Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeri Heikki Haavisto Keski-Suomen maanpuolustusjuhla Muurame 31.7.1993

Me suomalaiset vietimme viime vuonna itsenäisyytemme 75-vuotisjuhlaa. Me olemme kyenneet luomaan varsin vaikeissa olosuhteissa itsenäisen valtion ja kehittämään sen maailman valtioiden eturiviin. Me olemme myös kyenneet puolustamaan itsenäisyyttämme silloin kun se on ollut vakavasti uhattuna. Itsenäisyytemme säilymisestä kuuluu kunnia sotiemme veteraaneille ja niille, jotka uhrasivat henkensä itsenäisen
isänmaan puolesta. Heidän sankaritekojensa merkitys kirkastuu meille tämän päivän suomalaisille päivä päivältä yhä selvemmin.

Veteraaniemme sukupolvi jos kukaan tajuaa rauhan merkityksen. Heillä on omakohtaiset kokemukset sodan kauhuista. Turvallisuuspolitiikkamme keskeisenä tavoitteena onkin ollut viimeksi kuluneina vuosikymmeninä Suomen pitäminen konfliktien ulkopuolella. Parhaiten tämä on taattu pyrkimällä säilyttämään rauhantila erityisesti Pohjois-Euroopassa. Tässä on onnistuttu, sillä me suomalaiset olemme eläneet pian viisi vuosikymmentä rauhan tilassa. Niin ulkopolitiikkamme kuin maanpuolustuksemme ovat tehneet johdonmukaista työtä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Suomen puolustusvoimien perustarkoitus on rauhan tilan ylläpitäminen ja Suomen aseman säilyttäminen turvattuna. Puolustusvoimamme eivät
ole uhka mihinkään suuntaan. Niillä on ollut ja on merkittävä rooli koko Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen vakaana säilymiseen. Niiden toimintakyvystä on pidettävä huolta vaikeassakin taloudellisessa tilanteessa. Samoin meidän tulee kaikissa olosuhteissa huolehtia huoltovarmuudestamme, erityisesti elintarvikehuollon toimivuudesta myös poikkeustilanteissa.

Epävakaa Eurooppa

Eurooppa on viimeksi kuluneen neljän vuoden aikana kokenut nopean, suorastaan mullistavan muutoksen. Kylmän sodan aikana luodut ja
pysyviltä näyttäneet - rakenteet alkoivat nopeasti haurastua ja hävisivät pian kokonaan. Saksa on yhdistynyt. Naapurinamme ollut
jättiläisvaltio on hajonnut. Sen tilalla on nyt Venäjä, suurvalta sekin. Entisen Neuvostoliiton joukot ovat poistuneet Keski- ja Itä-Euroopan entisistä sosialistisista maista. Baltian valtiot ovat itsenäistyneet.

Tapahtunut muutos herätti oikeutettua toivoa miljoonissa eurooppalaisissa. Vapauden aatteet näyttivät lopulta päässeen voitolle. Kaikki europpalaiset valtiot vahvistavat noudattavansa demokratian, ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja markkinatalouden periaatteita.

Olemme nyt olleet pari vuotta Euroopan muutoksen toisessa vaiheessa. Maanosamme on tyystin toisennäköinen, mutta epävakaampi kuin kylmän sodan aikainen kahtiajaettu Eurooppa. Kylmän sodan aikainen suursodan uhka on väistynyt, mutta sen jähmettämät kansalliset ja etniset ongelmat ovat leimahtaneet nimenomaan entisen Neuvostoliiton eräillä alueilla ja eräissä muissa Itä-Euroopan maissa ilmiliekkeihin.
Avoimien konfliktien ohella maanosaamme vaivaavat kärjistyneet ympäristöongelmat sekä sosiaalinen ja taloudellinen hätä.

Tilanteen paranemista ei valitettavasti voida odottaa nopeasti. Epävakaa ja vaikeasti ennakoitava aika jatkuu todennäköisesti vielä pitkään. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa meitä liian synkkiin päätelmiin. Demokratian vaiheittainen juurtuminen ja arvoyhteisön vakiintuminen luovat uutta parempaa Eurooppaa. Meidän on kuitenkin entistä määrätietoisemmin jatkettava yhteisiä ponnistuksiamme paremman tulevaisuuden hyväksi vakauden ja hyvinvoinnin puolesta. Ne eivät synny itsestään vaan vaativat kaikkialla määrätietoisia ponnisteluja.

Lähialueet

Suomen lähialueella ei kärjistyneen jännityksen merkkejä ole ollut juurikaan näköpiirissä. Kuitenkin Pietarin ja Murmanskin alueiden sekä Karjalan ongelmat ja niiden mittasuhtet tunnetaan. Baltiassa, erityisesti Virossa, on tapahtunut ilahduttavaa kehitystä. Huolestuneisuutta ovat kuitenkin herättäneet Viron ja Venäjän väliset ongelmat, jotka näyttäisivät nyt mm. ETYKin ponnistuksen ansiosta jossain määrin laantuneen.

Suomi on ollut eturivissä kehittämässä itäisiä ja eteläisiä lähialueitaan. Tämä ei nyt ole helppoa taloutemme heikon kehityksen johdosta. Olemme olleet myös mukana perustamassa Itämeren maiden neuvostoa ja Barentsin meren neuvostoa. Tämäkin on nähtävä osana
määrätietoista pyrkimystämme edistää myönteistä poliittista ja taloudellista kehitystä lähialueillamme.

Yhdentyvä Eurooppa

Suomen hallitus jätti viime vuoden maaliskuussa Euroopan yhteisölle jäsenyysanomuksen. Se on nähtävä sekä pyrkimyksenä sopeutua
mahdollisimman vähin vaurioin nopeasti muuttuviin ulkoisiin oloihin että osana strategiaa, jolla pyritään vaikuttamaan kannaltamme
tärkeisiin eurooppalaisiin tavoitteisiin. Arvion lähtökohtana on näkemys, että Euroopan yhteisö on maanosamme tulevaisuuteen
olennaisesti vaikuttava tekijä.

Perustavoitteena on maamme taloudellisen kilpailykyvyn turvaaminen tärkeimmillä markkinoillamme. Suomen on kyettävä kilpailemaan
tasavertaisesti muiden kaltaistemme länsieurooppalaisten kehittyneiden teollisuusmaiden kanssa sen jälkeen kun erityisolosuhteemme on otettu huomioon. On todennäköistä, että Euroopan yhteisön rooli uudessa Euroopassa kasvaa jatkuvasti. Itsensä ympärille käpertyvä ja
ulkopuolisia vastaan linnoittautuva EY-Eurooppa ei ole se, johon tähtäämme. Tänä päivänä ei ole sellaisia eurooppalaisia ongelmia,
jotka kuuluisivat vain EY:lle tai toisaalta vain Itä-Euroopalle. Ongelmat ja kriisit ovat entistä enemmän koko maanosaamme kattavia, ja
niihin on etsittävä yhteisiä ratkaisuja. Tästä puhuvat mm. kuukausi sitten Kööpenhaminassa pidetyn EY-maiden huippukokouksen tulokset.

Euroopan suurimmat haasteet mutta samalla lupaavimmat kehitysnäkymät ovat maanosamme keskisissä ja itäisissä osissa. Ne liittyvät
demokratian kehittämiseen, jotta ihmisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon. Toimiva demokratia on yhteiskuntarauhan ja vakaan kehityksen paras takuu. Haasteet ovat myös taloudellisia ja sosiaalisia, sillä vain kasvava hyvinvointi ja
valoisat tulevaisuuden näkymät voivat luoda muullekin kehitykselle otollisen ilmapiirin. Haasteet liittyvät myös ympäristöön, sillä elinkelpoinen ympäristö kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Ne koskevat myös - ihmisten fyysistä turvallisuutta.

Rauhanturvaamisesta

Kärjekkäimmillään turvallisuuden kriisi ilmenee nyt entisen Jugoslavian, erityisesti Bosnian alueella. Tässä kysymyksessä eurooppalaiset valtiot ja niiden järjestöt eivät voi ylpeillä saavutuksillaan. Maanosassamme soditaan ja kärsitään pahemmin kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Tilanne on erittäin vaikea eikä helppoja ratkaisuja siihen ole näköpiirissä. Siitä huolimatta avoin sodankäynti ja verenvuodatus on saatava loppumaan, jotta kestävälle rauhalle voidaan luoda edellytykset.

Eurooppalaisena valtiona meidän on kannettava vastuumme maanosamme tulevaisuudesta. Turvallisuus on jakamaton, emmekä voi väistää
vastuutamme sanomalla että tämä tai tuo eurooppalainen kriisi on kaukana eikä koske meitä. Sen sijaan meidän on keskusteltava siitä,
mikä on meille sopiva panos kriisien ennaltaehkäisyssä ja ratkaisuissa. Tästä on ollut kyse, kun viime viikkoina ja kuukausina on keskusteltu suomalaisten sotilaiden osallistumisesta YK:n tai ETYKin rauhanturva- ja rauhaanpakottamisoperaatioihin.

Suomi on YK:n jäseneksi tulemisestaan lähtien lähes neljän vuosikymmenen ajan tukenut sen aktiivista osallistumista rauhanturvatoimintaan. Tähän mennessä jo lähes 30 000 suomalaista rauhanturvaajaa on palvellut YK:ta sen tärkeässä toiminnassa maailman rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Kylmän sodan jälkeen alueellisten ja valtioiden välisten kriisien määrän kasvu ja monimuotoisuus ovat luoneet sekä uusia tarpeita että uusia mahdollisuuksia kriisinhallinnan kehittämiseksi. Tämän seurauksena rauhanturvatoiminta on saamassa uusia muotoja sen tultua osaksi konfliktien kokonaisvaltaista ratkaisua.

Rauhanturvatoiminnan oleelliseksi osaksi on nousemassa yhä laajeneva siviilikomponentti. Se sisältää mm. vaalivalvontaa, ihmisoikeuksien ja
demokratiakehityksen valvontaa ja humaanitäärisen avun toimittamista. Viime aikoina on tullut esiin myös mahdollisuus voimankäytön
oikeutuksen myöntämiseen rauhanturvajoukoille eli nk. rauhaanpakottaminen.  On kuitenkin huomattavaa, että kaikki toimet, joissa
joudutaan käyttämään voimakeinoja, eivät ole luettavissa rauhaanpakottamiseksi. Useimmissa operaatioissa voimankäyttö on
luonteeltaan reaktiivista. Ts. rauhanturvajoukoille voidaan antaa oikeutus voimankäyttöön perinteisen itsepuolustuksen lisäksi sellaisia
tilanteita silmälläpitäen, joissa kriisin jokin osapuoli pyrkii estämään joukoille annetun tehtävän toteuttamisen. Varsinaisesta rauhaanpakottamisoperaatiosta on kyse esim. Irakin tai Somalian kaltaisissa tilanteissa.

Suomenkin on oltava valmis osallistumaan syvenevään kansainväliseen yhteistyöhön rauhanturvatoiminnassa. Meidän on voitava tukea YK:ta
uudentyyppisissä tehtävissä silloin kun ne ovat perusteltuja lähtien siitä, että lainsäädäntömme ei aseta tälle estettä. Varsinaiset rauhaanpakottamisoperaatiot sopivat meille huonosti. Joukkojemme tulee olla kuitenkin asianmukaisesti varustettuja ja koulutettuja uusia tehtäviä varten. Hallitus onkin päättänyt selvittää pikimmiten, miten Suomi voi osallistua YK:n muuttuviin rauhanturvatehtäviin. Samalla selvitetään, edellyttääkö osallistuminen uudenlaisiin rauhanturvatehtäviin lainsäädännöllisiä muutoksia. Olemme jo uudistaneet rauhanturvalakiamme siten, että se sallii osallistumisen YK:n rauhanturvaoperaatioiden ohella myös mahdollisiin ETYK-rauhanturvaoperaatioihin.

EU ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Suomen mahdollisesta EY-jäsenyydestä keskusteltaessa on usein muistutettu, että sen seuraukset ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme
näkökulmasta ovat merkittävät. Tätä ei sovikaan vähätellä. Euroopan yhteisön tai aikanaan unionin jäsenyys on poliittisesti merkittävä
sitoumus. Sen seuraumuksia on kyettävä arvioimaan avoimesti ja kriittisesti, jotta kansalaisilla olisi riittävät edellytykset
määritellä oma kantansa jäsenyyttä koskevassa kansanäänestyksessä.

Olemme jäsenyyttä hakiessamme ilmoittaneet hyväksyvämme Maastricht'in sopimuksen ja sen tavoitteet. Tämä tarkoittaa myös aktiivista ja
myönteistä osallistumista sopimuksen mukaiseen yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

EY:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka sisältää myös yhteisen puolustuspolitiikan, jopa yhteisen puolustuksen mahdollisuuden. Puolustus sisältyy Maastricht'in sopimukseen yleisen tavoitteen muodossa. Suomesta ei siten tule EY:n jäseneksi tullessaan puolustusliiton jäsentä. Pidämme edelleen lähtökohtanamme liittoutumatonta asemaamme ja itsenäistä puolustustamme.

Emme kuitenkaan voi emmekä halua sulkea ennalta pois mitään mahdollisesti eteentulevaa kehitysvaihtoehtoa. Niihin voi periaatteessa tulevaisuudessa sisältyä myös liittoutumisen mahdollisuus. Tällaiset ratkaisut ovat kuitenkin kaikissa olosuhteissa meidän omia ratkaisujamme. Olemme aikanaan omien etujemme pohjalta itse vaikuttamassa niihin. EY:n jäsenmaiden on määrä keskustella mm. näistä asioista vuonna 1996 alkavassa hallitusten välisessä konferenssissa.

Vaikka Euroopan unionin kehittäminen on epäilemättä myös tällä alalla tärkeää, on meidän turvallisuutta arvioidessamme otettava huomioon
ensi sijassa ympärillämme vallitseva todellinen turvallisuuspoliittinen tilanne. Suomelle on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki ratkaisut joissa olemme mukana, lisäävät turvallisuutta ja vakautta omassa välittömässä ympäristössämme.

Tämän päivän Euroopassa turvallisuuden ongelmat eivät liity niinkään liittokuntien tuomaan turvaan eli kollektiiviseen puolustautumiseen
suurta ulkoista uhkaa vastaan. Euroopan turvallisuusongelmat liittyvät sen sijaan kansallisiin ja etnisiin kiistoihin, joita vuosikymmenet on pidetty väkivalloin kurissa. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan kriisinhallinnan ja rauhanturvaamisen keinojen tehostamista. Siinä tarvitaan nykyistä enemmän toimivaa ulko- ja turvallisuuspoliittista valtioiden välistä yhteistyötä.

Eurooppa elää murroskautta, jonka vaikutukset koskettavat myös Suomea. Aiemmin suursodan uhkan varjostaman vakauden tilalle on tullut suuri joukko taloudellisia, poliittisia ja sotilaallisia epävarmuustekijöitä. Näitten keskellä korostuu Suomen asema vakautta luovana ja ylläpitävänä tekijänä. Tästä syystä me tarvitsemme edelleenkin yleiseen asevelvollisuuteen perustuvia puolustusvoimiamme ja niiden toimintakyvyn säilyttämistä uskottavana. Suomi haluaa jatkossakin olla epävarmuutta vähentävä ja koko Euroopan yhteistä turvallisuutta lisäävä vakaa ja rauhallinen maa.

Lisää kirjanmerkki