Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeri Paavo Väyrysen avauslausunto Venäjän ulkoministeri Andrei V. Kozyrevin virallisen Suomen vierailun johdosta 12.1.1993 klo 15.30 järjestetyssä lehdistötilaisuudessa valtioneuvoston juhlahuoneistossa

Herra ulkoasiainministeri, hyvät naiset ja herrat.

Viimeisten puolentoista vuoden aikana olemme tavanneet ulkoministeri Kozyrevin kanssa toisemme varsin usein. Tämän päivän tapaamisellamme on ollut erityinen merkitys: Venäjän ulkoasiainministeri on ensimmäistä kertaa virallisella vierailulla Suomessa. Mainittakoon, että viimeisestä Neuvostoliiton ulkoministerin virallisesta vierailusta on kulunut peräti 28 vuotta.

Suomi on ollut edelläkävijä suhteiden rakentamisessa Venäjään. Aloitimme viralliset sopimusneuvottelut Venäjän hallituksen kanssa ennen muita maita. Tämän ansiosta olimme ensimmäinen valtio, joka allekirjoitti valtiollisia sopimuksia juuri syntyneen Venäjän valtion kanssa noin vuosi sitten. Kannatimme ensimmäisten maiden joukossa Venäjän täydellistä mukaantuloa kaikkeen monenkeskiseen kansainväliseen yhteistyöhön.

Kylmän sodan kauden päätyttyä elämme uudessa Euroopassa, jossa kansakuntia yhdistävät samat perustavanlaatuiset arvot ja tavoitteet. Elämme nyt yhteistyön Euroopassa, jossa vanhat vastakohtaisuudet ovat lakanneet olemasta ja jossa kohtaamme yhdessä ne vaikeat haasteet, jotka liittyvät rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseen sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamiseen.

Uudessa Euroopassa Suomen ulkopolitiikan lähtökohdat ja tavoitteet ovat entiset - samat, jotka ne ovat olleet koko itsenäisyytemme ajan. Pyrimme edistämään kansallisia etujamme huolehtimalla kansamme itsenäisyydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Ymmärrämme, että kansalliset etumme liittyvät erottamattomasti Euroopan ja koko maailman kansojen yhteiseen etuun. Meitä elähdyttävät toiminnassamme ne yleisinhimilliset periaatteet ja tavoitteet, jotka
sisältyvät mm. ETYKin päätösasiakirjaan, Pariisin peruskirjaan ja YK:n peruskirjaan.

Uudessa Euroopassa Suomen perinteinen laaja-alainen puolueettomuuspolitiikka on menettänyt merkityksensä. Nykyisissä oloissa korostuu puolueettomuutemme ydin,sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen, uskottava puolustus. Turvallisuuspoliittisen asemamme perusta on siis säilynyt ennallaan.

Suomen turvallisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että meillä on hyvät suhteet kaikkien naapureittemme kanssa ja että meidän lähialueillamme on vakaat olot. Tässä suhteessa emme säästä ponnistuksiamme. Olemme tyytyväisiä siitä, että Neuvostoliiton hajottua saatoimme välittömästi luoda toimivat yhteistyösuhteet sen seuraajavaltioon Venäjään.

Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Silti me olemme hyvin kiinnostuneet lähialueittemme sotilaallisesta kehityksestä. Tämän vuoksi me olemme käynnistäneet Venäjän kanssa kahdenväliset keskustelut, joiden puitteissa voimme saada yleisen eurooppalaisen käytännön mukaisesti tietoja maamme rajojen läheisyydessä sijaitsevista joukoista ja niiden aseistuksesta. Venäjän käytettävissä ovat vastaavanlaiset tiedot Suomen puolustusjärjestelyistä.

Suomi katsoo, että Keski-Euroopassa tapahtuneet ja tulevaisuudessa toteutettavat joukkojen vähennykset ovat edistäneet ja edistävät meidänkin turvallisuuttamme. Toivomme, että tämä suotuisa kehitys voisi jatkua ja johtaa joukkojen ja aseistuksen vähentämiseen myös meidän lähialueillamme. Tästä syystä pyrimme mm. aikaansaamaan Pohjois-Euroopan kysymyksiä käsittelevän ns. aluepöydän Wienin turvallisuusfoorumiin.

Venäjä on muiden entisen Varsovan liiton jäsenmaiden tapaan jäsenenä Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostossa, NACCissa. Suomi on halunnut mahdollisuutta seurata tätä uudentyyppistä, yhteistyöhön perustuvaan turvallisuusajatteluun liittyvää toimintaa, minkä vuoksi meidät on kutsuttu tarkkailijaksi sen ministerikokouksiin. Toivomme, että tälläkin foorumilla voitaisiin edistää Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta.

Nykyaikana turvallisuuden käsitteeseen liittyvät erottamattomasti ponnistelut kaikinpuolisen yhteistyön edistämiseksi koko Euroopassa ja sen osa-alueilla. Nimenomaan subregionaalisen yhteistyön merkitys on korostumassa.

Tulimme ministeri Kozyrevin kanssa Suomeen yhdessä Kirkkoniemestä, missä olimme perustamassa Barentsin alueen neuvostoa. Viime maaliskuussa perustettiin Itämeren valtioiden neuvosto. Nämä neuvostot sulkevat piiriinsä kaikki ne Venäjän osat, jotka rajoittuvat Pohjolaan. Vaikka tämä pohjoismaiden yhteinen "lähialue" Venäjällä on tässä yhteydessä jakautunut kahtia, meidän tulisi tarkastella sitä myös yhtenä kokonaisuutena. Toivon, että saamme aikaan
laajan lähialueyhteistyön pohjoismaiden ja Venäjän välillä. Suomi ja Venäjä ovat tässäkin olleet edelläkävijöitä solmimalla valtioiden välisen sopimuksen yhteistyöstä Murmanskin alueella, Karjalan tasavallassa, Pietarissa ja Leningradin alueella.

Suomi kiinnittää suurta huomiota tilanteeseen Baltian maissa. Me toivomme, että Venäjän suhteet Viroon, Latviaan ja Liettuaan kehittyvät suotuisasti ja että avoinna olevat kiistakysymykset voidaan nopeasti ratkaista. Tällä on suuri merkitys Itämeren alueen turvallisuudelle ja yhteistyölle. Suomi on pyrkinyt omalta osaltaan edesauttamaan myönteisiin ratkaisuihin pääsemistä. Tulevaisuudessakin olemme valmiit toimimaan samalla tavalla.

Herra ulkoasiainministeri,

kiitän Teitä niistä mielenkiintoisista keskusteluista, joita meillä oli tilaisuus käydä eilen epävirallisissa merkeissä ja tänään vierailunne virallisen osuuden puitteissa. Keskustelumme olivat erityisen antoisat sen vuoksi, että Teillä, herra ministeri, on keskeinen asema Venäjän sisäisessä uudistuspolitiikassa ja erityisesti Teidän maanne ulkopolitiikan kehittämisessä. Pyydän saada luovuttaa puheenvuoron Teille, herra ministeri.

Lisää kirjanmerkki