Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puheenvuoro Parlamentaarisen puolustuspoliittisen neuvottelukunnan (PPN) laatiman lausunnon luovutustilaisuudessa Valtion juhlahuoneistossa 3.1.1991

Parlamentaarisen puolustuspoliittisen
neuvottelukunnan herra puheenjohtaja,
Arvoisat neuvottelukunnan jäsenet, asiantuntijat
ja sihteerit,

Kun Parlamentaarinen puolustuspoliittinen
neuvottelukunta asetettiin joulukuussa 1988, oli
Euroopassa jo nähtävissä tiettyjä merkkejä muutoksesta.
Kukaan ei kuitenkaan silloin voinut uneksiakaan
sellaisesta yhteiskunnallisesta murroksesta, jota
olemme kuluneiden kahden vuoden aikana olleet
todistamassa.

Tapahtuneet muutokset ovat monessa suhteessa
olleet muutosta parempaan suuntaan. Tämän päivän
Eurooppa on huomattavasti avoimempi ja
demokraattisempi kuin se Eurooppa, jossa elimme vielä pari
vuotta sitten. Muutokseen liittyy kuitenkin aina
myös arvaamattomia tekijöitä. Liikkeelle lähtenyt
muutosprosessi ei suinkaan ole vielä päättynyt.
Euroopassa on edelleen monenlaisia jännitteitä ja
epävarmuustekijöitä, ja monet niistä koskettavat
aivan lähialueitamme.

Useat näistä epävarmuustekijöistä ovat luonteeltaan
sellaisia, että niihin ei ole löydettävissä
ratkaisuja puolustusministeriön hallinnonalan
puitteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi
ympäristökysymykset ja pakolaisongelmat. Meidän on
puolustushallinnossa kuitenkin kannettava huolta niistä
kysymyksistä, joihin voimme maanpuolustuksen
keinoin vaikuttaa.

Tämä tarkoittaa, että uudistuvassa ja nopeasti
muuttuvassa Euroopassakin meidän on vastuumme
tuntien huolehdittava omasta sotilaallisesta
turvallisuudestamme. Ympäröivällä maailmalla on
oikeus edellyttää meiltä vakautta ja luotettavuutta.
Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa tempoilevaan,
suhdanteille alttiiseen puolustuspolitiikkaan.
Puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen
vaativat pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta,
kykyä nähdä yli päivän rutiinikysymysten,
sillä puolustusvalmiuden kehittämisessä on yleensä
kyse hyvin pitkälle ajanjaksolle ajoittuvista
hankkeista.

Jo pelkästään tällainen aikaperspektiivi edellyttää,
että parlamentaaristen päätöksentekijöiden
tulee olla ei ainoastaan maanpuolustuksen tarpeis-
ta hyvin informoituja, vaan heidän tulee olla
alusta lähtien mahdollisimman monella tasolla
mukana puolustuspoliittisessa suunnittelussa.
Sellaisten perinteisten kanavien kuten
puolustusneuvoston rinnalla tarvitaan edelleenkin tämän
neuvottelukunnan kaltaista elintä puolustuspolitiikan
suunnittelua varten. Näin varmistutaan
siitä, että on olemassa korkeatasoinen
yhteydenpito- ja informaatiokanava poliittisten puolueiden
ja puolustushallinnon välillä. Se, että
neuvottelukunta asetettiin pysyväksi, tuntuu olleen varsin
viisas päätös.

Nyt käsillä olevassa lausunnossa minua miellyttää
erityisesti se, että neuvottelukunta on käsitellyt
asioita tavanomaista avoimemmin ja suorasukaisemmin.
Olen puolustusministerinä ollessani katsonut,että
puolustushallintoa koskevan informaation
tulee olla mahdollisimman laajaa ja avointa,
tietysti hallinnon omat erityispiirteet huomioon
ottaen. Tässä suhteessa neuvottelukunta on näyttämässä
hyvää esimerkkiä. Samoin on rohkaisevaa
todeta, että neuvottelukunta on käsitellyt
maanpuolustuksen tarpeita realistisesti, jalat tiukasti
maassa pitäen, vaikka Euroopan myllerryksessä
kiusaus lähteä mukaan taivaanrannan maalailuun on
saattanut olla suuri.

Olen myös kovin mielissäni siitä, että neuvottelukunta
on saanut aikaan lähes yksimielisen lopputuloksen.
Poliittisesti laajapohjainen lausunto
antaa lujan perustan maanpuolustuksen kehittämiselle
edessä olevalla vuosikymmenellä. Varusmiehet
ja reserviläiset ovat tärkeimpiä resurssejamme. On
hyvä, että varusmiesten asemaan, koulutuksen
tehokkuuteen ja sen ajanmukaisuuteen on
kiinnitetty huomiota. Toivon, että tälle alueelle osoitetut
resurssit osoittautuvat riittäviksi. Se, että
olette kyenneet antamaan selkeän suosituksen
puolustusmäärärahojen markkamääräisestä tasosta,
antaa pitävän perustan puolustusvoimien
materiaalihankinnoille. Neuvottelukunnan suositteleman
voimavarakehyksen puitteissa kunkin puolustushaaran
tärkeimmät projektit voidaan kohtuullisella
tasolla toteuttaa.

Tässä yhteydessä haluaisin todeta ilmavoimien
tulevia hankintoja koskien, että puolustusneuvoston
käsiteltyä asiaa ja annettua oman suosituksensa
on puolustusministeriö antanut ilmavoimille
tehtäväksi pyytää lentokonevalmistajilta uudet
vaihtoehtoiset tarjoukset hävittäjäkoneista,
joilla korvataan ilmavoimien vanheneva
hävittäjäkalusto.

Hankittavien koneiden suunniteltua kokonaismäärää
tai toimitusaikataulua ei ole tarkoitus muuttaa.
Tarjouspyyntöä täydennetään nyt niin, että samoilta
valmistajilta pyydetään vaihtoehtoa, jonka
mukaan hankintasopimus kattaisi samalla kertaa
hankittuna yhteensä 60 torjuntahävittäjää ja 7
kaksipaikkaista harjoitushävittäjää sekä tarvittavat
huolto- ja koulutusjärjestelmät. Alkuperäisen
tarjouspyynnön teknilliset ja kaupalliset ehdot
vastakauppavelvoitteineen säilyvät ennallaan.
Vaihtoehtoisen tarjouspyynnön tarkoituksena on
saada vertailutiedot siitä, kuinka paljon
edullisempaa olisi uusia torjuntahävittäjät yhtenä
kertahankintana sen sijaan, että uusinta tehtäisiin
vaiheittain laivue kerrallaan kaksityyppisenä
järjestelmänä.

Herra puheenjohtaja,

Neuvottelukunnan tehtävä Euroopan nykyisessä
tilanteessa ei ole ollut helppo. Millä tahansa
mitalla mitattuna työnne on mittava saavutus ja
voitte olla siitä ylpeitä. Lausunto antaa vakuuttavan
signaalin Suomen puolustuspolitiikan jatkuvuudesta
ja suunnittelun pitkäjänteisyydestä.
Haluaisin kiittää lämpimästi koko neuvottelukuntaa,
ja erityisesti Teitä, herra puheenjohtaja,
joka olette luotsannut neuvottelukunnan näin
hyvään lopputulokseen.

Haluaisin lopuksi toivottaa Teille ja koko
neuvottelukunnalle onnea ja menestystä juuri alkaneelle
vuodelle.