Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Keski-Uudenmaan Paasikivi-seuran kokous Vantaalla

KATSAUS AJANKOHTAISEEN ULKOPOLIITTISEEN TILANTEESEEN

Arvoisat kuulijat,

Suomen ulkopolitiikka on tänään monien vaativien haasteiden edessä. Nykyinen kansainvälispoliittinen tilanne ja Euroopassa jatkuva muutoskehitys edellyttävät myös meiltä uudenlaista ajattelua, valmiutta ja aktiivisuutta kansallisten etujemme ajamiseksi.

Keskityn esityksessäni paljolti Suomen EY-jäsenyysneuvotteluihin ja niihin liittyviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin näkökohtiin. Käsittelen myös Venäjän ja Baltian -politiikkaamme sekä tavoitteitamme Yhdistyneissä Kansakunnissa.

* * *

Muutoksen nopeus Euroopassa on ollut hämmästyttävä. Suursodan uhan väistyttyä tilalle on tullut uudenlaisia epävarmuustekijöitä. Näitä ovat ennenkaikkea poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien muutoksiin liittyvät tekijät, kuten taloudellinen ja sosiaalinen kuilu Euroopan läntisten ja itäisten osien välillä, ympäristökatastrofien vaara sekä kansalliset ja etniset ristiriidat, joista sota entisessä Jugoslaviassa on surullisin esimerkki.

Toisaalta myös Länsi-Eurooppa kamppailee synkentyneiden talousnäkymien alla. On ensiarvoisen tärkeää, että uudentyyppiseltä,
taloudelliseen ja sosiaaliseen eriarvoisuuteen pohjautuvalta vastakkainasettelulta Euroopassa vältytään. Euroopan yhteisö on merkittävin Euroopan kehitystä muokkaava voima ja keskeinen tekijä vakaan taloudellisen ja poliittisen kehityksen turvaamisessa koko Euroopassa. Integraatiokehityksen ulkopuolelle jättäytyminen kaventaisi meidänkin mahdollisuuksiamme edistää laaja-alaisesti omia
etujamme. Jäsenanomuksen jättäminen heijastaa pyrkimystämme sopeutua muuttuvaan ympäristöömme. Kyseessä on niin taloudellisia, poliittisia kuin turvallisuuteen liittyviä etujamme palveleva ratkaisu. Uskomme, että EY-jäsenyytemme hyödyttäisi paitsi omaamme, myös lähialueittemme kehitystä. Yhteisön jäsenenä Suomi voisi olla aktiivisesti mukana ohjaamassa maanosamme kehitystä, rakentamassa uutta ja vakaampaa Eurooppaa.

Maastrichtin sopimuksen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen sisältöön päästään paneutumaan nyt, kun sopimus on astunut voimaan. Jäsenyysneuvotteluissa emme odota tällä sektorilla ongelmia.

Helmikuussa 1993 käynnistyneet EY-jäsenyysneuvottelut ovat toistaiseksi edenneet osaltamme hyvin. Olemme kuitenkin vasta lähestymässä ratkaisevia vaiheita vaikeimmissa kysymyksissä, erityisesti maatalous- ja aluepolitiikassa.

Tavoitteenamme on saada EY-jäsenyysneuvottelut päätökseen siten, että voisimme olla täysipainoisesti mukana vuoden 1996 hallitustenvälisessä konferenssissa ja sen valmisteluissa. Yhteisö on omalta osaltaan asettanut EY:n laajentumisen tavoitepäivämääräksi 1. tammikuuta 1995. Juuri pidetyssä huippukokouksessa EY-maiden johtajat asettivat tavoitteeksi neuvottelujen saattamisen päätökseen 1.3.1994 mennessä. Olemme itse valmiit etenemään viivytyksittä.

Ennen jäsenyyden toteutumista järjestetään Suomessakin kansanäänestys, jonka jälkeen eduskunta päättää liittymissopimuksen
hyväksymisestä. Kunkin EY:n jäsenmaan ja Euroopan parlamentin on hyväksyttävä laajentuminen omien menettelytapojensa puitteissa.

Nämä aikataulutavoitteet huomioon ottaen kovinkaan monia avoimia neuvottelukysymyksiä ei saisi jäädä vuoden 1994 puolelle. Aikataulu on kunnianhimoinen, mutta teemme omalta osaltamme parhaamme sen saavuttamiseksi. Aikatauluakin tärkeämpää on kuitenkin tyydyttävän neuvottelutuloksen saavuttaminen. Toivomme myös, että Euroopan talousaluetta koskeva ETA-sopimus voisi astua voimaan viimeistään vuoden vaihteessa.

EY:n piirissä on viime aikoina vilkkaasti keskusteltu laajentumisen institutionaalisista vaikutuksista. Suomi on muiden jäsenehdokkaiden ja pienten EY-maiden tavoin ilmaissut pitävänsä tärkeänä sitä, että pienten jäsenmaiden vaikutusmahdollisuudet turvataan laajenevan yhteisön elimissä. Olemme korostaneet, ettei laajempiin institutionaalisiin muutoksiin tule ryhtyä, ennen kuin uudet jäsenmaat voivat
olla itse mukana niistä päättämässä. Luonnollinen yhteys tälle keskustelulle olisi vuoden 1996 hallitustenvälinen konferenssi. Ymmärrämme toki, että tiettyjä teknisiä muutoksia tarvitaan jäsenmäärän kasvaessa. EY-huippukokouksen valossa näyttää siltä, että tämänkään kysymyksen suhteen ei tulisi merkittäviä ongelmia.

Euroopan muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne on saanut Suomenkin pohtimaan näiden muutosten vaikutuksia ja suhtautumistamme uuteen asetelmaan. EY-jäsenyyden turvallisuuspoliittiset ulottuvuudet ovat viime aikoina tulleet vilkkaamman ja osin kriittisenkin keskustelun kohteeksi maassamme.

On aiheellista muistaa, ettei EY-jäsenyys merkitse sotilaallista liittoutumista. Lähtökohtamme, sotilaallinen liittoutumattomuus ja itsenäinen puolustus, ei nähdäksemme ole ristiriidassa Maastrichtin sopimuksen kanssa, emmekä usko ulko- ja turvallisuuspolitiikan muodostuvan erityisen ongelmalliseksi jäsenyysneuvotteluissamme. Suomen hallitus on selkeästi todennut hyväksyvänsä Maastrichtin sopimuksen ja siihen sisältyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset velvoitteet. Suomi on unionin jäsenenä valmis antamaan rakentavan panoksensa myös Euroopan unionin mahdollisen puolustusulottuvuuden kehittämiseen, sulkematta ennalta pois mitään vaihtoehtoa.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme perustavoitetta - valtion ja sen kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamista - jäsenyys ei voi muuttaa. Uskomme kuitenkin, että juuri jäsenyyden kautta voidaan parhaiten edistää tämän tavoitteen toteutumista.

Suomen suhtautuminen Länsi-Euroopan unioniin WEU:hun ja Pohjois-Atlantin puolustusliittoon NATOon on viime kuukausina herättänyt paljon keskustelua. Maastrichtin sopimuksen tultua nyt voimaan WEU:n roolin kehittäminen Euroopan unionin puolustuskomponenttina voi edetä konkreettisemmalta pohjalta.

NATOnkin piirissä on virinnyt vilkas keskustelu liittokunnan tehtävistä ja mahdollisesta laajenemisesta. NATOn tammikuun huippukokoukselta voimme odottaa alustavia suuntaviivoja liittokunnan tulevaisuudesta. On selvää, että Suomen hallituskin seuraa näitä kehityssuuntia tarkasti.

Vaikka suursodan vaara Euroopassa näyttääkin väistyneen, aiheuttavat uudet epävarmuustekijät huolta monilla tahoilla. Epävarmuuden kausi tulee jatkumaan uusien eurooppalaisten turvallisuusrakenteiden hakiessa muotoaan. Suomen tavoitteena on edistää järjestelyjä, jotka tähtäävät turvallisuuden lujittamiseen koko Euroopassa yhteistyön keinoin.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ETYK on keskeinen poliittinen kehys Euroopan turvallisuusratkaisuja kehitettäessä. Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvosto (NACC), jonka toimintaan Suomikin tarkkailijana osallistuu, on niinikään antanut myönteisen panoksensa Euroopan yhteistyövaraisen turvallisuuden edistämiseksi toimimalla NATO-maiden ja entisten Varsovan liiton maiden yhteistyöfoorumina. Tätä roolia tullaan kehittämään edelleen.

Suomi perustaa suhteensa Venäjään maantieteellemme ja pitkäaikaiselle historialliselle kokemukselle. Hyviä naapuruussuhteita kehitetään uuden Euroopan periaatteiden pohjalta. Yhteistyö Venäjän kanssa ja sen osanotto eurooppalaisiin yhteistyörakenteisiin on tärkeää koko Euroopan vakauden ja taloudellisen kehityksen kannalta.

Kuukausi sitten seurasimme dramaattisia tapahtumia Venäjällä. Uudistuspolitiikka näyttää kuitenkin selvinneen voittajana. Suomi on muiden länsimaiden tavoin antanut tukensa tälle prosessille ja korostanut presidentti Jeltsinin roolia. Venäjän viimeisimmät tapahtumat osoittavat jälleen, kuinka tärkeää koko Euroopan turvallisuudelle ja vakaudelle Venäjän uudistuskehitys on. Suomella on läheinen keskustelu- ja yhteistyösuhde Jeltsinin hallitukseen samoin kuin Suomen lähialueiden viranomaisiin. Suomi voi edesauttaa kehitystä erityisesti lähialueillaan.

Toivomme, että Venäjän uudistuspolitiikka jatkuu rauhanomaisesti ja että maan joulukuiset parlamenttivaalit toteutetaan oikeudenmukaisina ja vapaina. Kansalaisten mahdollisuus äänestää vapaissa ja demokraattisissa vaaleissa on tässä tilanteessa olennaisen tärkeää. Venäjän hallitus onkin kutsunut kansainvälisiä tarkkailijoita seuraamaan vaaleja.

Myös Baltian maiden olojen vakaus on meille erityisen tärkeä. Suomella on hyvät ja tiiviit suhteet kaikkiin Baltian maihin, eritoten Viroon. Teknisen ja taloudellisen kahdenvälisen avun lisäksi Suomi osallistuu Baltian apuohjelmien kansainväliseen koordinointiin. Suomi on solminut Baltian maiden kanssa niinikään lukuisia sopimuksia, mm. vapaakauppa- ja investointisuojasopimukset. Suomi onkin Viron suurin kauppakumppani.

Merkittävä kysymys vakauden kannalta on vielä jäljellä olevien venäläisjoukkojen vetäytyminen Virosta ja Latviasta. Suomikin toivoo sen toteutuvan mahdollisimman pikaisesti ETYKin huippukokouksen kesällä 1992 tekemän päätöksen mukaisesti. Toivomme, että Baltian maiden kansalaisuuspolitiikkaan ja vähemmistöihin liittyvät ongelmat ratkaistaisiin maltillisesti ETYKin ja Euroopan neuvoston myötävaikutuksella. Suomi on antanut aktiivisen panoksensa ETYKin ihmisoikeustoiminnalle Baltiassa eri väestöryhmien välisen dialogin edistämiseksi.

Toimintamme YK:ssa on jatkuvasti ollut olennainen osa ulkopolitiikkaamme. Kuukausi sitten minulla oli tilaisuus käyttää Suomen puheenvuoro YK:n yleiskokouksessa, tavata YK:n pääsihteeri ja lähes 20 kollegaa. Vaikka vastoinkäymisiäkin on, YK:lla on ollut viime vuosina monia aiheita tyytyväisyyteen. Monet alueelliset kriisit ovat saaneet ratkaisunsa YK:n myötävaikutuksella. Toisaalta mm. entinen Jugoslavia, Somalia ja Angola ovat osoittautuneet sitäkin mutkikkaammiksi. Samalla YK:n rauhanturvatoimintaan on
kohdistunut aivan uudenlaisia paineita paitsi määrän, myös tehtävien laadun osalta.

Rauhanturvatoiminta on ollut perinteisesti keskeinen YK-politiikkamme väline, ja olemme olleet suurimpia joukkojen luovuttajia. Epätietoisuus nykyisen lainsäädäntömme rajoista ja budjettirajoitteemme ovat mutkistaneet Suomen osallistumista laajemman mandaatin käsittävien rauhanturvatehtävien toteuttamiseen. Keskustelun alla onkin rauhanturvalain uudistaminen. Puolustusministeriön asettama rauhanturvatyöryhmä päätyi äskettäin valmistuneessa selvityksessään ehdottamaan lain täsmentämistä uusia vaateita
paremmin vastaavaksi. Tavoitteena ei kuitenkaan ole, että Suomi osallistuisi sotilaallisiin pakotetoimiin, vaan että määriteltäisiin selkeämmin ja nykyisiä vaatimuksia vastaten ne rauhanturvatoiminnan muodot, joihin Suomi voisi lainsäädäntönsä mukaisesti osallistua.

Valitettavasti tässä asiassa on ajauduttu kovin emotionaaliseen keskusteluun, joka ilmeisesti perustuu puutteelliseen tietoon ja toisaalta ajankohtaisiin ongelmiin mm. Somaliassa.

Viimeaikaisten tapahtumien valossa on selvää, että kokemuksista on otettava oppia. YK:n tulisi kussakin tapauksessa selkeämmin
rajata rauhanturvaoperaatioiden toimeksianto ja joukkojen johtosuhteet sekä varmistaa operaatioiden rahoitus etukäteen. Myös keskusteluyhteyttä turvallisuusneuvoston ja joukkoja luovuttavien maiden välillä tulisi tehostaa.

Vaikka Suomi, Ruotsi ja Norja liittyisivätkin EY:hyn, pohjoismainen yhteistyö säilyy aina korkealla sijalla Suomen ulkopolitiikan painotusten joukossa. Historialliset yhteytemme, kulttuurimme, sen arvot ja perinteet pitävät pohjoismaat yhdessä myös Euroopan integraatiokehityksen edetessä. Pohjoismaiden EY-jäsenyydellä olisi varmastikin koko Euroopan yhteisöä rikastuttava vaikutus.

Pohjois-Euroopan olojen vakaus on kaikkien pohjoismaiden yhteisen edun mukaista. Alueellista vakautta edistävät myös pohjoismaiden aktiivinen panos ETYKin työssä ja vilkas lähialueyhteistyö. Itämeren valtioiden ja Barentsinmeren neuvostojen perustaminen palvelee niinikään tätä tarkoitusta.

Euroopan muutoskehityksen täsmällistä suuntaa on kenenkään vaikea ennakoida. Suomen ulkopolitiikan tavoitteena on kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa huolehtia kansallisista eduistamme parhaalla mahdollisella tavalla muuttuvissakin olosuhteissa.

Lisää kirjanmerkki