Arkistonumero
3826
Luokka
Puheet
Puhuja
Puolustusministeri Jussi Niinistö
Lähde
Alkuperäinen kieli
suomi
Päiväys
10.9.2018

Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe 226. Maanpuolustuskurssin avajaisissa

Hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, kummikurssilaiset, arvoisa Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat. Ärade kursdeltagare, mina damer och herrar.

Tänään puhun teille sodasta. En kriisistä, en konfliktista vaan sodasta tai pikemminkin sotaan valmistautumisesta. Tiedän sodasta puhumisen olevan monelle ahdistava, jopa pelottava aihe. Tai siltä se ainakin tuntuu.  Kestihän pitkään ennen kuin uskalsimme tunnustaa itsellemme, että Ukrainassa on sota. Konflikti tai kriisi tuntuvat termeinä helpommilta kuin sota. Mielikuviimme nousee tapahtuma, joka on kestoltaan sopivan lyhyt ja hallittavissa oleva.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen länsimaissa ajateltiin yleisesti sotilaallisen voiman käytön päättyneen vähintäänkin ns. kehittyneiden valtioiden välillä.

Myös Suomessa oli samanlaista toiveajattelua. Vuonna 2010 istunut Hallbergin komitea piti sodan lähtökohdista varautumista vanhentuneena. Uusi uljas maailma oli sodaton. Sen sijaan komitea korosti laaja-alaisiin ”uusiin uhkiin” varautumisen merkitystä – huolimatta Venäjän ja Georgian sodasta kaksi vuotta aiemmin vuonna 2008. Tällöin arvioitiin, että kokonaisturvallisuuden periaate ja toimintamalli sekä laajan turvallisuuskäsitteen mukainen varautuminen varmistaisivat suomalaisen yhteiskunnan tarpeet myös poikkeusoloissa. Kokonaismaanpuolustuksen käsite ja ennen kaikkea sen sotilaallista maanpuolustusta korostava merkitys hiipuivat hiljaa taka-alalle.

Turvallisuusympäristömme on muuttunut Hallbergin komitean ajoista merkittävästi. Euroopan turvallisuustilanne on heikentynyt etenkin Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan konfliktin myötä. Voimapolitiikka on palannut Eurooppaan, eikä sen päättymisestä ole tietoa.

Toissa vuonna hyväksytyn puolustusselonteon mukaan sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois.

Puolustusministerinä minun on kysyttävä, onko Suomi varautunut kriisiin vai sotaan? Tiedän puolustusvoimien olevan varautunut sotaan, mutta onko myös koko yhteiskuntamme varautunut sotaan vai onko kamppailu Suomen olemassaolosta liudentunut ajatuksissamme sopivankokoiseksi kriisiksi ja konfliktiksi, josta Suomi-neidon on helppo suoriutua voittajana?

Voimassa oleva kokonaisturvallisuuden toimintamalli perustuu siihen, että kaikki hallinnonalat kykenevät toimimaan tehokkaasti myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Sen mukaisesti puolustusvoimat antaa virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi ja yhteiskunnan muiden toimintojen turvaamiseksi sekä osallistuu pelastustoimintaan. Virka-avun edellytyksiä ja muotoja on tämän hallituskauden aikana uudistettu ja kehitetty.

Puolustusministeriön hallinnonalan tehtävänä on edellä kuvatussa kokonaisuudessa luoda edellytykset puolustuskyvyn ja sotilaallisen maanpuolustuksen toiminnalle kaikissa tilanteissa. Niin ikään ministeriön tehtävänä on jo asetuksen mukaan ”kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittaminen”. Tehtävänä on siis yhdessä puolustusvoimien kanssa tunnistaa ja määritellä ne maanpuolustustoimet, joilla varaudutaan valtakunnan itsenäisyyttä, alueellista koskemattomuutta ja kansalaisten elinmahdollisuuksia vaarantavien sotilaallisten uhkien torjumiseen.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategian mukaan sotilaallista maanpuolustusta tuetaan suunnitelmallisesti muun yhteiskunnan voimavaroilla. Lähtökohtana on, että tämä ei saisi vaarantaa muun yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen jatkuvuutta. Näin ollen meidän on kysyttävä itseltämme:

Mitkä yhteiskunnan voimavarat ovat nyky-yhteiskunnassa realistisesti saatavilla sotilaallisen maanpuolustuksen tueksi poikkeusoloissa ilman, että muut elintärkeät toiminnot vaarantuvat? Sodassa yhteiskunnan on pakko tinkiä useista toiminnoistaan. Tämä puolestaan ei enää voi olla vaarantamatta tai ainakin vakavasti häiritsemättä joitakin elintärkeitä toimintoja. Missä kulkee raja ja kuka tätä rajanvetoa koordinoi?

Vastaavatko valmiuslaki ja puolustustilalaki toimintaympäristöämme ja yhteiskuntaamme? Digitalisaatio, tekoäly ja monet muut teknologian kehityssuunnat muuttavat yhteiskuntaa.

Mihin oletuksiin yhteiskunnasta ja sen väestöstä varautuminen lopulta perustuu? Ajatuksemme ihmisten käytettävyydestä kriisiajan tehtäviin voi olla kovin vanhentunut nykyisessä elinkeinorakenteessa. Syntyyhän koko ajan uusia ammatteja, joista vielä sukupolvi sitten ei ollut tietoakaan.

Ruotsissa kokonaismaanpuolustusta – ”totalförsvaret” på svenska – on kehitetty viime aikoina määrätietoisesti. Mallia on otettu Suomesta, kun Suomi aikanaan otti mallia Ruotsista. Tavoitteena Ruotsissa on, että sotatilassa sotilaallinen maanpuolustus ja ns. siviilipuolustus toimivat yhtenä kokonaisuutena.Sotilaallisen puolustuksen katsotaan riippuvan viime kädessä siitä, miten muu yhteiskunta kykenee korotetun valmiuden ja sodan aikana tukemaan puolustusvoimia. Lähtökohtana ovat siis sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeet.

Entä mitkä ovat ne työkalut, joilla puolustuksen toimintaedellytykset turvataan? Kokonaisturvallisuuden toimintamalli muodostaa varautumisen kivijalan. Se on yhteistoimintamalli, jossa suunnitellaan, harjoitellaan ja toimitaan yhdessä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi kaikissa olosuhteissa. Mutta tämä ei vielä riitä.

Sen lisäksi tarvitaan muita puolustushallinnon toimin valmisteltuja järjestelyitä, kuten kumppanuuksia ja sotataloussopimuksia elinkeinoelämän kanssa sekä kansallisia ja kansainvälisiä sotilaalliseen huoltovarmuuteen liittyviä sopimuksia ja järjestelyjä. Näiden perusteella puolustusvoimien kriittisten järjestelmien käytettävyys kyetään varmistamaan poikkeusoloissa.

Niin ikään kansallisessa lainsäädännössä ja yhteiskuntapolitiikassa on huomioitava sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaedellytykset. Lainsäädäntömme on huomioitava sodankäynnin ja turvallisuusympäristön muutoksesta nousevat tarpeet. Näin esimerkiksi lainsäädäntöämme täydennettiin tunnuksettomien sotilaiden, niin sanottujen vihreiden miesten, osalta. Niin ikään hallituksen paikkatietopoliittisessa selonteossa otettiin digitaalisten palvelujen edistämisen lisäksi myös kansallisen turvallisuuden näkökohdat huomioon.

Varautuminen on jokaisen ministeriön tehtävä oman toimialansa osalta. Kovaan kansalliseen turvallisuuteen liittyvää ymmärrystä on lisättävä myös puolustushallinnon ulkopuolella. Varautuminen pahimman varalle korostuu kuitenkin erityisesti puolustusministeriön tehtävissä ja puolustusministeriön hallinnonalalla. Ohjenuorana ovat kokonaismaanpuolustukselliset tavoitteet. Näin varmistutaan siitä, että puolustukselle kyetään kanavoimaan tarvittaessa koko yhteiskunnan tuki.

Keinovalikoimassa on kansallisten toimien rinnalle noussut myös kansainvälinen puolustusyhteistyö, jolla vahvistetaan Suomen asemaa luotettavana kumppanina. Normaaliolojen yhteistyö on perusta poikkeusolojen yhteistyölle ja yhteistyöverkostojen avulla luotuja järjestelyitä voidaan hyödyntää kriisien alkuvaiheesta alkaen.

Turvallisuusympäristön haasteiden, digitalisaation ja yhteiskunnan muuttumisen myötä on nyt oikea aika tarkastella perinteistä kokonaismaanpuolustuksen konseptia uusin silmin. Millä termillä kokonaisuutta kutsutaan jatkossa, on ehkä toissijaista. Minusta kokonaismaanpuolustus – kuten Ruotsin ”totalförsvar” – on hyvä termi. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus on hyvä ja toimiva varautumisen konsepti, mutta on varmistettava, että maanpuolustuksen valmistautuminen sotaan ei liukene kokonaisturvallisuuden suureen massaan.

Puolustushallinnon paikka ja tehtävät on selvennettävä osana kokonaisturvallisuutta, mutta erityisesti maanpuolustusta tukevien yhteiskunnan toimien näkökulmasta. Nyt on oikea aika tehdä kokonaismaanpuolustuksen inventaario omista tarpeista ja kyvyistä suhteessa yhteiskunnan kykyihin tukea sotilaallista maanpuolustusta. Näin digiaikana kai pitäisi puhua kokonaismaanpuolustus 2.0:sta.

Hyvät kuulijat

Eräs hiljattain esille noussut kokonaismaanpuolustuksellinen asia liittyy puolustushallinnon räjähtäneisiin kiinteistökustannuksiin.
Eduskunnan puolustusvaliokunta on keväällä velvoittanut selvittämään mallia, jossa kaikkien turvallisuusviranomaisten erityiskiinteistöjen — tai vaihtoehtoisesti vain puolustushallinnon toimitilojen — omistajuuden hallinta siirrettäisiin uuteen laitokseen, johon yhdistettäisiin osa nykyisestä Senaatti-kiinteistöistä sekä Puolustushallinnon rakennuslaitos kokonaisuudessaan.
Nykyisessä vuokrajärjestelmässä rakennusten elinkaarikustannukset nousevat kohtuuttoman korkeiksi suhteessa niiden rakentamiseen ja kunnossapitoon vaadittaviin investointeihin. Vuokrajärjestelmä ei ole pystynyt myöskään tarjoamaan asiakkaalle sellaista joustavuutta, jota on tavoiteltu.

Puolustusministeriön johdolla laaditaan selvitys turvallisuusviranomaisten vuokrajärjestelmän ja kiinteistöjen hallinnan toimintamallin kehittämiseksi. Selvitys valmistuu helmikuussa 2019. Sen toimeenpaneminen kirjattaneen seuraavaan hallitusohjelmaan.
Kokonaismaanpuolustuksen näkökulmasta ei käytössä olevaa toimintamallia ole ylipäätään kehitetty nykyiseen uhkaympäristöön, joten myös hallintorakenteiden toimivuutta on syytä arvioida uudelleen. Tarkoituksenmukaisinta olisi, jos tässäkin tapauksessa rauhan ajan ja sodan ajan järjestelmät olisivat yhteneviä ja vallitsevan turvallisuusympäristön uhkakuviin sovitettuja.

Efter kalla krigets slut trodde många att tiden för aktiv användning av militär styrka är över, åtminstone mellan de utvecklande länderna. Då bedömdes det, att övergripande säkerhets princip och koncept samt beredskapsmodellen enligt den breda säkerhetsuppfattningen skulle försäkra det finska samhällets behov även under undantagsförhållanden. Grunden för tänkandet var i stort sätt det, att på vilka sätt Försvarsmakten och det militära försvaret kunde stöda de andra delarna av samhället. Förändringar i vår säkerhetsomgivning förutsätter dock helhetens omvärdering, precis som de gör i Sverige. Samhällets övergripande säkerhet i sig är ett bra och fungerande koncept, men nu gäller det att garantera det militära försvarets behov om det värsta scenariot – kriget – skulle aktualisera i framtiden.

Arvoisat kuulijat

Kuten aiemmin totesin, lainsäädäntö on keskeisessä asemassa kokonaisturvallisuutta tai kokonaismaanpuolustusta rakennettaessa: lailla maata rakennetaan.

Istuva hallitus on käynnistänyt toistakymmentä lakihanketta, joilla edistetään kansallista turvallisuutta. Haluankin nostaa esille kaksi ajankohtaista lainsäädäntöhanketta. Näistä ensimmäinen on kaksoiskansalaisuuslakiesitys. Puolustusministeriössä on nyt valmisteltu esitys, jossa ehdotetaan muutettavaksi puolustusvoimista annettua lakia siten, että puolustusvoimien sotilasvirkaan voitaisiin nimittää vain Suomen kansalainen, jolla ei ole muun valtion kansalaisuutta. Säännökseen liittyisi toki mahdollisuus myöntää hakijalle erivapaus.
Niin ikään Maanpuolustuskorkeakoulusta annettua lakia muutettaisiin siten, että upseerin virkaan johtaviin opintoihin edellytettäisiin, että valittava henkilö on Suomen kansalainen, jolla ei ole muun valtion kansalaisuutta. Myös tästä edellytyksestä voitaisiin myöntää erivapaus.

Esitys oli lausuntokierroksella keväällä ja sitä on viimeistelty palautteen perusteella kesän aikana. Perusratkaisu on lausuntokierroksen jälkeen pysynyt ennallaan. Tarkoitus on esitellä muutos eduskunnalle mahdollisimman pian ja saada se voimaan ensi vuoden alusta.
Toinen valtiollista turvallisuutta kohentava lakihanke on ulkomaalaisten kiinteistöjen omistamista ohjaava lakihanke. Valtioneuvoston kanslian asettama työryhmä antoi viime kesäkuussa yksimielisen mietintönsä asiasta. Työryhmä on päätynyt ehdottamaan uutta sääntelyä sen varmistamiseksi, että viranomaisilla on luotettava, kattava ja ajantasainen tilannekuva kiinteistön omistuksesta kansallisesti elintärkeiden kohteiden läheisyydessä.

Työryhmä ehdottaa maankäyttö- ja rakennuslakiin liitettäväksi säännöksen kansallisesta turvallisuudesta alueidenkäytössä.  Valtiolle esitetään etuosto-oikeutta kansallisen turvallisuuden kannalta merkittävien kohteiden läheisyydessä. Työryhmä esittää myös, että muualla kuin Euroopan unionissa tai Euroopan talousalueella kotipaikkaansa pitävän yhteisön ja muun kuin Euroopan unionin kansalaisen
tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaisen tulisi hakea lupa kiinteistön hankkimiseksi määrätyillä alueilla. Lisäksi lunastuslainsäädäntöä täsmennettäisiin.

Esitetyt lainsäädännön kehittämistoimenpiteet muodostavat kokonaisuuden, jolla viranomaisen puuttumismahdollisuuksia erilaisissa tilanteissa parannetaan. Toimenpide-ehdotuspaketti on laadittu siten, että kansallista turvallisuutta voidaan parantaa puuttuen mahdollisimman vähän kiinteistökauppaan, ulkomaalaisten kykyyn investoida Suomeen tai perustusoikeuksien antamaan suojaan. Sen sijaan toimenpide-ehdotukset täydentäisivät esitettyä tiedustelulainsäädäntöä tarjoten konkreettisia keinoja havaittujen turvallisuusriskien poistamiseksi. Lausuntopalaute raportista oli varsin myönteistä. Palautteen perusteella kehitetty ehdotus on tarkoitus viedä eduskuntaan tämän syksyn aikana siten, että se ehdittäisiin käsittelemään vielä tällä vaalikaudella.

Hyvät maanpuolustuskurssille valitut

Teillä on seuraavan neljän viikon aikana ainutlaatuinen mahdollisuus paneutua suomalaiseen kokonaismaanpuolustukseen, sen vahvuuksiin ja sen haasteisiin Kannustan teitä käymään keskustelua kokonaismaanpuolustuksen ajantasaisuudesta nykyisessä turvallisuusympäristössämme. Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia, joka on merkityksellinen itsellekin. Osallistuin nimittäin aikanaan Maanpuolustuskurssille numero 176, joka on kummikurssinne, ja välitän tässä yhteydessä myös kummikurssinne kannustukset ankaraan opiskeluun. Jag önskar er en angenäm försvarskurs.

Tämä puhe on tulostettu Ulkopoliittisen instituutin ylläpitämästä EILEN-arkistosta.

Suositeltava viittaustapa:
Jussi Niinistö: Puolustusministeri Jussi Niinistön puhe 226. Maanpuolustuskurssin avajaisissa, 10.9.2018, http://www.eilen.fi/fi/3826/ (15.10.2019)

Tulosta sivu Lisää kirjanmerkki