Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Unicef-tilaisuudessa Kouvolassa 11.2.1991 klo 18.00

SUOMEN TURVALLISUUS MUUTTUVASSA MAAILMASSA

Maailmanpoliittisessa tilanteessa on viime
kuukausien mittaan tapahtunut suorastaan uskomattomia
mullistuksia. Mikä tekee tämänhetkisen tilanteen
hahmottamisen erityisen vaikeaksi on se, että
monet näistä mullistuksista ovat olleet vielä
keskenään kovin ristiriitaisia.
Yhtäältä olemme saaneet olla aitiopaikalta
todistamassa erästä Euroopan historian suurimpiin
kuuluvista rauhanomaisista muutoksista. Näin
sanoessani viittaan siihen rajuun yhteiskunnalliseen
murrokseen, joka on tapahtunut itäisen Euroopan
entisissä sosialistisissa maissa. Näiden
maiden muuttuminen yksipuoluemaista kansanvaltaisiksi
monipuoluejärjestelmiksi on hyvässä vauhdissa.
Niiden halu tulla mukaan myös läntisen Euroopan
taloudelliseen järjestelmään ja päästä nauttimaan
markkinatalouden tuottamasta hyvinvoinnista
on tavattoman suuri.

Eräänlaisena viime vuosien eurooppalaisen
muutosprosessin huipentumana voidaan pitää 34 ETYK-maan
- kaikkien Euroopan maiden lisäksi mukana ovat
Yhdysvallat ja Kanada - poliittisten johtajien 21.
marraskuuta viime vuonna Pariisissa allekirjoittamaa
"uuden Euroopan peruskirjaa", jossa osallistuvat
valtiot sitoutuivat "rakentamaan, vakiinnuttamaan
ja lujittamaan demokratiaa kansojemme ainoana
poliittisena järjestelmänä" sekä totesivat, että
vapaus ja poliittinen moniarvoisuus ovat välttämättömiä
ainesosia yhteisessä pyrkimyksessämme
kehittää markkinataloutta".
Suuressa osassa Eurooppaa, tietenkin oma maamme
mukaanluettuna, on yhteiskunnallinen ja taloudellinen
kehitys jo pitkään rakentunut näiden ylevien
periaatteiden pohjalle. Nyt nämä samat elementit
on hyväksytty rakennuspuiksi myös Euroopan itäiseen
osaan lukeutuvissa valtioissa.
Kaikki tämä kehitys on ollut kovin positiivista.
Parin kolmen viime vuoden mittaan tapahtuneen
murroksen seurauksena Eurooppa on kaiken kaikkiaan
muuttunut entistä vapaammaksi, liberaalimmaksi ja
moniarvoisemmaksi.

Myönteistä on ollut myös ETYK-maiden sitoutuminen antamaan entistä avoimemmin tietoja asevoimistaan. Pariisin kokouksessa hyväksytyn ns. Wienin asiakirjan
perusteella laajennetaan luottamusta ja turvallisuutta lisäämiä toimia, jotka toteutuessaan
raottavat merkittävästi sitä salaisuuksien verhoa, joka sotilasasioita perinteisesti on suojannut. Näihin toimiin kuuluvat sellaiset asiat kuten asevoimien yksiköiden sijaintipaikkojen, vahvuuden ja kaluston ilmoittaminen,
puolustusbudjettitietojen antaminen sekä paikalla tapahtuvien tarkastusten salliminen.
Kuten sanottu, tämä on kaikki ollut erittäin myönteistä kehitystä. Euroopan positiiviseen suuntaan kulkevien muutosten keskellä ei kuitenkaan
ole syytä ummistaa silmiään kielteisiltä tosiseikoilta. Samalla kun kansat ovat saaneet lisää henkistä ja taloudellista liikkumatilaa itäisessä Keski-Euroopassa, on koko joukko poliittisia
ja yhteiskunnallisia ristiriitoja noussut esille ja ne ovat johtaneet jopa väkivaltaisuuksiin.
Ehkäpä se, että niin paljon positiivista oli tapahtumassa maanosassamme, on saanut nämä takaiskut
tuntumaan niin äärettömän masentavilta.

Tämä eurooppalaisen kehityksen kääntöpuoli, sorron
ja väkivallan käytön mahdollisuus jopa ETYK-Euroopassa,
on kouriintuntuvana muistutuksena meille
siitä, että kansakunnan omat kansalliset puolustus
järjestelyt ovat edelleenkin tärkeä osa muotoutumassa
olevia Euroopan turvallisuusjärjestelyjä.
Monenmuotoiset epävarmuustekijät Euroopassa sisältävät
edelleen myös sotilaspoliittisten kriisien
mahdollisuuden.
Kriisitilanteissa meidän tulee kyetä osoittamaan
ulkopuolisille, että sotilaallisiin voimatoimiin
ryhtyminen Suomea vastaan tai meidän kauttamme
jotain muuta maata vastaan tulisi kohtuuttoman
kalliiksi. Siksi meidänkin on edelleen huolehdittava
vakaan ja turvallisuuspoliittiseen ympäristöömme
nähden uskottavan sekä teknisesti korkealaatuisen
kansallisen puolustuskyvyn säilymisestä.
Toki on oletettavissa, että muuttuvassa Euroopassa
eteen tulevat turvallisuustarpeet ovat luonteeltaan
sellaisia, että ne edellyttävät Suomelta
paljon muutakin kuin sotilaallista maanpuolustusvalmiutta.
On jopa todennäköistä, että pitkällä
aikavälillä asiaa tarkastellen sotilaallisen
voiman suhteellinen merkitys Euroopan valtioiden
välisessä turvallisuusjärjestelmässä on vähenemässä
ja muut kuin sotilaalliset tekijät saattavat
voimakkaasti tulevaisuudessa nousta etualalle.
Joissakin tapauksissa esimerkiksi "maanpuolustus"
saattaa olla kirjaimellisesti "maan" - tai ilman
tai veden - puolustusta ympäristöämme yhkaavaa
saastumista vastaan. Myös taloudellisen eriarvoisuuden
vähentäminen Euroopan eri osien välillä on
tekijä, joka lujittaa maanosamme rauhaa ja vakautta.
Kansallisten vähemmistöjen aseman parantaminen
sekä kansallisten itsenäisyyspyrkimysten huomioonottaminen
lisäävät niin ikään rauhanomaisen
kehityksen mahdollisuuksia Euroopassa. Nämä kaikki
aihekokonaisuudet ovat kyllä olleet esillä ETYKissä,
mutta ehkäpä kaikkien näiden erityisteemojen
ympärille olisi koottava "pikku-ETYKejä", jotta
asiat tulisivat perusteellisesti pohdituiksi.
Tämän päivän Euroopan tilanteessa on erityisen
tärkeätä katsoa eteenpäin tulevaisuuteen. Ympäristössämme,
Euroopassa ja koko maailmassa, tapahtuvien
muutosten nopeus ja voimakkuus on lisännyt
epävarmuutta. Epävarmuuden tunne on saanut jalansijaa
jo ihan pienimmissäkin yhteiskunnan jäsenissä.
Tässä tilanteessa on tärkeää, että turvallisuuteemme
liittyvää tietoutta annetaan riittävästi
ja että sitä annetaan oikealla tavalla.
Olen monasti viime kuukausien mittaan kiinnittänyt
huomiota naisten ja äitien keskeiseen rooliin
turvallisuustietouden välittäjinä. Naisen rooli
lasten kasvattajana ja kouluttajana on yhteiskunnassamme
yhä ensisijainen. Sanotaankin, että kun
koulutat miehen, koulutat yksilön, mutta kun
koulutat naisen, koulutat sukupolven. Nainen voi
luoda turvallisuuden tunnetta kotiinsa ja lapsiinsa
vain, jos hän itse seisoo turvallisella pohjalla.
Ja vain tieto voi luoda turvallisuutta.
Myös tätä taustaa vasten nähtynä viime aikoina
julkisuudessa käyty keskustelu naisten osallistumisesta
turvallisuuspolitiikkaan on tervetullutta.
Mielestäni naisten tietämättämyyden poistamiseksi
turvallisuuspolitiikan, maanpuolustuksen ja
kriisinhallinnan saroilla olisi todella ponnisteltava.
Naiset eivät nyky-yhteiskunnassa kasvata ainoastaan
omia lapsiaan, vaan heidän panoksensa myös
eriasteisten koulujen opettajina on merkittävä.
Näin naiset ovat yhtäältä mielipiteiden muokkaajia,
toisaalta asenteiden luojia, monissa
tapauksissa peruskäsitteiden opettajia. Vain, jos heillä
on monipuolista ja luotettavaa tietoa siitä, mitä
sanat kansallinen ja kansainvälinen turvallisuus,
turvallisuuspolitiikka ja maanpuolustus pitävät
sisällään, he voivat välittää sen tiedon lapsille.
Tätä tarkoitin sanoessani, että kun koulutat
naisen, koulutat samalla kokonaisen sukupolven.
Jokaisella ihmisellä on omat henkilökohtaiset
arvonsa, jotka heijastuvat tunteina ja asennoitumisena
eri kysymyksiin. Jokaisen ihmisen identiteetti
lähtee hänen perimmäisistä arvoistaan. Myös
ennakkoluulot ovat vahvasti arvosidonnaisia. Koko
ministerikauteni olen pyrkinyt taistelemaan
ennakkoluuloja vastaan. Kun olen puhunut väestönsuojelun
tehostamisesta ja naisten maanpuolustustietouden
lisäämisestä, on sitä pidetty sotaisena,
vaikka niin ympäristökatastrofi kuin suuronnettomuuskin
vaativat tietoja, koulutusta ja valmistautumista
eikä niillä ole mitään tekemistä sodan
kanssa. Kuitenkin ne ovat esimerkkejä sellaisista
turvallisuusriskeistä, joita yhteiskunnassamme on
olemassa. Ei se meitä pitkälle auta, että pyrimme
unohtamaan riskit työntämällä vain päämme syvälle
pensaaseen.

Poikkeusolojen - katastrofien, onnettomuksien,
eriasteisten ei-sotilaallisten ja sotilaallisten
kriisien - vaikutukset koskevat koko yhteiskuntaa,
myös naisia. Esimerkiksi sotatilalakiin,
työvelvollisuuslakiin, poliisilakiin sekä lakiin palo-
ja pelastustoimesta sisältyy säännöksiä, jotka
koskevat myös naisten osallistumista poikkeusolojen
tehtäviin. Hallitusmuotommehan mukaan "jokainen
Suomen kansalainen on velvollinen olemaan
osallisena isänmaan puolustuksessa tai sitä avustamaan,
niinkuin siitä laissa on säädetty." Helposti
vain tuntuu unohtuvan tuo hallitusmuodon
selkeä ilmaisu jokaisen suomalaisen velvollisuudesta
puolustaa isänmaataan. Asevelvollisuus on
näkyvin maanpuolustuksen muoto ja se on Suomessa
säädetty miehiä koskevaksi. Silti ei pitä unohtaa,
että myös naisten velvollisuus on olla mukana
maanpuolustuksessa. Ja niinkuin kaikilla elämänaloilla,
on luonnollista, että mitä korkeampi on
tiedon taso, sitä paremmin yksilö voi olla mukana
puhaltamassa yhteiseen hiileen.
Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan vielä sanoa,
että mikään naisille puolustusvoimissa annettavan
asellisen koulutuksen puolestapuhuja en ole
koskaan ollut. Omat henkilökohtaiset arvoni
vaikuttavat asennoitumiseeni tähän kysymykseen. Toisaalta
ymmärrän kyllä niitäkin naisia, jotka haluaisivat
hakeutua YK-joukkojen palvelukseen - mikä on ollut
lain mukaan mahdollista vuoden 1985 alusta,
vaikkakaan heitä ei vielä toistaiseksi ole sinne
lähetetty - ja ymmärrän hyvin näihin tehtäviin
vaadittavan itsepuolustuskoulutuksen
väittämättämyyden.
Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia kansalaistensa
turvallisuudesta. Luonnollisesti vastuu
turvallisuuteen, turvallisuuspolitiikkaan ja
maanpuolustukseen liittyvän tiedon jakamisesta on
viranomaisilla, joiden tehtäväalueena kyseiset yhteiskunnan
toiminnot ovat. On yhteiskunnan edun mukaista,
että kansalaisillamme on yhtäläiset valmiudet
selviytyä eriasteisten kriisitilanteiden
aiheuttamista seuraamuksista. Valmiudet on mahdollista
saavuttaa vain tietoa lisäämällä koulutuksen
kautta.
Elämme monella tavalla kansainvälisen politiikan
merkittävää murroskautta. Vakauden kasvu
keskeisessä Euroopassa on vaikuttanut myönteisesti myös
Suomen asemaan, ja yhteiskunnalliset muutokset
Euroopan itäisessä osassa ovat olleet oikeansuuntaisia.
Epävarmuustekijöitä, jotka ovat jo nyt
aiheuttaneet hätää ja väkivaltaa, on edelleen
olemassa. Perinteisten sotilaallisten
epävarmuustekijöiden rinnalle on lisäksi nousemasa
uudenlaisia ongelmia, jotka saattavat koskettaa myös
Suomea: edessämme on ongelmia ympäristön saastumisesta
ja pakolaiskysymyksistä aina taloudellisiin
vaikeuksiin saakka.
Tässä kaikessa meille on yllin kyllin haasteita.
Tämän päivän haasteet vaativat avointa, asiallista
ja ennakkoluulotonta keskustelua ja keskustelua,
joka perustuu punnitun tiedon, ei pinttyneiden
ennakkoluulojen varaan.