Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe 57.- 62. Maanpuolustuskurssien osaanottajille 13.2.1992 Kruununhaan Maneesissa

Hyvät naiset ja herrat,

Viime aikoina on käyty keskustelua Euroopan
yhdentymisestä ja Suomen turvallisuuspolitiikasta. Pidän
keskustelua tervetulleena siksi, että on tärkeää
saada mahdollisimman paljon erilaisia näkemyksiä
siitä kuinka kansakuntamme turvallisuus voidaan
tulevaisuudessa parhaiten taata.
Omalta osaltani haluaisin osallistua keskusteluun
täälläkin muutamilla huomioilla nykyaikaisesta
turvallisuuspolitiikasta ja maanpuolustuksen
osuudesta siinä. Tämän lisäksi haluaisin sanoa muutaman
sanan EY-jäsenyyden merkityksestä Suomen
puolustuspolitiikalle

Ensin muutama sana turvallisuuspolitiikan käsitteestä:
Kuten hyvin tiedätte ei turvallisuuspolitiikka enää
nykyään ole pelkästään kansallista toimintaa vaan
siihen kuuluu myös tärkeä kansainvälinen ulottuvuus.
Suomen keskeinen rooli YK:n turvallisuusneuvoston
toiminnassa Kuwaitin miehityksen aikana ja
Suomen jatkuva panos ETYK-prosessin kehittämiseksi
ovat esimerkkejä turvallisuuspolitiikan kansainvälisestä
ulottuvuudesta. Maanpuolustus ja siihen
liittyvä suunnittelu puolestaan on esimerkki
turvallisuuspolitiikkamme kansallisesta ulottuvuudesta.

Turvallisuuspolitiikan kansainvälinen ja kansallinen
taso täydentävät ja tukevat toisiaan. On kuitenkin
tärkeä tehdä selkeä ero näiden kahden ulottuvuuden
välillä: Kansainvälinen turvallisuuspoliittinen
toimintamme on luonteeltaan pääosin ulkopoliittista.
Kansalliseen turvallisuuspolitiikkaan
sen sijaan kuuluu myös sotilaallinen maanpuolustus.
Poikkeuksen tästä jaottelusta tekee maamme rajojen
ulkopuolella tapahtuva rauhanturvatoiminta.
Suomen turvallisuuspolitiikassa on ulkopolitiikalla
aina ollut keskeinen rooli. Näin tulee olemaan myös
jatkossa. Toisena keskeisenä elementtinä tulee
olemaan puolustuspolitiikka, aivan kuten tähänkin
saakka. Erotuksena menneeseen on se, että Suomen
turvallisuuspolitiikkaa tullaan yhä enemmän toteuttamaan
kansainvälisillä foorumeilla, joista Euroopan
Yhteisöjen ministerikokoukset ovat jäsenyyden
toteutuessa ehkä keskeisin alue.

Maanpuolustusta suunniteltaessa on Suomen lähtökohta
nyt ja tulevaisuudessa se, että me itse pidämme
huolen tämän alueen puolustuksesta. Toinen yhtä
tärkeä lähtökohta on se, että puolustuskykymme on
ympäristöömme nähden uskottava. Nämä lähtökohdat on
kirjattu hallituksen eduskunnalle jättämään EY-
selontekoon eikä niistä tulisi tinkiä. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että Suomen maanpuolustuksen
tehtävät eivät ole riippuvaisia siitä olemmeko EY:n
jäseninä vai emme.

Kuten tiedätte, Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu
aseellista uhkaa. On kuitenkin tärkeää pitää mielessä
se, että kehitys Venäjällä samoin kuin itäisessä
Keski-Euroopassa on epävarmaa ja epävakaata.
Tässä tilanteessa on meidän pidettävä omalta
kohdaltamme huoli siitä, että emme tee ratkaisuja,
jotka heikentäisivät oman puolustuskykymme perustaa.

Hävittäjähankinnat, joissa lähestytään lopullisia
ratkaisuja koneen tyypin suhteen, ovat Suomen
puolustuskyvyn uskottavuuden kannalta välttämättömät.
Niitä ei hankita tätä hetkeä vaan tulevaisuutta
silmällä pitäen.

Hävittäjähankinnat. eivät kuitenkaan kata koko
maanpuolustuksen kenttää. On mielestäni aiheellista
korostaa, että yleinen asevelvollisuus on yhä Suomen
puolustuksen kulmakivi. Tähän liittyen on todettava,
että alueellinen puolustusjärjestelmä ei
toimisi ilman suurta reserviä ja Suomessa vallitsevaa
vahvaa puolustustahtoa. Jotta puolustuskykyämme
ei tässä suhteessa heikennettäisi on tärkeää
pitää kertausharjoitusten määrä niin korkealla
tasolla kuin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa
on mahdollista.

Maanpuolustus, hyvinkin hoidettuna, ei yksinään
riitä turvallisuuspolitiikkamme perustaksi. Tämän
takia maanpuolustuksen roolin korostaminen ei saa
johtaa sellaiseen ajattelutapaan, että Suomen olisi
eristäydyttävä perinteisistä yhteistyökumppaneistaan.
Päinvastoin. Poliittinen yhteistyö ja vuoropuhelu
kansainväliseen turvallisuuteen liittyvissä
asioissa on nykyaikana välttämätöntä.

Julkisuudessa on keskusteltu paljon maanpuolustuskurssin
avajaisissa pitämästäni puheesta, jossa
totesin, että Suomen ja Ruotsin tulee kehittää
turvallisuuspoliittista yhteistyötä. Johtuen
julkisuudessa esiintyneistä tulkinnoista haluan vielä
kerran painottaa, että kysymyksessä ei ole sotilaallinen
yhteistoiminta Suomen ja Ruotsin välillä
vaan turvallisuuspoliittisen yhteistyön tiivistäminen.
Tällaista yhteistyötä olemme jo pitkään harjoittaneet
sekä naapuriemme että muiden ETYK-maiden
kanssa. On luonnollista, että jatkamme ja kehitämme
tätä toimintaa varsinkin siinä tapauksessa, etä
päädymme Ruotsin kanssa yhtäaikaa EY:n jäseneksi.
Toinen asia, josta viime aikoina on paljon keskusteltu
on Suomen turvallisuuden ja mahdollisen EY-
jäsenyyden välinen suhde.

Joidenkin tiedotusvälineiden mukaan puolustusvoimain
komentajan ja minun näkemyksessäni olisi tässä
suhteissa jonkinlainen ristiriita. Tällainen väite
ei ole totuudenmukainen. Olemme molemmat painokkaasti
todenneet, että EY-jäsenyys ei paranna Suomen sotilaallista
turvallisuutta. Jos turvallisuutemme paranee se
tapahtuu muuta kuin sotilaallista
tietä.

Hyvät naiset ja herrat!

Saattaa tuntua saivartelulta tehdä ero "sotilaallisen
turvallisuuden" ja "muun turvallisuuden" välillä.
Näin ei kuitenkaan ole. Kysymyksessä on äärimmäisen
tärkeä erottelu.

Tämä erottelu lähtee siitä, että turvallisuutta ei
voida rakentaa pelkästään aseellisen voiman varaan.
Aseellisen voiman lisäksi tarvitaan kansainvälistä
turvallisuuspoliittista yhteistyötä ja mahdollisimman
laajaa turvallisuuspoliittista vuoropuhelua.
Oma kantani kysymykseen Euroopan yhteisön "yleisistä
turvallisuusvaikutuksista" on Suomen kannalta
edullisempaa olla mukana järjestössä, jossa yhä
useammat puolueettomat maat ja yhä useammat pohjoismaat
ovat jäseninä, kuin jättäytyä tuon järjestön
ulkopuolelle. Tätä analyysiä tukee mielestäni
myös itsenäisen Suomen ulkopolitiikan historia:
tähän saakka emme ole vielä koskaan lähteneet
omaehtoisen eristäytymispolitiikan tielle - ei siis
tule kysymykseen, että lähtisimme tuolle tielle
nyt.

Hyvät kuulijat!

EY ei ole ihmeitä tekevä paratiisi. Se on yhteisö,
jossa jäsenten kansalliset edut ja erilaiset näkemykset
menevät pahasti ristiin. Henkilökohtaisesti olen
huomannut, että mitä enemmän olen EY:n toimintaan
perehtynyt sen kriittisemmäksi olen tullut joitakin
sen osa-alueita kohtaan. Samalla olen kuitenkin
vakuuttunut siitä, että EY on paras olemassa oleva
vaihtoehto niille valtioille, jotka haluavat olla
mukana avoimemman, humaanimman ja turvallisemman
Euroopan rakentamisessa.