Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen Forssan YK-foorumissa 26.10.1991

Pohjolan turvallisuus uudessa Euroopassa

Pohjolan turvallisuuspoliittiseen asemaan ovat perinteisesti vaikuttaneet Neuvostoliiton naapuruus, suurvaltojen kahdenväliset strategiset suhteet ja Keski-Euroopan
sotilaspoliittinen asetelma.

Kylmän sodan jännitys on aika ajoin ulottanut vaikutuksensa Pohjolaankin. Kuitenkaan alueesta ei ole tullut merkittävien ristiriitojen kohdetta. Ensi sijassa tämä perustuu siihen, että Pohjoismaiden keskinäinen turvallisuuspolitiikka on aina pyrkinyt ylläpitämään ja lujittamaan vakautta tällä alueella. Samalla Pohjoismaat ovat pyrkineet suojautumaan kansainväliseltä jännitykseltä.

Pohjolan turvallisuuden kannalta kansainvälisen ympäristön kehityksestä voitaisiin todeta seuraavaa:

- Neuvostoliitto on hajoamassa, Venäjä nousemassa johtavaksi voimaksi uusien valtiorakenteiden ollessa vielä täysin avoimia ja useiden tasavaltojen pyrkiessä itsenäisyyteen. Venäjä-Neuvostoliiton taloudellinen ja poliittinen tilanne jatkuu epävarmana pitkään.

- Itä-Euroopan muutosprosessi kohti demokratiaa ja markkinataloutta jatkuu, mutta elintasokuilu maanosan länsi-ja itäpuoliskon välillä uhkaa vakaata kehitystä. Uudet demokratiat pyrkivät EY:n ja mahdollisesti NATOn piiriin.

- Suurvaltojen sotilaallinen vastakkainasettelu, konfrontaatio purkautuu ja tilalle on tulossa pyrkimys yhteistyöhön, joka ulottuu myös turvallisuuspolitiikan alueelle.
Turvallisuus ja vakaus ovat yhä riippuvaisempia muista kuin sotilaallisista tekijöistä. Strateginen tasapaino on kuitenkin edelleen tärkeää.

- Pohjolan lähialueilla on odotettavissa erityisesti ydinaseiden vähennysten myötä myönteistä kehitystä. Sen sijaan tavanomaisten aseiden ja asevoimien kohdalla vähennykset Keski-Euroopassa purkautuvat osittain ja ainakin väliaikaisesti lähialueillemme.

* * *

Pohjola on ollut ydinaseeton alue, mutta sen läheisyyteen on sijoitettu runsaasti ydinaseistusta. Tämän vuoksi Pohjolan turvallisuudelle avaa uusia näköaloja se
suoranainen ydinaseriisuntakilpa, johon Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat lähdössä vastavuoroisten aloitteidensa pohjalta.

Uudet ratkaisut sopeuttavat ydinasepolitiikan tilanteeseen, jossa suurvallat eivät ole toistensa vastustajia vaan etsiytyvät yhteistyöhön ja jossa Euroopan entinen
rintamalinja on hävinnyt. Ydinaseiden vähentämisestä ja hallinnasta on tullut yhteistyön kohde.

Ydinaseiden rooli muuttuu ja niiden merkitys vähenee. START-sopimus vähentää strategisten ydinaseiden määrää. Ilmoitukset maalle ja merelle sijoitettujen taktisten
ydinaseiden poistamisesta ovat niinikään tästä osoituksena. Kuitenkin strategisten ydinaseiden perustehtävä, keskinäisen pelotteen ylläpitäminen, säilyy START-sopimuksen puitteissa. Sopimuksen strategista vakautta lujittava vaikutus on tervetullut, mutta samalla on todettava STARTin lisäävän ilma- ja merikuljetteisten järjestelmien suhteellista painoarvoa.

Tämä kehitys ylläpitää Kuolan tukikohta-alueen ja pohjoisten merialueiden strategista merkitystä. Tästä syystä on edelleen ajankohtainen se Suomen toivomus, että strategisten sukellusveneiden partiointia Pohjolaa ympäröivillä vesillä voitaisiin rajoittaa ja vähentää. Se lisäisi vakautta ja vähentäisi konfliktin vaaraa, koska sukellusveneet ovat samalla vastatoimien kohteita.

Merellisten taktisten ydinaseiden poistaminen vastaa Suomen pitkäaikaista pyrkimystä. Se purkaa suurvaltojen asevoimien vastakkainasettelua lähiympäristössämme ja keventää Pohjolan ilmatilaan kohdistuvaa painetta. Samalla on kuitenkin muistettava, että aloitteet eivät vähennä suurvaltojen
tavanomaista ilma-asekapasiteettia, mihin myöskään Euroopan tavanomaisia asevoimia koskeva TAE-sopimuskaan ei juurikaan vaikuta.

Taktisten ydinaseiden poistaminen maalta ja mereltä johtaa siihen, että Pohjolan ympäristöön ei ole ryhmitettynä sellaisia ydinaseita, jotka kantamansa perusteella ulottuvat nimenomaan Pohjolan alueelle.

Neuvostoliiton ilmoitus vuoden kestävästä ydinkoetauosta on tervetullut paitsi aseidenriisunnallisena toimena, myös lähialueidemme ympäristöturvallisuuden kannalta. Toivomme, että Novaja Zemljan koealuetta ei koskaan enää tarvitsisi avata, vaan neuvottelut täydellisestä ydinkoekiellosta saataisiin tehokkaaseen käyntiin. Se vastaisi uutta kansainvälistä tilannetta.

Tavanomaisten asejärjestelmien ja asevoimien kehityksessä on Pohjolan kannalta sekä myönteisiä että jossain määrin ongelmallisia piirteitä.

Yllätyshyökkäyksen mahdollisuus Keski-Euroopassa on ratkaisevasti vähentynyt. TAE-sopimus vakauttaa tilannetta. Neuvostoliiton suuret maavoimat ovat vetäytymässä Keski-Euroopasta nopeutettuun tahtiin. Suursodan vaaran väheneminen koskee tietenkin koko Eurooppaa, Pohjola mukaanlukien. Kuitenkin Neuvostoliiton vetäytymisestä koituvat ongelmat mm. kotiutettavien joukkojen asuntojen ja kaluston varastoinnin osalta ovat mittavat. Pohjolan lähialueilla
olevat joukot ovat itse asiassa kokeneet täydellisen modernisoinnin, kun niiden kalusto on korvattu Keski-Euroopan uudemmalla kalustolla. Miesvahvuudet ovat laskusuunnassa, mutta yhtymien lukumäärät ja sijoitukset ovat entiset. Vedettäviä joukkoja sijoitetaan myös Kuolaan ja Karjalaan.

Neuvostoliiton ilmapuolustuksen kehittäminen on ollut voimakasta 1980-luvun lopulla ja kuluvan vuosikymmenen alussa.

Neuvostoliiton meripuolustuksen osalta purjehdustoimintaa on supistettu, mutta aluskantaa on uusittu ja sen tehtävät ovat ennallaan. Kuola säilyy Neuvostoliiton strategisen ydinaselaivaston tärkeimpänä tukikohtana. Itämeren osalta tilanne muuttuu varsin merkittävästi Baltian tukikohdista luopumisen yhteydessä. Suomenlahden suusta ja Ahvenanmaasta muodostuu mahdollisina kriisiaikoina herkkiä alueita.

Neuvostoliiton asevoimien osalta saattavat olla edessä mittavat uudelleenjärjestelyt, mikäli keskusvallan rooliksi jää lähinnä ydinaseista huolehtiminen ja tasavallat
muodostavat omat armeijansa niiden alueilla nyt olevien neuvostoasevoimien perustalle. Joka tapauksessa on lähdettävä siitä, että naapurissamme on jatkossakin erittäin huomattava sotilaallinen kapasiteetti.

Norjan ja Ruotsin maanpuolustukseen suunnatut varat ovat tunnetusti Suomea huomattavasti korkeammalla tasolla. Ruotsi on kuitenkin supistamassa varustuksensa uusimisohjelmia: operatiivisten yhtymien määrää supistetaan ja taistelukoneiden lukumäärät vähenevät. Ruotsin suorituskyky säilyy kuitenkin varsin korkeana.

Baltian maiden itsenäistyminen on Suomelle ja kaikille pohjoismaille tärkeä tapahtuma. Se myös poistaa Pohjolan-Itämeren alueelta potentiaalisen jännitystekijän.

Tästä eteenpäin on tärkeätä, että Baltian maat tulevat täysimittaisesti mukaan ETYKin turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön. Kukin maa luonee omat puolustusvoimansa. On tärkeätä, että Baltiaan ei synny turvallisuuspoliittista tyhjiötä.

Tässä yhteydessä on olennaista, että Neuvostoliiton asevoimien vetäytyminen Baltian maista tapahtuu tavalla, joka vahvistaa Pohjolan ja Itämeren alueen turvallisuutta ja vakautta. Baltian maiden ja Neuvostoliiton tuloksekkaat neuvottelut suhteidensa järjestämisestä ovat uudessakin tilanteessa, itsenäistymisen jälkeen, tärkeä tekijä Pohjolan turvallisuuden kannalta.

Yhteenvetona sotilaallisen kehityksen vaikutuksista Pohjolan tilanteeseen on todettava, että ympärillämme on tapahtunut ja tapahtuu monia tärkeitä muutoksia. Ne ovat voittopuolisesti myönteisiä. Yleisesti ottaen turvallisuutemme paranee suursodan vaaran väistyessä ja aseriisunnan edetessä, mutta epävarmuustekijät jatkuvat. Sotilaallinen kapasiteetti lähistöllämme on huomattava. Ydinaseistuksen väheneminen on erittäin tervetullutta. Toisaalta tavanomaisen aseistuksen ja asevoimien osalta supistukset ovat kohdistuneet ensi sijassa vanhan materiaalin poistamiseen: modernisoinnilla lisätään tulivoimaa ja liikkuvuutta sekä ilmaelementin hyväksikäyttöä, varusmiehiä vähennetään, ammattisotilaita lisätään.

* * *

Pohjolassa ollaan yksimielisiä siitä, että pohjoismaisen yhteistyön saavutukset on turvattava, Pohjolan yhteisö on säilytettävä ja sitä on edelleen kehitettävä muuttuvassa Euroopassa.

Pohjoismainen yhteistyö on kuitenkin tienhaarassa. Se kaipaa uutta sisältöä. Sen on voitava kehittyä vastaamaan muuttuvan Euroopan haasteita.

Ulko- ja turvallisuuspoliittiselle keskustelulle pohjoismaisissa puitteissa oli esteitä, jotka liittyivät Euroopan jyrkkään sotilaspoliittiseen kahtiajakoon. Nämä esteet
ovat poistuneet. Euroopan muutos koskettaa jokaista pohjoismaata. Näistä kysymyksistä on voitava pohjoismaiden kesken avoimesti keskustella.

Pohjolan ydinaseetonta vyöhykettä pohtinut virkamiestyöryhmä mursi jo tabuja, joita liittyi pohjoismaiseen turvallisuuspoliittiseen vuoropuheluun. Työryhmä jatkaa
työtään tehtävänään arvioida Euroopan muutosten vaikutuksia Pohjolan turvallisuuteen. Työryhmästä on tosiasiallisesti tullut pohjoismaiden hallitusten yhteisen turvallisuuspoliittisen keskustelun foorumi. Mielestäni nyt olisi aika tehostaa ja laajentaa sen toimintaa. Pohjoismaiden yhteiset edut ovat ilmeiset monilla aloilla ja mielestäni tietyin edellytyksin myös turvallisuuspolitiikassa. Asevoimien vähentämisen ulottaminen Pohjolan lähialueille, merellinen asevalvonta ja ETYKin toimintakyvyn vahvistaminen ovat esimerkkejä tavoitteista, joiden taakse kaikki  Pohjoismaat voivat ryhmittyä.

Pohjolan turvallisuuden vahvistamiseen avautuu uusia mahdollisuuksia, kun ETYK:in piirissä ryhdytään Helsingin huippukokouksen jälkeen käymään uusia kaikkien ETYK-maiden välisiä neuvotteluja sekä aseidenriisunnasta että luottamusta ja turvallisuutta lisäävistä toimenpiteistä. Tämän neuvottelukokonaisuuden puitteissa voidaan ottaa esiin myös Euroopan osa-alueita koskevia kysymyksiä. Pohjoismaiden yhteinen selvitys Pohjolan ydinaseettomasta vyöhykkeestä tarjoaa hyvän pohjan koko Pohjois-Euroopan turvallisuutta lisääville aloitteille ja neuvotteluille. Niillä voitaisiin pyrkiä sekä merellisiin että maa-alueita koskeviin toimiin, joilla edelleen vähennettäisiin aseistusta ja sotilaallista toimeliaisuutta Pohjois-Euroopan alueella ja vahvistettaisiin tämän alueen yleistä turvallisuutta.

* * *

Uskon, että Pohjolan turvallisuus uudessa Euroopassa kehittyy myönteisesti. Muutokset maanosassamme ovat vahvistaneet meille tärkeitä arvoja ja kansakuntien välisen kanssakäymisen pelisääntöjä. Suursodan uhka Euroopassa on kaukainen asia. Euroopan uusi kahtiajako on kuitenkin estettävä ja epävarmuustekijät hallittava. Pohjolan on itse heijastettava ulospäin vakautta ja pitkäjänteisyyttä, myös turvallisuus- ja puolustuspolitiikallaan.

Pohjola ei ole sivustakatsoja, siltä kysytään omaa panosta ja vastuuta lähiympäristön ja Euroopan asioissa. Mikäli haluamme, Pohjoismailla on myös yhdessä huomattava vaikutusmahdollisuus. Olennaista on, että Pohjolan maat kykenevät vastaisuudessakin ottamaan toinen toisensa huomioon ja näkemään pidemmän aikavälin etujen samansuuntaisuuden kaikkien maanosamme muutosten keskelläkin.

Lisää kirjanmerkki