Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeri Heikki Haavisto poliittisten toimittajien lounas 21.6.1993

EY-jäsenyyden merkitystä Suomen ulkopolitiikalle on arvioitu eri yhteyksissä sekä poliittisella että virkamiestasolla. Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle tammikuussa 1992 arvioitiin niin jäsenyyden etuja kuin sen mukanaan tuomia ongelmiakin. Lähtökohdaksi muodostui, että Suomi turvaa kansalliset etunsa ja kansainväliset pyrkimyksensä parhaiten liittymällä EY:n jäseneksi.

EY:n jäsenyysneuvottelujen perustana oleva Maastrichtin sopimus muodostaa myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan primaari-acquis'n. Sen pohjalta EY:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (CFSP) on vasta muotoutumassa. Suomi on ilmoittanut hyväksyvänsä Maastrictin sopimuksen. Käsityksemme mukaan Suomi voi EY:hyn liittyessään säilyttää puolueettomuutensa sellaisena kuin se on kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa määritelty.

Euroopan tilanne muuttuu jatkuvasti, kuten myös eri organisaatioiden rooli Euroopan turvallisuusrakenteessa. Seuraamme tätä kehitystä, emmekä ole sulkeneet mitään vaihtoehtoja pois tulevaisuuden ratkaisuilta. Uusia ratkaisuja Euroopan Unionin yhteisen puolustuspolitiikan ja kenties yhteisen puolustuksen luomiseksi on suunniteltu tehtäväksi hallitusten välisessä konferenssissa vuonna 1996. On tärkeää, että myös Suomi saisi esittää omat kantansa konferenssissa, jonka päätökset sitovat myös tulevia jäsenvaltioita. Meille on olennaista, että ratkaisuilla edistetään Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta.

Eräät EY-maat ovat esittäneet arvioita, joiden mukaan puolueettomuuspolitiikka rajoittaisi jäsenkandidaattien osallistumista EY:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Niinpä on esitetty, että neuvotteluissa tulisi saada näistä asioista jonkinlaiset takeet. Olemme keskustelleet näistä kysymyksistä lukuisten tapaamisten yhteydessä EY-maiden ministereiden ja komission jäsenten kanssa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että suuria ongelmia - jos ollenkaan - ei tällä alalla jäsenyysneuvotteluissa tulisi. Toisaalta EY on vasta kehittelemässä yhteisiä positioitaan näissä kysymyksissä.

Suomi on aloittanut säännöllisen poliittisen vuoropuhelun EY:n kanssa, mikä helpottaa sopeutumista mahdolliseen jäsenyyteen ja tuo toisaalta myös Suomen näkökantoja esille EY-maiden piirissä. Tähän ns. EPC-dialogiin kuuluu virkamiestason kontakteja työryhmätasolla, poliittisten osastopäälliköiden tapaamisia ja ministeritason kokouksia.

Mahdollisen jäsenyyden myötä Suomen ulkopoliittinen toimintakenttä syvenee ja laajenee huomattavasti. Meidän on paneuduttava entistä enemmän Suomen omaa etua ajavan politiikan ja tavoitteiden hahmottamiseen. Tämän vuoksi meillä on oltava nopea reaktiokyky ja meidän on oltava aloitteellisia.

Pienten valtioiden voimavaroilla on harjoitettava selektiivisyyttä, joskin kannanottoja on esitettävä myös asioissa, jotka eivät ole meille ensisijaisia. Voimavaramme joutuvat koetukselle, mm. siksi, että EY-maiden koordinaatiokokouksiin osallistuminen ja työryhmiin
osallistuminen lisäävät huomattavasti työtaakkaamme.

Kansallinen liikkumavaramme kapenee, joskin samalla pääsemme nauttimaan ison talon eduista. Kahdenvälisten suhteiden merkitys ei heikkene, vaan päinvastoin korostuu. EY:n yhteinen ulkopolitiikka ei korvaa, vaan täydentää Suomen ulkopolitiikkaa.

* * *

Haluan tässä yhteydessä ottaa esille eräitä ulkoasiainhallinnon resurssikysymyksiä. Me olemme joutuneet voimakkaasti leikkaamaan kehitysyhteistyövarojamme ja toimintamenojamme. Suomi on nykyisessä maailmantilanteessa joutunut myös yhä useammin ottamaan vastaan kansainvälisen yhteisön pyyntöjä, joiden kohteena on erilaisten konfliktien estäminen tai kriisien hallinta. Olemme sitoutuneet eri asiakirjoissa YK:ssa ja ETYK:issä yhteisten arvojen, ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamiseen. On luonnollista, että meiltä myös pyydetään panosta, kun kansainväliset järjestöt ryhtyvät yhteisiin toimiin.

Suomen valtiontalouden nykyinen tila ei tarjoa suotuisia edellytyksiä vastata kansainvälisiin vaatimuksiin. Tärkeän asian ollessa kysymyksessä tämäkään ei kuitenkaan saisi olla ylipääsemätön este. Hyvin jäykällä tavalla uudistettu budjettitekniikka hidastuttaa eniten mahdollisuuksiamme
vastata YK:n ja ETYK:in pyyntöihin. Vähän karrikoiden sanottuna emme voi nykykäytännön mukaan lähteä ratkaisemaan mitään kriisiä, ellei kriisitilannetta ole vuotta etukäteen suunniteltu. Ja jos raha-aloite menee läpi, se pyritään aina mittaamaan ulkoministeriön muusta
toiminnasta.

Yllättäviä kansainvälisiä menoja varten budjettiin tulisi sijoittaa jonkinlainen puskurimääräraha. Se tulisi sijoittaa erilleen ulkoministeriön varsinaisesta budjettikehyksestä. Suomen maine rauhanturvaajana ja välityspalvelujen tarjoajana vaarantuu, jos etumme kannalta
merkittävissä avustuspyynnöissä joudumme jatkuvasti sanomaan ei.

Lisää kirjanmerkki