Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe YK-näyttelyn avajaisissa Jalkaväkimuseossa Mikkelissä 2.11.1991

Arvoisat näyttelyvieraat!

Rauhanturvaamistoiminta yhdistyneiden kansakuntien puitteissa on kuluneiden 35 vuoden aikana muodostunut
erääksi näkyvimmäksi maailmanjärjestön
toimintamuodoista. Voimme syystäkin suomalaisina olla ylpeitä siitä, että olemme olleet alusta pitäen mukana ja ajan kuluessa saavuttaneet suhteellisesti ottaen kärkisijan osallistujamaiden joukossa.
Jalkaväen säätiö ansaitsee kiitokset työstään tämän näyttelyn aikaansaamiseksi. Vastaavanlaista
näyttelykokonaisuutta ei muualla Suomessa ole. Suurelle yleisölle avautuu tämän näyttelyn kautta
mahdollisuus tutustua rauhanturvaajiemme jokapäiväiseen työhön.
Historian kuvaaminen on usein hankalaa. Joidenkin mielestä erilaiset painotukset vääristävät kuvaa tapahtumista. Olen iloinen siitä, että tämä näyttely
keskittyy työhön, joka on kuitenkin oleellisin
asia rauhanturvaamisessa. Muiden rauhanturvaamiseen
liittyvien toimintojen kuvaaminen on saamieni
tietojen mukaan tulevaisuudessa suunnitelmissa.
Puolustusministeriön puolesta halua myös kartuttaa
Jalkaväkimuseon kokoelmia ja lahjoittaa YK-näyttelyyn
puolustusministeriön YK-levykkeen, johon on
kuvattu suomalaisen rauhanturvaajan kansallisuustunnus.
(Pyydän museonjohtajaa Kalevi Salovaaraa
vastaanottamaan levykkeen).
Uskon, että tämä näyttely herättää kiinnostusta
rauhanturvaamiseen. Ne noin 28 000 miestä, jotka
ovat jo YK-joukoissa ja tarkkailijaoperaatioissa
palvelleet, levittävät osaltaan tietoutta
valmistautuessamme jatkamaan arvokasta työtä
maailmanrauhan hyväksi mahdollisilla uusillakin
operaatioalueilla.
Kiitän kaikkia näyttelyn valmisteluihin osallistuneita
hyvästä työstä, jolle varmaankin kaikki voimme
antaa sille kuuluvan arvon.
Avaan näyttelyn ja toivotan kaikkea hyvää niin
Jalkaväen Säätiölle kuin Jalkaväkimuseolle.
Kiitos.