Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Etelä-Pohjanmaan Rintamanaiset ry:n 10-vuotisjuhlassa Ilmajoella 16.2.1991 klo 13.00

Arvoisat rintamanaiset!
Hyvät kuulijat!

Minulla on mieluisa kunniatehtävä Suomen
puolustusministerinä tuoda valtiovallan tervehdys tähän
maanpuolustusjuhlaan. "Kestävyyttä rauhattomassa
maailmassa" toivotti puheenjohtaja Sipi Tilus
minulle osoitetussa kutsukirjeessä. Tämän
toivotuksen sanoma puhutteli minua syvästi ja mieleeni
tuli monia erilaisia asioita tämän päivän maailman
tilanteesta.

Viime vuosi alkoi pysyvän rauhan odotuksilla.
Samoin eläteltiin toiveita muun muassa kehitysmaiden
olojen parantamisen puolesta. Tänä vuonna
kaikki näyttää kääntyneen päälaelleen.
Maailmapoliittisessa tilanteessa on tapahtunut suorastaan
uskomattomia mullistuksia. Elämme maailmassa,
jossa ristiriidat ovat ainakin meidän aikamme
ihmisten silmin katsottuna paljon hajautetumpia ja
moniputkaisempia kuin aiemmin. Tilanteiden
ennustettavuus ja perusasetelmat ovat epävakaampia.

Tämä asettaa entistä suuremmat vaatimukset
päätöksenteolle, koska epävarmuus antaa aikaisempaa
vähemmän pelivaraa toiveille ja kuvitelmille.
Tämän päivän tilannetta voitaisiin verrata särkyneeseen
saviruukkuun, josta yhden palasen perusteella
yritettäisiin arvioida ruukun alkuperäistä
muotoa. Mahdollisesti myöhemmin löytyneiden palasten
perusteella ruukun muoto pystytään kyllä
selvittämään. Jälkikäteen näin voidaan asioita
selvittää myös kansainvälisessä politiikassa.
Historian tutkimuksella voidaan selvittää usein
oloihimme vaikuttaneiden tapahtumien taustat ja
motiivit. Menneiden asioiden tutkiminen on kuitenkin
helppoa verrattuna niiden ennakoivien johtopäätösten
tekemiseen, joita tarvitaan turvallisuuspolitiikkaamme
vaikuttavissa päätöksissä.

Jotta meidän ei tarvitsi tyytyä pelkästään eteemme
tulleiden tosiasioiden toteamiseen, tulee meidän
olla aktiivisia vaikuttajia ympäristöömme nähden.
Kansojen välisissä suhteissa meidän tulee toimia
aktiivisesti rauhan olojen aikaansaamiseksi kaikkialle
maailmaan. Meidän tulee olla "saviruukun"
aktiivisia muovaajia.

Näkyvä ja aktiivinen osallistuminen Yhdistyneiden
Kansakuntien toimintaan erityisesti rauhanturvaamistyössä
on ollut yksi Suomen ulkopolitiikan
keskeisimmistä toimintamuodoista. Ulkopolitiikkamme
kannalta on tarkoituksenmukaista, että Suomella
on jatkossakin korkea profiili
rauhanturvaamiskysymyksissä. Erityisen ilahtunut olin Lähi-Itään
YK-joukkoihimme tekemäni tarkastusmatkan yhteydessä
näkemästäni suomalaisten rauhanturvaajien
korkeasta moraalista ja ammattitaidosta. Hyvin
hoidetulla rauhanturvaamistyöllä ja siihen liittyvällä
humanitaarisella toiminnalla olemme pystyneet
saavuttamaan kaikkialla maailmassa hyvän
maineen. Vaikka Suomi on eräs rauhanturvaamistoiminnan
suurvalta, ei tällä luonnollisestikaan
pystytä ratkaisemaan kaikkia ongelmia maailmassa.
Tämä toimii eräänä erittäin tärkeänä osana yleisiä
rauhanponnisteluja. Tästä johtuen Suomella on
oltava valmiutta lähettää rauhanturvajoukkoja
mahdollisesti myös Persianlahden alueelle, jos
tätä meiltä tullaan pyytämään.
Kestävyyttä rauhattomassa maailmassa tarvitaan
myös Persianlahden ja Lähi-Idän alueella. Sodan
tuhoisat taistelut ovat koetelleet sotilaiden
lisäksi myös suurta osaa siviilejä. Sotatoimet
ovat kova koettelemus kaikille, mutta erityisen
surullista on se, millä voimalla se kohdistuu
viattomiin ihmisiin ja erityiseti vanhuksiin,
naisiin ja lapsiin. Sota Persianlahden alueella on
heijastunut myös alueen ulkopuolelle. Öljyntuottajamaissa
työskennelleiden ihmisten työolosuhteiden
muuttuminen ja sen seurauksena taloudellisen avun
loppuminen moniin köyhiin maihin on saanut aikaan
kestämättömän tilanteen. On erityisen surullista
todeta, että tästä kaikesta kärsii kaikkein eniten
viattomimmat ihmiset eli lapset. Ponnisteluja
heidän auttamisekseen tulee meidän kaikkien olla
valmiita tukemaan kaikin mahdollisin keinoin.
Sotauutisia Persianlahdelta ja tietoja Baltian
levottomuuksista tulvii koteihimme kaikista
tiedotusvälineistä. Sotaa on mahdollista seurata
reaaliajassa. Tiedotusvälineillä on suuri vastuu,
jotta ihmiset saisivat oikean kuvan tapahtumista.
Tämän hetken tietojen perusteella on syytä olettaa,
että parhaillaan käytävää sotaa kaunistellaan.
Sodan luonne kuvataan teknillisenä, koneiden
välisenä taisteluna. Näin ei sotaa kuitenkaan
käydä, niinkuin läsnäolevat veteraanit omakohtaisesti
tietävät. Taistelutoiminnan seurauksena on
aina ihmisuhreja, vaikka niitä on toistaiseksi
näytetty tiedotusvälineissä vähän. Siviiliuhrien
lisäksi molemmilla puolilla kaatuneilla sotilailla
ovat äidit, isät, vaimot ja lapset, jotka samalla
lailla surevat menetyksiään.

Kestävyyttä rauhattomassa maailmassa koeteltiin
puoli vuosisataa sitten suomalaisten kohdalta.
Silloin mitattiin Suomen kansan tahtoa ja kykyä
pysytellä itsenäisten kansakuntien joukossa. Tähän
koetukseen pienen maamme oli koottava kaikkien
kansalaistensa voimavarat. Suomalaiset naiset
tekivät miesten rinnalla niin rintamalla kuin
kotonakin arvokasta työtä isänmaamme hyväksi.
Innolla ja uhrimielellä haluttiin täyttää oma osa
silloisen yhteiskunnan asettamista vaatimuksista.
Tästä kiitos ja kunnia kuuluu talvi- ja jatkosodan
ajan suomalaisille naisille: äideille ja
tyttärille.

Tämän päivän tilanteessa on erityisen tärkätä
katsoa eteenpäin tulevaisuuteen. Ympäristössämme,
Euroopassa ja koko maailmassa, tapahtuvien muutosten
nopeus ja voimakkuus on lisännyt epävarmuutta.
Epävarmuuden tunne on saanut jalansijaa jo ihan
pienimmissäkin yhteiskunnan jäsenissä. Tässä
tilanteessa on tärkeää, että turvallisuuteemme
liittyvää tietoutta annetaan riittävästi ja että
sitä annetaan oikealla tavalla ja oikeista
asioista.

Enemmistö suomalaisista naisista haluaa perehtyä
niihin asioihin, joihin perustuu maamme selviytyminen
kriisitilanteista. Tästä vastuuntunnosta on
osoituksena muun muassa naisten aktiivinen osallistuminen
työhön erilaissa järjestöissä, joiden
tarkoituksena on vapaaehtoinen maanpuolustustyö
tai sotiemme veteraaneista huolehtiminen. Tässä
työssä on tällä hetkellä mukana yli 60 000
naista.

Olen monasti viime kuukausien aikana kiinnittänyt
huomiota naisten ja äitien keskeiseen rooliin
turvallisuustietouden välittäjänä. Naisen rooli
lasten kasvattajana ja kouluttajana on yhteiskunnassamme
ensisijainen. Nainen voi luoda turvallisuuden
tunnetta kotiinsa ja lapsiinsa vain, jos
hän itse seisoo turvallisella pohjalla. Ja vain
tieto voi lisätä turvallisuutta.
Naiset ovat yhtäältä meilipiteiden muokkaajia,
toisaalta asenteiden luojia. Monissa tapauksissa
peruskäsitteiden opettajia. Vain, jos heillä on
monipuolista ja luotettavaa tietoa siitä, mitä
sanat kansallinen ja kansainvälinen turvallisuus,
turvallisuuspolitiikka ja maanpuolustus pitävät
sisällään, he voivat välittää sen tiedon edelleen
lapsille.

Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia kansalaistensa
turvallisuudesta. Luonnollisesti vastuu turvallisuusteen,
turvallisuuspolitiikkaan ja maanpuolustukseen
liittyvän tiedon jakamisesta on viranomaisilla,
joiden tehtäväalueena kyseiset yhteiskunnan
toiminnot ovat. On yhteiskunnan edun mukaista,
että kansalaisillamme on yhtäläiset valmiudet
selviytyä eriasteisten kriieitilanteiden aiheuttamista
seuraamuksista. Valmiudet on mahdollista
saavuttaa vain tietoa lisäämällä koulutuksen
kautta.

Hyvät kuulijat!

Elämme monella tavalla kansainvälisen politiikan
merkittävää murroskautta. Vakauden kasvu keskeisessä
Euroopassa on vaikuttanut myönteisesti myös
Suomen asemaan. Yhteiskunnalliset muutokset Euroopan
itäisessä osassa ovat olleet oikean suuntaisia.
Epävarmuustekijöitä, jotka ovat jo nyt
aiheuttaneet hätää ja väkivaltaa, ovat edelleen
olemassa. Perinteisten sotilaallisten epävarmuustekijöiden
rinnalle on lisäksi nousemassa uudenlaisia
ongelmia, jotka koskettavat myös Suomea: edessämme
on ongelmia ympäristön saastumisesta ja pakolaiskysymyksistä
aina taloudellisiin vaikeuksiin
saakka. Näistä tilanteista selviämiseksi meidän
tulee olla valmistautua.

Asemamme vakaiden olojen Pohjolassa on ollut
pitkään rauhallinen. Olemme saaneet kehittää
yhteiskunnallisia olojamme syvän rauhantilan
vallitessa omien intressiemme mukaisesti. Onneksemme
meillä ei ole näköpiirissä epäedullisia
muutoksia turvallisuuspoliittisessa ympäristössämme.
Meillä ei ole vihollisia eikä meitä uhkaa
kukaan. Kysymys on siitä, että naapurivaltiomme ja
myös muut maat luottavat kykyymme valvoa ja puolustaa
aluettamme. "Tulevaisuutemme riippuu meistä
itsestämme, henkisistä voimistamme, uskollisuudesta
itsellemme, ihanteillemme ja elämänkatsomuksellemme.
Ennen kaikkea se riippuu kansamme yksimielisyydestä
ja yhteistunnosta isänmaan elinkysymyksistä."
Näin totesi Paasikivi vuonna 1948. Nämä
sanat ovat täyttä totta tänäkin päivänä.

Hyvät rintamanaiset!

Yhteiskunnassamme on käyty jatkuvasti keskustelua
veteraanien asemasta. Voimme olla iloisia, että
tänä päivänä veteraaniemme oikeudet yhteiskunnassamme
ovat tunnustetut ja hyväksytyt. Tämä saavuttamisella
on veteraanijärjestöillä ollut merkittävä
asema.
Naisten toiminnan aktivoituminen on parantanut
veteraanien sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteita.
Tästä toiminnasta tuloksena on ollut rintamapalvelutunnuksen
saaminen kaikille sotatoimialueilla
työskennelleille naisille ja sen myötä samat
taloudelliset etuudet kuin rintamasotilastunnuksen
saaneilla miehilläkin on.

Etelä-Pohjanmaan Rintamanaiset perustivat yhdistyksen
10 vuotta sitten. Yhdistyksen tilaisuuksissa
on ollut mahdollista kokoontua yhteen keskustelemaan
ongelmista ja ideoimaan tulevia tapahtumia
ja toimintoja. Aktiivisesta toiminnastanne kiitos
kuuluu kaikille yhdistyksenne jäsenille.

Samalla kun onnittelen merkkivuosijuhlaansa viettävää
yhdistystänne, toivotan teille kaikille
voimia ja terveyttä myös tuleville vuosille.
Naisjärjestöjen toiminnalla on saatu paljon hyviä
tuloksia aikaan, mutta tehtävät eivät ole päättyneet:
työ veteraanien ja sisarten hyväksi jatkuu.
Toivotan yhdistyksellenne ja sen työlle jatkuvaa
menestystä.