Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

YK:n 48. Yleiskokous; tiedotustilaisuus Helsingissä 20.12.1993

Hyvät kuulijat,

YK on kylmän sodan jälkeen paradoksaalisessa tilanteessa. Yhtäältä sen toimintaedellytykset näyttävät laajentuneen ja parantuneen, siihen kohdistuu siksi ennennäkemättömiä odotuksia. Toisaalta on käytäntö osoittanut, ettei YK pysty vastaamaan kaikkiin haasteisiin, joita maailmanpolitiikka ja -talous sille asettavat.

YK:n ongelmat eivät koske ainoastaan sen poliittista kenttää, rauhaa ja turvallisuutta vaan myös ja ehkä nimenomaan talous- ja sosiaalista sektoria ja sen yhdistämistä rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Poliittisella sektorilla ongelmat ovat jo varsin pitkälle tiedossa ja analysoituina. Esimerkkinä voidaan mainita
meille suomalaisillekin läheinen rauhanturvatoiminta, jonka toimintamallien uudistamispyrkimyksiin Suomikin on osallistunut aktiivisesti.

Rauhanturvaamisen ongelmat tulivat yleiskokouksessa voimakkaasti esiin heti yleiskeskustelun alussa. Yhdysvaltain presidentti Clinton muiden muassa nosti esiin kysymyksen YK:n voimavaroista ja mahdollisuuksista puuttua niin moniin ja olosuhteiltaan vaikeisiin operaatioihin kuin mihin se on viime aikoina osallistunut. Huolen taustalla olivat mm. epäonniset kokemukset Somaliassa.

Kiinnitin omassa yleiskokouspuheenvuorossani erityistä huomiota siihen, että YK:ssa tulisi sopia selvistä kriteereistä operaatioita käynnistettäessä. Operaatioiden
toimeksiantojen tulisi olla yksityiskohtaisia ja selkeitä. Myös rahoituksesta on huolehdittava. YK:n sihteeristön, turvallisuusneuvoston ja joukkoja luovuttavien maiden välistä vuoropuhelua on rauhanturvaamisoperaatioiden valmisteluvaiheessa lisättävä. Rauhanturvaamistoiminnan kehittämisperiaatteista hyväksyttiin pohjoismaiden aloitteeseen perustuva päätöslauselma.

Samalla kun YK:n toimintakykyä ja periaatteita kehitetään pidän tärkeänä, että myös Suomen osallistumisesta rauhanturvaamiseen vallitsee yhteiskunnassamme laaja yhteisymmärrys. Tässä mielessä on Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kanssa aloitettu vuoropuhelu osallistumisestamme.

YK:n turvallisuusneuvostolla on ensisijainen vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Neuvoston kokoonpano ja toimivaltuudet olivat keskeisesti esillä yleiskokouksessa. Jäsenvaltioiden enemmistö katsoo, että neuvoston jäsenmäärää tulee lisätä, jotta se vastaisi tämän päivän realiteetteja. Sen sijaan suhtaudutaan varoen neuvoston toimivaltuuksien ja työmenetelmien muuttamiseen sekä ehkä kaikkein arkaluontoisimpaan asiaan, pysyvien
jäsenten veto-oikeuteen ja sen mahdolliseen rajoittamiseen tai uusjakamiseen.

Suomen kanta turvallisuusneuvoston uudistamiseen on joustava. Yleiskeskustelupuheenvuorossani sanoin, että jäsenmäärää voitaisiin kasvattaa edellyttäen, ettei neuvoston tehokkuus siitä kärsisi. Turvallisuusneuvoston työmenetelmiä on myös kehitettävä ja lisättävä sen ulkopuolisten YK:n jäsenvaltioiden mahdollisuuksia tulla kuulluiksi kun neuvosto päättää niitä koskevista asioista. Myös itse yleiskokousta ja sen työskentelyä tulisi tehostaa.

Yleiskokouksen merkittävä konkreettinen päätös oli ihmisoikeusvaltuutetun viran perustaminen. Alipääsihteeritasoisen ihmisoikeusvaltuutetun tehtävänä on mm. YK:n ihmisoikeustoimintojen koordinointi, kaikkien ihmisoikeuksien suojelu ja niiden toteutumisen edistäminen sekä itsenäinen puuttuminen ihmisoikeusloukkauksiin. Valtuutetun toimeksianto on paljon rajoitetumpi kuin Suomi ja muut länsimaat olisivat toivoneet, mutta saavutettuun kompromissitulokseen voi olla tyytyväinen neuvotteluihin liittyneiden vaikeiden poliittisten ristiriitojen vuoksi.

Naapurimme Baltian maiden tilannetta pohdittiin kahdessakin yhteydessä. Baltit vaativat Venäjän joukkojen pikaista vetäytymistä Virosta ja Latviasta. Venäjä taas piti esillä kysymystä Latviassa ja Virossa olevan venäläisen vähemmistön ihmisoikeuksista, joita se katsoo loukattavan. Osapuolten neuvotteluissa, joissa Suomikin toimi muiden pohjoismaiden kanssa välittäjänä, päästiin molemmista asiakohdista lopulta konsensus-ratkaisuun. Katson, että syntynyt kompromissipäätös osoittaa ihmisoikeustilanteen Virossa ja Latviassa olevan sellainen, ettei se edellytä jatkuvaa keskustelua YK:ssa, vaikkakin se muodollisesti
merkitsee asian jäämistä yleiskokouksen asialistalle. Suomi arvostaa tapaa, jolla Viro ja Latvia ovat hoitaneet ihmisoikeustilanteensa ja sitä kaukonäköisyyttä ja viisautta, millä ne suhtautuivat Venäjän esityksiin asiaa YK:ssa käsiteltäessä.

Siirryn nyt toiselle sektorille, nimittäin talous- ja sosiaalisektorille ja sen uudistamispyrkimyksiin. Tämän puolen osuus YK:n kokonaisrakennelmassa on ollut selkeyttämisen tarpeessa jo vuosikausia järjestölle osoitettujen lisätehtävien - ympäristökysymyksistä katastrofiapuun - kuormittaessa erityisesti talous- ja sosiaalineuvostoa. Sen epämääräinen asema YK:n hierarkiassa on luonut sekä pullonkauloja että päällekkäisyyttä YK:n toimintoihin tällä alueella.

Pohjoismaiden pitkään pohjustama aloite YK:n kehitystoimintojen hallinnon tehostamiseksi ja keskittämiseksi talous- ja sosiaalineuvoston yhteydessä hyväksyttiin sitkeiden neuvottelujen lopputuloksena. Ensimmäistä kertaa YK:n historiassa suostuttiin siihen, että johtoelinten jäsenpaikkoja vähennettäisiin ja asioiden hoitaminen tehtäisiin tulosvastuullisemmaksi. Hyväksytty aloite luo pohjaa YK:n kehitysohjelmien tukemisen jatkamiselle ja näin edistää myös Suomen eduskunnassa esitettyä toivomusta avustusten tasapuolisemmasta jakamisesta YK:n ja kansainvälisten kehityspankkien kesken.

Talous- ja sosiaalineuvostoa koskeva uudistuspaketti avaa näkymät tarkastella YK:n asemaa kansainvälisessä kehitysyhteistyössä laajemmaltikin sekä suhteessa muihin merkittäviin kehitysjärjestöihin, kuten Maailmanpankkiin. Tähän tarjoutuu mahdollisuus ns. kehitysagendan käsittelyssä, jota kehitysmaat ovat pyytäneet YK:n pääsihteeriltä hänen rauhanagendaraporttinsa tasapainottamiseksi. Kehitysmaat haluavat painottaa ymmärrettävistä syistä kehityskysymysten
merkitystä YK:n rauhaan ja turvallisuuteen liittyvän työn rinnalla. Pohjoismaiden osalta tämä avaa luontevan jatkon jo viisi vuotta sitten aloitetulle talous- ja sosiaalisektorin saneeraustyölle.

Olen edellä esittänyt ajatuksia maailmanjärjestön uudistamisesta. Järjestö ei kykene vastaamaan siihen kohdistuviin odotuksiin rauhanturvaamisen, ympäristökysymysten, kehityksen ja pakolaiskysymysten aloilla, jollei sen oma talous ole kunnossa. Jokaisen jäsenvaltion olisi suoritettava ajallaan ja täysimääräisenä maksuvelvoitteensa. Toisaalta YK:n taloudenpidolta ja varainkäytöltä on voitava edellyttää kurinalaisuutta. Suomi korosti molempia näistä
näkökohdista 48. yleiskokouksessa.

Uudistuksia pohdittaessa voidaankin kysyä, onko kyseessä pelkästään taloudelliset voimavarat, raha ja YK:n organisatoriset puutteet vai onko meidän epäiltävä koko järjestön elinkelpoisuutta 50 vuoden jälkeen? Pystyykö YK vastaamaan nykyajan ja tulevaisuuden haasteisiin vai pitäisikö meidän luoda uusi maailmanjärjestö; ja jos, niin millainen?

YK-järjestelmän uudistamista pohdittiin laajasti YK:n tämän syksyn yleiskokouksessa. Käytännössä pohdinnassa on päädytty siihen, että YK on maailmanjärjestönä elinkelpoinen, mutta sen rakenteita ja toimintatapoja on uudistettava. Kylmä sota on päättynyt ja YK ja sen jäsenkunta valmistautuvat
järjestön 50. juhlavuoden viettoon. Reformialoitteita ja -ajatuksia on jo runsaasti. Suomikin on pyrkinyt antamaan oman panoksensa keskusteluun nimenomaan YK:n talous- ja sosiaalisektorilla esittelemällä New Yorkissa lokakuussa yleiskokouksen yhteydessä järjestetyssä seminaarissa omia näkemyksiä reformien periaatteista. Niiden saama vastaanotto ja osoitettu mielenkiinto rohkaisevat jatkamaan ajatustemme kehittelyä.

Hyvät kuulijat,

Vuosi 1995 on YK:n 50. juhlavuosi, jonka valmistelut on järjestössä jo aloitettu. Lähiaikoina tullaan asettamaan johtamani toimikunta, joka vastaa kansallisten juhlavuoden valmistelujen koordinoinnista maassamme. Juhlavuosi tarjoaa järjestölle ja sen jäsenvaltioille mahdollisuuden keskusteluun koko YK-järjestelmän kauaskantoisista uudistuspyrkimyksistä ja YK:n tilan arvioimiseen, päämäärien asettamiseen sekä suunnan antamiseen toiminnoille valmistauduttaessa
siirtymään uudelle vuosituhannelle.

Lisää kirjanmerkki