Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe 116. MPK:n avajaisissa 24.9.1990
Arvoisat maanpuolustuskurssin osanottajat!
Hyvät kuulijat!
Yhä useammin tämän päivän maailmaa kuvataan sanoilla "onhan täysin
selvää", "kaikkihan tietävät", "tosiasia on tietysti se" tai "yleisesti
tunnustetaan". Varmuutta kuvastavat lausahdukset saattavat
johtaa meidät uskomaan, että nämä mielipiteet todella edustavat
pysyvää totuutta tai että ne ovat asiatietojen analyysin perusteella
tehtyjä johtopäätöksiä. Todellisten argumenttien keveys, jopa
olemattomuus kuitenkin paljastavat, että julistukset pohjautuvat
väittämiin, kuten "liennytyksen läpimurto", "lopullinen rauha maanosassamme"
ja "yhdentyvässä, nopeasti muuttuvassa Euroopassa" ilman, että
niihin liittyisi johdonmukainen jatko. Tällaisina ei voi pitää
sanontoja "on lapsellista kuvitella, etteikö näin todennäköisesti tapahtuisi",
"on ehdotettu" tai "vaikuttaa siltä".
Miksi aloitin niin monilla irrallisilla sitaateilla? Siksi, että
ilmeisesti juuri tällaisilla perusteilla on päätelty Suomenkin nyt ja
tässä elävän ristiriidattomassa ja ongelmattomassa maailmassa. Kuitenkin
edes lyhytaikaisten ennusteiden tekeminen maailmantilanteesta
on entistä vaikeampaa. Puolustusministerinä olen tietysti huolestunut
erityisesti niistä kannanotoista, joilla pyritään heikentämään
maanpuolustuksemme toimintaedellytyksiä.
Nykyisessä eurooppalaisessa tilanteessa on nähtävissä useita myönteisiä
piirteitä, jotka hyvin kehittyessään voivat johtaa maanosamme
kansat parempaan ja kaikin puolin turvatumpaan elämään. Suurvaltojen
suhteet ovat hyvät. Aseistustakin vähennettäneen vain puolustuksen
vaatimalle tasolle, mistä seuraa, että laajojen hyökkäysoperaatioiden
käynnistäminen edellyttää ennalta mittavia valmisteluja. Taloudellinen
sidonnaisuus ja yhteistyökin näyttävät edistyvän aimo
harppauksin.
Esitän seuraavassa sarjan kysymyksiä ja vastauksia, jotka ehkä voivat
tuntua turhan pessimistisiltä aikana, jolloin haluamme uskoa parempaan tulevaisuuteen. Niiden tarkoitus on kuitenkin luoda omalta
osaltaan pohjaa maanpuolustuskurssin keskusteluille. Niistä voi myös
olla hyötyä kartoitettaessa maailmassa olevia ongelmia laajemminkin.
Onko Euroopan sotilaspoliittinen perusrakenne kunnossa ja uusi
turvallisuusjärjestelmä luotu? Keskusteluja Euroopan uudesta
turvallisuusjärjestelmästä on käyty NATO:n, Euroopan yhteisön, Länsi-Euroopan
unionin WEU:n ja ETYK:n osuudesta. Viime viikolla EY:kin toi esiin
sotilaallisen yhteistyön tiivistämisen yhteisön sisällä.
Vaikka tavanomaisten aseiden supistamisesta päästäisiinkin
yksimielisyyteen ei se merkitsisi Atlantilta Uralille ulottuvan vyöhykkeen
tyhjenemistä aseista. Sopimusvaltioille jäisi Euroopan alueelle
esimerkiksi 40 000 panssarivaunua ja 60 000 panssaroitua ajoneuvoa.
Vertailun vuoksi voi todeta, että Hitlerillä oli vain noin 3 500
panssarivaunua hyökätessään Neuvostoliittoon kesällä 41. TAE-neuvottelujen
ulkopuolelle jäävät lisäksi kaikki maahanlasku- ja maihinnousujoukot
sekä merivoimat. Mitään rajoituksia ei sisälly tuotannon
tai laadullisen kehityksen suhteen. Sopimusneuvotteluissa ovat niin
sanottuina porsaanreikinä muun muassa tulitukihelikopterit ja maalle
tukeutuvat meri-ilmavoimat. Käytännössä tämä voi vaikuttaa esimerkiksi
siten, että koneet maalataan meri-ilmavoimien väreihin. Näin on jo
nyt toimittu Neuvostoliiton siirtäessä nelisenkymmentä konetta Unkarista
Kuolan alueelle.
Voivatko öljynsaannin vaikeutuminen ja hinnannousu mitenkään vaikuttaa
Eurooppaan? Voivat muun muassa siten, että Länsi-Euroopan maiden
on uhrattava entistä enemmän omien kansantalouksiensa toimintakyvyn
varmistamiseen. Tämä puolestaan voi johtaa Itä-Eurooppaan luvatun
avun pienenemiseen. Ja se taas johtaisi Itä-Euroopan maiden talouksien
entistä syvimpiin ongelmiin. Neuvostoliiton talouden heikkeneminen
yhdessä yhteiskuntajärjestelmän murenemisen ja tasavaltojen separatististen
pyrkimysten kanssa on tuonut mukanaan uusia epävarmuustekijöitä.
Onko mahdollista, että Euroopan köyhimpien kansojen elinolot,
kansallisuuksien väliset ristiriidat ja tuhoutunut elinympäristö
ajavat heidät liikkeelle kohti parempia oloja? Eräänlaista liikehdintää
on jo Itä-Euroopasta länteen. Tähän liittyen esimerkiksi Itävalta
on tiukentanut viisumipakkoa ja lähettänyt sotilaita Unkarin vastaiselle
rajalleen.
Voisiko kolmannen maailman valtava velkataakka ja köyhien ja rikkaiden
välinen syvenevä taloudellinen eriarvoisuus, yhdistettynä liikakansoitukseen
ja monien maiden lähestyvään maksukyvyttömyyteen aiheuttaa
sotilaallista uhkaa? Ainakin ruotsalainen rauhantutkimuslaitos
SIPRI pitää äskeisessä arviossaan juuri tätä yhtenä suurimmista
uhkatekijöistä maailman rauhalle.
Onko muulle maailmalle, esimerkiksi Euroopalle jotain vaaraa siitä,
että jo hyvin monet niin sanotut kolmannen maailman valtiot ovat joko
hankkineet tai ovat kehittämässä kemiallisia ja/tai ydinaseita sekä
kauas kantavaa ohjusaseistusta? On, koska ne tätä kautta saavat
mahdollisuuden hankkia itselleen etuja ja uhata sekä painostaa
naapureitaan ja jopa tuhansien kilometrien päässä olevia suojattomia
valtioita ja ihmisiä noudattamaan omia päämääriään. Häikäilemättömät
ja arvaamattomat johtajat voivat käyttää näitä aseita. Siitä on jo
esimerkkejä Irakin ja Iranin sodasta.
Voiko osa tulevaisuuden kuvaa olla sellainen, että yhteiseurooppalaisia
sotatoimia voitaisiin käyttää Euroopan lähialueiden ongelmien
ratkaisuun? Tällainen on jo osittain todellisuutta Persianlahden
alueella. Näitä ajatuksia on myös väläytelty sekä EY-ulkoministereiden
tapaamisissa että EY:n viimeviikkoisessa kokouksessa, jossa
kaavailtiin tiiviimmän sotilaallisen yhteistyön vetämistä yhteisön
piiriin.
Missä muut Pohjoismaat näkevät sotilaspoliittisesti herkimpien tai
merkittävimpien alueiden olevan tällä vuosikymmenellä? Norja suuntaa
katseensa pohjoisille merialueille ja Kuolaan, Ruotsi samoille
alueille sekä Itämerelle ja Baltiaan, ja Tanska puolestaan Itämerelle,
samalla Saksaan vilkuillen.
Kysymyssarjaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Uskoisin kuitenkin,
että jo esittämäni esimerkit voivat jossain määrin laajentaa tarkastelukulmaa
ja antaa pohtimisen aihetta. Pohtimisen aihetta sikäli,
että tänään elämme maailmassa, jossa ristiriidat ovat paljon
monimuotoisempia ja hajautetumpia kuin aikaisemmin. Ennustettavuus on
vaikeutunut ja perusasetelmat ovat epävakaampia. Tämä asettaa entistä
suuremmat vaatimukset päätöksenteolle, koska epävarmuus antaa
aikaisempaa vähemmän pelivaraa toiveille ja kuvitelmille. Muuttunut ja
jatkuvasti muuttuva maailma tuo uutta ajateltavaa myös analyyttisille
ja totuudenmukaisille arvioitsijoille.
Kaikesta edelläesitetystä huolimatta olen optimisti tulevaisuutemme
suhteen. Pysyvän rauhan saavuttaminen vaatii ponnisteluja, se ei ole
mikään itsestäänselvyys, sen puolesta on jatkuvasti tehtävä työtä.
Uskon kuitenkin että suomalaiset, eurokansalaiset, tänä päivänä
haluavat rauhaa ja ovat valmiita toimimaan tämän mukaisesti.
Edelläesittämäni ei ollut tarkoitettu pelottavien uhkakuvien tai
maailmanlopun maalailuksi, vaan kuvasti niitä näkemyksiä, jotka ovat
tulleet mieleeni seurattuani jossakin määrin hyväuskoista keskustelua
turvallisuuspolitiikastamme. Korostan kuitenkin, että uskoa huomiseen
ja idealismia tämän päivän maailmassa tarvitaan, sitä edustan itsekkin.
Paljon myönteistä on saatu jo aikaan aidon rauhantahtoisuuden
myötä. Tästä on konkreettisia tuloksia.
Turvallisuuspoliittisen keskustelun tulee kuitenkin perustua realiteetteihin.
Kun ympäristömme reaaliteetit tunnetaan, jokainen voi
omalta kohdaltaan muodostaa mielipiteensä siitä, miten Suomen olisi
maanpuolustuksestaan huolehdittava. Toteankin, ettei meillä ole
realistisia perusteita tai aihetta ryhtyä muuttamaan maanpuolustuksemme
perusrakenteita tai toimintaedellytyksiä.
Uudelleenarviointejakin joudutaan tekemään tilanteiden muuttuessa,
kuten viimeviikkoinen Pariisin rauhansopimukseen liittyvä hallituksen
päätös ja Tasavallan Presidentin kannanotto osoittavat. On hyvä
muistuttaa, että päätös on suvereniteettimme toteaminen eikä missään
muodossa ymmärrettävä puolustuspoliittisena kannanottona.
Arvoisat kurssilaiset!
Puolustusneuvoston puolesta lausun Teidät sydämellisesti tervetulleiksi
valtakunnallisille maanpuolustuskursseille ja toivotan Teille
mielenkiintoista ja antoisaa kurssiaikaa.