Ulkoasiainministeri Pertti Paasio Turun Paasikivi-seurassa 30.3.1990
SUOMEN ULKOPOLITIIKKA MUUTTUVASSA EUROOPASSA
Euroopassa on käsillä ylimenovaihe, jossa vanha ja uusi kohtaavat ilman, että meillä olisi vielä varmaa käsitystä lopputuloksesta. On sopeuduttava epävarmuuteen; epävarmuudesta onmuodostunut jopa uudenlainen uhkakuva.
Euroopan muutoksen perusta nojautuu sinänsä toiveita herättäville tekijöille: avoimuudelle, yhteistyölle, vanhojen pakkorakenteiden purkamiselle ja ennen kaikkea sotilaallisen vastakkainolon purkamiselle.
Näköpiirissä on uudenlainen Eurooppa, josta on jo tehty ensimmäisiä piirustuksia. Kehitys ei silti ole suoraviivaista, vaan polveilevaa. Edessä on useita ongelmia.Se mikä onnistuu talouden ja teknologian alueella, ei välttämättä onnistu siellä, missä on ratkottava vuosisataisia kansallisuuskysymyksiä.
Kaikkia ongelmia ei voida ratkaista neuvottelemalla, vaan tarvitaan vuosien ponnisteluja.
Jatkossa yhä enemmän avainasemaan nousee se, miten kykenemme tahdistamaan poliittisen kehityksen maanosan taloudellis-teknologiseen yhdentymiseen?
On täysin ymmärrettävää, että viime vuoden vallankumouksellisten pyörteiden jälkeen kehityksen hidastuminen koetaan - mikäli näin tapahtuisi - taaksepäin menona. Kuitenkin kansainvälisessä yhteisössä asetelmat ovat usein ongelmallisia; kaikilta osapuolilta vaaditaan malttia ja suhteellisuuden tajua.
Viime päivinä on Liettuan tilanne aiheuttanut huolestumista siitä, pystytäänkö siellä välttämään väkivaltaisuudet. Hartaasti toivomme, että Baltian tilanne yleensäkin pysyisi rauhallisena ja että kaikki ristiriidat ratkaistaisiin neuvottelutietä voimakeinoihin turvautumatta.
ETYK:n periaatteita noudattaen voidaan parhaiten taata, että kehitys Euroopassa jatkuu vakaana. Olemme lisäksi korostaneet, että kansojen itsemääräämisoikeus on yksi ETYK:n kantavista periaatteista. Näin liettualaisten, kuten muidenkin Baltian kansojen itsenäisyyspyrkimyksiä on
tarkasteltava myös tätä taustaa vasten.
Kyse Baltiassa on monitahoisista ja vaikeista historiallisista asetelmista, joiden purkaminen ei ilmeisestikään käy käden käänteessä. Tarvitaan sovinnollisuutta, malttia ja suvaitsevaisuutta. Kaikkien asianosaisten intressit tulisi ottaa huomioon. Ulkopuoliset voivat tarjota vain yleisluonteisia tuen ilmaisuja, eivät varsinaisia neuvoja.
Baltian maat ovat osa Itämeren piiriä. Euroopan muutoksessa Itämeren alueesta on kehitettävissä monialaisen yhteistyön pilari maanosaamme.
Suomalaisissa tiedotusvälineissä on vaadittu hallitusta astumaan esiin ja esittämään vielä voimakkaammin tukensa Liettuan itsenäisyystavotteille. Näin vaadittaessa on kaiketi oletettu, että samalla jotenkin auttaisimme Liettuaa.
Oma historiamme ja kokemuksemme on meille sensijaan opettanut, että parhaiten palvelemme omaa etuamme ja autamme muita välttämällä lähinnä tunteeseen perustuvia ja hätiköityjä kannanilmaisuja. Emme voi opettaa muille sellaista, mikä meistä ei ole todellisuuspohjaista ja uskottavaa.
Suomea arvostetaan nimenomaan ulkopolitiikan tuloksista. Tätä arvostusta ei tule horjuttaa.
Mutta on totta, että ulkopolitiikan johtaminen demokratioissa on jatkuvassa moraalisessa testissä. Kansan kannatusta nauttivalla hallituksellahan on kaksi tehtävää: Toisaalta sen on toteutettava ulkopolitiikkaa pyrkimällä parhaaseen lopputulokseen. Toisaalta sen on saatava kansalaisten hyväksyminen tälle politiikalle. Näiden tavoitteiden yhtäaikainen toteuttaminen on todellinen demokratian ongelma.
Ne ehdot, joiden vallitessa ulkopolitiikalle voidaan hankkia kansalaisten laaja kannatus, eivät ole välttämättä identtisiä niiden ehtojen kanssa, joiden vallitessa tätä ulkopolitiikkaa voidaan toteuttaa menestyksellisesti.
Suosittu ulkopolitiikka ei välttämättä aina ole hyvää ulkopolitiikkaa. Mutta hyvä ulkopolitiikka voi olla silti kansalaisten enemmistön kannattamaa ulkopolitiikkaa. Lopulta hyvä ulkopolitiikka voi itseasiassa syntyä vain avoimmessa yhteiskunnassa.
+++
Yleiskehitys maanosassamme on kaikesta epävarmuudesta huolimatta myönteinen. Vaikka valtioiden välinen kilpailu ei laannu, se ei kuitenkaan enää näytä saavan voimaansa sotilaallisen paremmuuden tavoittelusta. Valtioiden suhteet rakentuvat yhä enemmän taloudellisen ja teknologisen - ja kenties sivistyksellisen - kilpailu- ja suorituskyvyn varaan.
On ryhdytty valmistelemaan kokonaan uudenlaista eurooppalaista turvallisuusjärjestystä. Tällaisen järjestyksen luonnoksia valmistellaan - kuten edellä viittasin - eri pääkaupungeissa yhä suuremmassa aikapaineessa. Näin siksi, että eri tahoilla etenevä kehitys ei juuri jätä liikaa aikaa päätöksentekijöille.
Kehityksen vauhti onkin muodostumassa myös ongelmaksi. Eräät uuden turvallisuusjärjestyksen kulmakivet on pystytettävä ilmeisen nopeasti. Tämä koskee etenkin Saksojen yhdistymistä.
Tärkeä edellytys Saksan kysymyksen kestävälle ratkaisulle on Eurooppaan sijoitettujen tavanomaisten asevoimien merkittävä vähentäminen ja sotilaallisen vakauden saavuttaminen.
Pohjoismaiden ulkoministerit korostivat aiemmin talvella täällä Turussa, että Euroopan ja Saksan jaon purkamisen on jatkossakin tapahduttava rauhanomaisesti ja hallitusti.
Turun lausuman mukaan on ETYK tärkeä väline tässä tarkoituksessa. Lausumassa alleviivattiin Helsingin päätösasiakirjan kaikkien periaatteiden kunnioittamista, mikä selväkielellä tarkoittaa Saksan ulkoisia rajoja koskevan epävarmuuden poistamista. Nyt onkin sovittu siitä, että Puola on mukana niissä
kahden Saksan ja neljän voittajavaltion välisissä neuvotteluissa, joissa on esillä Puolan ja yhdistyvän Saksan raja-asiat. Joka tapauksessa jännitys yhdistyvän Saksan mahdollisesti esille nostamista rajakysymyksistä näyttää selvästi vähentyneen.
Yhdistyvä Saksa muuttaa keskisen Euroopan karttaa. Saksasta tulee yhä selvemmin taloudellis-teknologinen voimakeskus. On tärkeätä, että Keski-Eurooppaan saadaan vihdoinkin luotua sieltä vuosisataisesti puuttunut vakaus.
Yhdistyvä Saksa muokkaa myös maanosan geostrategista maisemaa. Lähiviikkoina saanemme selvyyden siitä, millaiseen turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun käynnistyneissä neuvotteluissa Saksan osalta päädytään. On selvää, että eräänä päämääränä tulee olla se, että kaikki osapuolet saavat riittävät
turvallisuustakeet.
Suomen edut Saksan kysymyksen ratkaisussa ovat samaa suuruusluokkaa kuin monilla muillakin eurooppalaisilla valtioilla. Toisaalta meillä ei ole luontevaa roolia itse neuvotteluprosessissa. Pariisin rauhansopimuksen mukaan Suomi on sitoutunut tunnustamaan niiden järjestelyjen sitovuuden, joista liittoutuneet vallat sopivat Saksaan näiden rauhan palauttamiseksi. Totean kuitenkin, että esimerkiksi sotakorvausasiassa seuraamme tarkkaan tässä asiassa ratkaisuksi
tulevaa yleistä linjaa.
Jatkossa kehitys nostaa esille kysymyksen sodanjälkeisten rauhansopimusten merkityksestä turvallisuusjärjestyksessä. Uusi eurooppalainen turvallisuusjärjestys tullee nojautumaan pääsääntöisesti maanosan turvallisuudesta vastuussa olevia valtioita yhteen sitovasta järjestelystä.
+++
Ulkopolitiikkamme prioriteetit - hyvät naapurisuhteet ja puolueettomuuspolitiikka - ovat osoittautuneet kestäviksi.
Suomen ja Neuvostoliiton suhteet ovat vakaat. Se on tekijä, jonka merkityksen oivaltaa entistäkin selkeämmin viime kuukausien murroksen keskellä.
Neuvostoliiton uudistuspolitiikalla on ollut rakentava vaikutus kahdenvälisiin suhteisiin. Presidentti Gorbatshovin viime syksynä suorittama valtiovierailu maahamme oli historiallinen. Puolueettomuutemme yksiselitteinen tunnustus ratkaisi vanhan ongelman. Kanssakäymisemme on entistä luontevampaa,
yhteistyö suuntautuu pragmaattisemmin molempia osapuolia kiinnostaville ja hyödyttäville aloille. Suhteissa korostuvat sellaiset uudet kysymykset kuin
ympäristönsuojelu ja taloudellis-sosiaaliset tekijät.
Ympäristöongelmat rajamme takana muodostavat ennen näkemättömän haasteen, jota emme voi sivuuttaa. Kanssakäyminen lähialueiden kanssa on kasvussa. Osaksi kysymys on kaupallisten mahdollisuuksien kehittämisestä, osaksi inhimillisestä ja kulttuuripoliittisesta kiinnostuksesta.
Euroopan murroksen seurauksena on Suomessa - lähinnä tutkijoiden ja eräiden lehtimiesten toimesta - virinnyt keskustelua Suomen ja Neuvostoliiton suhdejärjestelyistä, etenkin yya-sopimuksesta.
Tulevaisuudessakin Suomen turvallisuusongelmana säilyy keskeisessä asemassa se, miten takaamme, ettei Suomen suunta ole sotilaallisten spekulaatioiden kohteena sen enempää idässä kuin lännessäkään. Neuvostoliiton kanssa olemme ratkaisseet tämän ongelman menestyksellisesti sopimusjärjestelyin.
Tältä kannalta katsoen voimmekin todeta, että yya-sopimus on palvellut tehtäväänsä historiallisesti katsoen hyvin. Tätähän ei olekaan kiistetty.
Kun kansainvälinen tilanne on murroksessa, on meillä oltava malttia odottaa, minkälaiseksi asetelma vakiintuu. Vasta pitemmän aikavälin sisällä voimme luotettavasti arvioida, millainen ratkaisu tyydyttää kehittyvissä olosuhteissa molempien maiden perusintressit.
+++
Euroopan muutos on korostanut ETYK-prosessin merkitystä rauhanomaisen muutoksen välineenä. ETYK:ssä on mahdollista nähdä muutoksen koko kuva ja löytää keinoja uusien ongelmien ratkaisemiselle. Eri puolilla onkin lisääntynyt kiinnostus ETYK-prosessin kehittämiseksi, myös sopivien instituutioiden
luomiseen.
Bonnissa on parhaillaan menossa taloudellista yhteistyötä käsittelevä ETYK-konferenssi. Se pidetään ainutlaatuisella hetkellä. Juuri nyt tarvitsemme ennakkoluulottomia aloitteita todella eurooppalaisen talousjärjestelyn luomiseksi. Bonnissa on keskustelu tässä suhteessa ollutkin lupaavaa.
Yksimielisyys vallitsee siitä, että vielä kuluvan vuoden aikana on tarpeen järjestää ETYK-maiden huippukokous. Huippukokouksen asialistalla tullee olemaan TAE-sopimuksen allekirjoittamisen ohella todennäköisesti myös Saksan kysymys.
Nykyisessä eurooppalaisessa muutosvaiheessa olemme oppineet arvostamaan sitä, että ETYK tarjoaa jatkuvan yhteistyörakenteen maanosan turvallisuudesta vastuussa olevien valtioiden välille. Askel tästä eteenpäin on tilanteen jonkinasteinen vakiinnuttaminen. Etenkin eteen mahdollisesti tulevien kriisien hallitsemiseksi olisi ETYK:iä kyettävä kehittämään viipymättä. Onhan se - kuten Saksan liittotasavallan ulkoministeri Genscher on osuvasti todennut - Euroopan
vakauden Magna Charta.
Pohjoismaiden ulkoministerit totesivat Turun kokouksessaan, että tänä vuonna pidettävän ETYK-huippukokouksen tulisi johtaa neuvotteluprosessiin, jonka tarkoituksena on päätösten aikaansaaminen Helsingin vuonna 1992 alkavaksi suunnitellussa seurantakokouksessa. Kun tiedämme, että muutoksen nopeus on
edelleen varsin suuri, on kuitenkin syytä miettiä, voisiko huippukokouksen ja seurantakokouksen välillä jo olla luotuna ETYK:n täydessä toiminnassa tai ainakin
kokoontumisvalmiudessa pitävä konsultaatioelin.
++ +
Euroopan muutoksen eräs päätekijöistä on ollut Länsi-Euroopan jatkuvasti syventynyt integraatioprosessi. Sen vastainen kehitys muokkaa merkittävästi uuden Euroopan instituutioita ja turvallisuusrakennetta.
Eduskunnassa käytiin tämän kuun puolivälissä keskustelu maamme harjoittamasta integraatiopolitiikasta hallituksen asiaa koskevan selonteon pohjalta. Panostamme EES-neuvotteluihin, koska katsomme sen tarjoavan tässä tilanteessa kaikille osapuolille parhaan etenemistien.
Ei ole kenenkään edun mukaista vahingoittaa näitä neuvotteluja. Ennen kaikkea on kaikkien pohjoismaiden edun mukaista, että EES-järjestelystä saavutetaan järkevä lopputulos. On totta, että maanosa on muuttunut vuodessa rajusti. Toisaalta EFTA:n etenemistie on edullinen nimenomaan laajempaa yhdentymiskehitystä tarkasteltaessa. Englantilainen integraatioasiantuntija lordi Arthur Cockfield aivan oikein toteaa, että pyrittäessä auttamaan keskisen Euroopan maita, Euroopan on tunnettava yhteinen vastuunsa. Hänen mukaansa Efta-mailla on tässä tärkeä roolinsa.
Käsityksemme mukaan on järkevää edetä seuraavasti:
- toteuttaa nyt suunnitellulla tavalla EES-järjestely;
- tiivistää EFTA:n ja EY:n yhteistyötä Keski- ja Itä-Euroopan maiden, myös Neuvostoliiton vetämiseksi kestävän kehityksen uralle;
Taloudellinen yhdentyminen ei ole staattinen järjestely, vaan evolutiivinen tila. Siinä joudutaan joka tapauksessa luomaan tulevaisuudessa uudenlaisia järjestelyjä. Me emme ole sivussa näistä keskusteluista.
+++
Euroopassa ollaan nyt tultu kehitysvaiheeseen, jossa unelmia on ryhdytty toteuttamaan käytännössä. Samalla kohdataan myös pettymyksiä. Keskisen Euroopan maat ovat siirtämässä katujen vallankumouksen parlamenttien politiikaksi. Edessä on kivinen tie, mutta se on päällystetty uudella toivolla.
Euroopan lahja ihmiskunnalle nousee sen humanistisesta perinteestä. Pitemmällä aikavälillä se on maanosaa parhaiten yhteenkietova voimavara.
On puhuttava ja toimittava päättäväisesti pohjoismaisen yhteiskuntanäkemyksen puolesta. On oltava myös rohkeasti suomalainen Euroopassa. Näin kasvatamme osaltamme eurooppalaisen humanismin pääomaa, joka parhaiten kuihduttaa loputkin väkivallan juuret maanosastamme.