Arkistonumero
3756
Luokka
Puheet
Puhuja
Eduskunnan puhemies Paula Risikko
Lähde
Alkuperäinen kieli
suomi
Kieli
Päiväys
27.4.2018

Puhemies Risikon puhe kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa

Arvoisa tasavallan presidentti, arvoisat sotaveteraanit, arvoisa juhlayleisö,

on suuri kunnia tuoda valtiovallan tervehdys Teille. Te taistelitte ja teitte työtä Suomen puolesta ja jokaisen suomalaisen hyväksi. Teidän edessänne tunnen syvää kiitollisuutta.

Aika on sodan ja aika on rauhan. Kun sota oli päättynyt aselepoon syyskuun 19. päivänä 1944, eräs 22-vuotias alikersantti kirjoitti isälleen näin:

”kyllä tässä toimeen tullaan jollain tavalla. Olin veljeäni katsomassa ja siellä vähän suunnittelimme tulevaisuutta. Pääsimme yksimielisyyteen siitä, että on jotain omintakeista yritettävä. Kai selvitään jollain tavalla, kun kolmisin yritetään.”

Rauhan tultua tällaisia kirjeitä kirjoitettiin kotiin tuhansittain.  Kirjoittajana yleensä oli juuri tämän ikäinen sotilas, sillä etulinjan sotilaat olivat tyypillisesti kaksikymmentävuotiaita tai vain muutaman vuoden vanhempia. Tämän kirjeen kirjoittaja oli tuolloin vain eräs tuntematon sotilas, myöhemmin me kaikki tunsimme hänet. Hän oli Mauno Koivisto.

Koiviston kirjeestä käy ilmi, millainen oli suomalaisen sotilaan voimakkain tunne sodan jälkeen: yrittämällä kyllä pärjätään. Yrittäminen tarkoitti niin maan kuin oman itsensäkin uudelleen rakentamista.

Sota-ajan kirjeistä paljastuu mielenkiintoinen asia. Mitä vaikeampi tilanne oli rintamalla, sitä enemmän miehet kirjoittivat rakentamisesta. Kun kaikkialla ympärillä oli vain tuhoa, oli tärkeätä haaveilla jonkin uuden rakentamisesta.

”Niin, kyllä minä vielä jaksan toivoa, että kerran vielä pääsen omalle pellolle, omalle rakennustyömaalle ja omalle työverstaalle, työskentelemään meidän oman kotimme hyväksi. ”

Sodan jälkeisen sukupolven ihmiset – Te hyvät veteraanit, lotat ja omaiset – rakensitte tämän maan uudelleen. Työtä oli paljon. Jo yksin Lapin sodassa tuhoutui 14 779 rakennusta. Lapin 752 maantiesillasta jäljellä oli sodan jälkeen 24. Kaikki rakennettiin uudelleen.

Rakentamista voidaan mitata sillä, kuinka monta taloa valmistui, kuinka paljon betonia käytettiin, kuinka nopeasti perustukset valettiin. Teidän työnne arvoa ei kuitenkaan voi tällä tavalla mitata. Monet sodan jälkeen rakennetut talot on jo purettu, mutta teidän arvokkain rakennustyönne säilyy sukupolvelta toiselle.

Te nimittäin rakensitte Suomen idean: ajatuksen maasta, jossa kaveria ei jätetä, periksi ei anneta, koti on tärkeä, kukaan ei ole toista arvokkaampi, yrittämällä pärjätään.

Tällaisen maan puolesta me kaikki suomalaiset, niin nuoret kuin vanhemmatkin, tahdomme tehdä työtä myös tulevaisuudessa.

Valtiovallan puolesta kiitän Teitä kaikkia työstänne itsenäisen Suomen hyväksi.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Paula Risikko: Puhemies Risikon puhe kansallisen veteraanipäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa, 27.4.2018, http://www.eilen.fi/fi/3756/ (16.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki