Ulkoasiainministeri Paavo Väyrysen esitelmä Paasikivi-Seurojen neuvottelukunnan syyskokouksessa 4.9.1991 Rovaniemellä
PUOLUEETTOMUUS YHDENTYVÄSSÄ EUROOPASSA
Toisen maailmansodan jälkeen syntynyt sotilaallinen ja ideologinen kahtiajako on nopeasti jäämässä historiaan. Se oli muodostunut maailmanlaajuiseksi idän ja lännen väliseksi konfliktiksi, jonka jännityskeskus sijaitsi jaetussa Saksassa. Vaikka järjestys oli näennäisen vakaa, se oli poliittiselta perustaltaan räjähdysaltis ja turvaton.
Uusi kansainvälinen asetelma hahmottuu moniarvoisen demokratian, markkinatalouden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen perustalle. Se ei kuitenkaan vielä ole valmis, vaan edessä on pitkä ja ehkä vaikeakin murroskausi.
Viime viikkojen valtaisa murros Neuvostoliitossa on vielä liian lähellä, jotta voimme ymmärtää sen täyttä merkitystä, saati arvioida tämän jättiläisvaltion tulevaa kehitystä.
Meillä on kuitenkin täysi syy uskoa, että vallankaappauksen epäonnistuminen ja kansanvallan voitto avaa Neuvostoliitolle ja siihen kuuluneille tasavalloille
uuden mahdollisuuden osallistua sen yhtenäisen Euroopan rakentamiseen, josta ETYK-maiden huippukokous viime marraskuussa hyväksyi historiallisen Pariisin peruskirjan.
Itäisessä naapurissamme on edessä kokonaan uuden valtiollisen ja poliittisen rakennelman luominen. Toivomme, että demokratian ihanteet saavat tukevan jalansijan, että valtavat kansallisuuspaineet kanavoituvat rauhanomaiseksi yhteistyöksi ja että uusi valtioliitto, Venäjä ja muut tasavallat löytävät luontevan yhteytensä muun Euroopan kanssa.
Neuvostoliiton vallankumouksellinen kehitys on luonut edellytykset Baltian maiden itsenäistymiselle. Viro, Latvia ja Liettua ovat astumassa täysivaltaisina jäseninä kansainväliseen yhteisöön.
Virosta tulee Suomen lähin yhteistyökumppani. Meidän on varauduttava antamaan Virolle ja muille Baltian maille myös tuntuvaa tukea. Viron avustaminen on jo käynnissä osana Suomen toimintaohjelmaa Itä- ja Keski-Euroopan tukemiseksi. Baltian maiden itsenäistyessä niitä varten on laadittava oma avustusohjelma ja niihin on suunnattava tähänastista enemmän varoja. On luonnollista, että Suomi täyttää omia velvoitteitaan Itä- ja Keski-Euroopan
auttamiseksi nimenomaan tukemalla Baltian maiden ja myös meitä lähellä olevien Venäjän osien - Murmanskin, Karjalan ja Leningradin alueiden - kehitystä.
Viroa on autettu viime vuosina myös vapaaehtoisin keräyksin. On toivottavaa, että Viron ja muiden Baltian maiden itsenäistyessä myös keräystoimintaa ja
vapaaehtoista auttamista lisätään.
Maanosamme itäisen osan kansat ovat oman onnensa seppiä. Lisäksi tarvitaan kuitenkin kansainvälisen yhteisön päättäväisiä ja kaukokatseisia tukitoimia. Taloudelliset uudistukset ja demokratian rakentaminen on saatava toden teolla käyntiin Neuvostoliitossa. Elintaso- ja kehityskuilun lännen ja idän välillä on kavennuttava, koska se on ainoa tie eurooppalaiseen vakauteen.
* * *
Sotilaallisen ja poliittisen vastakkaisasettelun maailman sijaan on tulossa maailma, jossa ratkaisevaa osaa näyttelevät taloudelliset ja teknologiset kilpailutekijät.
Keskeisessä asemassa ovat yhtäältä Japanin johtama Aasia, toisaalta Yhdysvallat ja kolmantena voimana Eurooppa, jossa tätä kehitystä johtaa Euroopan yhteisö, taloudellisena veturinaan yhdistynyt Saksa. EY kehittyy sisäisesti, mutta se myös laajenee: integraation luomista uusista lähtökohdista ollaan luomassa askel askeleelta uudenlaista monivaltiollista rakennelmaa.
Suomelle muutos aiheuttaa sopeutumisongelmia, mutta luo myös uusia mahdollisuuksia. Olen vakuuttunut, että Suomi tästä murrosvaiheesta selviytyy.
Monet kysyvät, mikä paikka uudessa Euroopassa löytyy puolueettomille maille. Onko puolueettomuudella vastakkaisasetelman murruttua mitään merkitystä? Mitä tarkoitamme puolueettomuudella yhteistyön ja keskinäisriippuvuuden Euroopassa?
Meillä on jatkuvasti käytävä keskustelua ulkopolitiikastamme ja ulkoisista suhteistamme. Olemme tärkeiden valintojen edessä. Valmiita vastauksia ei ole,
mutta voimme pyrkiä saavuttamaan yhteisymmärryksen tärkeimmistä tavoitteistamme ja toimintaperiaatteistamme.
* * *
Tarkastelen minulle annettua otsikkoa "Puolueettomuus yhdentyvässä Euroopassa" koko Euroopan kehityksen näkökulmasta.
Euroopassa on meneillään kaksi historiallisen mittaluokan murrosta: taloudellinen ja poliittinen yhdentyminen läntisessä Euroopassa ja sen kanssa rinnakkain itäisessä Keski-Euroopassa ja Neuvostoliitossa yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestelmän muutos, siirtyminen moniarvioiseen demokratiaan ja markkinatalouteen.
Nämä kaksi mullistusta vaikuttavat toisiinsa ja ovat myös toisistaan riippuvaisia. Tämän keskinäisen riippuvuuden oikea hallitseminen ja "uuden ja yhtenäisen Euroopan" rakentaminen Pariisin peruskirjan hengen mukaisesti on lähivuosien yhteinen tehtävä.
Tässä tilanteessa kaikki valtiot ovat uudelleenarviointien edessä. Tämä koskee niin läntisiä liittoutuneita maita kuin puolueettomia maita ja lakkautettuihin Varsovan liittoon ja SEViin kuuluneita maita.
Euroopan puolueettomilla mailla on kullakin oma erityinen historiansa ja maantieteellinen asemansa. Suomen puolueettomuus ei ole nojautunut kansainvälisiin sopimuksiin tai takuisiin, vaan se on ensi sijassa poliittinen tahdonilmaisu. Sen sisältö on yhteydessä muuttuvaan ympäristöön.
Puolueettomuuspolitiikallamme olemme katsoneet voivamme edistää parhaimmalla tavalla kansallisia etujamme ja pyrkiä sen avulla sellaiseen kansainväliseen järjestykseen, joka nojautuu rauhanomaiselle yhteistyölle ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiselle.
Suomi ja Ruotsi ovat puolueettomuutensa avulla pyrkineet vahvistamaan geopoliittisesti tärkeän alueensa turvallisuutta ja vakautta. Tässä ne ovat onnistuneet. Maantieteellisesti tarkastellen Pohjola on varsin suuri osa Eurooppaa. Tällä valtavalla alueella sotilaallinen jännitys on vuosikymmenet ollut matala, vaikka Pohjolan välittömässä läheisyydessä on suurvaltojen kannalta elintärkeitä strategisen aseistuksen keskittymiä.
Tämä vakautta edistävä tehtävä säilyy maillamme myös vastaisuudessa. Vaikka suurvaltojen vastakkainolo poistuu, eri osapuolten välillä voi syntyä vaikeitakin intressiristiriitoja. Oman tekijänsä muodostavat myös Euroopan poliittiset, sosiaaliset ja taloudelliset epävarmuus- ja epävakaustekijät.
Suomi saattoi puolueettomuusroolinsa myötä toimia aloitteentekijänä eurooppalaisten yhteistyöjärjestelmien luomiseksi. Olimme sillanrakentaja kahden vastakkaisen leirin välillä.
Kahtiajaon jälkeisessä Euroopassa keskinäinen riippuvuus luo uuden perustan turvallisuudelle. Kaikki valtiot ymmärtävät, että turvallisuus on rakennettavissa vain kaikkien keskinäisellä yhteistyöllä. Käsite "yhteinen turvallisuus" alkaa saada sisältöä.
Kansallisista eroista huolimatta eurooppalaiset ovat oppineet tuntemaan paremmin toisensa. Viestintävallankumous luo yhteistä arvomaailmaa. Ympäristöongelmien ratkaiseminen yhdistää yli rajojen.
Yhteisen turvallisuuden rakentamiseen tarvitaan myös puolueettomien maiden panosta. Meillä on paljon annettavaa ja moniin muihin Euroopan maihin verrattuna vähän rasitteita. Kuten Jugoslavian tilanteen yhteydessä olemme voineet havaita, ETYK-mekanismit - joita olemme toistaiseksi voineet kehittää - toimivat, mutta kriisien todelliseen hallintaan, saati ratkaisemiseen ne eivät vielä riitä. Kehitystyö on välttämätöntä.
Puolueettomilla mailla on sekä omat intressinsä että rakentava roolinsa Euroopan uuden arkkitehtuurin luomisessa. Meidän kannaltamme on tärkeää, että mitä muutoksia turvallisuusjärjestelyjen osalta tehdäänkin, niitä ratkotaan valtioita yhteen sitovissa rakenteissa, joissa myös meidän etumme tulevat esille. Olemme korostaneet, että ETYKistä voisi kehittyä vähin erin maanosan yhteinen turvallisuusjärjestelmä.
Maanosan muutokset ovat heijastuneet myös sopimuksissa, joita eri valtioiden välille on luotu. Ajatuksena on tarjota perusta tasavertaiselle kasvavalle yhteistyölle eri aloilla ja siten turvata suhteitten vakaa kehitys. Sotilaallinen koalitio- ja takuuajattelu, joka oli leimallista toisen maailmansodan jälkeisille sopimuksille, on menettänyt merkitystään.
* * *
Euroopan yhteisön kehitys on yksi maanosamme viime vuosikymmenien keskeisistä prosesseista. Integraatiosta on haettu eurooppalaista vastausta Yhdysvaltojen ja Japanin teollis-teknologiselle haasteelle.
Kansainvälisestä vaihdannasta riippuvaiselle Suomelle on osallistuminen integraatioon elintärkeää. Olemme edenneet tällä tiellä pitkälle sekä sisäisesti että ulkoisesti pohjustaessamme ja neuvotellessamme ETA-ratkaisua. Lähiviikot näyttävät, saadaanko ratkaisuja aikaan. Itse niihin uskon, koska ETAa tarvitsevat sekä EY että EFTA-maat, kun EY:n sisämarkkinat toteutuvat vuoden 1993 alusta.
Tämän vuoden joulukuussa saataneen päätökseen EY:n hallitustenväliset konferenssit, joiden tavoitteena on sopia poliittisesta unionista ja rahaunionista. Ne ovat askelia poliittisen yhdentymisen tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka jo Rooman sopimuksessa 1957 mainittiin.
Neuvottelujen ollessa kesken on ennenaikaista arvioida poliittista unionia käsittelevien konferenssien tuloksia. EY-maiden tarkoituksena on kuitenkin kirjata sopimuksen muotoon ulko- ja turvallisuuspolitiikan yleiset tavoitteet sekä velvoite näiden alojen toiminnan koordinoimiseksi.
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piiriin otettavista asioista päätettäisiin yksimielisesti, mutta niiden toimeenpanossa voitaisiin noudattaa
enemmistöpäätöksiä. Kysymys on siten pyrkimyksestä saada aikaan ylikansallista päätöksentekoa aloilla, jotka ovat perinteisesti kuuluneet kansallisen päätöksenteon piiriin.
* * *
Kysymys puolueettomien maiden liittymisestä Euroopan yhteisöön on syntynyt Itävallan ja Ruotsin jätettyä jäsenanomuksensa. Itävalta liitti hakemukseensa pysyvää puolueettomuutta koskevan varauman. Ruotsi ei varaumaa esittänyt, mutta hallituksen 14.6.1991 valtiopäiville
esittämässä julistuksessa todettiin, että rauhan aikana liittoutumattomuus muodostaa Ruotsin puolueettomuuden ytimen ja se on Ruotsin näkemyksen mukaan yhdistettävissä EY-jäsenyyteen.
Itävallan jäsenyysanomuksesta 31.7.1991 antamassaan lausunnossa EY:n komissio pitää Itävaltaa jäsenyyskelpoisena, mutta toteaa maan
kansainvälisoikeudellisesti pysyvän puolueettomuuden muodostavan ongelman. Komission mukaan tämä kysymys täytyy selvittää jäsenyyttä koskevissa neuvotteluissa, jolloin on ratkaistava, miten Itävallan puolueettomuus voidaan sovittaa EY-jäsenyyden velvoitteisiin.
Olemme voineet siis nähdä jo kahden puolueettoman maan erilaisen lähestymistavan EY-jäsenyyteen. Kun neuvottelut eivät ole vielä edes käynnistyneet, emme voi tietää, onko ja miten puolueettomuus yhdistettävissä jäsenyyteen.
Voimme kuitenkin nähdä ne yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymykset, joissa puolueeton maa joutuu EY:n jäsenenä kokeeseen.
Nämä haasteet voidaan luokitella neljään ryhmään:
Ensimmäisenä ovat yhteiset ulkopoliittiset kannanotot. Tämä osa EY:n ulkopoliittisesta yhteistyöstä ei tuottane puolueettomille maille ongelmia. Jäsenmailla on mahdollisuus omaankin profiloitumiseen, kunhan ne ovat vain solidaarisia muita jäsenmaita kohtaan.
Toisena ovat sanktiot. EY:n keskeinen väline omien poliittisten tavoitteiden toteuttamisessa ovat taloudelliset ja muut pakotteet. Jäsenyyttä harkitsevan puolueettoman maan on selvitettävä itselleen, voiko se sovittaa tällaisiin sanktioihin osallistumisen oman puolueettomuuspolitiikkansa raameihin.
Kolmantena haasteena ovat sotilaalliset interventiot. EY:n piirissä on keskusteltu siitä, että yhteisöllä tulisi olla yhteiset interventiojoukot, joilla se voisi puuttua alueensa ulkopuolisiin kiistoihin ja selkkauksiin. On myös keskusteltu siitä mahdollisuudesta, että joukot perustettaisiin Länsi-Euroopan unionin WEU:n puitteisiin, mutta niiden käytöstä voisi päättää EY. Interventiojoukkoja voitaisiin esillä olleiden suunnitelmien mukaan käyttää myös ilman asianomaisen maan suostumusta. Puolueeton maa joutuu harkitsemaan, voisiko se olla mukana päättämässä tällaisten interventiojoukkojen käyttämisestä ja kenties osallistua niihin itsekin.
Neljäntenä kysymyksenä on yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka. Jotkut EY:n jäsenmaat tahtovat, että EY:lle tulisi luoda yhteinen puolustusjärjestelmä. Yhteisillä EY-maiden päätöksillä se on pidetty tulevaisuuden optioiden joukossa. Puolueettomuuden ydin on se, että asianomainen maa ei kuulu sotilaalliseen liittoutumaan ja että se pitää omaa puolustustaan koskevan päätöksenteon omissa käsissään. EY-jäsenyyttä harkitseva puolueeton maa joutuu arvioimaan, voisiko se jäseneksi liittyessään pysyvästi turvata tämän puolustuspoliittisen itsenäisyytensä.
Edellä esittämäni kysymykset tulevat pohdittaviksi, kun Suomessa ryhdytään ETA-sopimuksen valmistuttua keskustelemaan tulevista integraatioratkaisuistamme. Uskon, että Suomessa tulee olemaan laaja yksimielisyys siitä, että tahdomme tulevaisuudessakin säilyttää
puolueettomuutemme. Olosuhteiden muuttuessa puolueettomuuden luonne on muuttunut ja se muuttuu edelleen. Integraatioratkaisujen yhteydessä joudumme pohtimaan perusteellisesti puolueettomuuspolitiikkamme tulevaisuutta.
Ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisten näkökohtien lisäksi meidän on selvitettävä myös muita kysymyksiä ennen kuin olemme kypsiä integraatioratkaisuihimme.
Ensi sijassa meidän on tietenkin selvitettävä itsellemme, olisiko meille taloudellisesti edullista ja koko yhteiskuntaa ajatellen järkevää hakea EY:n jäsenyyttä vai olisiko ETA-järjestely meille parempi.
Toinen oleellinen selvitettävä kysymys liittyy koko meidän poliittiseen järjestelmäämme: meidän on harkittava, haluammeko olla vaikuttamassa EY:ssä tehtäviin päätöksiin, mikä merkitsisi samalla sitoutumista sen ylikansalliseen päätöksentekoon.
Kaikkia näitä meidän pohdintojamme vaikeuttaa se, että EY:n yhdentyminen on jatkuva prosessi, jonka tulevaa kehitystä on hyvin vaikeata ennakoida. ETA-sopimuksen jälkeen syntyvästä keskustelusta tulee mielenkiintoinen. Päätöksentekijöillä - hallituksella ja eduskunnalla - on edessään vaikea tehtävä.
Arvoisat kuulijat,
Tulevien vuosien aikana Eurooppaan luodaan uusi arkkitehtuuri, joka koostuu taloudellisen, poliittisen ja turvallisuusyhteistyön toisiinsa liittyvistä rakenteista. Uutta arkkitehtuuria luotaessa Suomella on oma tehtävänsä. Yhtäältä meidän on omalta osaltamme vaikutettava uusien rakenteiden muotoutumiseen siten, että ne olisivat tasapainoiset ja että meilläkin olisi niissä itsellemme sopiva sija. Toisaalta meidän on sovittauduttava uuteen toimintaympäristöömme.
Suomen puolueettomuus rakentuu pitkälle perinteelle ja kokemukselle. Puolueettomuusasema on vastannut kansallisia etujamme. Puolueettomuuspolitiikkamme on ollut hyvä väline osallistuessamme työhön turvallisen ja yhteistyöhakuisen Euroopan rakentamiseksi. Tämä työ jatkuu.