailmallisen julistuksen hyväksymisen jälkeen. Ihmisoikeuksien maailmankonferenssi, joka pidetään vain muutaman kuukauden päästä, antaa ainutlaatuisen tilaisuuden vahvistaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus ja jakamatomuus sekä se, että taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet toisaalta sekä kansalais- ja poliittiset oikeudet toisaalta ovat keskinäisesti toisistaan riippuvaisia. Konferenssin tulisi pyrkiä konkreettisiin tuloksiin kiinnittämällä huomiota ihmisoikeuksien suojaamiseen ja edistämiseen, ihmisoikeusloukkausten ennaltaehkäisemiseen ja tulevaisuuden strategioiden laatimiseen.

Ihmiskunnan kestävä kehitys ei ole mahdollista ilman ihmisoikeuksien kunnioittamista. UNCED-konferenssissa Rio de Janeirossa viime vuonna vahvistimme, että jokainen maa - kansainvälisen yhteisön tukemana - on ensisijaisesti itse vastuussa omasta kehityksestään. Ihmisoikeuksien edistämiseksi tulisi kaikkien valtioiden välille luoda uudenlaista yhteistyötä, joka pohjautuu yksilön arvon ja oikeuksien suojaamiseen. Tällainen yhteistyö rakentuu ihmisoikeuksien, demokratian ja kehityksen välisen vuorovaikutussuhteen perustalle.

Poista kirjanmerkki