Ulkoministeri Pertti Paasio työväen musiikkitapahtuman pääjuhlassa Valkeakoskella 29.7.1990
Arvoisa juhlayleisö,
Työväen Musiikkitapahtuma on järjestetty varsin ajankohtaisen ja polttavan teeman ympärille. Pakolaisuus on mittasuhteiltaan vakava kansainvälinen ongelma, joka on ulottanut vaikutuksensa myös Suomeen yhä näkyvämmin aivan viimeisten kuukausien aikana. Vaikka kansainvälinen tilanne on yleisesti ottaen kehittynyt varsin suotuisaan suuntaan viimeisen vuoden aikana, odottavat monet merkittävää pakolaisuutta aiheuttaneet konfliktit yhä lopullista ratkaisuaan. On myös syytä muistaa, että toisen maailmansodan jälkeen syntyneet kansainvälisten sopimusten mukaiset määritelmät pakolaisesta eivät välttämättä vastaa niiden ihmisten kohtaloa, jotka muodostavat valtaosan maailman pakolaisväestöstä: ympäristön tuhoutumisesta on tulossa suurin
yksittäinen pakolaisuutta synnyttävä tekijä.
Pakolaisten paluun mahdollistavat vain merkittävät muutokset parempaan suuntaan niissä olosuhteissa, joista he ovat joutuneet turvallisuutensa vuoksi pakenemaan. Olemme voineet havaita myönteistä kehitystä joidenkin pakolaisuutta aiheuttaneiden kriisien osalta - esimerkiksi Keski-Amerikassa ja Vietnamissa on tilanne ollut paranemassa. Samanaikaisesti kuitenkin runsaasti pakolaisuutta aiheuttaneet konfliktit niin Lähi-Idässä, Aasiassa kuin Afrikassakin odottavat yhä ratkaisuaan.
Kansainväliset pakolaisia avustavat järjestöt, kuten YK:n pakolaiselin UNHCR, ovatkin tänään laajemman haasteen edessä kuin koskaan aikaisemmin ja joutuvat kamppailemaan ankaraa resurssipulaa vastaan yrittäessään lievittää maailman runsaan 15 miljoonan pakolaisen hätää. UNHCR:n välittömän huolenpidon piirissä on pakolaisista vajaat puolet eli noin seitsemän miljoonaa. YK:n pakolaisvaltuutettu, Norjan entinen ulkoministeri Thorvald
Stoltenberg on todennut UNHCR:n vaikean tilanteen johtuvan monien valtioiden päätöksistä supistaa YK:n pakolaistyölle antamaansa tukea ja pienentää vastaanottamiensa pakolaisten määrää samanaikaisesti kun maailman pakolaistilanteessa ei tosiasiallisesti ole tapahtunut mitään merkittävää helpotusta.
Suomen pakolaispolitiikka noudattaa niitä perusteita, jotka Yhdistyneet Kansakunnat on hyväksi havainnut pyrkiessään lievittämään ja ratkaisemaan maailman pakolaisongelmia. Suomi osallistuu pakolaisongelmien lievittämiseen tukemalla YK:n pyrkimyksiä kokonaisvaltaisesti. Tämän mukaisesti Suomi tukee YK:n toimia, joilla luodaan edellytyksiä konfliktien ratkaisulle ja tehdään sitä kautta mahdolliseksi pakolaisten turvallinen kotiinpaluu. Tämä tapahtuu mm. osallistumalla YK:n rauhanturvatoimintaan sekä osoittamalla tukea YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun työlle.
Suomi tukee UNHCR:n ja palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön UNRWA:n työtä myös antamalla tukea niistä pakolaisista huolehtimiseen, jotka on siirretty turvaan aikaisemman asuinmaansa lähialueille. Kuten tunnettua, on valtaosa maailman runsaasta 15 miljoonasta pakolaisesta tässä tilanteessa.
Kolmantena ja aivan yhtä olennaisena osana pakolaisongelman lievittämistä on pakolaisten sijoittaminen turvattomista oloista edelleen kaukaisempiin maihin. Tällöin tarvitaan edelleen niiden maiden apua, joilla on resurssit pakolaisten vastaanoton järjestämiseen ja heidän auttamiseensa uuden elämän alkuun. Kysymykseen tulevat lähinnä vauraat teollisuusmaat, näiden joukossa luonnollisesti Suomi.
Pakolaiset ovat vainoa paetessaan joutuneet jättämään taakseen paitsi aikaisemmat elämän edellytyksensä, usein myös lähiomaisensa. Niillä, joille ei voida taata turvallista oleskelua kotimaansa läheisyydessä, on edessään muutto heille vieraaseen kulttuuripiiriin, täysin uusiin olosuhteisiin. On selvää, että
tässä murroksessa pakolaiset tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen, jotta sopeutuminen ja uuden itsenäisen elämän aloittaminen onnistuisi. Tätä uuteen kotimaahan asettumista eivät tietenkään helpota pienen, mutta sitäkin näkyvämmän joukon vihamieliset kannanotot ja jopa pakolaisiin ja muihin ulkomaalaisiin kohdistuva väkivalta. Tälläisellä ulkomaalaisvastaisuudella aiheutetaan paitsi tarpeetonta kärsimystä, myös edistetään kovien
arvojen vahvistumista ja vähempiosaisten syrjimistä yhteiskunnassa yleisemminkin.
Suomi on eurooppalaisessa katsantokannassa ollut varsin sulkeutunut maa ulkomaalaisten suhteen. Niinpä ulkomaalaisten osuus maamme väestöstä on ollut pienempi kuin juuri missään muussa eurooppalaisessa valtiossa. Tilanne on tästä muuttumassa, mutta hyvin hitaasti. Nykyisin Suomessa asuu noin 20 000 ulkomaalaista, joista pakolaisia, heidän täällä syntyneet lapsensa mukaan lukien, on vain reilut 1600 henkeä.
Jos Suomi onkin viimeiset vuosikymmenet ollut varsin sulkeutunut maa, löydämme yllättäviä vertailukohtia itsenäisyytemme ajan alkuvuosilta: esimerkiksi vuonna 1922 Suomi huolehti yli 35 000:sta täältä turvaa hakeneesta pakolaisesta. Nykytilanteeseen verrattuna pakolaisten määrä oli siis yli 20 kertainen.
Suomalaisen pakolaispolitiikan hiljaiselo, jota jotkut ovat kutsuneet myös pakolaispolitiikan puuttumiseksi, jatkui aina kahdeksankymmentäluvun puolenvälin tienoille. Tällöin julkista pakolaispoliittista keskustelua Suomen vastuusta maailman pakolaisongelman lievittämisestä alettiin pääasiassa eräiden kansalaisjärjestöjen virittämänä käydä yhä vilkkaammin. Pakolais- ja yleisemminkin ulkomaalaispolitiikkamme myönteiset linjaukset ovat viime vuosien työn tulosta.
Suomi on lisännyt viime vuosina johdonmukaisesti tukeansa YK:n pakolaisten hyväksi tekemälle työlle. Pakolaisten avustamiseen osoittamamme määrärahat ovat kasvaneet merkittävästi. Luonnollisena osana tätä pakolaispolitiikkaa hallitus on myös nostanut Suomen pakolaiskiintiötä. Tänä vuonna otamme YK:n välityksellä pakolaisleireiltä vastaan 500 pakolaista. Olemme pitäneet lähtökohtana vastaanotettavien pakolaisten määrän nostamista niin,
että pystymme kaiken aikaa takaamaan mahdollisuudet auttaa jokainen turvatun elämän alkuun.
Osoituksena siitä, että pakolaisongelma ei maailmassa ole vielä lientynyt, on voimakkaasti lisääntynyt turvapaikan hakijoiden määrä. Kun Suomesta haki viime vuonna turvapaikkaa kaikkiaan alle 180 henkilöä on turvapaikan hakijoiden määrä tänä vuonna noussut jo yli viisinkertaiseksi. Turvapaikan hakijoiden määrän arvioidaan ylittävän 2000 hakijan rajan ennen vuoden loppua. Turvapaikkaa hakevien päätyminen yhä useammin Suomeen asti
kertoo myös monien Euroopan maiden tiukentuneesta maahantulopolitiikasta.
Arvaamattoman suureksi muodostunut turvapaikan hakijoiden määrä, joista suuri osa näyttää suojelun tarpeen vuoksi myös saavan jäädä tänne, on laittanut pakolaisten vastaanotosta huolehtivien resurssit ankaralle koetukselle. Materiaaliset voimavaramme saadaan kuitenkin riittävälle tasolle eivätkä
ne ole lopultakaan tärkein kysymys kohdatessamme tilanteen, jossa Suomeen saapuvien ulkomaalaisten - niin pakolaisten kuin muidenkin - määrä lisääntyy aikaisempaan verrattuna huomattavasti.
Tärkeimmäksi kysymykseksi nousee niiden varauksellisten ja torjuvien asenteiden murtaminen, jotka ovat päässeet jollain tapaa juurtumaan tänne. Suomalaisten asennoitumista ulkomaalaisiin on pyritty selvittämään useilla mielipidemittauksilla ja asennetutkimuksilla. Näyttäisi siltä, että todella kielteisiä
asenteita ulkomaalaisia kohtaan on vain pienellä vähemmistöllä, valtaosan suhtautuessa muita rotuja, kulttuureja ja uskontoja edustaviin ja maahan saapuviin ulkomaalaisiin pääosin myönteisesti ja erilaisuuden hyväksyen. Ilahduttavaa on myös se, että nuorilla on vähemmän varauksellisia mielipiteitä ja koulutuksen ja tiedon lisääntymisen myötä myöskin suvaitsevaisuus kasvaa.
Mieliä kiihdyttävä asia ulkomaalaisten maahanmuutto ja pakolaisten lisääntynyt vastaanotto joka tapauksessa on, sen kertovat asiasta käydyt julkiset keskustelut ja siihen osoitettu mielenkiinto. Kun ennakkoluulot ja muukalaisvihamielisyys saavat joskus huolestuttavia piirteitä ja väkivaltaisia ilmenemismuotoja on näihin suhtauduttava mitä suurimmalla vakavuudella. Samoin kaikkien vastuunsa tuntevien sanankäyttäjien tulisi välttää antamasta
minkäänlaista oikeutusta ennakkoluulojen ja vihamielisyyden levittämiselle.
Monien muiden maiden kokemuksista voimme todeta, kuinka äkillinen ja voimakas maahanmuuton lisääntyminen yhdistettynä yhteiskunnallisten
ongelmien kärkistymiseen heikkenevän talouden ja lisääntyvän työttömyyden myötä saattaa olla omiaan luomaan kielteistä suhtautumista ulkomaalaisiin. Joillekin tahoille ulkomaalaiset ja maasta turvaa hakevat pakolaiset ovat heikoimmassa asemassa olevina käyttökelpoinen osoitettava, kun halutaan hakea "syntipukkeja" vaikeuksiin. Hallitun maahanmuuttopolitiikan ja pakolaisten vastaanoton tueksi tarvitaan kansalaisten valistuneet käsitykset ja hyväksyntä harjoitetulle politiikalle. Kun tälle vakaalle pohjalle lasketaan pyrkimys hyvään ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaan ja sitä edesautetaan ylläpitämällä
hyvinvointipolitiikkamme, olemme oikeilla jäljillä.
Viimeaikainen kehitys on osoittanut meille, ettemme voi ulkomaalais- ja pakolaispolitiikassamme olla saari erillään muusta maailmasta. Eduskunnalle on annettu hallituksen esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi, joka sisältää lukuisia parannuksia ulkomaalaisten ja pakolaisten oikeuksien turvaamiseksi ja asioiden käsittelyn nopeuttamiseksi. Hyväksytyksi tullessaan lakiesitys korjaa käytäntöjämme ihmisoikeusperiaatteiden kannalta myönteiseen suuntaan ja tämän kunnioittamista tulee vaalia huolimatta houkutuksista oikaista menettelytapoja esimerkiksi turvapaikka-anomusten käsittelyssä resurssien lisäyksiltä välttyäksemme.
Tähän mennessä saadut kokemukset pakolaisten vastaanotosta ja sijoittumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan ovat olleet hyviä. Kun maailman pakolaisongelma eräistä rohkaisevista piirteistä huolimatta on edelleen vaikea, saattaa tulevina vuosina olla tarpeen korottaa pakolaiskiintiötä edelleen. Kasvava ulkomaalaisväestö ja lisääntyneet kontaktit tulevat jatkossakin olemaan luonnollisin ja tehokkain tapa suvaitsevien ja myönteisten asenteiden vahvistamiseksi. Jos kansainvälistyminen jollain konkreettisella tavalla tavallisia suomalaisia koskettaa niin tapahtukoon se juuri näin. Suomen ja suomalaisten on syytä valmistautua siihen, että maassamme tulee olemaan tällä vuosikymmenellä huomattavasti nykyistä enemmän ulkomaalaisia.