Suomen ulkopolitiikan asiakirja-arkisto ja kronologia
Lisää kirjanmerkki

Puolustusministeri Elisabeth Rehnin puhe Ruotsin Lotta-järjestöjen valtakunnallisessa kokouksessa 4.4.1992 klo 13.00

Meillä on kaikkea paljon.
On ruokaa, vuoteet
maailman parhaiten rakennetut talot ja
turvat
kirjoja enemmän kuin jaksamme koskaan
lukea
laiturimme nojaavat pohjolan kesän heleään
hiljaisuuteen
lauhkeasti humisevan metsän laidassa.
Talvi-iltojen ikävyyttä viihdyttävät
värikkäät uutiset
maailman kaikilta kulmilta.
"Onneksi meillä ei ole sellaista" huokaamme
kääriydymme kerälle kuin siilit, tuhisten
näemme unta, ei mitään suurta unelmaa
pieniä mainospaloja vain
niin jatkamme elämistä
ilman muuta.
(Liisa Laukkarinen)

Hyvät kuulijatl

Tänään on erityisen tärkeää katsoa eteenpäin
tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti. Ottaa vastaan
sellainenkin tieto, joka poikkeaa omista
uskomuksista ja ennakkokäsityksistä, joka ei tahdo mahtua
oman elämämme viitekehyksiin. On syytä kyseenalaistaa
monia itsestään selvyyksiä niin ihmisten jokapäiväisessä
elämässä kuin maailman laajuisissakin
kysymyksissä.

Elämme voimakkaiden muutosten keskellä. Teollistuneiden
maiden saavutukset voivat väärin käytettyinä
muodostua sivilisaation uhaksi. Tieteen ja tekniikan
saavutukset voivat kilpailun, tehokkuuden tavoittelun,
lyhytnäköisten taloudellisten etujen ja
rajattoman taloudellisen kasvun tavoittelun myötä
kääntyä itseään vastaan.

Me täällä Pohjolassa saamme elää maailmassa, jossa
meillä on yltäkyllin asioita, jotka ruokkivat meidän
materiaalisia tarpeitamme ja arvojamme. Nopean
taloudellisen kasvun aika on kuitenkin täälläkin
ohi. On tullut aika pysähtyä tutkiskelemaan henkisten
arvojemme todellisuuspohjaa. Kun taloudellinen
hyvinvointi sortuu, onko henkinen perustuksemme
kyllin vahva kestämään muutokset silloin, kun ne
sattuvat omalle kohdallemme arkipäivässä eikä vain
television välityksellä. Valmius mukautua uusiin
tilanteisiin ja olosuhteisiin on elinehto.
Kykenemmekö mukautumaan elämään, jossa perinteiset
ja uudet arvosuuntaukset vaikuttavat rinnakkain.
Arvot ohjaavat käyttäytymistämme ja määräävät,
miksi ja miten työskentelemme. Uskallan väittää,
että naisilla on miehiä enemmäm mukautumiskykyä ja
muutosvalmiutta. Onhan nainen aina joutunut
mukautumaan perheen, kodin, työelämän ristipaineisiin.
Koska naisten osuus on niin Suomessa kuin Ruotsissakin
yhteiskunnan ja työelämän eri sektoreilla
lisääntynyt ja tulee ennusteiden mukaan vielä
lisääntymään, naisilla on entistä paremmat
mahdollisuudet olla rakentamassa parempaa yhteiskuntaa ja
parempaa työelämää. Ratkaisevaksi muodostuu kysymys
siitä, miten voimme kääntää voimavaraksi monesti
miehisiä arvoja pehmeämmät arvomme. Voimmeko
arvoillamme olla pehmentämässä kovaa maailmaa vai
jyrääkö arkipäivän kovuus meistä "naisellisuuden."
Itse olen nykyisessä tehtävässäni joutunut kokemaan
perinteisten ja uusien arvosuuntausten ristipaineet,
Mielestäni en kuitenkaan ole joutunut luopumaan
omasta identiteetistäni enkä ole joutunut
muuttumaan miehen jäljitelmäksi.

Historia osoittaa, että kodin ulkopuolellakin
pohjoismaisen naisen panos koko yhteiskunnan
rakentamisessa on ollut vahva. Esimerkiksi Suomessa naiset
olivat aktiivisesti mukana viime vuosisadan lopulla
virinneessä ja tämän vuosisadan alussa voimistuneessa
yhdistystoiminnassa. Naisten aktiivisuus
suuntautui pääosin niin kutsuttuihn kansanliikkeisiin,
miesten ja naisten yhteisjärjestöihin. Naisten
osuus esimerkiksi erään aikansa suurimman järjestön,
raittiusseuraliikkeen, jäsenistöstä oli yli
puolet vuosisadan ensimmäisinä vuosina.

Tässä yhteydessä haluan tuoda esille viime syksynä
70- vuotismuistojuhlaa viettäneen Lotta Svärd- järjestön
työn merkityksen Suomen maanpuolustuksen
historiassa. Lotta Svärd-järjestö rekisteröitiin
vasta vuonna 1920, vaikka sen syntyhistorian tausta
voidaan ajoittaa aina niihin tapahtumiin, jotka
johtivat itsenäisen Suomen syntyyn. Lotta Svärdin
yli kahden vuosikymmenen mittainen työ merkitsi
ennen tuntematonta ilmiötä maanpuolustuksen historiassa.
Maamme poikkeukselliset ja erityiset olosuhteet
vuosisadan alussa loivat otollisen maaperän
muuallakin maailmassa huomiota herättäneen järjestön
toiminnalle. Oma merkityksensä oli myös sodan
luonteen muuttumisella. Sodat sulkivat piiriinsä
koko kansakunnan ja valtion, vaikuttivat jokaisen
kansalaisen elämään ja vaativat myös varsinaisten
sotarintamien takana omat järjestelynsä ja
organisaationsa. Tässä työssä Lotta Svärd osoitti tahtonsa
ja taitonsa. Talvisodan syttyessä Suomen naiset
olivat tämän järjestön ansiosta valmennettuja ja
valmiita ottamaan merkittävän vastuun monista
maanpuolustusta tukevista tehtävistä. Tänä päivänä
jälleen osaamme arvostaa Lotta Svärdin työtä ja
antaa vuosikymmeniksi unohdetun kiitoksen.
Suomessa on nyt 1990- luvulla keskustelu naisten
roolista maanpuolustuksessa lisääntynyt. Tässä
keskustelussa ja työssä voimme nyt puolestamme me
saada oppia Teiltä. Aikanaanhan Stockholms
Landstormökvinnor-yhdistys, joka myöhemmin laajeni
valtakunnalliseksi järjestöksi, perustettiin Suomen
Lotta Svärdiltä saatujen vaikutteiden innostamana.
Suomalaisen naisen rooli maanpuolustuksessa on
tänä päivänä erilainen kuin ruotsalaisen
kanssasisarensa. Ruotsissa naiset voivat päästä
sotilasvirkoihin ja edetä upseerin uralla
tasavertaisesti miesten kanssa asepalvelun suoritettuaan.
Tässä on suurin ero suomalaisen ja ruotsalaisen
naisen kohdalla. Suomessa naisilla ei ole mahdollisuutta
suorittaa asepalvelua, vaikka joku niin
haluaisi, eikä siten myöskään päästä upseerin uralle.
Siviilitehtävissä sen sijaan Suomen puolustusvoimien
palveluksessa on tällä hetkellä yli 6000
naista.

Vapaaehtoinen maanpuolustuksen hyväksi työskentelevä
järjestökenttä on Suomessa hyvin monitahoinen.
Näiden jäsenistöön kuuluu noin 20 000 naista.
Vapaaehtoisella järjestötyöllä on tärkeä merkitys
maanpuolustustiedon jakamisessa ja maanpuolustustahdon
lujittamisessa. Erityisesti viimeisen vuoden aikana
järjestöt ovat tehostaneet toimintaansa.
Ensi syksynä alkaa kaikille kansalaisille tarkoitetut
kurssit, joita on suuniteltu jatkettavaksi
erityiskoulutusjaksoilla. Perustietoa jakavat kurssit
on tarkoitettu kaikille kansalaisille, jotka
haluavat tietoja tämän päivän maanpuolustuksesta.
Näiden kurssien avulla, toisin kuin Ruotsissa,
eivät naiset kuitenkaan voi saada varsinaista
sotilaskoulutusta eivätkä näin saavuttaa reservin
upseerin tai muita sotilasarvoja.
Naisille annettavan aseellisen koulutuksen
puolestapuhuja en ole koskaan ollut. Omat henkilökohtaiset
arvoni vaikuttavat asennoitumiseeni tähän kysymykseen.
Toisaalta en ymmärrä sitä, että on joitakin
tehtäväalueita, joihin pääsy on sukupuolen
perusteella estetty. Tämä on asia, joka tulisi
voida ratkaista jokaisen oman arvomaailman, eikä
muiden asettamien rajojen perusteella.

Naiset ja sotilaallinen maanpuolustus on hyvin
ongelmallinen asia tällä hetkellä Suomessa. Tasa-
arvoasioista vastaavana ministerinä olen myös itse
joutunut pohtimaan asiaa hyvin monelta kannalta. En
ole voinut antaa omien henkilökohtaisten arvostusteni
olla määräämässä tekemiäni ratkaisuja, vaan
olen pyrkinyt mahdollisimman ennakkoluulottomaan
asian käsittelyyn. Olen halunnut nostaa "kissan
pöydälle" enkä haudata vaikeaa asiaa vaikenemalla.
Koko puolustusministerinä oloni ajan olen pyrkinyt
taistelemaan ennakkoluuloja vastaan. Puheitani
väestönsuojeluvalmiuden tehostamisesta ja naisten
maanpuolustustietouden lisäämisestä on joillakin
tahoilla pidetty sotaisina, vaikka niin ympäristökatastrofi
kuin suuronnettomuuskin vaativat samanlaista
valmentautumista kuin sotatila. Poikkeusolojen
vaikutukset koskevat koko yhteiskuntaa,
myös naisia. Mielestäni tämä on jo eräs painava
argumentti avata naisille erilaisia tietokanavia ja
osallistumistapoja maanpuolustuksen parissa
tasavertaisemmin miesten rinnalla, kuten jo teidän
maassanne tapahtuukin.

Naisten asemasta ja tulevaisuuden roolista
maanpuolustuksessa on Suomessa käyty tunteitakin
nostattavaa keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa.
Jotta asiassa saataisiin mahdollisimman oikeudenmukainen
ja monia osapuolia tyydyttävä lopputulos,
puolustusministeriö on asettanut parlamentaarisen
toimikunnan tehtävää selvittämään. Ensi vuoden
maaliskuun lopussa on olemassa ratkaisumalleja,
joiden pohjalta voidaan edetä.

Mielestäni naisten mukanaolo yhteiskunnan eri saroilla
tulisi nähdä rikastuttavana ja myös ajattelua
uudistavana voimana eikä suinkaan uhkana, joka
on sokeasti torjuttava. Näitä sanojani en suinkaan
kohdista ainoastaan miehille vaan myös niille naisille,
jotka järkähtämättä toistavat kymmeniä vuosia
vanhoja argumenttejaan perustellakseen joustamattomia
asenteitaan ja jopa perusteettomia väitteitään
suhtautumisessaan maanpuolustukseen. Toivonkin,
että myös Suomessa maanpuolustuksen alueella,
voitaisiin ennakkoluulottomasti hyödyntää naisten
erilainen kokemustausta ja kääntää se
voimavaraksi.

Naisten rooli uusien sukupolvien kasvattajana on
keskeinen. Naiset eivät ainoastaan kasvata omia
lapsiaan, vaan heidän vaikutuksensa myös koulujen
opettajina on merkittävä. Kasvatuksella on olennainen
osuus asenteiden ja arvojen muovautumisessa.
Arvot ja asenteet puolestaan ohjaavat
käyttätymistämme.

Pelkään, että olemme surkean valmentautumattomia
vastaamaan edessä häämöttäviin haasteisiin tai
selvittämään tulevaisuuden monimutkaisia ongelmia.
Vaikka tämän päivän ihminen elää yhä monimutkaisemmassa
ympäristössä, eivät hänen ymmärryksensä,
toimintansa, päätöksentekonsa ja arvonsa ole päässeet
irtautumaan vanhentuneista asenteista.
Meidän kaikkien tulisi kysyä itseltämme, millaisessa
ympäristössä, yhteisössä, yhteiskunnassa tahdomme
elää. Ellemme me naiset osallistu joka saralla
tulevaisuuden rakentamiseen itsellemme ja lapsillemme,
kuka sen sitten tekee ja kuka asettaa oikeita
eettisiä arvoja toimintaamme ohjaamaan. Kasvatuksellamme
meidän tulisi kehittää tulevien polvien
kykyä ymmärtää ja arvioida nykyajan suuria ongelmia
ja muutoksia. Työllämme meidän tulisi osallistua
aktiivisesti koko yhteiskunnan kehittämiseen.
Niin kauan kun meissä - yksilöissä - on sisällä
kaiken hyvän tahdon ohella patoutuneita tunteita,
vihaa ja katkeruutta, niin kauan emme ole riisuneet
itseämme yksilöinä aseista. Välineellinen aseista
riisunta ei yksin auta, vaan asenteet on myös riisuttava.
Tavoitteena meidän kaikkien toiminnassa
tulisikin olla täydellinen kaikkien kansojen aseista-
ja asenteista riisunta. Ennenkuin ihmiskunnalla
on kykyä ja rohkeutta etsiä uusia ratkaisuja
kokonaan uudelta pohjalta, siihen tarvitaan vuosikymmenten
työtä. Tässä on meille naisille tehtävää ja haastetta.

Meillä on kaikkea paljon, aina
monta mahdollisuutta.
Ihmisyys ei ole joutunut aikoihin koetukselle.
Ihmisyys ei ole ilmennyt
siitä puhutaan koko ajan mutta missä se
on?
Onko sitä?
Vai onko se surkastunut tarpeettomana
Käytön puutteeseen?

Lisää kirjanmerkki