Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Uudenmaan Yrittäjien Yrittäjäpäivänä
27.10.1990 klo 10.15
Monet talouselämän kannalta keskeiset ja tärkeät
asiat ovat vahvasti muuttumassa lähiaikoina Suomen
talouselämän toimintapiirissä. Pienten ja
keskisuurten yritysten näkökulmasta ainoa
mahdollisuus vastata näihin uusiin muutoksiin ja
haasteisiin on toiminnan tehostaminen ja jatkuva
ajanhermolla eläminen. Kaikki mahdolliset markkinaraot
ja tilanteet on pyrittävä käyttämään hyväksi
yrityksen kehittämisessä. Tulevaisuuden trendien
tunteminen auttaa myös pienyritysten varautumisessa
lähivuosien kehitykseen. Euroopan yhdentyminen,
Itä-Euroopan muutokset, Irakin hyökkäys ja siitä
aiheutuva öljyn hinnan nousu sekä maailmanlaajuiset
ympäristöongelmat ovat suomalaisista pienyrittäjistä
riippumattomia asioita, joihin on sopeuduttava
ja näiden muutosten tuomat mahdollisuudet
on pyrittävä hyödyntämään mahdollisimman pitkälti.
EY:stä puheenollen on syytä tyydytyksellä todeta,
että EY on laatinut erillisen toimintaohjelman
pienten ja keskisuuren yritysten toimintaedellytysten
parantamiseksi. Toimintaohjelman kaksi
päätavoitetta ovat:
1. positiivisen yritysilmapiirin luominen pienyrityksille sekä
2. myötävaikuttaminen siihen, että yritys on
joustava ja sen pääoman tarve turvataan.
Toimintaohjelma hyväksyttiin 1986 ja sitä on
pidetty onnistuneena. Nyt halutaan varmistaa
politiikan jatkuvuus ja taloudellinen puoli.
Jatkotyön päämäärinä ovat seuraavat kolme
kokonaisuutta:
1. sellaisten kohtuuttomien hallinnollisten,
taloudellisten ja lainsäädännöllisten
rajoitusten poistaminen, jotka haittaavat
PK-yritysten kehittymistä ja perustamista.
2. yritysten, erityisesti PK-yritysten, informointi ,
sekä kansallisista että komission
toimenpiteistä, jotka koskevat tai saattavat
koskea niiden toimintaa.
3 .yhteistyön rohkaiseminen eri puolilla yhteisöä
olevien yritysten kesken.
Kannatan lämpimästi julkisuudessakin ollutta
ehdotusta laajamittaisen PK-yritysten
kehittämisohjelman laatimiseksi. Ohjelman tavoitteena
olisi koota yhdeksi kokonaisuudeksi nykyiset
edistämistoimenpiteet sekä toteuttaa tarvittavat
muutokset. Ohjelmassa tulisi kiinnittää huomiota
EY-integraation edellyttämiin toimenpiteisiin.
Valtion tehtävänä on mielestäni luoda
yritystoiminnalle edellytyksiä kannattavaan toimintaan,
joka luo hyvinvointia ja työpaikkoja. Kun taloudellinen
toimeliaisuus on hidastumassa ja tulevaisuus,
monelta osin vain arvattavissa, yrittäjiltä
vaaditaan tässä tilanteessa erityistä valppautta,
mutta myös uskoa yritystoimintaan. Poliittisten
päättäjien mielestäni tulee erityisellä huolella
miettiä toimenpiteitä, joilla yritysten
kustannusrakennetta voidaan helpottaa. Epäilemättä
suomalaisten yritysten kilpailukyky eräiltä osin
ainakin on rapautunut.
Uudenmaan läänin keskeisin rooli maan
aluerakenteessa on toimia julkisten palvelusten,
tietotuotannon ja sen takia myös nopeasti uudistuvat
teollisen toiminnan keskuksena. Sille on ominaista
myös kansainvälisten yhteyksien hoitaminen.
Valtiontalouden kannalta Uusimaa näyttää maksavan yli
väestöosuutensa nettoverorasituksesta, mutta
toiselta puolen se saa tuottaa pääkaupunki
palvelukset muulle maalle ja saa näin siltä kysynnän
vetoapua. Läänin sisäisen rakenteen monipuolisuus
tahtoo unohtua pääkaupunkiseudun varjoon. On
kuitenkin todettava, että läänin syrjässeutujen
ongelma poikkeaa olennaisesti kehitysalueiden
haja-asutusalueiden pulmista.
Uudenmaan rakenneominaisuudet johtavat siihen,
että se kasvaa tulevaisuudessakin maan keskiarvoa
vahvemmin. Viime vuosikymmenen perintönä sillä on
asunto- ja työmarkkinoiden tasapainopulmia, jotka
eivät väisty lähitulevaisuudessa. Uudenmaan
muuttovoiton laantuminen ja koko talouden kasvunäkymien
heikkeneminen merkinnevät sitä, että tuleva
kehitys on väestön alueellisen tasapainon kannalta
rauhallisempi kuin luultiin. Uudellamaalla on
kuitenkin jatkuvasti asunnoista, työvoimasta ja
monista julkisista palveluksista pulaa. Uusimaa
ottaa vastaan ensimmäisten joukossa myhös Euroopan
intgegraatiokehityksen sekä yleensä kansainvälistymisen
uhkia sekä mahdollisuuksia.
Maan aluerakenteen muutoksessa on meneillään
vaihe, jossa monet muutkin keskusalueet kuin
pääkaupunkiseutu ovat päässeet uusien kilpailukykyisten
toimintarakenteiden kehittelyssä hyvään
vauhtiin. Alueelliset elinkeino- ja teknologiaohjelmat
pyrkivät eri puolilla tähän. Valtakunnallinen
aluerakennepolitiikka pyrkii samaan. Tämä
merkitsee uutta vaihetta, jossa Uudellamaalla on
tulevaisuudessa entistä vahvempia kilpailijoita
muualla Suomessa. Läänin sisäiselle elinkeinopolitiikalle
tarjoaa mahdollisuuksia pääkaupunkiseudun
leviämisvaikutusten hyväksikäyttö. Alueellisia
tuottaja- ja teknologiapalveluksia kehittämällä ja
yritysten erikoistumisen ja samalla yhteistyön
edellytyksiä parantamalla voidaan yritystoimintaa
edistää koko läänin alueella. Läänin sisällä on
tapahtumassa valikoiva rakennemuutos, jossa
pääkaupunkiseudulta hakeutuu pois toimintoja, joiden
toimintamahdollisuudet täyttyvät muuallakin.
Läänin elinkeinopolitiikan kannattaa käyttää sitä
hyväkseen. Aluerakenteen kehityksen kannalta
näissä oloissa on tärkeätä kehittää perinteisiä
liikenneyhteyksiä sekä informaatioteknologian
vaatimia verkostoja ja muita yhteaistyön
edellytyksiä.
Olemme kaikki saaneet viime vuosina kokea, että
työn ja yrittämisen arvostus Suomessa on voimakkaassa
nousussa. Ihmiset alkavat olla kiinnostuneita
talouselämän ilmiöistä ja yritystoimintaa
koskevista asioista. Yksityistä yrittäjyyttäkin
arvioidaan tänä päivänä aivan eri perustein kuin
vielä esim. vuosikymmen sitten. "Pieni on kaunista",
sanotaan. Pienet, erikoistuneet,
asiakasorientoituneet ja joustavat yksityiset yritykset
ovat saaneet osakseen kansalaisten hyväksymisen ja
ne koetaan nykyisin talouselämämme välttämättämäksi
peruskasvullisuudeksi.
Tarkastasteltaessa millä tavalla eri ammattien
arvostus Suomessa on kehittynyt, voidaan todeta,
että perinteisesti meillä on arvostettu varsinkin
terveydenhoitoalan ja koulutuksen parissa työskenteleviä.
Elinkeinoelämään liittyvien ammattien
arvostus on ollut vähäisempää. Nyt ammattien
arvostamisessa on tapahtunut selvä muutos.
Yritystoiminnan ammatit ovat ohittaneet keskinäisessä
arvostuksessa terveydenhoitoon ja sivistystoimeen
liittyvät ammatit. Aikaisemmin arvostettiin suuria
teollisia yrityksiä ja niihin liittyvää työtä.
Tänä päivänä pienet ja keskisuuret, erikoistuneet,
joustavat ja palveluvaltaiset yritykset saavat
osakseen kasvavaa huomiota. Yksityisten pk-yritysten
arvostus on vahvassa nousussa.
Yrittäjyyden kannalta myönteinen kehitys on
arvattavasti seurausta siitä, että suomalaiset
yrittäjät itse ovat heränneet toimintaan oman ammattinsa
ja työnsä arvostuksen lisäämiseksi ja kaikinpuolisen
vuorovaikutuksen kehittämiseksi ympäröivään
yhteiskuntaan. Kehitystä ovat osaltaan vauhdittaneet
myös yrittäjäjärjestön voimakas kasvu, yrittäjä
identiteetin tiedostaminen, yrittäjien tempautuminen
mukaan jatkuvaan koulutukseen ja avoin
pyrkimys osallistua kotikunnan kaikinpuoliseen
kehittämistyöhön yhteiskunnallisen osallistumisen
kautta. Näkyvimmät tulokset on tähän mennessä
saavutettu kotikunnan elinkeinopolitiikan
kehittämisessä, siis siellä, missä yrittäjän ja yrityksen
juuretkin ovat.
Yritysten toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset
vaikuttavat moneen seikkaan. Puolustusministerinä
olen mielenkiinnolla seurannut eri ihmisten
tapaa johtaa toisia ihmisiä. Olen vakuuttunut,
että myöskin PK-yrittäjien kannattaa kiinnittää
johtamiseen ja johtamistyyliin yhä enemmän
huomiota. Puhutaan "uuden tyylin johtajasta".
Tunnusomaista hänelle on mm. että:
- hän on hyvien ihmisten välisten suhteiden
esimerkki
- hän on sekä rationaalinen että intuitiivinen
- hän tulee toimeen epävarmuuden ja
monitahoisuuden kanssa.
Yritystalous -lehdessä 5/90 kysyttiin "Tehokkaan
johtamisen malli" -artikkelissa seuraavaa:
1. Tarvitsevatko yritykset arvoja ja taitoja,
joita naiset tuovat mukanaan - välittämistä,
yhteistyötä, ristiriitojen ratkaisua,
kommunikointia ja aikaisempaa tunneskaalan
ilmaisua?
2. Voiko "naisellisesta" piirteistä ja
käyttäytymistavoista tulla hyväksyttävän
johtamistyylin osa ilman, että parhaat "miehekkäät"
ominaisuudet hylätään?
Molempiin kysymyksiin vastattiin, aivan oikein,
kyllä.