Puolustusministeri Elisabeth Rehnin juhlapuhe Oulun Rintamamiesveteraanit ry:n naisjaoston 20-vuotisjuhlassa 1.12.1990 klo 14.00

Arvoisat kuulijat!

Maanpuolustusjärjestelyt ovat olemassa suomalaisen
ihmisen ja yhteiskunnan turvallisuustarpeiden
tyydyttämiseksi. Väestön suojaaminen kriisiaikojen
varalta tai niiden aikana ja tähän tarvittavien
suoritteiden ja palvelujen aikaansaaminen on koko
maanpuolustuksen tehtävä. Puolustushallinnon
ohella ja kiinteässä yhteistyössä sen sekä muiden
hallinnonalojen kanssa toimivat useat eri suunnittelu-
ja neuvottelukunnat. Kokonaismaanpuolustukseen
kuuluu siis paljon muutakin kuin pelkästään
sotilaallinen maanpuolustus.
Käsitteiden moninaisuudesta johtuen
maanpuolustuskeskustelun seuraaja joutuu helposti ymmälle.
Yksiselitteiseltä kuulostava käsite maanpuolustus
on saanut asiantuntijoiden käytössä niin laajan
sisällön, että sen hahmottamiseen tarvitaan
turvallisuuspolitiikan erikoistietoja.

Yleiskielessä maanpuolustus on valtakunnan turvaamista
ja puolustamista sotilaallisin keinoin.
Turvallisuuspolitiikan ammattikielessä maanpuolustus
on vähitellen laajentunut kokonaisuudeksi,
joka käsittää sotilaallisten puolustustoimien
lisäksi yhteiskunnan perusrakenteiden ylläpitoon
sekä väestön toimeentuloon ja suojaamiseen liittyvät
asiat. Yksiselitteistä tämäkään ei ole. Esimerkiksi
valtion tulo- ja menoarviossa maanpuolustuskäsitteen
alle kuuluvat sotilaallinen ja taloudellinen
maanpuolustus. Väestönsuojelu on sen
sijaan kohdassa yleinen järjestys ja turvallisuus.
Yleiskielen ja turvallisuuspolitiikan ammattikielen
välinen ristiriita tulee selvästi esiin julkisessa
keskustelussa ja tiedotusvälineissä. Erityisesti
tämä koskee naisten maanpuolustustehtäviä.
Keskustelussa ei aina selviä, tarkoitetaanko
sivii1i1uonteisia naisten tehtäviä puolustusvoimissa,
naisten aseellisia tehtäviä, puolustusvoimia
tukevia tehtäviä vai esimerkiksi naisten
tehtäviä väestönsuojelun alalla.

Uhkakuvien vaihdellessa sodan uhasta teknologian
vahingollisen käytön vaaroihin tarvitaan käsite,
johon sisältyvät sekä maan puolustaminen että
turvajärjestelyt väestön suojaamiseksi. Kun maata
puolustetaan, suojataan väestöä, mutta kun väestöä
suojataan siihen ei välttämättä liity maanpuolustamista,
mutta kylläkin maanpuolustusorganisaatioiden
toimintaa.

Tervehdinkin tyydytyksellä eduskunnan puhemies
Kalevi Sorsan myönteistä suhtautumista jo aiemmin
esittämääni ajatukseen turvallisuuspolitiikan
käsitteen laajentamisesta.
Perinteiseen turvallisuuspolitiikan kenttään
tulisi sisällyttää uutena käsitteenä termi
kriisivalmius. Tarkoitan tällä kaikkia yhteiskuntasektoreita
velvoittavaa, joustavaa ja toiminnallista
valmiutta. Tässä mallissa taloudelliselle
kriisivalmiudelle, kauppapolitiikalle ja moninaisille
kauppasuhteille tulisi antaa selkeästi nykyistä
enemmän painoa turvallisuuspolitiikassa. Tähän
esittämääni kriisivalmiuteen kuuluisivat myös
sellaiset valmiudet, joilla voitaisiin vaikuttaa
myönteisesti ti1annekehitykseen maamme rajojen
ulkopuolella. Näitä valmiuksia olisivat muun
muassa elintarvike- ja talousapu sekä ympäristötuhojen
ennaltaehkäisy ja korjaaminen. Nämä eivät
luonnollisestikaan saa heikentää perinteisiä
turvallisuuspolitiikkamme perusrakenteita.
Maanpuolustusta kattavampi käsite kriisivalmius
tarkoittaa kaikkia toimia Suomen valtiollisen
itsenäisyyden ja riippumattomuuden säilyttämiseksi
ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamiseksi
erilaisissa tilanteissa.

Poikkeusolojen hallintaan liittyvistä asioista
keskusteltaessa miesten ja naisten välinen tasa-
arvo on saanut hyvin itsetarkoituksellisen
luonteen, joskus jopa päämäärän unohtaen. Tasa-arvolla
on hyvin toisarvoinen asema silloin, kun
kansalaisten turvallisuus on vaarassa. On itsestään
selvää, että hän puolustaa, pelastaa, suojaa ja
hoivaa, joka joutuu niiden tehtävien eteen. Mitä
enemmän on koulutusta ja osaamista ja mitä
tarkoituksenmukaisemmin yhteiskunnan luomat järjestelmät
erilaisissa poikkeusoloissa toimivat sitä
pienemmin menetyksin kriiseistä selvitään. Tähän
tarvitaan yhtälailla miehiä ja naisia.

Poikkeusolojen hallinnassa väestön elinmahdollisuuksien
ja toimeentulon turvaamiseen liittyvät
näkökohdat nousevat sotilaallisten näkökohtien
rinnalle. Muun muassa suuronnettomuudet, ympäristön
saastuminen ja taloudelliset lamat tulevat
myös entistä enemmän tarkastelun kohteeksi. Todellista
tasa-arvoa on se, että sekä miehet että
naiset varustetaan tiedoiltaan ja taidoiltaan
sellaisiksi, että yhteiskunnassa on valmiutta
kohdata erilaisia kriisejä.
Yhteiskunnassa suoritettava varautuminen poikkeusoloja
varten perustuu yhteiskunnan luomiin
järjestelmiin kohdata kriisit sekä ihmisten kykyyn
selviytä mahdollisimman pitkälle omin voimin.
Viranomaistoiminnalla ei selvitä yksin. Kansalaisten
omatoimisuutta ja vapaaehtoistoimintaa tarvitaan
avuksi. Tarvitsemme nyt uusia malleja, joilla
ihmisten omatoimisuus ja virallisten organisaatioiden
toiminta yhdessä muodostavat yhteiskunnan
valmiudelliset voimavarat. Nämä voimavarat ovat
sitäkin tärkeämpiä, kun kyse on maan puolustamisesta,
väestön suojaamisesta ja tarpeellisen
elinkeinoelämän ylläpitämisestä.

Materiaalisten toimintojen ja taitojen osaamisen
lisäksi tarvitaan maanpuolustustahtoa. Suomessa
toimii tällä hetkellä noin 50 maanpuolustusjärjestöä,
joiden yhteinen jäsenmäärä on lähes 500.000.
Maanpuolustusjärjestöt ovat perinteisesti miehisiä
järjestöjä, koska ne toimivat enimmäkseen
sotilaallisen maanpuolustuksen alueella. Tuekseen
järjestöt ovat saaneet naisjäseniä, naisosastoja
tai sisarjärjestöjä. Naisten määrä
maanpuolustusjärjestöissä on jatkuvasti lisääntynyt. Määrä on
huomattavasti suurempi, jos katsotaan
maanpuolustustoimintaa kokonaisuutena eli kriisivalmiutena.
Vapaaehtoistoimintaa ja sen mahdollisuuksia ei ole
otettu kriisivalmiudessa riittävästi huomioon,
vaikka vapaaehtoistoiminta on hätätapauksissa
osoittautunut korvaamattomaksi. Todettakoon vain
Suomen Punaisen Ristin, Suomen Väestönsuojelujärjestön
ja Marttaliiton toiminta muutamia
mainitakseni.
Nyisillä veteraani- ja eri maanpuolustusyhdistyksillä
sekä -järjestöillä on monta roolia. Ne ovat
etujärjestöjä, huoltojärjestöjä, aatteellisia
järjestöjä tai jäsenistönsä muita harrastuksia
tukevia järjestöjä. Veteraanijärjestöjen toiminnan
painopiste oli alkuvaiheessa voimakkaasti
taloudellisissa asioissa. Tämän puolen tullessa
kohtuullisesti hoidettua on toimintatarmoa löytynyt
myös henkisellä sektorilla. Tänään nähdään
toimintaa eri elämänarvoissa: uskonto saattaa
joillekin olla voimanlähde numero yksi, toiselle
maanpuolustus, kolmannelle yhteiskunnallinen
oikeudenmukaisuus, neljännelle liikunta tai retkeily.
Yhdistyksissä on tilaa sekä talousmiehille
että taiteilijoille. Joku näkee historiassa opetukset
tulevaisuuteen, toinen luottaa ajatusten
uudelleen muokkaamisen tuottamaan kehitykseen.
Harrasteiden ja katsomusten moninaisuus on rikkaus
yhdistystoiminnassa.
Ratkaisevaa vahvistusta veteraanityölle on merkinnyt
naisten mukaantulo. Yhdistystyö antaa joustavasti
mahdollisuuksia erilaisille painotuksille.
Veteraani työssä pyritään vaalimaan yhteishenkeä,
nostamaan veteraani työn arvostusta ja siirtämään
arvokkaita perinteitä nuoremmille sukupolville
sekä tahtoa kotiseudun ja maamme asioiden
oikeudenmukaiseen ja vastuuntuntoiseen hoitoon. Ennen
kaikkea halutaan rakentaa rauhaa ja sopua yli
sosiaalisten ja poliittisten rajojen.

Veteraaniyhteisöjen työ on kolmen vuosikymmenen
kuluessa tuottanut tuloksia, mitkä antavat aihetta
tyytyväisyyteen. Käsityksiä tukevat havainnot,
joita kansainvälisessä vertailuissa on voitu tehdä
muiden maiden sotaveteraanien oloista.
Naisten näkyvän ja laajamittaisen osallistumisen
erilaisiin maanpuolustustehtäviin ennen viime
sotia ja sotien aikana organisoitui pääasiassa
Lotta Svärd-järjestön kautta. Naisten työ niin
puolustusvoimissa kuin siviilisektorillakin
osoittautui korvaamattomaksi kriisin aikana. Kuten puu
ei tule toimeen ilman juuriaan, ei Suomi olisi
pystynyt puolustamaan menestyksekkäästi
itsenäisyyttään ilman naisten työpanosta.
Lotta Svärd-järjestön lakkauttamiseen sodan
jälkeen loppui lähes kokonaan naisten vapaaehtoinen
maanpuolustustyö. Naisten maanpuolustustyöstä tuli
arkaluontoinen, ei hyväksyttävä asia. Sotien
jälkeen eri veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen
toiminnan aktivoitumisen kautta saatiin myös
naiset vähitellen mukaan vapaaehtoiseen
maanpuolustustyöhön. Olen erityisen ilahtunut
naisjaostojen aktiivisesta toiminnasta, mistä esimerkkinä on
muun muassa valtakunnallistenja alueellisten
tilaisuuksien järjestäminen. Tänä päivänä viettää
Oulun Rintamiesveteraanit ry:n naisjaosto 20-
vuotisjuhlia, joten naisten työ on saavuttanut
vakiintuneen aseman. Tästä onhyvä ponnistaa
eteenpäin.

Hyvät kuulijat!

Olen julkisuudessa useissa eri yhteyksissä tuonut
esiin kantani siitä, miten naisten
turvallisuuspoliittista tietoutta tulisi lisätä ja tätä kautta
laajentaa heidän osallistumismahdollisuuksiaan
turvallisuuspolitiikan eri osa-alueilla.
Tämän vuoksi haluankin suunnata ajatukset meille
tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeimpään
kansanosaamme, nuorisoomme. Me tiedämme, että
nykyisellä nuorisolla on historiamme parhaat henkiset
ja aineelliset edellytykset rakentaa
tulevaisuuttamme ja kantaa siitä koituva vastuu. Mainittakoon
vain maailman korkeimpiin kuuluva koulutustasomme,
elintasomme ja nuorisomme mahdollisuus osallistua
yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Vähämerkityksellistä
ei myöskään ole heidänmyös mahdollisuutensa
seurata yleismaailmallista kehitystä tiedotusvälineistä
tai hakea vaikutteita
ulkomaanmatkoilla.
Me toki tiedämme myös, että osalla nuorisostamme
ei mene hyvin. Puhutaan "henkisestä pahoinvoinnista",
joka aiheuttaa sellaisia ylilyöntejä joista
voimme lähes päivittäin saada tietoja
tiedotusvälineistä. Nämä ylilyönnit aiheuttavat usein
turvattomuutta kanssaihmisissä, mutta väitän että ne
useimmiten aiheutuvat myös väärälle tielle
ajautuneen nuoren turvallisuuden tunteen puuttumisesta.
Tällöin on turvallisuus ymmärrettävä yksilöä
koskevana turvallisuutena.
Me vanhemmat ja isovanhemmat tunnemme
luonnollisesti huolta nuorisomme tulevaisuudesta ja
eritoten niiden tulevaisuudesta, joilla ei mene hyvin.
Me tiedämme myös, miten vaikeat ajat yhdistävät
kansalaisia suuntaamaan ponnistelut yhteisen
tulevaisuuden hyväksi. Me muistamme ajan noin puoli
vuosisataa sitten, jolloin Suomen nuoriso osallistui
sotavuosien ponnisteluihin ja sotien jälkeiseen
jälleenrakennustyöhön täysipainoisesti.
Voidaan puhua nuorista kansan huoltajina.

Suomella menee nyt hyvin. Älkäämme antako sen
hämärtää ponnistelujamme nuorisomme turvallisuuden
hyväksi. Päämäärän tulee edelleen olla saman,
mutta tähän päämäärään vievät keinot ovat varmaan-
kin erilaiset kuin muutama vuosikymmen sitten. Osa
nuorisosta suhtautuu aikaisemapaa kriittisemmin
yhteiskuntaan ja sen vanhoillisina pidettyihin
instituutioihin. Yhteiskunnassamme tulisikin
keskustella turvallisuudesta nuorison näkökulmasta
ja löytää tätä kautta keinot nuorison saamiseksi
mukaan rakentamaan turvallista Suomea. Tässä olisi
myös mittava haaste turvallisuuspoliittista
kokemusta omaaville veteraanijärjestöille.

Arvoisat juhlavieraat!

Onnittelen 20-vuotiasta Oulun Rintamamiesveteraanit
ry:n naisjaoston toimintaa ja toivotan
jaostolle ja sen jäsenille menestystä tärkeässä
työssä maanpuolustustoiminnan parissa.