Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeri Heikki Haavisto 11.10.1993 UKK-perinneyhdistyksen tilaisuudessa Seinäjoella

SUOMEN ASEMA EUROOPAN KAHTIAJAON PÄÄTYTTYÄ

Arvoisat kuulijat,

Haluan aluksi esittää kiitokseni järjestäjille mahdollisuudesta käyttää puheenvuoro tässä UKK-perinneyhdistyksen tilaisuudessa. Onkin sopivaa Urho Kekkosen elämäntyötä kunnioittavan yhdistyksen tilaisuudessa tarkastella maamme kansainvälistä asemaa. Urho Kekkonen omisti elämäntyönsä nimenomaan Suomen kansainvälisen aseman vahvistamiselle.

Pyrin seuraavassa lyhyesti tarkastelemaan tätä kysymystä etenkin maanosamme poliittisen ja ideologisen kahtiajaon päättymisen näkökulmasta.

Kansainvälisen asemamme vahvistaminen on oleellista, mikäli aiomme tarjota kansalaisillemme turvallisen huomispäivän. Tämä tehtävä on nyt vaativa.

Toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa ja koko kansainvälinen yhteisö jakautui kahteen toisiinsa nähden vihamieliseen blokkiin. Turvallisuus määriteltiin usein toimiksi, joilla pyrittiin estämään sotilaallinen yhteenotto näiden blokkien välillä. Tällainen turvallisuusajattelu kiihdytti vuosikymmeniä asevarustelua. Suomi löysi kuitenkin tässä asetelmassa turvan puolueettomuudesta,
etäälläolosta blokkien välisistä ristiriidoista.

Berliinin muurin luhistumisesta marraskuussa 1989 alkanut blokkijärjestelmän nopeutunut murtuminen avasi tien uudenlaiselle,
mutta aiempaa hankalammin määriteltävissä olevalle turvallisuusjärjestelmälle. Meillä ei ole enää vakiintuneita uhkakuvia, vaan turvallisuuden "viholliset" muodostuvat saasteiden leviämisestä, hallitsemattomista muuttoliikkeistä, valtioiden sisäisistä konflikteista sekä joukkotuhoaseiden kontrollin pettämisestä.

Lisäksi valtioiden ja valtioyhteisöjen asema on muuttumassa. Toiset valtiot kokevat nopeaa taloudellista kasvua, etenkin Aasiassa, kun taas monet perinteiset teollisuusvaltiot ovat syvässä ja pitkäaikaisessa lamassa. Nämäkin tekijät luovat uutta maailmanjärjestystä. Seuraava vuosisata saattaakin olla Aasian ja Japanin vuosisata.

Suomen geopoliittinen asema ei ole merkittävästi muuttunut näiden myllerrysten seurauksena. Venäjä on suurvaltanaapuri, kuten asian laita on ollut aina 1700-luvulta lähtien. Toisaalta on selvää, että hieman pidemmällä aikavälillä myös Suomen geopoliittinen asema saa uutta sisältöä. Näin ennen muuta siksi, että maanosamme yhdentyminen sinänsä mataloittaa kynnyksiä, poistaa konfliktien siemeniä.

Kansainvälisen yhteisön viime vuosien muutoksen tärkein opetus on Suomen kannalta lyhyellä aikavälillä siinä, että emme voi eristyä, vaan meidän on turvattava etumme osallistumalla (i) Euroopan turvallisuusjärjestelmän kehittämistyöhön, (ii) Euroopan poliittisiin ja taloudellisiin integraatiojärjestelyihin sekä (iii) yhä painavammin Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaan.

Arvoisat kuulijat,

Runsas viikko sitten koimme jälleen dramaattisen käänteen lähimmässä turvallisuusympäristössämme. Venäjän vanhoilliset voimat aloittivat väkivaltaisen vastaiskun, joka päättyi presidentti Jeltsinin edustaman uudistuslinjan voittoon.

Vaikuttaa siltä, että vanhat kommunistivallan kannattajat kävivät viimeisen taistonsa.

Venäjän uusin käänne osoittaa, että tuon valtiojättiläisen ja länsimaiden välinen keskinäisen riippuvuuden suhde on entisestään saanut lisää merkitystä.

Venäjän sisäisen kehityksen vakautuminen antaisi länsimaille mahdollisuudet tehostaa markkinataloutta ja demokratiaa vahvistavia avustustoimia.

Arvoisat kuulijat,

Mahdollinen jäsenyys Euroopan yhteisössä olisi Suomen kannalta historiallinen askel. Emme olekaan hakeneet jäsenyyttä hetken mielijohteesta, vaan vakaan harkinnan ja punninnan jälkeen.

EY-jäsenyys muuttaisi toteutuessaan myönteisesti Suomen kansainvälistä asemaa. Suomi haluaa osallistua maanosamme
kehityksen muotoiluun Euroopan yhteisön kautta. Euroopan yhteisön arvovalta maanosan vakauden ankkurina kasvaa. Näin
ollen Suomen EY-jäsenyyshanke saa lisää turvallisuuspoliittista sisältöä. Samalla maamme EY-jäsenyys muodostuu myös aiempaa perustellummaksi.

Viime aikoina on oikeutetusti kiinnitetty huomiota siihen, miten pienten maiden ääni kuuluu laajentuvassa yhteisössä. Olemme esittäneet huolestumisemme sellaisten suunnitelmien johdosta, joilla EY:n päätöksentekoa pyritään tehostamaan nimenoman pienien jäsenmaiden kustannuksella. Olemme hyvin tyytyväisiä Ranskan presidentin Mitterandin esittämään selkeään kannanottoon, jolla kaikki institutionaalliset uudistukset siirretään vaiheeseen, jolloin uudet jäsenmaat voivat ottaa asiaan kantaa.

On myös syytä tiedostaa, että EY:lle ei ole samantekevää, laajentuuko se vai ei. Yhteisö tarvitsee integraatiolleen uusia impulsseja. Talouden ollessa taantumassa, laajentuminen voisi toimia tällaisena impulssina. Presidentti Mitterandin selkiinnyttävä puheenvuoro lisää mahdollisuuksia toteuttaa EY:n laajennus suunnitellussa aikataulussa.

Suomalaisessa keskustelussa on nyt aika miettiä niitä kysymyksiä, jotka liittyvät mahdolliseen tulevaan rooliimme yhteisön jäsenenä. On mielestäni täysin selvää, että yhteisön jäsenenä emme olisi passiivisia myötäilijöitä, vaan etujamme tarmolla ajava jäsenvaltio. Tavoitteenamme olisi vaikuttaa yhteisön kehitykseen niin, että suomalaisten keskeiset perusarvot saisivat jalansijaa yhteisössä. Tätä
meiltä itse asiassa odotetaan myös yhteisössä. Vain itsetunnoltaan vahva yhteisön jäsen on hyvä yhteisön jäsen.

Entäpä mihin Suomi liittyy kun se mahdollisesti liittyy Euroopan unioniksi muuttuvaan Euroopan yhteisöön? Asiaa ei olekaan kovin helppo valottaa lyhyesti. Myös EY:n nykyisissä jäsenmaissa keskustellaan vilkkaasti yhteisön tulevaisuudesta. Käsityksemme on tänään, että Maastrichtin sopimuksen mukainen unioni on tavallaan uudenlainen kansainvälisen politiikan toimija tai tekijä, entiteetti.
Missään muualla ei tällaista alueellista integraatiojärjestelyä ole olemassa, eikä sellaista itse asiassa ole löydettävissä aiemmastakaan historiasta. Meidän on näin ollen hyvä tarkastella tätä kysymystä ennakkoluulottomasti, uusin termein ja painotuksin.

Unioni ei olisi liittovaltio tai valtioliitto, vaan eräänlainen kiinteä, tavallaan federatiivisia rakenteita omaava itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestely. Euroopan unionissa suvereenit jäsenvaltiot luovuttaisivat vapaaehtoisesti  eräitä tehtäviä unionin tasolla päätettäviksi. Tällaisessa järjestelyssä kansainvälinen asemamme ja vaikutusmahdollisuutemme vahvistuisivat.

Haluan kuitenkin painottaa, että EY-jäsenyys on haaste, joka on merkityksellinen koko yhteiskunnalle. Yhteiskuntamme  eri tasoilla on lisättävä valmiuksia sekä tutkimustyötä jäsenyyshaasteen mukaisesti.

Maassamme on ensi vuonna järjestettävä kansanäänestys Euroopan yhteisön jäsenyydestä. Mielipidemittausten mukaan väestön enemmistö on nyt jäsenyyden kannalla. Mikäli saavutamme hyvän neuvottelutuloksen, ei kansanäänestys varmaankaan kaada jäsenyyttämme. Meneillään olevat neuvottelut ovat edenneetkin odotetulla tavalla, mutta todella hankalat asiakysymykset ovat vielä käsittelemättä.

Arvoisat kuulijat,

Suomen aseman kannalta on ehkä kaikkein oleellisinta ollut se, että maanosaamme varjostanut suursodan uhka on väistynyt. Nyt on silti meneillään monessa mielessä epävarma jakso, jolloin tavoittelemme uutta, vanhan kahtiajaon asetelman korvaavaa eurooppalaista turvallisuusratkaisua. Suomen tavoitteena on sellaisen Euroopan turvallisuusjärjestyksen kehittäminen, joka nojautuu yhteistyölle ja
turvallisuuspoliittiselle kumppanuudelle. Tämän kehityksen edesauttamisessa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK) rooli on ollut keskeinen. Suomen hallitus lähtee siitä, että ETYK tulee jatkossakin muodostamaan poliittisen kehyksen kaikille maanosamme turvallisuusponnisteluille.

Viime aikoina on julkisessa keskustelussa taitettu paljon peistä siitä, tulisiko Suomen harkita joitain uudenlaisia, maan itsenäisen puolustusratkaisun korvaavia järjestelyjä. Tässä keskustelussa on mielenkiinto kohdistunut Pohjois-Atlantin puolustusliiton NATOn mahdolliseen laajentumiseen.

Tiedossamme on, että NATO tutkiikin parhaillaan keinoja, joilla liittokunta voisi muuttua perinteisestä sotilasliitosta Euroopan uusien realiteettien mukaiseksi turvallisuusliitoksi. Liittokunta pyrkii siihen, että se voisi, ei enää toimia vain kollektiivisen puolustuksen järjestönä, vaan heijastaa tehokkaasti stabiliteettia maanosanlaajuisesti. Tämän keskustelun yhteydessä on käynyt yhä ilmeisemmäksi, että liittokunta pyrkii tulevissa ratkaisuissaan vaikuttamaan siihen, että Venäjän suhdetta eurooppalais-amerikkalaisiin instituutioihin tiivistetään.

On syytä kuitenkin korostaa, että Suomella ei juuri nyt ole mitään tarvetta tehdä uusia valintoja turvallisuus- tai puolustuspolitiikassaan. Mikäli Suomesta tulee EYn jäsen, otamme näihin asioihin kantaa viimeistään vuonna 1996 kokoontuvassa EYn hallitustenvälisessä konferenssissa. Siihen mennessä ehdimme kansallisessa keskustelussa punnita vaihtoehtoja huolellisesti. Niinikään kansainvälinen tilanne antanee parempia osviittoja siitä, miten maanosan turvallisuusjärjestystä on syytä edelleen kehittää.

Arvoisat kuulijat,

Kahtiajaon jälkeinen kansainvälinen yhteisö on kokenut monia alueellisia kriisejä. Myös Euroopan keskellä, entisessä Jugoslaviassa on koettu järkyttävä tragedia. Olemme huomanneet, että kansainvälinen yhteisö on ollut valmistautumaton kohtaamaan tällaisia, uuden tyyppisiä konflikteja.

Entisen Jugoslavian hajoamissota on sillä tavoin uudenlainen sota, että siinä ei ole selkeitä rintamalinjoja, viholliskuvia eikä itse asiassa lupaavia rauhanteon mahdollisuuksiakaan. Vastaavanlaisia kriisejä on Kaukasuksella laskettu olevan yli kolmekymmentä. Monissa entisen Neuvostoliiton valtiossa käydään itse asiassa sisällissotaa.

Valitettavasti on myös merkkejä siitä, että kahtiajaon jälkeinen asetelma houkuttelee eräitä valtioita myös ulosmittamaan etuja muiden heikkoudesta. Tällainen vanha voimapolitiikka merkitsee askeltamista menneeseen.

Onkin syytä kehittää kaikin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien arvovaltaa globaalin turvallisuuden vahvistajana. Suomi pitää tärkeänä, että YK:n edellytyksiä etenkin rauhanturvaamisessa sekä harkitusti suurempaa sotilaallista kapasiteettia edellyttävässä ns. rauhan valvonnassa kehitetään.

Arvoisat kuulijat,

Maamme kansainvälisen aseman tärkein vahvuustekijä muodostuu yhä selvemmin siitä, mikä on taloutemme tila. Kansainvälisessä yhteisössä valtioiden asemaa mitataan yhä yksiselitteisemmin niiden taloudellisella kapasiteetilla.

Maamme talous on riippuvainen tärkeimpien markkina-alueiden vetokyvystä. Länsi-Eurooppa on ajautunut taloudelliseen taantumaan. Emme toisaalta voi eristyä Länsi-Euroopasta, vaan meidän on voitava vaikuttaa tämän alueen taloudellisen toimintakyvyn kehittämiseen.

Työttömyys uhkaa supistaa Suomen edellytyksiä kansainväliseen vuorovaikutukseen. Tämän ongelman ratkaisu on yhtä oleellista kuin integraatioratkaisumme.

Vuonna 1990 Suomen vienti oli vain n. 20 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun se oli 1970-luvun puolivälissä yli 30 prosenttia. Viennin BKT-osuuden lasku on ollutkin syvän lamamme yksi rakennetekijä. Onneksi tässä suhteessa käänne parempaan on tapahtunut.

Suomen kansainvälisen aseman kannalta onkin ensimmäisessä vaiheessa oleellista vahvistaa maamme kansantalouden tuotantopohjaa siten, että vientimme monipuolistuu. Nykyiseen tuotantopohjaan nojaava viennin kasvu ei yksin poista lamaa, eikä anna riittävästi työpaikkoja.

Nimenomaan vientiteollisuutemme edut vaikuttavat siihen, että Suomella on oltava monipuolista kauppaa kaikkien maailmantalouden vetokykyisten osapuolten kanssa. Lähivuosina on vientiponnisteluissa keskityttävä ennen kaikkea Kiinan, Singaporen talousalueen sekä Japanin markkinoille. Lähi-idän orastava rauha nostaa myös tämän alueen merkitystä maamme vientiponnisteluiden kohdealueena, ainakin hieman pitemmällä aikavälillä. Uusi idänkauppa, sekä Venäjälle, muihin IVY-maihin että itäisen Keski-Euroopan maihin muodostaa merkittävän kasvupotentiaalin, joka on jo alkanut realisoituakin.

Arvoisat kuulijat,

On vielä pitkä matka siihen, että maailmanyhteisö muodostuisi yksinomaisesti "kauppavaltioista". Näin ei ehkä koskaan käykään. Toisaalta etenkin Euroopassa on vahvistunut näköala, jossa perinteinen voimapolitiikka on väistymässä. Tämä näköala on Suomelle edullinen. Se takaisi pienemmillekin kansakunnille turvallisen huomispäivän.

Lisää kirjanmerkki