Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Carl Haglundin puhe Maanpuolustuskurssiyhdistyksen turvallisuuspoliittisessa illassa

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät Maanpuolustuskurssiyhdistyksen jäsenet, bästa ordförande, mina damer och herrar.

Maanpuolustuksesta ja puolustuspolitiikasta on puhuttu viime aikoina harvinaisen paljon. Se kertoo siitä että tällä sektorilla tapahtuu paljon mutta myös siitä että elämme dynaamisessa maailmassa jossa uudet haasteet, esimerkiksi talous tai kyberturvallisuus ovat koko yhteiskunnan läpileikkaavia.

Keskityn puheenvuorossani tänään kolmeen kokonaisuuteen, jotka ovat:

1 Puolustushallinnon tulevaisuuden resurssipaineet
2 Kyber-turvallisuuden aiheuttamat uudet haasteet ja
3 Kansainvälisen yhteistoiminnan tarjoamat mahdollisuudet

Hyvät kuulijat,

Valtioneuvosto on antanut turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa perusteet ja linjaukset vuoteen 2015 mennessä toteutettavalle puolustusvoimauudistukselle, joka etenee aikataulun mukaisesti. Se on edellytys puolustusvoimien toimintakyvylle ja jatkokehittämiselle rakennettaessa 2020-luvun puolustusta.

Puolustusvoimauudistus oli välttämätön, mutta ei yksinään riitä vastaamaan puolustushallinnon tulevaisuuden haasteisiin.
Selonteossa tunnistettiin myös ensi vuosikymmenelle muodostuva selvä epätasapaino puolustuksen tavoitetilan ja resurssien välillä.

Tämä epätasapaino koskee ennen kaikkea puolustusmateriaalihankintoihin käytössä olevia resursseja.

Se, millaisia mahdollisuuksia on vastata puolustushallinnon esittämään lisäresurssitarpeeseen ja millaisia vaikutuksia tällä on valitussa puolustusratkaisussa pysymiseen, on suuri kysymys kaikille meille, jotka olemme kiinnostuneista maanpuolustuksemme tulevaisuudesta.

Valtioneuvoston tehtävänannon pohjalta asetin syksyllä parlamentaarisen selvitysryhmän perehtymään tähän kysymykseen. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Ilkka Kanerva ja siinä ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet. Ryhmä tavallaan jatkaa parlamentaaristen puolustuskomiteoiden perintöä käsitellen asioita yli puoluerajojen.

Ryhmän informointi toteutetaan teemakeskusteluina kahdessa vaiheessa. Viime syksynä alkaneessa ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena on ollut puolustuksen ratkaisuihin vaikuttavien tekijöiden syventävä esittely ja käsittely.

Tänä keväänä alkavassa toisessa vaiheessa käsitellään puolustusjärjestelmän osatekijöitä ja puolustuksen ratkaisuvaihtoehtoja vaikutuksineen, huomioiden erityisesti voimavarat.

Työn tavoitteena on antaa kaikille puolueille mahdollisimman realistinen yhteinen tilannekuva puolustushallinnon tilanteesta, koska edessä on varmasti vaikeat neuvottelut.

Informoinnin keskeinen sisältö on hahmottaa;
- Mitä turvallisuusympäristömme ja yhteiskuntamme edellyttävät sotilaalliselta maanpuolustukselta?
- Mitkä ovat olennaisia muutostekijöitä ja miten ne vaikuttavat puolustukseen ja
- Kuinka Suomi voi säilyttää puolustuskykynsä tulevaisuudessa?
Puolustuksen pitkän aikavälin haasteiden käsittely ja ratkaisu vaativat myös keskeisten puolustuspoliittisten toimintalinjausten ja niiden toteutustapojen arviointia. Tällä tarkoitan puolustusratkaisumme perustekijöiden eli fundamenttien arviointia.



Arvoisat kuulijat,

Puolustusratkaisumme fundamentit ovat tunnetusti;

1 Yleinen asevelvollisuus
2 Koko maan puolustaminen ja
3 Sotilasliittoon kuulumattomuus

Suuri kysymys on, että onko puolustusratkaisuamme nykymuodossaan mahdollista ylläpitää nähtävissä olevilla resursseilla?

Vastausta etsiessämme tulee meidän hahmottaa se, millaiseen toimintaympäristöön puolustusjärjestelmämme täytyy sopeutua.

Ensinnäkin, vaikka toimintaympäristömme muuttuu ja laajenee, ei geopoliittinen sijaintimme muutu. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on tehty perusteelliset puolustusuudistukset, joissa asevoimien tehtäviä on uudistettu radikaalisti. Kyseiset
uudistukset ovat perustuneet silloisiin näkemyksiin uhkista ja toimintaympäristöstä. Suomen osalta ei ole nähtävissä sellaista perustavanlaatuista muutosta, joka antaisi aihetta - tai edes mahdollisuuksia - vastaaviin liikkeisiin.

Ruotsissakin käydään edelleen keskustelua siitä, ovatko tehdyt valinnat, esimerkiksi asevelvollisuuden lakkauttaminen sittenkään olleet oikeita.

Toiseksi, uhkakuvat muuttuvat ja laajenevat, mutta sotilaallisen voimankäytön mahdollisuus säilyy. Meillä on jatkossakin tarve puolustukselle, mutta samalla puolustukselle asetetut vaatimukset kasvavat. Sodankäynnin luonne muuttuu poliittisen, yhteiskunnallisen ja teknisen kehityksen myötä.

Sotilaallista voimaa voidaan käyttää yhä enemmän osana muita voimankäytön välineitä tai yhdistelmiä. Suurta tuhoa voidaan saada aikaan ilman fyysistä vaikutusta. Toimintaympäristömme laajenee samanaikaisesti kattamaan useita kerroksia: maan, meren ja ilman rinnalle nousevat ns. yhteiset toimintaympäristöt kuten valtameret, ilmakehä, avaruus ja kyber, joiden häiriöttömän käytön turvaaminen korostuu entisestään ja joiden hyödyntämismahdollisuudet ovat myös Suomelle tärkeitä.

Vientiin tukeutuvana taloutena ja korkean teknologian maana myös Suomi on vahvasti riippuvainen näistä kaupan, tiedonvälityksen ja liikenteen verkostoista. Puolustukselle asetettu vaatimuslista siis kasvaa ja monipuolistuu.
Hyvät kuulijat,
Olemme saaneet konkreettisen esimerkin maahamme kohdistuneesta uudesta toimintamuodosta ulkoministeriöön kohdistuneen verkkovakoilun paljastuttua.

Ulkoministeriön verkkourkintatapaus on herättänyt meidät kansallisesti ja se aiheuttaa edelleen erilaisia tunteita. Toiset ovat aidosti hämmästyneitä, toiset pitävät kybervakoilua enemmänkin itsestäänselvyytenä. Joka tapauksessa uhka on todellinen, samoin tapahtunut vakoilu tosiasia ja meidän on oltava nöyriä sen edessä. Tieto on valtaa.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö totesi Sälenin puheessaan, että "Laskeeko kyberkeinojen olemassaolo myös kynnystä siirtyä diplomatian tieltä kohti painostustoimia? Nyt puheiden ja aseiden väliin on ilmestynyt uusi ulottuvuus, josta ei välttämättä jää edes kiinni."
On selvää, että valtiosalaisuuksia ja etenkin valtioiden välisiä suhteita ja niihin liittyviä kannanottoja tullaan jatkossakin seuraamaan tavalla tai toisella. Meidän on siitä huolimatta kehitettävä varautumistamme ja varmistettava kansallinen toimintakykymme havaita, tunnistaa ja reagoida kyber-avaruudessa tapahtuviin hyökkäyksiin tai urkintoihin. Muuten meitä viedään.

Ilmeistä on, että asianmukaiset viranomaiset tarvitsevat asianmukaiset työkalut kyberuhkien havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn. Olemme aloittaneet poikkihallinnollisen lainvalmistelun puolustusministeriön johdolla, jotta voimme tältäkin osin saavuttaa itsenäiseltä valtiolta vaadittavan toimintakyvyn. Vaakakupissa on myös kansalaistemme yksityisyyden suoja, joten työkaluja ja toimintamalleja kehitettäessä on yhtä tärkeää linjata se mikä ei kuulu viranomaisvalvontaan ja varmistaa kansalaisten yksityisyys. Tämä voi tapahtua lainsäädännön kautta, mistä on hyviä esimerkkejä muualla Euroopassa.
Arvoisat kuulijat,
Edellä luetellut haasteet ovat pitkälti kansallisia. Niihin vastaaminen keskinäisriippuvaisessa maailmassa nykyaikaisin menetelmin edellyttää kuitenkin myös kansainvälistä verkottumista.
Suomi harjoittakin tänä päivänä hyvin aktiivisesti kansainvälistä puolustusyhteistyötä.

Joulun alla käytiin kiivasta ja varsin odottavaa keskustelua Eurooppa-neuvoston valtionpäämiesten kokouksesta. Suomikin lähti kokoukseen korkein tavoittein.

Kun kokous oli pidetty kiinnostus tähän asiaan on hiipunut. On kuitenkin hyvä todeta, että joulukuun kokousta voidaan pitää onnistuneena. Jatkotyölle saatiin riittävät suuntaviivat, ja puolustus pysyy korkean tason asialistalla Eurooppa-neuvoston palatessa asiaan kesällä 2015.
Ennen kaikkea valtioiden ja hallitusten päämiehet ilmaisivat, odotuksia vahvemmissa päätelmissä, sitoumuksensa yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan sekä puolustusyhteistyön kehittämiseen.

Suomen kannalta keskeisiä kokouksen toimeksiantoja ovat muun muassa:
- Turvallisuusstrategiatyön käynnistäminen,
- Järjestelmällisemmän puolustusyhteistyön politiikkakehyksen valmistelu ja
- Huoltovarmuutta koskevan tiekartan laadinta.
Suomen keskeisistä tavoitteista saatiin läpi suurin osa, ja näkemyksemme puolustuspolitiikasta EU-kehyksessä saivat vastakaikua. Matka on pitkä ja vauhti hidas, mutta suunta on selvä.

EU:lla on ainutlaatuinen kyky toimia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa laajalla rintamalla käyttäen mm. diplomatian, kaupan, kehitysavun, oikeussektorin sekä puolustuksen työkaluja.

En silti näe, että Euroopan Unionista olisi muodostumassa ensisijaista sotilaallisen turvallisuuden foorumia vaan Euroopan keskeisin turvallisuusfoorumi on jatkossakin Nato, johon kuuluu myös valtaosa EU-maista.

Tänä päivänä myös Suomen ja Naton välinen kumppanuusyhteistyö on tiivistä, ja sillä on suuri merkitys Suomen puolustusvoimien yhteistoimintakyvyn ja suorituskyvyn kehittämiseen ja ylläpitoon.



Hyvät kuulijat,

Puolustuskyvyn tarkastelu on Suomenkin osalta entistä enemmän kokonaisuus, johon vaikuttavat toisiinsa kytköksissä olevat kansallinen ja kansainvälinen ulottuvuus. Keskinäisriippuvuuden maailmassa kansainvälinen yhteistyö ei ole puolustuksenkaan saralla enää valinta, vaan vallitseva tosiasia.

Tulevaisuudessa mikään maa ei pysty yksin tuottamaan ja ylläpitämään kaikkia tarvittavia sotilaallisia suorituskykyjä. Tämä seikka on syytä huomioida myös Suomen tulevia puolustusratkaisuja pohdittaessa.
Suomi poikkeaa eurooppalaisesta valtavirrasta siinä, ettei meillä ole sotilaallisia turvatakuita. Kuten selonteossa todetaan, "Suomen on varauduttava sotilaallisten uhkien torjumiseen ilman ulkopuolista apua ja ylläpidettävä tämän vuoksi kaikkia puolustusjärjestelmän suorituskykyalueita".
Nyt on pohdittava tarkkaan, onko meillä tällaiseen tulevaisuudessa varaa ja onko tämä ylipäätään järkevä tapa käyttää rajallisia resurssejamme 2020-luvulla? Onko meillä itsellämme nytkään kaikkia suorituskykyalueita? Esimerkiksi pitkän matkan ilmakuljetuksen olemme järjestäneet Ruotsin tavoin yhdessä muutaman Nato-maan kanssa. Suomella ei myöskään ole omaa sukellusvenekykyä, meidän kybertoimintakyky on toistaiseksi rajallinen ja niin edelleen.

Miksi Nato-jäsenyys ei sitten ole meille ajankohtainen on
erillinen keskustelu, en mene siihen pitemmin tänään. Meillä on hallitusohjelmassa kirjaus: ”Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”

Emme tästä huolimatta saa elätellä harhakuvitelmaa siitä, että jäsenyys olisi korkeasta yhteistoimintakyvystämme ja aktiivisesta kumppanuushistoriastamme johtuen vain läpihuutojuttu. Itse liittymisprosessi olisi pitkä poliittinen prosessi. Emme voi myöskään tuudittautua sellaiseen uskoon, että voisimme liittyä milloin itse haluamme.

Tästä näkökulmasta suomalaisessa keskustelussa joskus käytetty käsite ”Nato-optio” on aavistuksen harhaanjohtava, varsinkin jos siihen usein yhdistyy ajatus liittymisestä vasta siinä vaiheessa kun uhka on jo ovella. Nato tuskin on halukas ottamaan uusia jäseniä kriisin aikana, jäsenyys kun vaatisi ratifioinnit kaikkien 28 Nato-maan parlamenteissa. Tämän takia on syytä pitää oma puolustus kunnossa tässä ja nyt.

Hyvät kuulijat,

Suomen puolustuskyvyn eteen on viime aikoina tehty töitä useissa eri kokoonpanoissa. Esimerkiksi pohjoismaisen puolustusyhteistyön eli Nordefcon puheenjohtajuuskautemme huipentui joulukuun alussa Helsingissä isännöimääni puolustusministerikokoukseen, jossa kokoonnuttiin lisäksi Pohjoismaiden ja Baltian maiden kesken sekä niin sanotussa Pohjoisessa ryhmässä. Tähän "Pohjoiseen ryhmään" (Northern Group) kuuluvat Pohjoismaiden ja Baltian-maiden lisäksi Iso-Britannia, Hollanti, Saksa ja Puola.

Nordefcon ohella keskustelemme mahdollisuuksista kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen Ruotsin kanssa. Ruotsi on meille mitä luontevin yhteistyökumppani.

Me, Suomi ja Ruotsi, teemme läheistä sekä alueellista turvallisuutta vahvistavaa yhteistyötä merivalvonnassa ja harjoitustoiminnassa että laveampaa kansainvälistä turvallisuutta vahvistavaa yhteistyötä kriisinhallinnassa ja rauhan edistämisessä.

Maidemme välinen koulutus- ja harjoitusyhteistyö on jo tällä hetkellä laaja-alaista. Suomen ja Ruotsin ilmavoimat harjoittelevat säännöllisesti toistensa ilmatilassa pohjoisessa. Merialueella toteutamme yhteisharjoituksia, esimerkkinä viime marraskuussa toteutettu SWENEX-harjoitus, jossa myös me puolustusministerit vierailimme.

Harjoitusyhteistyö on laadukasta ja vahvistaa maidemme puolustuskykyä. Kyseisessä SWENEX-harjoituksessa syntyi myös minulle ja Ruotsin kollegalleni ajatus rauhanajan puolustusyhteistyön syventämisestä entisestään.

Suomi on jo vuodesta 2008 osallistunut Naton nopean toiminnan NRF-joukkojen (NATO Response Force) toimintaan. Ruotsin syksyllä 2013 tekemä päätös osallistua NRF-toimintaan avaa edelleen uusia yhteistyömahdollisuuksia. Helmikuussa Suomen ja Ruotsin ilmavoimat harjoittelevat ensimmäistä kertaa yhdessä ilmatilanvalvontaa Islannissa.

Haluamme edelleen tiivistää yhteistyötämme puolustusvoimien kehittämisessä, helpottaa ja yksinkertaistaa puolustusvoimiemme välisen yhteistoiminnan käytännön toteuttamista sekä tietyissä kysymyksissä yhteen sovittaa sotilaallisten suorituskykyjemme käyttöä.

Esimerkiksi, meripuolustuksen saralta löytyy edelleen mahdollisuuksia harjoitustoiminnan syventämiselle ja tiivistämiselle. Voimme myös tutkia mahdollisuuksia muodostaa jo olemassa olevista kansallisista suorituskyvyistämme laajempia ja merkittävämpiä yhteisiä joukkokokonaisuuksia kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Yhteistyö on pitkäjänteistä ja linjasimme ministeri Enströmin kanssa syksyn SWENEX-harjoituksessa laivalla, että laadimme nyt kevään aikana työsuunnitelman siitä, kuinka yhteistoimintaa voidaan tulevaisuudessa edelleen kehittää. Olemme valmiit avaamaan uusia yhteistyön alueita parantaaksemme puolustusvoimiemme mahdollisuuksia kehittää, ylläpitää ja käyttää sotilaallisia suorituskykyjä.

Se lisää mahdollisuuksiamme panostaa kansainväliseen kriisinhallintaan, mutta se myös osaltaan vahvistaa turvallisuutta ja sotilaallista suorituskykyä molemmissa maissa. Kansallinen päätöksentekovalta sotilaallisia suorituskykyjä koskien säilyy jatkossakin. Kuljemme siis käsi kädessä, mutta ilman puolustusvelvoitteita.

Ärade åhörare,

Vi har konstaterat med min svenska kollega att det finns flera områden där vårt nordiska samarbete kan föras vidare där våra vänner i Norge och Danmark, till följd av sina skyldigheter mot Nato, kanske inte kan eller vill föra Nordefco-samarbetet så långt att man kunde mäta ut all den nytta som kan fås av samarbetet.

I egenskap av oavhängiga, alliansfria länder har vi inget sådant som hämmar oss och därför kunde vi tillsammans dryfta en fördjupning av det bilaterala samarbetet. Vi kunde således försöka sammanställa det nordiska och det bilaterala samarbetet för att få en bättre helhetsbild samt reda ut möjligheterna att effektivera samarbetet.
Vi konstaterade att man bör närma sig saken konstruktivt så att de politiska parter som behövs är med i diskussionen (t.ex. det utrikes- och säkerhetspolitiska ministerutskottet – Sälen – försvarsberedningen – en parlamentarisk grupp).

- Vi beslöt också att, efter att Nordefco-visionen har godkänts, Finland och Sverige ska påbörja arbetet på att utarbeta en vision om det bilaterala samarbetet och hur det kan fördjupas.

- För att samarbetet ska kunna utvecklas behärskat krävs en ram som man kommit överens om tillsammans och som fungerar som det verktyg som fördjupar samarbetet. Visionsdokumentet kunde också vara en garanti för att samarbetet fortgår. Efter detta har vi beslutat att vi vid sidan av visionen kan upprätta en handlingsplan för att intensifiera samarbetet.

- Det talades också om att koppla ihop försvarets planeringsprocesser till den del som intressena går i samma riktning.

Arvoisat kuulijat - yhteenvedon aika,

Lähivuosista selviämme puolustusvoimauudistuksen avulla, mutta ennen pitkää vastaan tulevat rahoitushaasteet vaativat laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa tarkastelua.

On varmasti kaikkien etu, jos meidän poliittisten päätöksentekijöiden tilannekuva puolustuksemme pitkän aikavälin haasteista on ajantasainen ja kattava. Lisäksi on tärkeää, että myös kansalaisten tietoisuus paranee eduskuntavaalien alla. Edellytänkin, että puolueet ottavat kantaa myös näihin asioihin jo ennen vaaleja.

Puolustuksemme kehittämisen tulee aina lähteä vastaamisesta tarpeisiin ja resursseihin. Puolustuksen resurssikysymykset ja siitä juontuvat ratkaisut ovat sen verran suuren mittaluokan asioita, että perinpohjaiselle poliittiselle pohdinnalle on varattava tilaa ja aikaa.

Meillä suomalaisilla on tunnetusti luja maanpuolustustahto, mutta pelkkä tahto ei riitä puolustuksen ylläpitämiseen. Siihen tarvitaan myös priorisointia ja rohkeutta tehdä valintoja. Valtiontalouden tila ei ole helppo, joten laaja keskustelu on välttämätöntä.

Tämä hallitus otti tehtäväkseen hoitaa puolustusvoimauudistuksen. ja myös seuraavan hallituksen on oltava valmis tekemään pitkälle kantavia päätöksiä puolustuksemme turvaamiseksi.

Arvostan sitä, että olen saanut alustaa teille, arvoisat maanpuolustuskurssiyhdistyksen jäsenet, puolustuspolitiikkamme ajankohtaisista kysymyksistä. Mielestäni on tärkeätä, että puolustuspolitiikastamme keskustellaan juuri nyt. Olen valmis vastaamaan mahdollisiin kysymyksiinne. Kiitän huomiostanne. Tack ska ni ha!

Lisää kirjanmerkki